Hyvä syy opiskella

Kysymys numero 226: Jos elämämme määräytyy aika-paikka -tilan ulkopuolella tekemämme päätöksen perusteella, toisin sanoen sen valinnan perusteella kumpaa opettajaa kuuntelemme, niin mitä järkeä on yrittää persoonallisen itsemme avulla muuttaa yhtään mitään? Miksi edes tehdä työkirjan harjoituksia, jos ne kerran tehdään pienen itsen toimesta? Luulen kyseleväni sen perään, mitä roolia se itse, joka luulen olevani, esittää laajemmasta näkökulmasta katsottuna?

Vastaus: Hei, asia ei ole ollenkaan niin toivoton kuin esität! Ensinnäkin sinun on hyvä ymmärtävää – vaikkakaan se ei ole sinun kokemuksesi – että se itse, joka luulemme olevamme, ei aio tehdä eikä tee yhtään mitään täällä maailmassa. Se itse ei ole mitään muuta kuin heijastus mielessä olevista ajatuksista. Mieli on se, joka tekee kaiken – siellä on kaikki valta. Kysymys on vain siitä, että olemme pettäneet itseämme sen suhteen, keitä me olemme. Ajattelemme olevamme pikemminkin varjoja kuin se valo, jota ilman mitään varjoa ei voi olla olemassa. Niinpä kaikki, mitä koemme tekevämme maailmassa, on varjoa tai projektiota siitä mielemme valinnasta – usein tiedostamattomasta – kumpaa opettajaa kuuntelemme. Pitkään aikaan emme ole tienneet, että mitään muuta opettajaa olisikaan kuin ego. Myös valintamme egon hyväksi on unohtunut. Tämä on tietysti ollut myös egon päämäärä, sillä näin me näytämme olevamme mieltä vailla. Uskomme ajattelevamme aivoillamme – mestarillinen harhautus! (Ot.92.2) – emmekä enää ole tietoisia siitä, että meillä on mieli, vaikka tietoisuus on ainoastaan mielen ominaisuus. Jos emme tiedä, että meillä on mieli, sen muuttaminen on paljon vaikeampaa. Sehän on tietysti myös egon päämäärä.

Mieti antamaasi esimerkkiä työkirjan harjoitusten tekemisestä. Niitä ei todellisuudessa tee se itse, joka luulemme olevamme. Kokemus tehtävien lukemisesta ja harjoittelemisesta täällä maailmassa on heijastusta siitä valinnasta, joka tehdään mielessä. Valinta projisoituu sitten illuusio-itsen tekemisenä täällä maailmassa. Kaikki oppiminen tapahtuu mielessä. Koska olemme vielä liian pelokkaita näkemään itsemme mielenä, koemme yhä kaiken ikään kuin se itse, joka luulemme olevamme täällä maailmassa, olisi tämän kaiken valinnut ja tehnyt. Näennäisestä kokemuksestamme täällä maailmassa on kuitenkin se hyöty, että voimme käyttää sitä ilmapuntarina, joka auttaa meitä tunnistamaan, kumman opettajan puoleen tosiasiallisesti olemme mielessämme kääntyneet. Useimmissa tapauksissa mielessä tehty valinta tehdä työkirjan harjoituksia on valinta kääntyä poispäin egosta, kohti Pyhää Henkeä. Oppimista siis tapahtuu koko ajan, mutta se joka oppii, ei ole minun itseni. Se on aina vain seuraus eikä koskaan minkään syy. Toistan vielä: koska olemassaolomme mielenä on liian pelottavaa hyväksyä, koemme oppimisen tapahtuvan sen pienen itsen tasolla, joka kuvittelemme olevamme.

Jatka siis kaikin mokomin työkirjan harjoitusten tekemistä ja harjoita anteeksiantoa täällä näennäisen elämäsi luokkahuoneissa. Nämä ovat niitä tilaisuuksia, jotka Jeesus pyytää antamaan hänelle, jotta hän voi auttaa meitä muuttamaan mielemme niin kauan kun vielä kuvittelemme olevamme kehoja siihen saakka, kunnes syyllisyydellä ei enää ole otetta mieliimme, emmekä enää tarvitse kehoa ja persoonallisuutta puolustuskeinona syyllisyyttä vastaan.