syntyneen tilanteen johdosta.
Tilanne on ajautunut jamaan, josta tuskin kukaan iloitsee.
Täällä on ollut paljonkin minua viisaampia ihmisiä, jotka pystyisivät varmasti tekemään parempia ehdotuksia, miten tästä selvitään eteen päin niin, mutta kun näkyy olevan niin hiljaista, niin minä yritän:
- sanon ensinnäkin tietäväni selvänäkijöiden homman olevan laillista, hehän kai maksavat verojakin siitä, ainakin puhelimitse antamistaan profetioista taksamittarin naksuttaessa puhutusta ajasta sille, joka niitä tulevia haluaa tietää.
Minun puolestani täällä voi yksi selvänäkijäkin olla, vaikka en itse uskokaan sellaisiin.
- Tätä on vaikea, syytöksistä ja epäilyistä päätellen mahdotonta selvittää, kuka kiusaa ketä.
- Pyysin eilen Soneralta, Saunalahdelta ja Eurosuomelta, että avaisivat sinnekin 55 palstan, jotta porukka voisi halutessaan hajaantua tai klikkiintyä, tai pysyä täällä ja missä vain vaihtaa ikäistensä kanssa ajatuksia.
- jonkun, josta ei pidä, huomiotta jättäminen on helpompaa kun on enemmän tilaa.
En loukkaannu kenellekään, jos joku haluaa minun todistavan syyttömyyteni ilkeyksiin väittäessäni, että en ole ollut ilkeämpi kuin minkä tästä kirjoittamastani voi päätellä.
- Tämän verran suorasukainen pitääkin olla, sanon, vaikka jäisin yksin tämän jälkeen.
Enkä usko, että koko muulla porukalla olisi keskenään samanlainen etiikka.
Miten todistaisin sen, mitä olen kirjoittanut ja mitä en ole kirjoittanut?
Voisimmeko osoittaa olevamme aikuisia ja yrittää selvittää tätä? Vai kannattaakohan se?
Virtuaali-ihmissuhteista kokemukseni on yhtä vähäistä kuin sialla joulusta.
Tilanne on ajautunut jamaan, josta tuskin kukaan iloitsee.
Täällä on ollut paljonkin minua viisaampia ihmisiä, jotka pystyisivät varmasti tekemään parempia ehdotuksia, miten tästä selvitään eteen päin niin, mutta kun näkyy olevan niin hiljaista, niin minä yritän:
- sanon ensinnäkin tietäväni selvänäkijöiden homman olevan laillista, hehän kai maksavat verojakin siitä, ainakin puhelimitse antamistaan profetioista taksamittarin naksuttaessa puhutusta ajasta sille, joka niitä tulevia haluaa tietää.
Minun puolestani täällä voi yksi selvänäkijäkin olla, vaikka en itse uskokaan sellaisiin.
- Tätä on vaikea, syytöksistä ja epäilyistä päätellen mahdotonta selvittää, kuka kiusaa ketä.
- Pyysin eilen Soneralta, Saunalahdelta ja Eurosuomelta, että avaisivat sinnekin 55 palstan, jotta porukka voisi halutessaan hajaantua tai klikkiintyä, tai pysyä täällä ja missä vain vaihtaa ikäistensä kanssa ajatuksia.
- jonkun, josta ei pidä, huomiotta jättäminen on helpompaa kun on enemmän tilaa.
En loukkaannu kenellekään, jos joku haluaa minun todistavan syyttömyyteni ilkeyksiin väittäessäni, että en ole ollut ilkeämpi kuin minkä tästä kirjoittamastani voi päätellä.
- Tämän verran suorasukainen pitääkin olla, sanon, vaikka jäisin yksin tämän jälkeen.
Enkä usko, että koko muulla porukalla olisi keskenään samanlainen etiikka.
Miten todistaisin sen, mitä olen kirjoittanut ja mitä en ole kirjoittanut?
Voisimmeko osoittaa olevamme aikuisia ja yrittää selvittää tätä? Vai kannattaakohan se?
Virtuaali-ihmissuhteista kokemukseni on yhtä vähäistä kuin sialla joulusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kun ei oikein ymmärrä mistä on kysymys, Anna.
Jos tarkoitat tuota suukopua mikä Sinun ja "selvänäkijän" välillä on ollut, niin unohda koko juttu!
Suomi24:n sivuilta löytyy aina sellaisia, jotka
haluavat häiriköidä.
olla, Anna
Jos ja kun netissä kiistelee - niin eihän se mitään haittaa - ei kait tuo voi olla erikoisen vakavaa - vai mitä.
Minä olen joskus ajatellut, että nyt en enää ikupäivänä mene nettiin, mutta niin siellä vaan tulee käytyä ja katsottuma mitä muut juttelevat.
Virtuaalitodellisuus on niin todellista kuin me itse sen haluamme, mutta "oikeaa" elämää se ei saa hallita,
Sitä mitä me olemme, teemme ja ajattelemme,
Sinä olet ihan hyvä tyyppi.
Mitä tulee selvännäkijöihin, niin uskon että joillakin ihmisillä on "lahja" nähdä asioita. Minä itsekin tiedän joskus... tai aavistan, mutta joskus en taas tiedä yhtään mitään. En usko että netin kautta voi selvännäkijä nähdä mitään ja täytyy olla todella lahjoja että todella näkee myöskään puhelimitse. Mutta toinen asia on, että puhelimitse voi saada yhteyden toiseen, voi olla auttava puhelin JA SE ON TÄRKEÄÄ.
Näin mennään.
Ainakin vastaan kysymyksiisi:
Ei nettikeskustelu tietenkään ole niin vakavaa kuin käsirysy voisi olla. ( ei käsirysystäkään kokemuksia aikuisena ollessa )
Tässä vaiheessa haittaa, ja olen ollut huomaavinani muittenkin tyrmistyneen tai jotain sinnepäin. Tietenkään se ei ole ole erityisen vakavaa. Se on ikävää ja oppiminen usein tuntuukin ikävältä.
Kyllä minäkin olen ollut kiinnostunut tästä palstasta ja kuten huomasit, tässähän minä rustailen taas. En muuten ole uhannutkaan poistua. Yritin vain availla ovia, jotta tiivistynyt tunnelma voisi purkautua -pahimman varalta.
Olin tällä palstalla niin todellinen kuin oikeasti olen.
Oikeasta elämästä: he tulevat käymään, lupasivat tulla maanantaina tai tiistaina.
Ei ole kenenkään syy, mutta tässä mielentilassa en pysty tekemään niitä asioita, mistä äskettäin iloitsin. Enkä valita tätä, totean vain tosiasian.
Minäkin olen pitänyt sinua hyvänä tyyppinä.
Jotkut "selvänäkijät", kuten Johanna Broman tuskin olisi häkeltynyt kysymyksestä, minne ohranjyvät ovat pudonneet silmistä.
Sitä paitsi hän on kirjoissaan valaissutkin sitä, mikä hänet on kypsyttänyt tuollaiseksi persoonallisuudeksi kuin hän on.
Suomen mielenterveysseuran kriisipuhelimeen voi soittaa koko maasta paikallispuhelun hinnalla ja numero on 0203 445566.
Olen tukenut em. seuraa tilaamalla seuran lehden ja viimeksi tilasin kirjeensulkijamerkkejä, joten tehtyäni ensin seuralle omaa osuuttani, osoitin itsenäisyyttä ja "oman käden oikeudella" ilmoitin tuon puh. numeron tässä muillekin, mahdollisille avuntarvitsijoille.
Mikäpä estää kyselemästä helinäkeijulta, en minä ainakaan.
Mennään vaan näin!!