olen tiennyt aina olevani bi, mutta mitään hinkua ei minulla ole ollut miehien kanssa pelehtimiseen - jopa päinvastoin - naisia on aina tehnyt mieli ! olen toista kertaa aviossa ja nyt sen oikean kanssa ja minulla on suuri perhe. eräänä päivänä puolihuolimattomasti vihjasin olevani bi (mutta kokematon). kertokaa omat kokemukset vastaavasta tilanteesta - vaimon reaktiot ? ym. tiedän, että vaimollani on nuoruudessa ollut kokeiluja tyttökavereiden kanssa, eikä tämä tunnustukseni häntä järkytä ... en olisi yllättynyt, jos hänkin paljastuisi sala-bi:ksi - se olisi vapauttava tunne ... onko kenelläkään käynyt näin ?
Miten kerroitte puolisolle ?
mies
113270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tilanteeni ei ollut aivan samanlainen kuin sinulla, mutta liipannee kuitenkin melko läheltä. Seurustelin parivuotta sitten mukavan pojan kanssa. Suhde ei kuitenkaan antanut minulle juuri mitään ja huomasin olevani kiinnostunut eräästä tytöstä ihan tosissani. Kerroin asiasta poikakaverilleni. Hän vain sanoi että" jaa". Hän halusi silti jatkaa suhdettamme. Tunteeni tyttöä kohtaan olivat kuitenkin niin suuret ja vastakaikuakin sain tytöltä samalla mitalla takaisin. Tuntui pahalta jättää poika, mutta en olisi voinut antaa hänelle mitään. Mielestäni oli parempi jättää kuin pettää. Nyt hänellä uusu tyttöystävä eli hyvin kävi hänenkin kannaltaan:-)
Mä oon myös suurperheen isä,mutta suht nuori kuitenkin.Uskon että useimmilla miehillä on jonkin asteista kokeilunhalua samaan sukupuoleen,niin kuin minullakin.(uskon että myös naisilla,myös minun vaimolla:)Meillä ei kumpikaan säikähtänyt haaveistamme,joita ei olla vielä koettu.Ollaan puhuttu rehellisesti asioista,ja mun tapauksessa vaimo ymmärsi hyvin koska sillä oli itellä samoja ajatuksia.Uskon että jos olisin kokeillut "salaa",peli olisi menetetty.Asioista paljon/rehellisesti puhuminen kannattaa.Meillä nyt kumpikin vain odottaa oikeaa hetkeä kokeiluun,ja uskon että elämä jatkuu sen jälkeenkin samanlaisena.
Heippa suurperheen isä
Minusta sinulla on aika hyvä tuuri, että vaimosi ymmärsi asian. Monille naisille on erittäin vaikeaa hyväksyä miehen biseksuaalisuus, voin sanoa, että olet OnnenPekka!
Mikäli ajattelet solmia suhteita muihin miehiin, vaimosi hyväksyminen on erittäin tärkeä asia.
Jos vaimosi olisi asettunut vastahankaan, eikä ymmärtänyt moninaisuuttasi, tuskin olisit voinut ajatella tai edes kuvitella suhdetta millään tasolla kehenkään mieheen.
Olisi mielenkiintoista kuulla tarkemmin kokemuksistanne ja siitä miten hyväksyitte toinen toisenne kiinnostuksen toiseen sukupuoleen.
Olet alkanut miettimään omaa seksuaalisuuttasi ja pohdit miten kertoa vaimolle. En tiedä, miten vahvalla pohjalla liittonne ja suhteenne on, mutta tiedän, että kertominen voi laukaista aikamoisen shokin vaimossasi. Ainakin neuvoisin, että ottaisit asiaa pikkuhiljaa esille, muuten voit huomata olevasi aikamoisessa sopassa.
Tietysti kaapissa oleminenkin ahdistaa omalla tavallaan ja sitä haluaisi olla kumppanilleen kaikella tavalla rehellinen.
Oikeastaan en osaa antaa minkäänlaisia ohjeita, koska jokainen ihminen on yksilö, jonka asioihin reagointitapakin on yksilöllinen.
Ainakin, toivon, että kolaus ei olisi kova, jos aiot vaimolle kertoa.
Olen joskus miettinyt samaa katselen naisia sillä silmällä kuitenkin nautin täysin miehen kanssa olemisesta jos löytyy se oikea, ajattelen miten hyvän näköinen takamus tai miten tuotaisin hänelle nautinnon.
exäni kertoi puolittain bisseydestään, antoi arvata, tajusin. Luuli minun suuttuvan. Sanoin lopulta hihitellen: Miksi suuttuisin, onhan minulla ollut enemmän miehiä kuin sulla?
Nauroimme yhdessä.
Bissehän minäkin olen.
Uskon että todella moni mies ja ukkomies tuntee jonkinmoista kiinnoststa miehiin, mutta tuo kammottava homopelko kalvaa ja on vaikea asettaa itseään siihen välimaastoonkaan.
Itse olen tuntenut aina kiinostusta mieheenkin ja kerroin jo seurustelumme alkuvaiheessa vaimolleni olevan myös homosuuntautunut. Se ei ole kummosesti haitannut, mutta en toteuttanut haaveitani siinä elämäntilanteesa kun perhettä perustettiin. Vasta nyt kypsemmällä iällä olen tuntenut todellista tarvetta elää todella sellaisena miehenä, mitä aina olen itseni tuntenut olevan.
Olihan se järkytys silti vaimolleni, että kerron toteuttaneeni syvimmät haaveeni, mutta mielestäni olemme yhdessä selvinneet ilmeisen hyvin eteenpäin, ilman mitään riitoja. Vaikka vaimollani ei ole minkäänlaista bi-suuntausta itsellään, hän on ymmärtänyt että tällaista voi olla toisella ja on hyväksynyt sen osaksi minun identiteettiä.
Hyvin palkitsevaa on tuntea samanlaisa kavereita ja saada pohtia asioita yhdessä ja jos on mahdolista, niin totauttaa turvallisesti nuo haaveet kaveruuden pohjalta.
Monella meillä ukkomiehillä on kovasti sellainen haave löytää se luotattava kaveri, jonka kanssa voi olla vapaasti ja tuntea olonsa luonnolliseksi toisen seurassa.
Olen huomannut monella miehellä olevan haaveita saada kaveriksi mies. Uskon, että bimiehen haaveena on solmia mieheen vähän samanlainen suhde, kuin meillä naisilla oli teini-iässä se paras tyttökaveri. Paras tyttökaveri oli sellainen, joka oli ylitse muiden ja mitä kohtaan tunnettiin mustasukkaisuutta, jos hän oli puheissa jonkun toisen kanssa. Pelättiin, että menetetään hänet jollekin toiselle. Kaveruus oli hyvin läheistä ja hänelle voi kertoa syvimmistä asioistaan ja ajatuksistaan, joita ei kaikille kerrottu.
Voinen olla väärässäkin tehdessäni tämän tyyppisen vertailun miehen kaverisuhteen kaipuusta, toivoisin kommenttia miehiltä, tunnetteko samoin?
Uskoisin asian olevan noin. Tottahan jokainen hakee itselleen oman tarpeensa mukaista seuraa.
Mielestäni tämä kulttuuri, vai miksi sitä kutsuisi, ei oikein mielellään suvaitse läheistä kaverisuhdetta miesten kesken, koska aletaan puhumaan herkästi homoudesta ja tämä voi olla monelle miehelle niin pelottavaa tulla leimatuksi.
Jokainen, mies ja nainen on kyllä oikeutettu vähintään yhteen sellaiseen kaveriin, jolle tosiaan voi tunnustaa ja kertoa arimmatkin asiat, kuten tälläisen bi-seksuaalisuudem ym. arat asiat.
Mutta mistä johtuu monen aviovaimon mustasukkaisuus jopa miehen mieskavereista, ja etenkin jos mies on bi, niin suuremmallakin syyllä olet suurennuslaisn alla.
Mihelle ystävyys ja kaveruus on niin tärkeä asia, että jos vai jokainen sen ymmärtää, niin hyvä olisi. Yksinäisiä mieheiä/aviomiehiäkin on turhan paljon, ja mikskiköhän
Miksihän se on niin, jos mies haluaa itselleen vähän läheisemmän mieskaverin, niin heti aletaan homottelemaan. Toisekseen, vaikka seurustelukumppani olisikin homoseksuaali, kuuluuko se kenellekään ja antaako se jollekin luvan nimitellä toista. Me kaikki olemme ihmisiä, minusta kaikilla on oikeus tuntea niinkuin tuntee, eikä kennelläkään pitäisi olla aihetta arvosteluun.
Miksi sitten kaikki seksuaalisuus kulttuurissamme on aivankuin kiellettyä? Onhan se rikkautta, jos joku on vähän toista erilaisempi, eihän kaikkien tarvitse olla samasta muotista puristettuja.
Olet aivan oikeassa siinä, että yksinäisiä aviomiehiä on paljon ja monet heistä etsivät itselleen ystävää joko nais- tai miespuolisesta kumppanista.
Annetaan jokaisen olla sellainen kuin on ja tuetaan häntä siinä, kun hän etsii itselleen ystävää.
minä olen aviossa ja vaimoni on alusta alkaen tiennyt minun olevan bi-seksuaali niin kuin hän itsekkin on.. luulen että naisesi vain tykkää jos kerrot hänelle totuuden mukaisesti haluistasi...
ja aina pitää muistaa että joitain naisia kiihottaa ylikaiken kaksimiestä yhdessä.....