Niin mistä johtuu ?
Tutkittua tietoa 80 % suomalaisista on melko tai hyvin onnellisia, olkaamme onnellisia entä sinä kuulutko siihen 20 % jotka mielen tai muuten elämän kolhima.
Tutkittua tietoa 80 % suomalaisista on melko tai hyvin onnellisia, olkaamme onnellisia entä sinä kuulutko siihen 20 % jotka mielen tai muuten elämän kolhima.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Minä+kuulun+siihen+80%:n.
Kyllä+mä+kuulun+siihen+80+%.+Just+tulin+saunasta+ja+"kuurasin"+itseni+pinnalta+ja+sisältä.+Olo+on+levollinen.
Positiivinen asenne, on niitä ikäviä juttuja mullakin mutta ne jäävät yleensä taka-alalle kun mietin helskutti sentään turhaan miä murehdin sitten otan hymyä naaman täydeltä niiko tännäin nautiskelen hyvästä ilimasta eikä maksa mittään.
Onnellinen🙂 Ystävätön, vähän syrjitty ja halveksittu😢
Elämä on kuitenkin mukavaa😘
Suomalaisten onnellisuus perustuu mielestäni mm. rauhaan, työhön, sosiaali- ja terveydenhoitopalveluihin, luonnon sekä elintarvikkeiden ja käyttöveden puhtauteen, energiatalouteen, korkeaan koulutusjärjestelmään, sananvapauteen, tasa-arvoon ja yleiseen turvallisuuteen.
Suomi on hyvinvointivaltio jonka kansalaiseksi syntyminen on melkoinen onnenpotku nykyihmiselle.
Niin, onhan meillä perusasiat ihan hyvällä tolalla yleensä ottaen.
Oman elämän kohdalla paljon riippuu itsestä.
Tosin epävarmuus on käsittääkseni lisääntynyt ihmisten mielessä.
Joo perusasiat yleensä ottaen hyvin, oma elämän asenne olemiseen siihen mitä siihen sisältyy vaikkei ole kultasta lusikkaa suussa, nuorempana oli ajatuksia jostain vielä paremmasta mutta matkan varella totesin voin tyytyä vähempäänkin, monia tunnen jotka ei ole maallista mammonaa keränneet silti eivät ole surullisia kohtaloonsa sen huomaa olemuksesta.
Vasemmistoliiton+kannattajista+yhteensä+peräti+26%+oli+"ei+kovin+onnellinen"+(+13%+)+tai+"ei+lainkaan+onnellinen"+(+13%+).
Kyllä tälläkin mummolla välillä ajatukset alkaa kiertää yhtä rataa maailman asioiden äärellä joista ei välttämättä ymmärrä hölkäsen pöläystä, pitää vaan pähkäillä. Onneksi kuitenkin sitä palautuu omaan arkiseen elämäänsä ja huomaa, että just nyt on kaikki hyvin.
Kyllä+mä+tuohon+80%+tuppaudun,+ja+se+johtuu+ihan+siitä,+että+olen+selviytyjä.
Voin kertoa teille, että sellainen ihminen, joka pitää onnellisuutena kaikkia pieniä arkisia asioita, ei edes tiedä minkälaista on, kun on oikeasti onnellinen.
Sellainen, joka on joskus kokenut onnellisuuden, ymmärtää eron onnellisuuden ja tyytyväisyyden välillä.
Ei ole vain kahta vaihtoehtoa; joko olla onnellinen tai voida huonosti. Siihen välille mahtuu monenlaista tunnetilaa. Siksi tuo aloituksen prosenttijakautuma on typerääkin typerämpi.
Voin kertoa sinulle, että vaikka sä tunnet jotain, se ei tarkoita että muut tuntisivat samalla tavalla.
Minulle onnellisuus on valinta, tietoinen sellainen. Tyytyväisyys ei millään riitä kuvaamaan sitä tunnetta. Onko kyse sanojen tulkinnasta, koska onnellisuuttakin voi olla muunlaista kuin sitä pakahtuvaa. Vai erilaiset persoonallisuudet. Toiset käyttää eloonsa enemmän intohimoa, toiset ovat pidättyväisemmät.
Mikään tunne ei ole oma valinta.
Hupsit omiasi.
Miksei voisi valita? Mun mielestä joskus jopa pitää valita. Jotkut tunteet ovat haitalliset, ainakin pidemmän päälle.
Ite olisin raato tässä vaiheessa, ellen olisi päättänyt että nyt riittää suru, apeus ja itsesääli. Ja ottanut itseäni niskasta kiinni ja harjoitellut katselemaan elämän valoisia puolia.
Tuolla vähän alempana siitä jo kirjoitinkin, mutta toistetaan :
"""Tunnetta ei voi itse valita. Tunteet tulevat spontaanisti kun tulevat. Kun se tunne on tullut, niin sitten sitä voi alkaa yrittää työstää pois (tehdä itselleen tunnetasoista väkivaltaa), jos se tunne on omasta mielestään epämukava."""
"Kun se tunne on tullut, niin sitten sitä voi alkaa yrittää työstää pois (tehdä itselleen tunnetasoista väkivaltaa), jos se tunne on omasta mielestään epämukava."
Noniin, mitä sä vänkäät, mehän ollaan samaa mieltä.
Ihminen joka ei työstä pois pahaa mieltä, on hyvä itsemurhakandidaatti. Tuleva paniikkihäiriöinen tai skitsofreniapotilas.
Sen tunteen tulemista et itse valitse. "Tunteet tulevat spontaanisti kun tulevat." Tajuatko?
Spontaanisti sinulle tulee sekin tunne, että haluat päästä eroon jostain negatiivisesta tunteesta (mikä sinulle on jo tullut ilman omaa valintaasi).
Sama onnellisuudenkin kanssa. Et sinä ole sitä tunnetta itse tilannut ja valikoinut niinkuin jotain aineellista valitaan (esim. piimäpurkkia kaupan hyllyltä)
Kyllä, samaa mieltä alkuosasta, tunne tulee kun se tulee. Mutta sen jälkeen kun se on vallannut sua, voit valita keskitytkö siihen, annatko sen näivettyä, vai työstätkö aktiivisesti itseäsi pois siitä.
En minäkään aina ollut onnellinen, ja juuri siksi päätin sieltä nousta. Sitä päätöstä edelsi tapahtuma jonka muista todella kirkkaasti - ystävä soitti ja yritti piristää mua, nauroin, joka kuulosti oudolta ja kaukaiselta. Järkytyin siitä että se tuntui niin vieraalta. Siltä istumalta päätin että nyt tämä riittää, googlasin masentusta, törmäsin serotiniiniin ja ryhdyin tekemään järjestelmällistä työtä sen tuottamiseen. Nyt olen jo mestari siinä.
Totta kait, jokainen tunne on ihan oma valinta,
mitä ihmettä sä hupsit.
Jokaisella ihmisella on täysi vapaus suhteessa omiin tunteisiinsa.
Tunteeni voivat tietekin käyttää minua, mutta minä voin käyttää myös niitä
tai sitten olla käyttämättä.
Ei toinen voi toisen tunteita tai onnellisuutta arvottaa, sehän on ihan mahdottomuus. Ei tunne-energiani ole kielteistä tai myönteistä, vaan se on mihin sitä energiaani, voimaani käytän. Minä ainakin olen joutunut määrittelemään mikä on kielteistä ja mikä myönteistä ja nekin ovat useimmille meille ihmsille ihan eri asioita, Tokko niistä yhtä totuutta löytyykään
Jotenkin koen, että tärkeintä onnellisuudessani ja näissä tunne asioissa on tuntea omien tunteitteni polut, mitä lakeja ne milloinkin noudattavat,sillä ne on aika salaperäisiä juttuja ja usein ne tunnistan oman kroppani vaihteluista ja onneksi pitkä ikä on opettanut ja sysännyt eteen tilanteita, joissa tunteitani punnitaan, mutta vain omiin ei muiden tunteisiin. Tunteethan menevät ja tulevat, niiden kanssa kannattaa elää sovussa, niistä ei kannata eksyä eikä niitä paeta.
Saako olla onnellinen jos sattuu olemaan väärän maan passi?
Mulle onnellisuus ei ole tunne vaan olotila. Siihen liitty tai siis se muodostuu monesta erilaisesta tunteesta ja tunteet ovat kaikki yksilökohtaisia, mutta on oma valinta haluaako tuntea itsensä onnelliseksi tai ei.
Toisille onnellisuus tarkoittaa vain jonkinlaista passiivista tyytyväisyyden tunnetta siitä että kaikki ei ole päin mäntyä, mitään kohtaa ei kolota ja kukaan ei ole kettuilemassa. Minulla on rima korkeammalla ja valintani on aina omani.
Mielen hallintaa. Jonnekin kirjoitin että onnellisuus on asenne. Olotila voisi hyvin kuvata sitä myös.
Mutta voisi kai se olla osaa persoonallisuuttakin? Jos tarkastelee asiaa Nalle Puhin kylänäkymästä :)) Kaikki on vähän eri asteisen onnellisia. Ite olen Tikrun ja Nasun jälkeläinen.
Siinä yksi, joka ei ole nähtävästi koskaan ollut onnellinen. Ei edes tiedä minkälaista onnellisuus on.
Mitäpä muuta ilmaisunköyhyyttä voi sellaiselta ihmiseltä odottaakaan, joka rakastaa vapaana juoksevia lehmiäkin.
Tunnetta ei voi itse valita. Tunteet tulevat spontaanisti kun tulevat. Kun se tunne on tullut, niin sitten sitä voi alkaa yrittää työstää pois (tehdä itselleen tunnetasoista väkivaltaa), jos se tunne on omasta mielestään epämukava.
Tunneskaala on ihmisillä samanlainen, yhtä monivivahteinen kaikilla, mutta sen sanoiksi muuttaminen vaihtelee ihmisestä toiseen.
Jotkut tuntevat vain sanat; olla onnellinen (kaikesta hyvästä olosta) tai voida huonosti (olla elämän kolhima), rakastaa (kaikkea mistä pitää) tai vihata (kaikkea mistä ei pidä), olla iloinen tai hapan ...
Kesivälle peukut siitä, että hän käytti ilmaisuja:
"" Olo on levollinen.""
"""ja huomaa, että just nyt on kaikki hyvin."""
Ja psykoterapeutitar sai peukkuni tästä:
"""Elämä on kuitenkin mukavaa😘"""
Sinä siteeraat sarjakuvahahmoja (kuin ikäisillesi sopiikin).
Haluan siteerata teille Uuno Kailasta:
""""Onni
Se tulee niinkuin kuiskaus, joka sähkönä värähtää jäsenestä jäseneen. Se on kohta niinkuin huikaisevan kirkas sävel, joka polttavana riemuna imeytyy vereen. Sydämen ovelle tullessaan se kumahtaa kuin portinkolkutin. Kynnyksen yli se astuu kaikuvin askelin.
Ja samassa joku, joka siellä sisällä istui ja odotti, vavahtaa niinkuin täyttymyksen edessä ja sytyttää kaikki kynttilät palamaan ja panee piikansa vieraalle verhoksi kutomaan sinisintä silkkiä aavistusten arimmista rihmoista. Toisen se lähettää tuliaismaljaan tyhjentämään kaiken keväisenä mahlana kertyneen ihmeellisen ikävän, kolmannen käskee kaikkia ilon käkiä kukuttamaan.
Mutta itse se on kynnysalla vastassa, syleilyvalmiina käsivarret. Tulijan se taluttaa sisimpään saliinsa varta vasten varatulle istuimelle.
Ja jokainen askel jää vuosia kimmeltämään, kultaisena täplänä.""""
Ja sinä sitten osaat pukea sanoiksi kaikki ajatuksesi, mutta et osaa punnita muiden ajatuksia etkä välitä miettiä mitään mikä ei loksahda kohdalleen omaan jämähtäneesi, itseriittoiseesi elämänfilosofiaasi?
JOILLEKKIN riittää onnellisuudeksi kun "kaikki on hyvin". Joillekin kun "elämä on kuitenkin mukavaa" Kaikille ei.
Sinä teet kummallisia johtopäätöksiä muista ihmisitä tuntematta heitä, tietämättä heistä juuri mitään. Kuitenkin päättelet, arvostelet ja keikauttelet asioita päälaelleen oman makusi mukaan.
(Olen ollut montakin kertaa onnellinen, jopa niin onnellinen että mielessäni on herännyt pelko siitä että saako ihminen yleensäkään olla niin onnellinen ja jos jotkut jumalat jossain nauravat mulle selkäni takana...tai mites se meni särkyneiden toiveiden kadulla..."on lainaa ilon sekunnitkin...)
Muuten ja ettei pääasia jää unohduksiin:
Olen onnellinen nytkin, koska olen valinnut olla onnellinen.
Muumeissa on muuten myös hyvät karikatyyrit eri ihmistyypeistä :))
Sun sanastossa on yksi Onnellisuus, se Uuno Kailaksen kaunis, pakahtuva sellainen. Ja mä ymmärrän että on ihmisiä jotka eivät mieti sen kummemmin oloaan, he ovat, syövät, joskus jopa hyvin, nukkuvat, ja kaikki on ok.
Ite olen hyvin tietoinen mun elämästä, mitä kaikkea voisin menettää, mistä kaikesta olen selvinnyt. Se on läsnä kun tulen kotiin, ja näen mun taloni ja puutarhani, lapsia. Veikkaan että nyt koetat vääntää sitä kiitollisuudeksi, mutta se on enemmän kuin sitä. Niin kuin Paloma sanoi, se on sekoitus hyvää oloa, tyytyväisyyttä, kiitollisuutta, ylpeyttä, seesteisyyttä ja rakkautta. Ja luonteen laatu on jokseenkin intohimoinen, hyvässä ja pahassa, joko tehdään tai sitten ei.
Ei mulle riitä olla tyytyväinen, tai kiitollinen. Sinänsä vähän sääli että se riittää kenellekään, kun voisitte olla niin paljon muutakin.
Mutta siinä olet väärässä, kun oletat että kaikki ovat kuten sinä. Joku voi olla samaa mieltä kuin sinä, mutta on niitä muitakin mielipiteitä, ihmistyyppejä.
"""Mutta siinä olet väärässä, kun oletat että kaikki ovat kuten sinä."""
Mitästä nyt hupsit? Missä minä niin olen olettanut? Tarkoitukseni ainakin on ollut kirjoituksillani ilmaista olettavani ihan päinvastaista:
""" Jotkut tuntevat vain sanat; olla onnellinen (kaikesta hyvästä olosta) tai voida huonosti (olla elämän kolhima), rakastaa (kaikkea mistä pitää) tai vihata (kaikkea mistä ei pidä) ...""""
Tajusitko siis, että myös minun tunneilmaisujeni sanavarasto yhtä köyhä? Vältän yleensäkin noin voimakkaita sanoja ilmaisemaan lievempiä tunteita. Silloin tunne on tosi voimakas, jos noita mainitsemiani ilmaisuja käytän tunnetilastani.
No niin, eli on kyse sanan eri tulkinnoista, eikä suinkaan siitä "Siinä yksi, joka ei ole nähtävästi koskaan ollut onnellinen. Ei edes tiedä minkälaista onnellisuus on."
Ja samainen kertoi sitten olleensa montakin kertaa onnellinen.
Montakin kertaa?
Jos onnellisuus on tunne, minkä voi valita, niin miksi ei ole valinnut sitten olla koko ajan "onnellinen", vaan "montakin kertaa"?
Myöhemmin hän sitten tosin kirjoittikin: """Olen onnellinen nytkin, koska olen valinnut olla onnellinen."""
Mutta sen nyt taas on sitä hänelle tyypillistä pyörimistä.
Kyllä minäkin kallistun tuohon, mitä Rosaliiin tuolla kirjoitti:
""""Ei se onnellisuus mitään joka päiväistä hymyä tai hehkutusta ole, mutta pieninä annoksina se onni syliin tupsahtaa ja siitä mä tykkään.""""
Rupean olemaan voitolla taas, kun henkilökohtaisuuksia tulee "hänelle tyypillistä pyörimistä".
Tuossa vähän ylempänä kirjoitin "Kyllä, samaa mieltä alkuosasta, tunne tulee kun se tulee. Mutta sen jälkeen kun se on vallannut sua, voit valita keskitytkö siihen, annatko sen näivettyä, vai työstätkö aktiivisesti itseäsi pois siitä."
En mä kauhean happy ollut kun auto meni rikki. Mutta ei se enää haittaa, sain tilaisuuden sauvakävellä 13 kilsaa. Valitsin katsoa asiaa siltä kannalta.
Kallistu sä vaan. Ymmärrän hyvin että ihmiset ovat onnellisia eri tavalla, että kaikki ei tunne sitä samaa kuin minä.
Jaha.
Sinulle keskustelu on siis kilpailua oikeassa olemisesta? Minä en ole kilpaillut.
No pidä hyvänäsi ja jubileeraa "voitostasi", jos se tekee sinut onnelliseksi.
Itse+kuulun+20%+joukkoon+sairauksien++ja+köyhyyden+takia.+Köyhyys+tulee+sairauksien+myötä.+Ei+ole+siitä+kiinni+ettenkö+olisi+pitänyt+huolta+itsestäni.+Sairaudet+vain+tulevat.+Olen+joskus+ollut++onnellinen.+
Elämä voi olla tasapaksua tyyduttävää olemista, väliin putkahtaa onnellisia ilon hetkiä jotka kestää tovin, kuka sitä jaksaa aina naureskella ainakaan tervejärkinen.
Vähän naureskellen sanotaan "toi vähän onnellinen" tai "hulluna on hyvä olla".
Olisikon se syvä onnellinen olotila sellainen, että rinta/sydänala on pakahduttavan täynnä. Hetki ei kestä kauan (kait sen joskus on kokenut). Sitten se, että saa hyvänolon tunteita on sitä arkionnellisuutta.
"Vähänks mä nyt oon onnellinen".
Elämäni onnellisin päivä oli kun tapasin miehen, josta tuli toinen aviomieheni. Kun meidät vihittiin maistraatissa, kupliva onni tuli sydämestäni ja sielustani. Olimme arkivaatteissa kun meidät vihittiin. Yksi tuttava näki minut sattumalta kadulla ja sanoi, mitenkä sinä noin hehkut ja hymyilet. Vastasin, että elämäni mies teki minusta tänään maailman onnellisimman naisen. Olen hänen vaimonsa.
Tällaista onnea en ikinä tule enää saamaan. Olen silti hyvin kiitollinen, kun sain kokea jotain ainutlaatuista. Nykyään olen kohtuullisen tyytyväinen elämääni.
onnellisuus on elämää se kaikessa ajassa.
Mitä on onni ja onnellisuus? Minulle tuo sana oikeastaan ei kerro mitään.
Onko sitä tavallinen arki silloin kun se menee hyvin ilman suurempia murheita?
Onko se sitä että iloitsee kun toisilla menee hyvin ja pärjäävät?
Tuleeko onnellisuus omasta vai rakkaiden menestyksestä?
Vielä se et tarvitaanko onneen toinen ihminen vai voiko onni tulla ihan siältäpäin ilman muita?
Ole onnellinen yksin tai molempien keskesken.
Nii et sitten joku vois kysyä et "ookkonää vähän "onnellinen" :D.
Jos olet onnellinen:
https://www.youtube.com/watch?v=KzYbA8D6fww
Ei ole veroja, eläke,,, suuri kaikilla,verotus on nolla kaikilla.
Onnellisuustutkija pelkää onnellisuuden loppuvan pian. (onnihan on ansaitsematon lahja tulevaisuudelta)
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001228734.html
Kojtakkeha olla koht tullo muute joku terapeutti joka laittaa teijät halloomaa puita tai menemää vauvaikäsen asentolohin mikä lie fransiskane takavuosilta. Eipähän tuo mittää haittoo kohan jos sie maksta 40 ja muut 20 samaverran ni 800 suap huuhaa eikä se mittää et suap mie sen kuarnan takija jotta elkee hinkotko niitä ja tallatko jälhälii.
Eikös Kaisa K jo aikoinaan todennut että: Olen minä onnellinen? https://youtu.be/H6lhj5p5n_E?t=5
Suomi on elämän autuus kuin paratiisi.
Suomalainen on onnellinen kun saa olla leipä jonossa jonka maksaa muut maat kuin Suomi.
Suomi ei koskaan ole maksanut yhtään euroa muille vaan tavallaan ottanut lainaa siis venäjän tavat ovat suomalaisien tavat.