En tule toimeen kissani kanssa

Niin ja pitää siis lisätä vielä, etten ole kyllä koskaan erityisemmin kissoista pitänytkään paitsi näistä omista. Tuokin kolli oli ensimmäiset kolme vuotta aivan ihana, nyt vuoden sisään muuttunut aivan kauheaksi.

Outo juttu! Vaistoaako se sinun vihasi, ja on levoton? Oma kissani oli pentuna, noin vuoden verran, juuri tuollainen, mutta sitten onneksi rauhottui! Ymmärrän kyllä ahdistuksesi ja kehottaisin keskustelemaan puolisosi kanssa vakavasti tilanteesta. Tottakai kissa, kuten ihmislapsikin, menee sekaisin, jos toinen lupaa, ja toinen kieltää! Kissoja on eriluonteisia kuten meitäkin, ja tämä taitaa olla se vaikeampi tapaus. Anna kissa pois, jos vaikeuttaa elämääsi noin paljon!

No ompas typerä mies. Tarvitsee selkeästi toisen typeryksen joka jaksaa tuollaista katella.

Sen jälkeen kun tuo todellinen ongelma on hoidettu pois päiväjärjestyksestä, voi keskittyä kissaan.

Eläimet on tarkoitettu ihmiselle iloksi. Voisitko antaa sen jonnekin maalaistaloon, siellä saisi ulkona juoksennella, kun on noin aktiivinen.

Kiinnitin huomiota siihen, että kissat on opetettu pysymään pois sängystä. Oppi ei sitten ole mennyt perille, vai?

Meillä kahdella kissalla on omat pesät sängyssä ja nukkuvat niissä, kumpikin omassaan. Silti imuroin lakanat tai ravistelen ulkona silloin tällöin. Ei ole iso hommeli.

Saako tämä riiviökissa huomiota aina, kun on "pahanteossa" mutta ei muulloin?

Kissan hiekkalaatikko pitää olla kuomullinen, silloin ei sieltä lentele hiekat ja jätökset. Luukun eteen hiekkamatto, josta hiekat voi kopauttaa takaisin laatikkoon aamuin illoin, kun laatikko muutenkin avataan ja siivotaan. Ei leviä niin paljon hiekkaa ympäristöön sillä tavalla.

Kissaa on vähän vaikeaa opettaa tavoille kuin koiraa mutta se ei ainakaan auta että kaksi aikuista toimii jatkuvasti eri lailla. Kun kissan ottaa pitää muistaa että se menee minne haluaa ja koristeet kirjahyllyllä ovat vain alas heitettäviä esineitä.

Oma kissani ei hajoita mitään tahallaan, mutta jos hajoittaisi kuten edellinen niin hyväksyisin asian ja koettaisin keksiä keinot vahinkojen minimoimiseen. Kannataisi ehkä alkaa tutustamaan siihen kissaan avoimin mielin, kodittomia kissoja ja täysin sivistyksestä ulkona olevia kissoja olen palauttanut ihan mukaviksi kotikissoiksi takaisin. Nyt on yksi koditon taas työn alla ja lähestymistä tehdään ulkona askel kerrallaan, ei se kissa ole paha tai tyhmä. Mieti omaa lähestymistapaasi häneen ja keskustele perheesi kanssa ilman riitelyä asiasta.

Kissahan on kuin vauva, se ei ole syyllinen mihinkään, se elää vaistojensa ei tarkoitusperien varassa.
Repimisen haittoja voi muuten vähentää kynsien leikkuulla.

Mulla on samanlainen ongelma, en pidä kissastani. Haluan kyllä kissan lemmikiksi, mutta tuntuu että tämä yksilö ei vaan ole minun kissa, kemiat ei kohtaa... olen muuttunut ahdistuneeksi ja vihaiseksi kissan myötä vaikka kissan pitäisi tuoda iloa... Paskaa ja hiekkaa heittelee ympäri kylpyhuonetta ja sitten se huutaminen... minä jos menen vessaan niin vaikka kissa olisi nukkumassa niin heti se tulee siihen oven taakse huutamaan, maukumaan... ai että minua ärsyttää kun sen pitää huutaa ja kytätä minua koko ajan. Kissa on 1,5v, meneekö tuo milloinkaan ohi vai huutaako se ikuisesti oven takana ja saisiko sen opetettua siitä tavasta pois?

Kissa ei ole aivoton olento. Se haluaa ja se osaa olla vuorovaikutuksessa ihmisen ja toisen eläimen kanssa. Se tarvitsee vuorovaikutusta, joku kissa enemmän, joku toinen vähemmän. Aloittajan kissa saattaa vain kerjätä ihmisten huomiota, ja sitä se näyttää saavan "temppuilemalla". Mitä sitten? Kissan kanssa pitää olla ja seurustella, siis ihan aktiivisesti.

Itselläni kaksi kollia. Hyvin erilaiset, toinen vaatii paljon huomiota, toinen viihtyy enemmän itsekseen, mutta tulee kyllä päivittäin sekin hakemaan ja tyydyttämään hellyyden sekä läheisyyden tarpeensa.

Siis enemmän huomiota kissalle silloin, kun se toimii oikein.