Elikäs... varmaan sellanen tyypillinen juttu tällä palstalla mutta kuitenkin tosi kamala. Sairastin noin puolitoista vuotta sitten bulimiaa, mutta pääsin siitä yli. Nyt olen taas huomannut lihovani enkä pysty hillitsemään omia ruokailujani. Pelkään taas että alan oksentamaan kun ruokailut menevät epäsäännöllisiksi. siitä alkaa taas kierre, enkä jaksa muuta kuin mennä kouluun ja tulla kotiin. Se on niin kamalaa... Onko teillä ollut samanlaisia ongelmia tai ehdotuksia miten tästä pääsisi pois..??? Kaikki kommentit sun muut ovat tervetulleita... kunhan ei tämä vaan mene bulimiaan saakka enää..
Onkos hyviä ideoita..??
Sandra_87
3511
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaa kysyä tuolta alueelta:
Suomi24 > Keskustelu > Terveys > Bulimia
Siellä voi olla pari tosi hyvää auttajaa tai asiantuntijaa...siis ehkä :)
Sairastin itsekkin bulimiaa useamman vuoden. Ehkä tärkein oivallus - josta paraneminen alkoi - liittyi siihen, kun ymmärsin bulimian (ainakin itselläni) olevan osa suurempaa kyvyttömyyttä hallita elämää. Esim. en myöskään osannut käyttää oikein alkoholia tai ihmissuhteita. Olin tasapainoton elämän kaikilla osa-alueilla.
Joten kai se tasapainon etsiminen elämään yleensäkin auttaa. Voit myös miettiä miksi; Mihin tarpeeseen syöminen sinussa vastaa? Onko kyse vain siitä, että yritän olla liian vähällä ravinnolla ja niinpä keho yrittää korjata sitä? Oletko yksinäinen? Onko sinulla huono itsetunto? Antaako ruoka sinulle lohtua? Mieti lapsuuttasi, millainen suhde ruokaan sinulla oli silloin?
Itse sairastin viime syksynä (2004) bulimiaa. Olin masentunut, jonka takia edes ruoka ei maistunut. Oksentelin vaan kaiken pois, vaikka en pääsääntöisesti edes syönyt kuin leipää ja join vettä. Lisäksi yritin kuntoilla itseltäni kaiken liiallisen pois, tuntui, että olen aina vaan sama lihava oma itseni, vaikka nyt jälkeenpäin olen tajunnut, etten ole ollut silloinkaan lihava. Onneksi ystävät, poikaystävä ja vanhemmat auttoivat minua tuosta ja pistivät minut syömään vähitellen, eivätkä antaneet oksentaa - vaikka oksentaminen oli enemminkin siinä vaiheessa refleksi kuin tahdosta riippuvaa toimintaa.
Minuakin kieltämättä pelottaa tämä nykyinen tilanteeni. Tänäänkään ei ole tullut syötyä mitään, mutta koiran kanssa kävin aamulla tunnin lenkillä. Ei ole oikein pitkään aikaan ruoka maistunut, eikä ole nälän tunnetta. Täytyy koettaa kasata itseään.
Mutta älä anna sen mennä bulimiaan asti. Älä anna itsesi oksentaa. Hyvähän tässä minun on sanoa, mutta tiedän, että paljon helpompaa on oksentaa, kuin jättää oksentamatta. Koeta olla vahva.
Kyllä se siitä! :) *halaus*