On ilta yöhön kääntynyt
ja päivän työ on päättynyt.
Istun hiljaa yksinäin,
kuuntelen näin mietteitäin.
Jos en sua koskaan saa
en voi silti unhoittaa.
Sä toit mulle ilon, laulun
ja sydämeeni pauhun
kosken kuohuvan,
tunteen roihuvan.
Ei elämää voi aavistaa
mitä tuokaan mukanaan.
Kaksi kohtaloa solmitaan
toisiltansa salaa,
varmaan.
Mut mitä tästä eteenpäin,
ei selvine se kiirehtäin.
Kai määrätty se jossain on
määränpää tän kohtalon?
Tätä käyn mä oottamaan
ja koetan käydä nukkumaan.
Unissain vielä varmaan,
toivon, nään mä armaan
siinä vierelläin,
oltais ihan lähekkäin.
ja päivän työ on päättynyt.
Istun hiljaa yksinäin,
kuuntelen näin mietteitäin.
Jos en sua koskaan saa
en voi silti unhoittaa.
Sä toit mulle ilon, laulun
ja sydämeeni pauhun
kosken kuohuvan,
tunteen roihuvan.
Ei elämää voi aavistaa
mitä tuokaan mukanaan.
Kaksi kohtaloa solmitaan
toisiltansa salaa,
varmaan.
Mut mitä tästä eteenpäin,
ei selvine se kiirehtäin.
Kai määrätty se jossain on
määränpää tän kohtalon?
Tätä käyn mä oottamaan
ja koetan käydä nukkumaan.
Unissain vielä varmaan,
toivon, nään mä armaan
siinä vierelläin,
oltais ihan lähekkäin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.