Tuntuu hirveältä lukea näitä juttuja naisista, äideistä.. ihmisistä,jotka tuntevat vastenmielisyyttä, ärsytystä ja inhoakin puolisonsa lapsia kohtaan..
Ymmärrän kyllä, että minkä sitä tunteilleen voi, ihmisiähän me kaikki vain olemme, mutta silti. Mikä saisi ihmiset muistamaan, että lapset ovat kuitenkin vain lapsia; Pieniä, viattomia ja syyttömiä vanhempiensa ratkaisuihin. Jännittyneitä uudesta tilanteesta ja ihmisestä.Aikuisten on toimittava aikuisten lailla, otettava vastuuta jopa siitä lapsesta joka ei ole omaa lihaa ja verta.
Minun miehelläni ei ole lapsia eikä minullakaan, mutta minulla oli äitipuoli. Äitipuoli,joka harjasi hiukseni, kertoi kuukautisista, osti ensimmäiset rintaliivit ja oli enemmän paikalla kuin äiti.
Minä en itse ollut enää niin pieni ja viaton kun ongelmia alkoi tulla. Mutta sitten niitä tulikin ihan kunnolla. 8 vuotta käsittämätöntä ahdistusta varhaisesta murrosiästä siihen, että muutin pois kotoa. Hyljeksintää, puhumattomuutta, ulkopuolelle jättämistä ja seläntakana puhumista.
Tiedän, että olisin voinut hoitaa asiat paremmin, mutta tiedän, että silloinkin hän olisi voinut hoitaa ne huomattavan paljon paremmin kuin minä. Tällä hetkellä olisimme molemmat varmasti paljon onnellisempia ihmisiä.
Puhukaa ja jutelkaa ajatuksistanne, se auttaa aina. Kuukausienkin mykkäkoulun jälkeen kun vaikka vain puhuin äitipuoleni kanssa säästä, huomasin miten hieno ihminen hän oikeastaan olikaan.Puhumattomuudessa ehtii aina alkaa inhoamaan.
Ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta yrittämisen arvoista.
Ymmärrän kyllä, että minkä sitä tunteilleen voi, ihmisiähän me kaikki vain olemme, mutta silti. Mikä saisi ihmiset muistamaan, että lapset ovat kuitenkin vain lapsia; Pieniä, viattomia ja syyttömiä vanhempiensa ratkaisuihin. Jännittyneitä uudesta tilanteesta ja ihmisestä.Aikuisten on toimittava aikuisten lailla, otettava vastuuta jopa siitä lapsesta joka ei ole omaa lihaa ja verta.
Minun miehelläni ei ole lapsia eikä minullakaan, mutta minulla oli äitipuoli. Äitipuoli,joka harjasi hiukseni, kertoi kuukautisista, osti ensimmäiset rintaliivit ja oli enemmän paikalla kuin äiti.
Minä en itse ollut enää niin pieni ja viaton kun ongelmia alkoi tulla. Mutta sitten niitä tulikin ihan kunnolla. 8 vuotta käsittämätöntä ahdistusta varhaisesta murrosiästä siihen, että muutin pois kotoa. Hyljeksintää, puhumattomuutta, ulkopuolelle jättämistä ja seläntakana puhumista.
Tiedän, että olisin voinut hoitaa asiat paremmin, mutta tiedän, että silloinkin hän olisi voinut hoitaa ne huomattavan paljon paremmin kuin minä. Tällä hetkellä olisimme molemmat varmasti paljon onnellisempia ihmisiä.
Puhukaa ja jutelkaa ajatuksistanne, se auttaa aina. Kuukausienkin mykkäkoulun jälkeen kun vaikka vain puhuin äitipuoleni kanssa säästä, huomasin miten hieno ihminen hän oikeastaan olikaan.Puhumattomuudessa ehtii aina alkaa inhoamaan.
Ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta yrittämisen arvoista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Viattomia?
Huomaa, ettei sinulla ole omia lapsia.
Olen alle 2-v. lapseni kanssa käynyt useissa äiti-lapsi-piireissä, jotta lapsella olisi leikkikavereita.
Hän olisikin innolla menossa muiden joukkoon. Tuntemattomia lapsia siis, enkä minäkään tunne heidän vanhempiaan. Ei olla siis kavereita, ei tuttuja.
Mutta nuo pienet, viattomat, ja ihan pienet - miten julmia he ovatkaan. Jos aikuinen ei näe, isompi potkasee pienempää - ja vain siksi, että hän juoksee edes takaisin ja samalla myös näiden isojen ohi. Hän ei riko heidän leikkiään, ei tule heidän tielleen, ei hae kontaktia heihin - he leikkivät autoillaan, joista hän ei välitä ollenkaan.
Hän vain juoksee, ja se ärsyttää.
Tässä tapauksessa isompi lapsi huomasi, että aikuinen huomaa, joten potkuun noussut jalka palasi takaisin lattiaan..
Oi, niin viattomia.
Lapset ovat julmia, he puolustavat reviiriään. He narraavat. Tarvittaessa he vaikka valehtelevat.
Sama pätee kaikkiin lapsiin. Myös niihin, jotka tulevat isän luo tapaamiselle, ja jossa myös se "äitipuoli" on.
Mielestäni muuten viikonloppuisän uusi vaimo ei ole äitipuoli, koska hän ei vastaa lasten arjesta ollenkaan. Äiti/isäpuoli asuu samassa huushollissa kumppaninsa lasten kanssa. Mutta tämä on minun mielipiteeni ja sivuhuomautus.
Sinulla äitipuoli ilmeisesti hoiti sinua arjessa, asui samassa huushollissa ja osoitteessa kuin sinäkin?
Ja siitäkin huolimatta, vaikka äitipuolesi kohteli sinua hyvin koko lapsuutesi - sinä aloit murrosiässä olla inhottava häntä kohtaan? Miksi? Olitko yhtä inhottava myös omalle äidillesi? Huomaat, miten hieno ihminen äp onkaan, kirjoitat. Siitä pitää ihan muistuttaa itseään?!
Kuinka moni biolapsi (muutettuaan kotoaan) "huomaa" keskustelutaan äitinsä kanssa, että ai niin , mutsi onkin ihan hieno tyyppi ??
Äidit saavat väsyä lapsiinsa, he saavat komentaa omia lapsiaan, he saavat asettaa rajoja ja vaatia.
Isätkin saavat tätä kaikkea.
Mutta äitipuolet eivät. Eivät miehen lapsille. Heitä kohtaan kuuluu vaan olla pitkämielinen, jaksaa ja jaksaa - kiitosta koskaan missään muodossa saamatta.
Minun kuuluu vastata mieheni lasten viikonloppuarjesta ja minun täytyy rakastaa heitä ja hyväksyä heidät, koska olen aikuinen ja koska olen sen miehen kanssa.
Nämä lapset voivat kuitenkin ihan surutta sulkea minut arkielämänsä ulkopuolelle. Heidän ei tarvitse kutsua minua koulunsa kevätjuhliin. Heillä on suorastaan oikeus sanoa, että minun ei tarvitse tulla sinne. Silti minun pitäisi olla heille kiva. Ensi vuonnakaan ei kutsua tule, päinvastoin.
Vaikka olen kiva ja vietän aikaa heidän kanssaan ja opetan juttuja yms., vaikka järkkään heille synttärit isän luona ja käärin joululahjat pakettiin, he eivät kutsu minua rippijuhliinsa, eivät valmistujaisiinsa, ei mihinkään siihen elämään, jossa myös heidän äitinsä on mukana.
Omien lasten kohdalla minulla on oikeus olla mukana heidän elämässään sittenkin, kun he ovat aikuisia. Voin jopa kysyä, miten menee, miten raha-asiat jne. Voin käydä kylässä, kun he asuvat omillaan. Tätä oikeutta minulla ei ole eikä tule olemaan miehen lapsiin. He tekevät tämän kaiken äitinsä kanssa.
Silti minun pitäisi olla heille viikonlopputapaamisella kuin äiti - ei, enemmän! Äidillähän on oikeus olla pahalla päällä kakaroilleen, äitipuolella ei miehen lapsille, vaikka he miten tyhmiä juttuja tekisivät!!
Tässä on ristiriita.
Ja muuten - ei kukaan HANKKIUDU tahallaan ilkeäksi ihmiseksi , ei edes ilkeäksi äitipuoleksi !!
Jossain vaiheessa vaan tulee luu vetävän päähän myös äitipuolella. Kun on vuosia yrittänyt, tehnyt kaikkea kivaa, mihin edes omille lapsille ei ollut aikaa eikä mielenkiintoa - ja sitten kuienkin kohdellaan kuin ilmaa, eikä kuitenkaan ole oikeutta osallistua heidän elämäänsä .. kuka jaksaa? ihminen se on aikuinenkin. Ihminen se on äiti, ja äitipuolikin. Huomaat sen sitten, kun olet itsekin aikuinen´ja äiti.
Voi jee miten hyvä teksti!
Tässäpä se mieltä kalvava asia tuli selväksi....
Yhdyn KOKO SYDÄMESTÄNI edelliseen kirjoitukseen!
Olen kanssasi pääsääntöisesti samaa mieltä MUTTA. Tiedätkö mistä lasten käyttäytyminen johtuu?? Juuri niistä vanhemmista. KUKAAN lapsi jota rakastetaan, hänen kanssaan leikitään ja touhutaan ja hän tuntee olonsa turvalliseksi EI kohtele toisia lapsia huonosti!! Puhun OMASTA kokemuksesta. Vanhemmat herätkää huomaamaan että lapset tarvitsevat RAKKAUTTA, TURVALLISTA OLOA ja HYVÄKSYNTÄÄ!! Silloin homma toimii.
Ei, minulla ei ole omia lapsia.. ja jo pari kuukautta työtä lasten parissa osoitti, etten ole todellakaan kypsä taikka valmis sellaisia hankkimaankaan..
Ja mitä viattomuuteen tulee..Sen saman parin kk:n aikana huomasin myös, että lapset osaavat olla käsittämättömän julmia.. Viattomuudella en tarkoittanut kuvailemiasi tilanteita, vaan viattomia nimenomaan omien vanhempiensa ratkaisuihin (ero, uusi puoliso jne)
..ja omasta tilanteesta;
Kyllä.Äitipuoli asui kanssani samassa osoitteessa.
"...sinä aloit murrosiässä olla inhottava häntä kohtaan? Miksi? Olitko yhtä inhottava myös omalle äidillesi? Huomaat, miten hieno ihminen äp onkaan, kirjoitat. Siitä pitää ihan muistuttaa itseään?!"
Omasta elämästäni äitipuoleni kanssa olen kirjoittanut aikaisemmin nimimerkillä "blue". Sieltä voi käydä katsomassa, kuinka minä elin omassa kodissani vielä muutama vuosi sitten...
Ja jos tosiaan keksisin sen että olinko inhottava,miten tai miksi, niin en saisi lapsia inhoavista ä-puolista tällaista ahdistusta, koska tietäisin syyn.
Silti kunnioitan äitipuoltani; Miten hän jaksaa raskasta vuorotyötään ja miten jaksaa vielä pitää kodin ja itsensä kauniina. Ja kunnioitusta halusin painottaa kirjoittamalla hiusten harjaamisesta ja muusta.. Eli en pidä äitipuoltani nollana, vaikka koenkin, että hän on kohdellut minua väärin.
"Huomaat, miten hieno ihminen äp onkaan, kirjoitat."
Niin. Tällä tarkoitin vain sitä, kuinka pahaksi puhumattomuus voi ihmissuhteet tehdä. Että kun vuosiin ei jutella, niin unohtaa minkälainen ihminen sen kaiken vihan ja muun moskan alla on. Olen varmä että äp:ni ajattelee minusta samoin. Kuinka mielettömän hyvältä se yksi rauhan hetki tuntuu,kun sanotaan muutakin kuin hiljainen moi, kun saadaan taas edes jonkinlainen yhteys edes pieneksi hetkeksi.
Oma biologinen äitini lähti, kun olin 8-vuotias. Tätänykyä hän on alkoholisoitunut ja menettänyt suurimmaksi osaksi lähimuistinsa itsemurhayrityksen vuoksi. En voi sanoa olleeni hänelle kovinkaan ilkeä, sillä niihin aikoihin emme edes pitäneet juuri minkäänlaista yhteyttä (minusta riippumattomista syistä)
En voi varmaan kuviteellakkaan kuinka raskasta äitipuolena olo on. Äp:ni muutti yli 200km:n päähän omista lapsistaan ollakseen isäni(ja meidän lasten) kanssa. Kai siitäkin jotain traumoja tulee, kun yhtäkkiä kokkaakin toisen lapsille, eikä omilleen..
"...ihminen se on aikuinenkin. Ihminen se on äiti, ja äitipuolikin."
Hyvin sanottu.. ja jotain tuon suuntaista taisin kirjoittaa jo alkup. tekstiini. En odota keneltäkään yli-inhimillisyyttä;en sen enempää itseltäni kuin keneltäkään muultakaan. Mielestäni ymmärrän sen jo vaikken ehkä ihan aikuinen vielä olekkaan..enkä äiti.
Tuosta olen samaa mieltä, että mitään hyvä et käsiisi saa, vaikka käyttäydyt kuin aikuinen annat aikaasi ja mielenkiintoasi toisen lapselle.
Olen itse sekä kokopäiväinen äitipuoli että etä-äitipuoli sillä mieheni lapset on jaettu molemmille.
Olen käyttäytynyt ystävällisesti, mutta saan kuulla mutkan kautta olevani ihan paska. Minun kanssani halutaan pelata pelejä, lähteä hiihtämään, kauppaan mitä vaan, mutta sitten saan taas kuula olevani pööööö, ja eikö se sun vaimo voisi mennä muualle, kun tulen sinua isäni katsomaan, ja en tule jos se nainen on sielä yäk. Millään tavalla en ole yrittänyt mitään, en mielistellä enkä hyljeksiä, olen vaan ollut normaali itseni, kohdellut heitä kuin ketä tahansa, joka elämään osuu;ihan hyvin.
Minä olen ollut pian kaksi vuotta mieheni kanssa jolla on kaksi tytärtä edellisestä liitosta.ja alussa minullakin oli jopa vihan ja inhon tunteita lapsia kohtaan.Nyt kun asiat on ruvenneet sujumaanja kaikki on löytäneet oman paikkansa tässä "uusperheessä" , minä pidän mieheni lapsista ja olen niille niin mukava ja turvallinen aikuinen kuin vain osaan.Alussa kaikilla on varmasti ihan kaikenlaisia tunteita,ihan varmasti jossain vaiheessa toivoisi ettei lapsia olisi olemassakaan ja tuntuu ettei jaksa lasta.eihän sitä lapselle näytetä.(ainakaan kukaan fiksumpi?).Tämä keskustelu palstahan on oiva paikka päästellä höyryjä ja näin ollen muut lukijat katsoo että täällä on pelkkiä pahoja äitipuolia. Kyllä ne asiat ajan mytä selviytyy ja lapsista oppii ajan kanssa pitämään,jotkut jopa rakastamaan.
Olen osittain samaa mieltä kanssasi.Minusta alkuperänen kirjotti silti asiaa.
Minäkin voisin äitinä joskus kuristaa teini-ikäsen hirviöni.Mutta ymmärrän häntä ja saamme tappelut selvitettyä.Me vanhemmat äiti ja lapsen etä-isä olemme lapsista vastuussa.Tajuan ettei kaikista lapsista voi tykätä.Mutta jos lapsi ei käyttäydy tai hänellä on ongelmia niin eikö se ole isän asia pyrkiä selvittämään tilanne.Kummasti syytetään lasta ja varsinkin tämän äitiä.Mutta nössölässyisä saa pysyä ulkopuolella vaikeuksista.
Oon myös ihmetellyt kun joskus täällä lukiessani äitipuolet käyttäytyvät tyhmemmin kuin minun murkkuikänen tyttöni!(Ok,myös lähiäitejä löytyy.)Tiedän myös yhden äitipuolen,joka oli kuukausia puhumatta tytölle,koska tämä teini-ikänen oli räyhännyt hänelle.
Eli oman kodin säännöt ja rajat kun lapset on siellä.Mutta ei tule unohtaa,että varsinkin pienemmät lapset tarvitsee aikaa.
Sit vielä jonkun kaksvuotiaan potkimisesta.Omani on olleet arkoja,eikä ole hakanneet.Ton ikäsiä tulee vielä valvoa.Itse sain äitinä monta kertaa kuulla,kuinka lasteni tulee puolustautua.Opin vastaamaan,että laitanko ne karatekurssille vai hankinko pistoolin..
Mutta sinulla on oikea asenne,joten ehkä se auttoi asiassa.Toivon että exäni löytää myös jonkun sun tyylisesi.
Tunteet ja negatiivisetkin saa ja täytyy tietenkin kokea lasta kohtaan. Niinhän tekee jokainen äiti ja isäkin. Se nyt vaan on niin, että niiden negatiivisten tunteiden lisäksi on pakko olla positiivisia tunteita ja ne on OSATTAVA NÄYTTÄÄ lapselle konkreettisesti. Joku tässä jo kirjoittikin, että kun lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja saa huolenpitoa/hellyyttä, lapsi "palkitsee" aikuisen varmasti jollain tavalla. Ja toisekseen se, että jokaisella lapsella on pahat kautensa ja etävanhemmalla olo ei saa sitä häviämään, vaan ehkä korostamaan.
On aivan ehdotonta, että äitipuoli kätkee jotkut tunteensa lapselta! Tottakai lapsi osaa tulkita sanattomia viestejä, mutta ääneen ei saa sanoa jos jotakin sammakoita. Piste. Ja jos lipsahtaa, niin anteeksipyyntö on aivan ehdoton.
Mulla on nimittäin kokemuksia äitipuolen sammakoista ja teoista, joita lapset sitten täällä kotona itkee ennen isille menoa. Lapset ei ole valehdellut, vaan isä on myös todistanut tapahtunutta. Kertoja on useita. Viimeisin tippa oli se, kun kuulin äitipuolen tukistaneen lastani. Vain esimerkin mainitakseni äitipuoli on sanonut toista lastani monta kertaa tyhmäksi, ja kieltänyt heitä kutsumaan isää isäksi, pitää sanoa nimellä.
Olen sitä mieltä, että äitipuolilla ei ole mitään oikeutta sotkea muuten hyvin toimivaa systeemiä. Päinvastoin kaikilla on helpompaa (myös hänellä itsellään!), jos osaa tuntea tunteensa ilman, että niillä pelataan jotain likaista peliä tai pilataan lasten isä-lapsisuhteen kehitystä ja tätä kautta identiteetin kehittymistä.
Epäitsekkyys on vahvan ihmisen merkki!
Olen tosi tarkka lapsistani ja he ovat minulle tärkeintä mitä minulla on.
Pakko tunnustaa että exän hankkima naisystävä ei yhtään iske.Naisella on lapsia joista osa asuu isänsä kanssa koska eivät tule toimeen äitinsä kanssa,osa lapsista asuu äidillään.Jo nelivuotias haistattelee paskaa ja nuorempi istuu alastomana keittiön pöydällä.Ainakaan minun kasvatusmallini mukaan ei niitä lapsia kasvateta.En myöskään halua että minun lapseni oppivat moisille tavoille,vaan minkäs teet.Kun tapaamisoikeus on isällä niin annettava ne lapset sinne on.
Niin, miehelläni on kaksi lasta jotka tulevat tapaamiselle meille.
Enkä minä ymmärrä heidän kummallisia tapojaan.
En halua, että oma lapseni oppii samanlaisille tavoille.
Eivät he istu alasti ruokapöydässä. Mutta kohtuullisen iso koululainen istui saunan jälkeen risti-isunnassa sohvalla, kylpytakki päällään, ilman pöksyjä. Sisarus istui "normaalisti" vieressä samassa asussa. Sanoin tälle isommalle asiallisesti, että laita pikkupöksyt jalkaan.
Mikä oli vastaus? Kumpikin leväytti haaransa auki ja alkoivat "kauhoa" pyllyväliään kädet laajaa kaarta tehden, samalla nauraa höröttivät suu ammollaan. Kyllä, he muistuttivat idiootteja. He OLIVAT idiootteja !
Vain yksi pieni esimerkki.
Että osaa ne etälapsetkin.
Ja isin uuden kumppanin, "äitipuolen" pitäisi vaan jaksaa tykätä ja olla kiva ja ymmärtää. En ymmärtäisi omiltanikaan tommosta käytöstä. Enkä todellakaan halua että omani oppii tai ottaa mallia miehen vkl-lasten käytöksestä !!
En vaadi miehen lapsilta enempää kuin omiltanikaan, ristiriita tuleekin siitä, että kukaan muu ei näiltä koskaan mitään vaadi: ei oma äiti, ei tämä vkl-isä, ei isovanhemmat.
Nuo tavat kyllä miehesi lapset ovat sulta oppineet! Ei ihme, että äidit ovat kauhuissaan, kun lapset isin luokse lähtevät vierailulle, koskaan ei tiedä mitä järkytyksiä siellä oppivat.
Tuollaisia työ olette lähes kaikki, ja sitten vielä kehtaatte mustamaalata lasten äitejä, kun eivät laskisi lapsiaan isin luo. Isin luo kyllä, mutta ei heidän naistensa seuraan, silloin kun siellä sattuu oleen, sillä kukaan ei halua lapsilleen moisia tapoja. Ja muutahan työ ette osaakaan! Huh Huh teidän kanssanne!
Mitähän hittoa sää oikeen nyt tolla meinaat? Ei "äitipuolet" niitä kasvata kokonaan.. Kyllä meillä ainakin on näin kun miehen poika tulee meille niin meillä on omat säännöt ja mursuäitinsä luona on omat säännöt. jos meillä aletaan kitiseen turhasta niin sillon mennään parvekkeelle virkistäytyyn!ilman ulkovaatteita. Loppuu muuten yllättävän nopiaa tuo kiukuttelu!
Helluni pojallakaan ei ole minkäänlaisia käytöstapoja.... menin kaverini luo kaffeelle ja otin pojan mukaan , koska helluni meni parturiin. olimme äidiltä hakenut puolen päivän aikaan pojan.. kysyimme lähtiessä että onhan poika syönyt ja äiskä vastas että on on ja söi hyvinkin..vähän epäilytti koska äiti oli käynyt laittaan filmin pyörimään ja mennyt takaisin nukkumaan ja heräsi silloin kun pimpotimme ovikelloa! noh päästiin kaverini luo niin poika alkoi kerjäämään ensin karkkia söi, sitte muffinssia ja oli vielä leipää vailla meni ihan itse kaverini jääkaapille ja sanoi että anna mulle tuo juqurtti ja juustoa leivän päälle.. siinä vaiheessa mulla kiehui ja ärähin. mikä on nolottavinta kuin kerjäys... noh soitin sitte pojan äidille ja kysyin suoraan mitä on poika syönyt aamulla niin hän vastasi: puolikkaan pahtoleivän ja puoli pussia shipsiä!!! jaahas siinä on äidin todella hyvä aamupala 4 vuotiaalle lapselle!!!!Ajattelin että onneksi poika tulee meille niin saa syödä ainakin... joka päivä lapsi saa meillä kaksi lämmintä ruokaa jos ei ole tarhassa ja siihen aamupala ja välipala ja iltapala! ja meillä syödään monipuolisesti.. silloin kun aloin seukkaan helluni kanssa ja poika oli meillä ekoja kertoja se ei syöny lihaa ollenkaan..nyt se ei haluakkaan muuta! aloimme sitten kyseleen äidiltä ja äidin kavereilta että mitä pojalle syötetään äitin paikassa niin vastaukseksi sain että en oo kyllä koskaan nähnyt että siellä ois joskus muuta ku riisipuuroa ja kalapuikkoja!! Siitä lähtien ollaan aina laitettu pojalle mukaan nakkeja juqurttia ja hedelmiä ja kaikkeamistä poika tykkää jotta saa ainakin ravintoa niistä.. itse kyllä tiedän mistä sitä ravintoa saa ja miten monipuolisesti pitää syödä koska kokki olen ammatiltani..
Että näinki hyviä me äitipuolet voidaan olla!!! ei saa yleistää asioita!
Ja sinulle jonka lapsipuolet hilluvat nuin hassusti niin tee asiat selväksi! sinun koti ja sinun säännöt kyllä se siitä!! itsekkin sain kauheat vihat pojalta joka oli silloin kolme vuotias mutta nyt kun hän on äitillään haluaa soittaa minulle muutaman kerran viikossa... kyllä se siitä!!! tsemppiä!