Kysytäänpä nyt näin päin: koska on tilanteita, joissa sijoitus/huostaanotto on pakko eli tarpeellinen, kertokaa te sijoitetut, mitkä ovat ne eväät, joilla huostaanotto hoidetaan kunnolla? Minkälaista tietoa ja tukea te kaipaatte tai olisitte kaivanneet? Itse olen äiti, joka on halunnut antaa lapsensa huostaan. Kyse ei ole alkoholi- tai huume- ym. ongelmista vaan siitä, että minulla ei kerta kaikkiaan ollut enää eväitä kasvattaa tätä vaativaa lasta (ADHD, käytöshäiriö). Enkä halunnut vain ummistaa silmiäni, koska rakastan lastani ja haluan hänelle hyvän elämän.
sijoitetuille
ellu4024
2365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen sijaisäiti joka joutui luopumaan sijoitetusta lapsestaan ADHD.n vuoksi.
Hän oli hyvin rakas meille ja hänen bioäitinsä olisi saanut hänet luoksensa, mutta hän ei halunnut häntä. Mekin jouduimme luopumaan vaikka teimme kaikkemme 5 vuoden ajan.
Emme ole ammattihoitajia vaan ihan tavallinen perhe. Annoimme hänet ammattilaisille. Hän on nyt perhehoitokodissa missä on ammattilaisia hoitamassa häntä. Käy kotikoulua ja häntä valvotaan kokoajan.
Vieläkin itkettää kun emme pystyneet häntä hoitamaan.
Hänellä oli mm. voimakas vaaran viehtymys mm. tuli. Hän mm. yritti polttaa olohuoneemme tunkemalla palavia tikkuja kirjahyllyn taakse.
Ellu hyvä, teit ehkä viisaan ratkaisun kun annoit lapsesi ammattiauttajille, mutta tarkasta vielä ovatko he todella ammattilaisia. Me emme olleet, me jouduimme luopumaan lapsesta.
Pidä lapseen yhteyttä viikoittain tiettynä päivänä ja kellonaikana. ADHD:t pitävät rutiineista. Käy säännöllisesti. Älä lupaa mitään mitä et pysty pitämään. Anna rakkautta ja yhdessäoloa ennemmin kuin lahjoja. Leiki, pelaa hänen kanssaan kun tapaat.
Jaksamista sinulle.
Lapseni on perhekodissa ja alun alkaenkin oli selvää, että vain perhekoti tulee kysymykseen, koska siellä on ammatti-ihmiset. Paikka ei ole laitosmainen (niin kuin yleensä luullaan). Minulla on tosi hyvät välit perhekotilaisten kanssa. Meillä on sovittu soittoajat ja säännölliset kotilomat.Olen sanonut lapselle, että nyt päätökset tekee perhekoti, asioista voidaan aina keskustella, mutta kasvatusvastuu on heillä. En lupaa koskaan mitään ihmeellisyyksiä, kotilomat eivät ole juhlaa vaan ihan tavallista kotielämää. Ja mitäpä sitä muuta jää käteen kuin suuren suuri rakkaus tätä lasta kohtaan.