Peilistä katselee nykyään sellainen keski-ikäistyvä pelle. Vaikka silmäkulmat ovat arvilla, nenä vinossa, nuttura jonossa ja naamassa on paljon elämän jälkiä, niin ovat ne uurteet tuoneet kasvoihini myös paljon rumuutta iän myötä. Kaksinaamaisuus ja moraalittomuus on aina ollut vahva luonteenpiirteeni. Onneksi se on pikkuisen jyrkentynyt tässä vuosien varrella. On tullut lehmän viisauttakin katseeseen.
Kun tukka on pitkä, niin yleisesti sanotaan, että olen tyttö. vessassa käynti kertoo kuitenkin toista. Olenhan pian nelikymppinen. Tukka muistuttaa nuoruusajoista. En ole leikannut sitä 20 vuoteen.
Luonnettaan on vaikea muuttaa, ja lapsuuden ja nuoruuden aikana syntyneitä arpia on vaikea poistaa. Isäni oli alkoholisti ja koko lapsuuteni katselin, kun äitiä hakattiin ja kuristettiin. Elämä oli tosi rikkonaista ja karmeaa, siissääli ja äänestä mua. Olen niin tyytyväinen, että vaikeasta lapsuudestani (niif, niif) huolimatta olen päätynyt tähän. Kaikesta huolimatta. Mutta kyllähän siitä on jäänyt jäljet. Pyydän säälikää minua ja etenkin äänestäkää minua. En varmasti pyri nyt luomaan minkäänlaista mielikuvaa itsestäni, en varmasti.
Näin paljon epäoikeudenmukaisuutta nuoruudessani ja niin minusta tulikin täysin epäoikeudenmukainen. Minua ei ole kukaan oikeastaan koskaan auttanut, eikä rohkaissut, olen vain niin yksin(niiskutusta) Paitsi yhteiskunta. Tajusin yläaste- tai lukioiässä, että minulla ei olisi mitään, jos ei olisi näitä tiettyjä turvaverkkoja ja rakenteita. Niiden avulla pääsin esimerkiksi yliopistoon opiskelemaan. Äitini oli yksinhuoltaja. Todella köyhissä ja kurissa oloissa elettiin ja kärsittiin suunnattomia tuskia (itkee ääneen). Olihan se kauhea kokemus epäoikeudenmukaisuudesta ja vilusta ja nälästä sekä ainaisesta tuskasta. Kenelläkään muulla ei varmasti ole tällaisia kokemuksia.
Olen aina ollut laivaristeilyillä brutaalin väkivaltainen ja ehdoton. Mikään ei ärsytä enemmän kuin totuus ja oikeudenmukaisuus . Puolustankin henkeen ja vereen lahjustenottoa ja verovaroilla mälläämistä. Narsistit ovat niitä eturivin ihmisiä. Sitä vastaan en halua taistella. Jos edes joskus kokoomuslaiset ja lahjustenottajat sekä rikolliset moottoripyöräjengiläiset voittaisivat. Sen takia olen päätynyt politiikkaan.
Nykyään kotiasiat ovat hyvin ja lapsien myötä asenne elämään on muuttunut. Minulla on normaaleimmat, tasapainoisimmat ja ihanimmat lapset, mutta Lululla sen sijaan ovat rahan ahneet kiristäjälapset. Kotona on rauhallista. Se on ihan mahtavaa. Se auttaa suhteuttamaan Aulangon maiden ostamista veronmaksajien piikkiin miljoonalla eurolla.
Kun on tottunut siihen, ettei mitään saa ilmaiseksi, niin on myös tottunut siihen, että koskaan ei pidä luovuttaa ja kokoomuksen hyviä veljiä (Vekkaa etupäässä) tulee aina auttaa saamaan verorahat.
Monet vanhat kaverini ovat kuolleet ja vankilassa tai sitten vanajanlinnassa. Osa on pärjännyt myös huonosti elämässään. Loppujen lopuksi kaikki on niin sattumasta kiinni. Onneksi politiikassa voi vaikuttaa jopa oikeuden päätöksiin ja näin Andersson, Hassinen, Riekkola ja Laivolakin pääsivät kuin koirat veräjästä.
Kun tukka on pitkä, niin yleisesti sanotaan, että olen tyttö. vessassa käynti kertoo kuitenkin toista. Olenhan pian nelikymppinen. Tukka muistuttaa nuoruusajoista. En ole leikannut sitä 20 vuoteen.
Luonnettaan on vaikea muuttaa, ja lapsuuden ja nuoruuden aikana syntyneitä arpia on vaikea poistaa. Isäni oli alkoholisti ja koko lapsuuteni katselin, kun äitiä hakattiin ja kuristettiin. Elämä oli tosi rikkonaista ja karmeaa, siissääli ja äänestä mua. Olen niin tyytyväinen, että vaikeasta lapsuudestani (niif, niif) huolimatta olen päätynyt tähän. Kaikesta huolimatta. Mutta kyllähän siitä on jäänyt jäljet. Pyydän säälikää minua ja etenkin äänestäkää minua. En varmasti pyri nyt luomaan minkäänlaista mielikuvaa itsestäni, en varmasti.
Näin paljon epäoikeudenmukaisuutta nuoruudessani ja niin minusta tulikin täysin epäoikeudenmukainen. Minua ei ole kukaan oikeastaan koskaan auttanut, eikä rohkaissut, olen vain niin yksin(niiskutusta) Paitsi yhteiskunta. Tajusin yläaste- tai lukioiässä, että minulla ei olisi mitään, jos ei olisi näitä tiettyjä turvaverkkoja ja rakenteita. Niiden avulla pääsin esimerkiksi yliopistoon opiskelemaan. Äitini oli yksinhuoltaja. Todella köyhissä ja kurissa oloissa elettiin ja kärsittiin suunnattomia tuskia (itkee ääneen). Olihan se kauhea kokemus epäoikeudenmukaisuudesta ja vilusta ja nälästä sekä ainaisesta tuskasta. Kenelläkään muulla ei varmasti ole tällaisia kokemuksia.
Olen aina ollut laivaristeilyillä brutaalin väkivaltainen ja ehdoton. Mikään ei ärsytä enemmän kuin totuus ja oikeudenmukaisuus . Puolustankin henkeen ja vereen lahjustenottoa ja verovaroilla mälläämistä. Narsistit ovat niitä eturivin ihmisiä. Sitä vastaan en halua taistella. Jos edes joskus kokoomuslaiset ja lahjustenottajat sekä rikolliset moottoripyöräjengiläiset voittaisivat. Sen takia olen päätynyt politiikkaan.
Nykyään kotiasiat ovat hyvin ja lapsien myötä asenne elämään on muuttunut. Minulla on normaaleimmat, tasapainoisimmat ja ihanimmat lapset, mutta Lululla sen sijaan ovat rahan ahneet kiristäjälapset. Kotona on rauhallista. Se on ihan mahtavaa. Se auttaa suhteuttamaan Aulangon maiden ostamista veronmaksajien piikkiin miljoonalla eurolla.
Kun on tottunut siihen, ettei mitään saa ilmaiseksi, niin on myös tottunut siihen, että koskaan ei pidä luovuttaa ja kokoomuksen hyviä veljiä (Vekkaa etupäässä) tulee aina auttaa saamaan verorahat.
Monet vanhat kaverini ovat kuolleet ja vankilassa tai sitten vanajanlinnassa. Osa on pärjännyt myös huonosti elämässään. Loppujen lopuksi kaikki on niin sattumasta kiinni. Onneksi politiikassa voi vaikuttaa jopa oikeuden päätöksiin ja näin Andersson, Hassinen, Riekkola ja Laivolakin pääsivät kuin koirat veräjästä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Peilistä katselee nykyään sellainen keski-ikäistyvä pelle. Vaikka silmäkulmat ovat arvilla, nenä vinossa, nuttura jonossa ja naamassa on paljon elämän jälkiä, niin ovat ne uurteet tuoneet kasvoihini myös paljon rumuutta iän myötä. Kaksinaamaisuus ja moraalittomuus on aina ollut vahva luonteenpiirteeni. Onneksi se on pikkuisen jyrkentynyt tässä vuosien varrella. On tullut lehmän viisauttakin katseeseen.
Kun tukka on pitkä, niin yleisesti sanotaan, että olen tyttö. vessassa käynti kertoo kuitenkin toista. Olenhan pian seitsemänkymppinen. Tukka muistuttaa nuoruusajoista. En ole leikannut sitä 20 vuoteen.
Luonnettaan on vaikea muuttaa, ja lapsuuden ja nuoruuden aikana syntyneitä arpia on vaikea poistaa. Isäni oli alkoholisti ja koko lapsuuteni katselin, kun äitiä hakattiin ja kuristettiin. Elämä oli tosi rikkonaista ja karmeaa, siissääli ja äänestä mua. Olen niin tyytyväinen, että vaikeasta lapsuudestani (niif, niif) huolimatta olen päätynyt vankilaan. Kaikesta huolimatta. Mutta kyllähän siitä on jäänyt jäljet. Pyydän säälikää minua ja etenkin äänestäkää minua jos vapaudun. En varmasti pyri nyt luomaan minkäänlaista mielikuvaa itsestäni, en varmasti.
Näin paljon epäoikeudenmukaisuutta nuoruudessani ja niin minusta tulikin täysin epäoikeudenmukainen. Minua ei ole kukaan oikeastaan koskaan auttanut, eikä rohkaissut, olen vain niin yksin(niiskutusta) Paitsi yhteiskunta. Tajusin yläaste- tai lukioiässä, että minulla ei olisi mitään, jos ei olisi näitä tiettyjä turvaverkkoja ja rakenteita. Niiden avulla pääsin esimerkiksi yliopistoon opiskelemaan. Äitini oli yksinhuoltaja. Todella köyhissä ja kurissa oloissa elettiin ja kärsittiin suunnattomia tuskia (itkee ääneen). Olihan se kauhea kokemus epäoikeudenmukaisuudesta ja vilusta ja nälästä sekä ainaisesta tuskasta. Kenelläkään muulla ei varmasti ole tällaisia kokemuksia kun minulla Possenkadulla.
Olen aina ollut laivaristeilyillä brutaalin väkivaltainen ja ehdoton. Mikään ei ärsytä enemmän kuin totuus ja oikeudenmukaisuus . Puolustankin henkeen ja vereen lahjustenottoa ja verovaroilla mälläämistä. Narsistit ovat niitä eturivin ihmisiä. Sitä vastaan en halua taistella. Jos edes joskus perzyikit ja lahjustenottajat sekä rikolliset moottoripyöräjengiläiset voittaisivat. Sen takia olen päätynyt vankilaan.
Nykyään kotiasiat ovat hyvin ja lapsien myötä asenne elämään on muuttunut Possenkadulla. Minulla on normaaleimmat, tasapainoisimmat ja ihanimmat lapset, mutta Lululla sen sijaan ovat rahan ahneet kiristäjälapset. Kotona on rauhallista. Se on ihan mahtavaa. Se auttaa suhteuttamaan Aulangon maiden ostamista veronmaksajien piikkiin miljoonalla eurolla ja linnatuomioni scc suhmuroinnista Ritskun kanss.
Kun on tottunut siihen, ettei mitään saa ilmaiseksi, niin on myös tottunut siihen, että koskaan ei pidä luovuttaa ei ees vankilassani.
Monet vanhat kaverini ovat kuolleet ja vankilassa tai sitten vanajanlinnassa. Osa on pärjännyt myös huonosti elämässään. Loppujen lopuksi kaikki on niin sattumasta kiinni ja minulla suhmuroinnista Ritskun kanssa.
Kylläpäs K.Ari tillittää posess rehellistä
Kylläpäs K.Lieronki tillittää posess rehellistä
Päivää perzyikki Heini.
Kohta kai Lulu itkee kovaa kohtaloa kuutamoon.
Kohta kai Sartsa-Tytteli itkee kovaa kohtaloa kuutamoon.
Älä ole L.Ulu taas katkera.
Älä ole Sartsa-Tytteli taas niin katkera.
Päivä K.Ari kylmään selliisi ja odota niin vartia vie suihtkuun.
Aloittaja on kuulu unkkari joka kertoo iisakista kaupungilla paitsi että kukaan ei jaksa hullunpuhetta kuunnella. Joku voisi toimittaa vahvan lääkityksen pakkohoitoon mieluusti heti. Hyvin on hullu opiskellut kohdetta.
Tiedän tapauksen ja säälittää.
Sehän on kaupungin lemmikki!
Alkuperäisen Kiemungin nyyhkytarinan voi käydä lukaisemassa liehuletin facesivuilla, jossa kaveri kalastelee äänestäjiä jo seuraavia vaaleja ajatellen.
iisakkutautinen päässyt pakkohoidosta. Suurempi virhe. Hoitoa tulisi jatkaa koska sama huppelitrauma pahassa vaiheessa.
Halpaa hullujenhoitoa.
Ilman suomi 24:ää ei osaisi kuvitellakaan, kuinka paljon idiootteja ja mielenterveyshäiriöisiä Suomessa on.
Ihan hyvä henkilökuva. Mutta kuka säälittävä runkkari väkisin vääntää Karin mukaan kuvaan. Tarina kertoo tuosta pitkähiuksisesta juipista, joka aina kulkee kaupungilla naama vakavana, ei hymyile koskaan.
Ihan hyvä henkilökuva. Mutta kuka säälittävä runkkari väkisin vääntää Iisakin mukaan kuvaan. Tarina kertoo tuosta perzuikki K.Arista, joka aina kulkee vankilassa naama vakavana, ei hymyile koskaan.
Se "vääntäjä" on tietenkin tuo kurja Demulitrolli jonka ainoa pyhä tehtävä on loputtomasti "pestä mustaa valkoiseksi" ja tuota likapyykkiähän Demuleiristä tulee!
Onnekseen "vartia" auttaa ja posessa on aikaa!
Se "vääntäjä" on tietenkin tuo kurja Perzyikkitrolli jonka ainoa pyhä tehtävä on loputtomasti "pestä mustaa valkoiseksi" ja tuota likapyykkiähän Perziikkileiristä tulee!
Onnekseen "vartia" auttaa ja posessa on aikaa!