Haradista ja Umbarista

"Kuuluuko Harad Keskimaahan? Entä Umbar?"

Kummatkin kuuluvat.

"Millainen historia merirosvokaupungilla olikaan?"

Se oli vanhimpia Númenóren siirtokuntia, Toisella Ajalla se oli kaikista suurin ja rikkain.

Kaupunkin merkityksestä kertoo se, että juuri siellä Ar-Pharazôn, Númenóren viimeinen kunigas nousi maihin käydäkseen sotaan Sauronia vastaan. Umbar olikin uskollisin nimenomaan kuninkaalle eikä Haltiamielille, kuten Gondorin alueella.

Ar-Pharazônin hallituskaudella Sauronin turmellus levisi myös Umbariin, jonka vuoksi Umbarilaisia alettiin kutsumaan Mustiksi Númenórelaisiksi.

Númenóren häviön jälkeen Umbarin suurimmaksi viholliseksi nousi Gondor ja Arnor, jotka oli perustanut Uskolliset Elendilin johdolla.

Sauronin häviö ei saanut Umbaria antautumaan Gondorille, joten Gondor kävi sotaan sitä vastaan 933 Kolmatta Aikaa. Umbar liitettiin Gondoriin.

Vaikka Umbarin kaupunki oli Gondorin vallassa niin ympäröivät alueet eivät, Mustat Númenórelaiset piirittivät Umbaria vuoteen 1030. Piiritys epäonnistui.

Vuonna 1432 alkoi Gondorissa 16 vuotinen sisällisota, jonka hävinneet kapinalliset muuttivat Umbariin, ja perustivat sinne Merirosvo ruhtinaskunnan. Umbar liittoutui Haradilaisten kanssa ja hyökkäsi Gondoriin 1540. Hyökkäys epäonnistui, mutta 1634 merirosvot onnistuivat polttamaan Pelargirin ja tappoivat Gondorin kuningaan Minardilin. Suuri Rutto esti 1636 Gondoria kostamasta siltä erää, koska se heikensi huomattavasti sitä.

1810, alle 400 vuotta sen jälkeen kun kapinalliset olivat ottaneet vallan Umbarissa, Gondorin kuningas Telumehtar valtasi sen uudelleen. Umbar oli jonkinaikaa Gondorin hallinnassa.

2500 lähtien se oli taas toistuvasti sodassa Gondoria vastaan. Ecthelion II:n valtakaudella (2953-2984) Gondor varusti laivaston Umbaria vastaan, mutta epäonnistui valtaamasta sitä. Umbar pysyi sotaisissa väleissä Gondorin kanssa aina Sauronin häviöön asti (Sormusken Sodassa se oli liittoutunut Sauronin kanssa).

Númenorilaiset oliva aluksi hyvin jalomielistä kansaa Keski-Maan ihmisiä kohtaan.
Toisella ajalla ennen vuotta 3000 Númenorilaisten suhtautuminen Keski-Maan kansoihin kuitenkin muuttui.
Tämä tapahtui erityisesti Tar-Ancalimonin aikaan (2220 - 2350, tai jotain sinne päin), jolloin poliittinen erimielisyys Númenorissa oli jo kasvanut melkoisiin mittoihin.

Noin 2250 sanotaan myös sormusvarjojen ilmestyneen ensimmäisen kerran Keski-Maassa. Kolmen näistä sanotaan olleen "Númenorean Lords", joten voi olettaa, että he ovat ainakin jollain tavalla olleet yhteydessä eteläisille rannikoille, Umbariin ja muihin siirtokuntiin rantautuneisiin kuningasmielisiin.

Jotkin kuningasmieliset númenorilaiset ihastuivat erityisesti Keski-Maan aarteisiin ja ryhtyivät keräämään veroja Keski-Maan kansoilta kuninkaalleen ja varmasti myös itselleen. He perustivat siirtokuntia Anduinin eteläpuolisille maille.

Anduinin Pelargirkin oli ilmeisesti alkuvaiheissaan tällainen. Myöhemminhän siitä tuli Númenorin uskollisten satama.

Umbar on myös yksi näistä siirtokunnista, joita Númenorin kuningasmieliset perustivat. Kun nämä veronkerääjät ryhtyivät myöhemmin (viimeistään noin II 3100 eteenpäin) alistamaan Keski-Maan kansoja tosissaan, ryhdyttiin heitä viimeistään siinä vaiheessa kutsumaan Mustiksi Númenorilaisiksi. Keski-Maan kansojahan vietiin jopa Númenoriin orjiksi.

Umbarin hallitsijat olivat siis näitä herroja.

Vain pieni murto-osa Mustia Númenorilaisia oli elossa kolmannen ajan alussa, sillä he menehtyivät Ar-Pharazonin offensiivissa. Ilmeisesti heitä kuitenkin oli riittävästi, sillä sanotaan, että Uskolliset ja Gondorin kansa sotivat Umbarin merirosvoja vastaan.

Myös tämä viittaus merirosvoihin tukee ajatusta Mustien númenorilaisten pidempiaikaisesta hallinnasta Umbarissa. Ennen númenorilaisiahan Keski-Maan ihmiset eivät juuri vesille uskaltautuneet.