Ikää yli 40 v. koulutus tradenomi, työpaikka on ja palkkakin kohtuullinen. Minua kiinnostaa alanvaihto johonkin humanitäärisempään ihmisläheisempään työhön. Onkohan täällä muita samaa suunnittelevia tai ratkaisun tehneitä rohkeita immeisiä pallottelemaan kysymystä?
Onko täällä aikuisia alanvaihtajia?
Vaihtaja
8917
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Onko täällä aikuisia alanvaihtajia? "
Ei ole näkynyt muuta kuin noita maahanmuutosta säikähtäneitä perSuja, joille jonkun pitäisi vaihtaa vaipat.
No, siihen on tulossa muutos. Maahanmuuttajia on jo niin paljon, että heidän menoihinsa varatut miljardit syövät omien vanhustemme kaikki vaipparahat. Ei mene vanhuksilla hyvin, kävivät sodan, maksoivat sotakorvaukset, rakensivat ja pitivät Suomen pystyssä erittäin vaikeina aikoina. Nyt elämän ehtoopuolella kun tarvitsisi hieman apua niin sitä ei olekkaan koska rahat menevät maahanmuuttaja-armeijoiden hyysäämiseen.
Minä olen 41-vuotias merkonomi ja olen vaihtamassa alaa. Pääsin nyt sairaanhoitajan koulutukseen päiväopetuksella ja 1.9 koulu alkaa. Jännittää vähän olenko ainut iäkäs opiskelija nuorten joukossa.
Nykyään on joka alalla myös "vanhoja" opiskelijoita. Ammatinvaihto on erittäin tavallista, joten tuskin olet ainoa tuota ikäluokkaa, jos opiskelijoita on kymmeniä.
Eikö sairaanhoitajaoppilaitoksissa ole useinkin iäkkäämpiä opiskelijoita. Valitsitko aikuisopiskelulinjan ja miksi lähdit opiskelemaan uudelleen? Onko varma työpaikka tiedossa?
On vähän epävarma työpaikka vaikka onkin vakituinen. En tykkää istumatyöstä ja tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä kasvotusten. Olen jo kauan halunnut vaihtaa alaa ja olen niin onnellinen että nyt saan siihen mahdollisuuden. Odotan kyllä innoissaan koulun alkua.
Myös yli nelikymppinen, kaupallisen alan tausta. Halusin vaihtaa alalle, jolle halusin jo alunpitäen nuorempana. Lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi päiväopiskelijoiden puolelle (iltapuolelle ei työkokemuspisteitä tietty ollut). Mieti tarkkaan ala (sairaanhoitaja/sosionomi/yliopisto). Olin alussa ihan innoissani, kiskoin huippuarvosanoja ja olin täysillä mukana, mutta sitten alkoi into laskemaan, kun kaikki oli uutta ja lähihoitajien joukossa olin kömpelö, kun kokemus puuttui, eikä kaikki auennut yhdellä näyttökerralla. Ohjaajan tiuskinnan jälkeen (oletti varmaankin, että kaikki osaavat tuosta vaan tai sitten vanhemmat alanvaihtajat eivät ole henkilön suosikkilistalla) alkoi hermoilu ja käsien tärinä lähiopetustilanteissa. Nyt mietin siirtymistä johonkin toiseen koulutukseen tai sitten toiseen kouluun. Jos opetus olisi erilaista, se varmaankin voisi vielä auttaa. Myös turhauttaa, kun tuntuu, että aikuisopiskelijana voisi valmistua parissakin vuodessa, kun vain suunniteltaisiin harjoittelut tiiviimmin ja erilaiset yleiset opinnot vain pois. Opiskelu on paljon verkossa, sekin on muuten tylsää, kun vaan kopioit tekstiä tehtäviin päivätolkulla, ei ole edes videoituja luentoja. Tietty hoitotilanteet pitää opetella koulussa opettajan valvonnan alla. Ja hei, jos hoitajapuolelle aiot, analysoi oma erinäisten eritteiden sietokyky, jotkut ei sitä ajattelekaan ennen kuin mennään ekaan harjoitteluun ja sekin puoli selviää... Mutta summa summarum: Jos sinulla on mahdollisuus mm. opintovapaaseen, niin kokeile ihmeessä uutta, ota vaikka avoimia opintoja ja katso, miltä ala tuntuu. Vaikka tunnenkin itseni idiootiksi opetustilanteissa, on opiskelu tuonut uutta iloa ja jaksamista elämään ja myös uskoa siihen, että tulevaisuus on auki ja mahdollisuuksia täynnä!
Olen päälle 30v alanvaihtaja, toimistotyöstä sairaanhoitajaksi. Nyt tuntuu että olen oikealla alalla, ihmisläheinen työ on minun juttuni :) opintovapaalla ja aikuiskoulutustuella. Vuoden olen nyt opiskellut. Suosittelen lämpimästi! Kannattaa myös lähihoitaja koulutusta harkita, helpompi päästä sisään ja työ on aika pitkälle samaa mitä sh:t tekevät, vähemmän vain lääkkeiden kanssa pelaamista. Ja vaihtoehtoja löytyy missä voi työskennellä! Molemmille, sh ja lh.