Oon 19v nuori nainen ja kuolen tähän yksinäisyyteen!!
Olen seurustellut 5vuotta poikaystäväni(22v) kanssa ja suhde on ollun jo viimeiset 2vuotta aiva täyttä paskaa ja olemme eroamassa. Mies on työtön ja minä opiskelen. Hän viettää kaiken aikansa kavereidensa kanssa, minulle hänellä ei ole aikaa.. olen yrittänyt kaikkeni että saisin tämän suhteen toimimaan mutta nyt olen päättänyt luovuttaa.. heti kun löydän asunnon niin jätän tämä paskan.
Mutta suurin ongelmani on yksinäisyys. Minulla on yksi ainoa ystävä. Olemme olleet lapsesta asti parhaita ystäviä mutta hän muutti muutama vuosi sitten viereiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja sai monia uusia ystäviä ja töitä joten hänellä ei juurikaa ole aikaa minulle...
Näemme noin kerran viikossa, joskus harvemmin.. emme koskaa vietä juhlia, esim juhannus vappu tms yhdessä koska hän viettää ne aina muiden kavereidensa kanssa.. ja minä istun yksin kotona ja itken kun ei edes oma mies halua viettää aikaa kanssani..
Nyt kesän olen ollut vain kotona kun en tältä pieneltä paikkakunnalta saanut kesätöitäkään, opiskelut jatkuvat kesän jälkeen ja pelottaa ja ahdistaa kun joudun sieläkin olemaan yksin.
Olen vähän ujo ja arka uusien ihmisten seurassa aluksi ja tutustuminen uusiin ihmisiin ei ole minulle sen takia kovin helppoa. Ja en osaa enää luottaa ihmisiin..
En tiedä mistä löytäisin kavereita tai jonkun jonka voisin kutsua kahville tai lenkkiseuraksi tai ihan mitä vaan kunhan ei tarvitsisi olla yksin.
Katselen aina kateellisena kyyneleet silmissä kun kaikki lisäilee fb ja instagramiin kuvia mukavista illanvietoista ystävien kanssa ja minä itken vain yksin kotona ja toivin kuolemaa..
Olen ihan tavallinen, normaalin näköinen tyttö enkä mikään nörtti ernu tms joten en ymmärrä miksi minua syrjitään.. en vaan tajua miten niitä kavereita voisi saada.
Onko kellään mitään vinkkejä?
Olen seurustellut 5vuotta poikaystäväni(22v) kanssa ja suhde on ollun jo viimeiset 2vuotta aiva täyttä paskaa ja olemme eroamassa. Mies on työtön ja minä opiskelen. Hän viettää kaiken aikansa kavereidensa kanssa, minulle hänellä ei ole aikaa.. olen yrittänyt kaikkeni että saisin tämän suhteen toimimaan mutta nyt olen päättänyt luovuttaa.. heti kun löydän asunnon niin jätän tämä paskan.
Mutta suurin ongelmani on yksinäisyys. Minulla on yksi ainoa ystävä. Olemme olleet lapsesta asti parhaita ystäviä mutta hän muutti muutama vuosi sitten viereiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja sai monia uusia ystäviä ja töitä joten hänellä ei juurikaa ole aikaa minulle...
Näemme noin kerran viikossa, joskus harvemmin.. emme koskaa vietä juhlia, esim juhannus vappu tms yhdessä koska hän viettää ne aina muiden kavereidensa kanssa.. ja minä istun yksin kotona ja itken kun ei edes oma mies halua viettää aikaa kanssani..
Nyt kesän olen ollut vain kotona kun en tältä pieneltä paikkakunnalta saanut kesätöitäkään, opiskelut jatkuvat kesän jälkeen ja pelottaa ja ahdistaa kun joudun sieläkin olemaan yksin.
Olen vähän ujo ja arka uusien ihmisten seurassa aluksi ja tutustuminen uusiin ihmisiin ei ole minulle sen takia kovin helppoa. Ja en osaa enää luottaa ihmisiin..
En tiedä mistä löytäisin kavereita tai jonkun jonka voisin kutsua kahville tai lenkkiseuraksi tai ihan mitä vaan kunhan ei tarvitsisi olla yksin.
Katselen aina kateellisena kyyneleet silmissä kun kaikki lisäilee fb ja instagramiin kuvia mukavista illanvietoista ystävien kanssa ja minä itken vain yksin kotona ja toivin kuolemaa..
Olen ihan tavallinen, normaalin näköinen tyttö enkä mikään nörtti ernu tms joten en ymmärrä miksi minua syrjitään.. en vaan tajua miten niitä kavereita voisi saada.
Onko kellään mitään vinkkejä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pitää itse olla aktiivinen ja mennä tutustumaan/juttelemaan ihmisten kanssa. Jos mietittytää mitä muut siitä ajattelee nii sanotaanko nyt näin että ei ne ajattele. ihmisillä on omiakin ajatuksia, murheita, paineita ja stressiä. Ja jos on hyvä typpi niin ihmiset kyllä huomaa ja haluaa jopa olla yhteyksissä.