http://www.tivi.fi/CIO/tyoelaman-karu-kuva-puolet-vaesta-burn-outin-kynsissa-6567746
... jossain ulkomailla varmaan .... ei kai suomessa sentään
... jossain ulkomailla varmaan .... ei kai suomessa sentään
puolet väestä burn outin kynsissä
xkit487
15222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Juu, näinhän se on. Ja pitääkin olla. Mehut revitään irti alle nelikymppisenä massasta ja sitten YT neuvotellaan pihalle.
Burn Out on asennekysymys.
Eräs henkilö on sanonut hyvin aiheesta:
"On tärkeää tuntea omat rajansa. Kannattaa muistaa, että itsensä ajamisesta loppuun ei ole mitään hyötyä – ei sinulle eikä työnantajallesi.
Burnout on usein tunnollisten ja vastuuntuntoisten työntekijöiden ongelma, mutta pitää pystyä avaamaan suunsa, jos työkuormitus tuntuu liian suurelta"
Nimen omaan tuo viimeinen: AVAA SUUSI. Eli jos on liikaa hommia, niin ilmoita johdolle, että et ehdi tehdä kaikkea. Ja toimi myös niin, että et tee.
Itse olen ollut IT-hommissa yli 30 vuotta, ja en koskaan ole kärsinyt burn outista. Kiireestä kylläkin ajoittain. Pidän tiukasti erillään työajan ja vapaa-ajan. En halua olla missään tekemisissä työasioiden kanssa vapaa-ajalla. Silloin irroittaudutaan työasioista.
Uuden asioiden opiskelu tapahtuu työajalla, ei vapaa-ajalla. Tämän olen aina ilmoittanut työnantajille, ja he ovat sen hyväksyneet. En sitten tiedä, onko minulle aina "siunaantunut" hyviä työnantajia.
On omaa tyhmyyttä, jos palaa loppuun. Silloin on omassa asenteessa vikaa.
Älä vaihda työpaikkaa, uutta et nimittäin tuolla asenteella enää alalta saa.
Jos olet yli 40v, et saa muutenkaan...
Mikä asenteessa on vikana?
Jos tarkoitat asenteella sitä, että opiskelu tapahtuu työajalla, ja työaika on työaikaa, ja vapaa-aika vapaa-aikaa, niin mikä siinä on vikana?
Loppuunpalaminen johtuu usein siitä, että ei osata erottaa noita kahta asiaa toisistaan. Tehdään vapaa-ajallakin työhön liittyviä asioita, vaikka se tuntuisikin harrastukselta. Tähän nuoret usein sortuu.
Kun niin tekee, niin silloin ei tavallaan koskaan pääse todellisuudessa irti töistä.
Innostus alaa kohtaan on tietysti hyvä asia, mutta se ei saa mennä yli.
Ja olen muuten 56-vuotias, enkä aio vaihtaa työpaikkaa. Onneksi tälläkin hetkellä on niin viisas työnantaja, että haluaa työntekijöiden panostavan vapaa-aikaan.
a vaihdoin muuten työnantajaa 5 vuotta sitten, eli yli viisikymppisenä, joten se siitä, ettei yli 40-vuotias saisi töitä. Osaaminen, ja ennen kaikkea asenne ratkaisee.
Voin kertoa, että esim. Microsoftilla ei edes sallita sitä, että ihmiset tekevät pahemmin ylitöitä, vaan työnantajan "käsky" on se, että vapaa-aika pidetään todella vapaa-aikana.
Samoin nykyinen työnantaja, monikansallinen IT-talo, pitää huolen siitä, että kenellekään ei tule sellaista työkuormaa, että se häiritsisi normaalia vapaa-aikaa ja perhe-elämää. Jos työkuorma tuntuu liian isolta, niin siitä saa, ja pitääkin kertoa. Silloin työt järjestellään uudelleen. Ja näin on monen kohdalla tehtykin.
Piruako se työnantajalle kuuluu mitä teen vapaa-ajallani!
".....puolet väestä burnoutin kynsissä...."
Ja toinen puoli on työttömänä.
MOT
Työhönsä motivoitunut ja vastuuntuntoinen, mutta määrältään minimoitu henkilöstö, laaja työnkuva ja pelko työttömyydestä lisäävät työasioiden tunkeutumista vapaa- ja lomapäiville .... näin todettiin pron lomatutkimuksessa.
Mahdollisimman+pienellä+miehityksellä+hoidetaan+mahdollisimman+monet+asiat.+Tottahan+toki+siinä+työntekijä+rasittuu,+mutta+toisaalta+työnantaja+säästää+mukavasti+palkkakuluissa.
Vaatis joukkovoimaa eli koko porukka puhaltaisi yhteen hiileen ja ei suostuisi ihan mihin vaan ilmaiseksi
Niinpä.
Olen huomannut varsinkin nuorten joukossa sitä, että tehdään hommia vaikka vapaa-ajalla, kun se on niin "kivaa". Siksi työnantajat monesti palkkaavat kokemattomia nuoria, koska he sinisilmäisesti suostuvat kaikkeen, ja vielä pienellä palkalla.
Kokeneemmat tietävät, että ei pidä suostua mihin tahansa, vaan pitää se vapaa-aika vapaa-aikana.
Eli tässä pitäisi nuoret saada ymmärtämään, että työnantaja kyllä repii selkänahasta kaikki, mitä pystyy. Ja myös sen, että ei se ura kehity siitä, että suostuu kaikkeen, mitä työnantaja pyytää. Joustava tietysti pitää olla, mutta jousto pitää olla molemmin puolista.
Onneksi on työnantajia, jotka tajuavat työntekijöiden hyvinvoinnin merkityksen.
Kun työntekijä olipa nuori tai kokeneempi, suostuu tekemään aina kaikki mitä eteen lyödään niin itse olen huomannut, että työnantaja/työnantajan edustajat huomaavat sen ja jatkavat sitä loputtomiin. He eivät ajattele pätkääkään miten ne kaikki hommat pystytään tekemään ja kerääntyykö töitä niin paljon ettei niistä pysty enää suoriutumaan. Se ei lopu ennenkuin alkaa sanomaan 'nyt ei ehdi tai ne muut hommat seisovat'.
It-alalla työt kasaantuvat yleensä tiettyjen henkilöiden niskaan kun taas osa jengistä pääsee 'lutvimalla' helpommalla.
Ja ahkerin työntekijä ei todellakaan ole se arvostetuin vaan nuoleskelijat ja muut vastaavat.
Olen asettanut nuorella iällä tapahtuneen loppuunpalamisen johdosta työnantajan oikeuteen. Lääkintäkulujen maksaminen - ja korvaukset pysyvästä haitasta. Burn out tapahtui parikymppisenä ja nyt nelikymppisenä, ei näytä siltä että enää tästä voisi toipua. Tähän mennessä korvattavaa on muodostunut toista miljoonaa euroa - oikeuden kuluineen. Eiköhän tässä vielä eläkeikään mennessä tulla menemään yli kahdesta miljoonasta. Eläkkeen kun on vastattava DI:n palkkakehitystä ja oltava kestoltaan poikkeuksellisen pitkä..
Mitäkö se burn out sitten aiheuttaa? Pysyvä muistin heikkeneminen. Univaikeudet, toistuvia pelkotiloja, toistuvia laitosjaksoja hermostollisten ongelmien johdosta. Aistiharhoja(virheellinen lääkitys). Paniikkikohtauksia, joita ei aikaisemmin koskaan ollut. Luottamuksen täydellinen romahtaminen yhteiskuntaa kohtaan.
20-vuotias ei välttämättä pysty itse suojautumaan tällaiselta - se on täysin työnantajan vastuulla!
So? Pikkufirmassa tuon teet, niin menee konkurssiin, omistajat riskirahoittajia kärsivät muutaman kympin tappion konkurssissa. Vaatimuksesi velkojana on iso, mutta IT alan yrityksessä ei ole validia omaisuutta myytäväksi. Et saa mitään, haet valtiokonttorilta saamisia, saat ehkä 20-30 tuhatta, jotka menevät omiin oikeudenkäyntikuluihin (valtiokonttori ei korvaa välillisiä kuluja).
Eli olet veronmaksajien taskulla koko ajan. Mokomakin, osta köyttä ja hoida asiasi kuntoon kuten mies tekisi.
En usko jos nyt totta kirjoitat, että tuollainen menee missään oikedessa läpi "takautuvasti" ja kattaen koko työikäsi.
Suomessa työnantajan vahingonkorvausvelvollisuus noissa asioissa on lähestulkoon nolla.
Yhteiskuntaan ja koko tähän järjestelmään on luottamus mennyt kyllä minultakin jo vuosikausia sitten.
Ei tässä nyt ketään kehoiteta "köyttä ostamaan", hitto vieköön! Mutta jossain vaiheessa ehkä lähtö ulkomaille tekisi tai olisi jo tehnyt hyvää eli jättää tämän maan paskat jaloista ja aloittaa ihan jostain muusta muualla.
Itellä vahvasti se tuntuma, että jossain vaiheessa lähden ulkomaille ja jätän lopullisesti nämä hommat. Työnantajat voivat sitten potea sitä "työvoimapulaa" ihan keskenään :) :)