Normaalit jutut

En voisi kuvitella itseäni sinun kenkiin, liian vaikea tilanne. Mahtaa olla hirveää invalidisoitua niin että liikuntakyky menee, ja vielä toisen ihmisen kädestä. Paranemisprosessi varmaan kestää ja menee mutkien kautta, myöskin mielen. Voisko olla niin että naiset vaistoaa että se on kesken? Paranna itseäsi ja rakenna itsellesi elämän missä et tarvitse muita, ja saat nähdä että naisia satelee; se on Murphyn laki :)

Olen edellisen kirjoittajan kanssa aikalailla samaa mieltä. Kyselet täältä taviksilta jeesii, olisiko kuitenkin parempi hakea vertaistukea jostakin? Samankaltaisten kanssa keskustelu voi auttaa sinua näkemään tarkemmin ja jopa humoristisen rikkaasti elämäsi. Anteeksi, tarkoitukseni ei ole loukata, on vain kokemusta vammaisena. Sairastan MS:ää ja vaikka näytänkin ulospäin terveeltä, omaan mitä moninaisempia oireita kuten tasapainon heittelyä, väsyneenä muisti takkuaa, kieli saattaa kangertaa, puutumista, spastisuutta, ym. Pyörätuolissa olen viettänyt viikon, onnekseni siitä nopiasti jaloilleni kortisonikuurin jälkeen nousin. MS on siitä rikas sairaus, että joka päivä voi olla uudet oireet. Ei ole elämä yksitoikkoista kun MÄSÄN on kaveriksi saanut.
On minut mies kerran jättänyt tämän sairauden takia ja pahalta se tuntui. Asian kun jaoin vertaisteni kanssa, huomasin etten ole ainoa, jolle on niin käynyt. Onhan se niin, että kaikki mikä on erillaista voi olla myös pelottavaa. Sen takia sinun itsesi on oltava sinut pyörätuolisi kanssa, vaikket sitä aina hyväksyisikään ja otettava elämältä se mitä se tarjoaa. Ehkä myös sen ihanan naisen, joka kunnon miehen tarvitsee.
Voimia ja elämään uskomista sinulle!

ehkä kannattaa vaan lähestyä asiaa eri kantilta...

Kuuntele noita fiksuja naisia, WheelerMan! Tuohon ei ole paljon lisättävää, yhden näkökulman voin toki tarjota.

En ole ihan A1 itsekään, mutta on tällänen hassu uskomus kehittynyt matkan varrella - se on yksi asia joka auttaa jaksamaan ja estää vaipumasta itsesääliin:

Sen mitä fysiikassa häviää, voi yrittää korjata henkisenä kasvuna. Tämä vaihe tulee jokaiselle miehelle eteen. Se, että mies ei tahdo riittää naiselle, fyysisesti. Silloin on viimeinen hetki ruveta kehittämään itseään humaanina olentona. Opettele ymmärtämään naisia ( mission impossible ;) kirjoittelemalla, keskustelemalla jne. Unohda omat tarpeesi, omat rajoitteesi - ole ihminen ihmiselle. Lopulta olet tilanteessa, jossa saat enemmän kuin annat. Ja se taas innoittaa sinut ylittämään itsesi yhä uudestaan. Oikea ihminen löytyy lopulta, ja sinulla on mahdollisuudet löytää harmonia, jossa 1 1 onkin 3!

Tämä näin nopesti kiteytettynä, teoria on vielä vähän kesken...

Kyllähän naiset julistaa tietty vaikka mitä. Totuus on usein sitten jotain muuta. Onneksi on poikkeuksia, mutta sellaisen löytäminen onkin neulan etsimistä heinäsuovasta. Kaikki haluavat nykyään parasta, maailma on aina ollut sellainen, nykyään se on enemmän kuin koskaan sellainen. Mielikuvia luodaan, ihmisen pitää olla täydellinen. Kun tällaisia mielikuvia luodaan, markkinakansa manee halpaan, sellaista etsitään. Kaikki sanoo, se mitä on päänsisällä on tärkeää, onhan se, kuitenkin todellisuudessa halutaan pintaa. Jos olet erilainen, on sinut tuomittu markkinavoimien toimesta. Ei sellainen saa olla. Jos joku uskallikko yrittää uskaltaa ihastua, ympäristö tuomitsee, "miten sä voit" ja syrjii tällaista, kuka sitä kestää? Onneksi on mahdollisuus, sen löytäminen vain on vaikeaa. Ihminen on julma eläin.

Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin???
Vaikea sanoa kuinka paljon ulkonäkö vaikuttaa. Se on tietysti ensimmäinen asia minkä toisessa ihmisessä näkee. Mutta... jos tutustuu ihmiseen joko täällä tai vastaavassa foorumissa, missä ei ensimmäiseksi nähdä sitä ulkokuorta. Eikö se anna toivoa???
Jostain syystä tietyt ulkoiset piirteet vetoavat enemmän kuin toiset. Syytä en osaa sanoa. Hakevatko miehet äitinsä ja naiset isänsä näköistä kumppania?? Jokainen miettiköön tykönään.
Kyllä ulkonäöllä on merkitystä.... toisille enemmän kuin toisille. Ihmiset on pinnallisia... toiset enemmän kuin toiset.
Jokaisessa löytyy kuitenkin tunteet ja monia erilaisia puolia joiden oppiminen vie........
eliniän.
Ehkä kertakäyttökulttuuri on tuonut mukanaan ihmissuhteiden kertakäyttöisyyden. Se ei vaan päde kaikkiin!!! Onneksi =))))

huomioni kiinnittyi sanaan olenko "epäsosiaalinen".. )
Toivottavasti en, mitenkään loukkaa sinua, mutta nyt saat minulta "virtuaalisen potkun persuksillesi".. ;-))
Olisiko mitenkään mahdollista, että myös vastaisit saamaasi palautteeseen?..
Kanssasi kun on vaikea, naisten kommunikoida, jollet mitenkään itse osallistu prosessiin.. ))
Mielenkiinnolla, jään odottamaan vastauksiasi....