Hei! Onko kellään kokemusta onnistuneesta koiran eroahdistuksen hoidosta? Täällä on kokeiltu vaikka mitä, ja nyt alkaa toivo hiipua. Onko joku oikeasti onnistunut helpottamaan koiran eroahdistusta?
Koiran eroahdistuksen hoito
vierailija1234
681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä oli ihan hirvittävä vääntö kodinvaihtajan kanssa. Koira ulisi ja haukkui todella kovin, koskaan ei silti onneksi valitusta saatu. Syynä se, ettei pian enää mielellään mihinkään lähtenytkään koiran elämöinnin takia.
Meillä auttoi varma ja yksinjäämiseen koulutettu toinen koira vaivaan lopulta, kun kaikki muu oli jo kokeiltu. Ei ollut pannoista ja harjoituksista (=pikkuhiljaa jätettiin pidemmäksi aikaa, ei huomioitu tullessa ja mennessä ymym) meidän kohdalla mitään apua.
Meillä koirat oli siis ennen erikseen, mutta nykyään yhdessä. Ei ongelmaa enää.
Tärkein neuvo ehkä mitä voi antaa, että koira ei saisi koskaan huutamalla tahtoaan läpi - älä siis missään tilanteessa palaa kun koira ulisee, vaan odota hiljaisuutta.
Onpa hieno kuulla että joku saanut ongelman ratkaistua! Meillä ei mahdollisuuttaa ottaa toista koiraa joten en tiedä miten tuo miellä mahtaisi vaikuttaa.
Ja tuo neuvo on kyllä todellakin sellainen mistä pidän kiinni!
Itsellänikin on ollut kyseinen ongelma, mutta yksinjäämisen totuttaminen hetkihetkeltä pidempään, ja radion jättäminen päälle auttoi selvästi. Itse suosittelisin aloittamaan viemällä roskiksen, tai pienillä kauppareissuilla, kuten maidon hakemisella.(Jos teillä on lähistöllä kauppa, jollei reissusta tulisi liian pitkä). Myös koiran huomioinnin jättäminen auttoi, jos koira oli tehnyt tuhojaan, tai tarpeitaan sillä aikaa kun olin poissa. Kehuin koiraa, kun se ei ollut tehnyt mitään. Eroahdistuksen hoitaminen voi olla pitkä ja turhauttava tie, mutta päättäväisyydellä ja rauhallisuudella onnistut varmasti. Oman koiran kohdalla aikaa meni hieman pidempikin aika, mutta tällä hetkellä meillä ei enään ole kyseistä ongelmaa. Hyvin harvoin saattaa jokin kanamuna rasia löytyä lattialta, kun tullaan kotiin. Mutta tätäkin tapahtuu hyvin harvoin, eikä radiotakaan enään ole tarvittu.
Toivottavasti saat koulutettua/hoidettua eroahdistuksen, toivotan onnea matkaan.((:
Ja tässä tilanteessa uuden koiran ottaminen ei olekaan mielestäni vaihtoehto.
Aikuisen koiran jos otatte, se voi stressaantua ja lähteä mukaan tähän sekoiluun, pennun jos otatte niin se matkii vain aikuista.
Meillä kun oli valmiiksi pennusta ollut aikuinen varma koira, niin ei lähtenyt tämän nartun hömpöttelyyn mukaan. Omalla itsevarmuudellaan opetti tän nartunkin olemaan.
Minun koirani yritti tunkea mukaan ja kun huomasi, että olin lähdössä, kieppui koko ajan jaloissa ja seurasi hermostuneena joka paikkaan. Sain asian hallintaan jättämällä radion auki ja kehittämällä hänelle puuhaa. Keräsin kangaskassiin kaikenlaisia pahvisia rasioita ruoista ja muista ostoksista. Jokaisen sisän laitoin pienen herkun. Koirani oppi innoissaan odottamaan läksiäis-kassia ja lähdöstäni tuli iloinen asia. Pahvirasioiden repimisessä oli puuhaa pitkäksi aikaa.
Meillä auttoi järjestelmällinen siedätys.. Aloitettiin sillä, että kuvattiin yksinolo ja varmistuttiin, että tuhoaminen ei ole turhautumista toimettomuuteen. Video paljasti paniikissa juoksevan ja läähättävän koira, joka ravasi ensin puoli tuntia kehää olohoneessa ja hyppäsi sitten sohvalle ja alkoi kaivautua siitä läpi. Ei siis ollut epäilystäkään, mistä on kyse.
Ensimmäisenä seurasin, missä kohtaa koiran stressaaminen alkaa ja totesin tämän alkavan herätyskellon soidessa, eli kaksi tuntia ennen yksinolon alkua. Koira alkoi läähättämään, mikä oli hyvä edistyksen mittari, koska se oli ensimmäinen näkyvä merkki. Kun koira läähätti, koulutusta jatkettiin sillä tasolla, kunnes läähätys loppui, jolloin siirryttiin eteenpäin.
Meillä oli paljon asioita, mitkä oli yhdistyneet yksinoloon, kaikki nämä piti sammuttaa ennen kuin pääsin edes ovesta ulos. Ensimmäisenä vaihdoin herätysäänen ja sitä soitettiin jatkuvasti ilman, että se yhdistyi yksinoloon (koira muuten reagoi loppuelämänsä alkuperäiseen herätysääneen, vaikka eroahdistuksesta ei enää ollut tietoakaan). Muita yksinoloa merkitseviä asioita oli mm kahvinkeittäminen ja juominen, vessassa käynti, koneella istuminen, ulkovaatteiden pukeminen, avainten kilahtaminen, oven avaaminen jne. Näitä reaktion tuottavia asioita toistettiin niin pitkään, että ne eivät tuottaneet enää reaktiota.
Kun kaikki yksinoloa ennakoivat ärsykkeet oli sammutettu pääsin vasta harjoittelemaan yksinoloa, joka sekin aloitettiin sillä, että kuljin edestakaisin ovelle, avasin sen ja palasin taas takaisin, kävin oven toisella puolella ja palasin, suljin oven sekunniksi ja palasin jne Aina koulutusta jatkettiin vasta, kun kaikki hermoilu oli loppunut, tässä on ihan looginen syy, jos koira jossain kohtaa olisi hermostunut, sen olisi pitänyt erikseen rauhoittua, todennäköisempi vaihtoehto olisi ollut, että sen kierrokset olisivat lähteneet pikkuhiljaa nousemaan ja koulutus olisi pitänyt aloittaa alusta.
Meillä ensimmäinen puoli tuntia meni tällä tavalla, kun koira pysyi puoli tuntia täysin rauhallisena (nukkui) aikaa sai lisättyä tästä eteenpäin tunti kerrallaan. Tosin koko ajan palattiin takaisin myös lyhyempien yksinoloaikojen jälkeen (onneksi työpaikkani oli ymmärtäväinen ja vain puolen kilometrin päässä, joten pystyin piipahtamaan kotona kesken työpäivän), jotta koira ei oppinut ennakoimaan kotiinpaluuta, joka olisi voinut nostaa jälleen kierroksia yksinolon loppuolella..
Ennen tätä järjestelmällistä koulutusta kokeiltiin kaikki mahdolliset kikkakolmoset: radion päälle jättäminen, tilan rajaaminen, tekemisen jättäminen, koiran väsytys ennen yksinoloa jne mikään ei auttanut, koska niillä ei ollut mitään vaikutusta ongelman syyhyn..
Kannattaa siis aloittaa koiran käytöksen kuvaamisella ja havainnoimalla, milloin ja mihin koira reagoi, koulutus aloitetaan siitä.
Tämä eroahdistuskoirani oli täysin oireeton monet vuodet, vieraassa paikassa riitti puolen tunnin harjoittelu ja sen jälkeen pystyi jättämään myös vieraassa paikassa yksin. Koulutus voi kuulostaa vaivalloiselta, me harjoittelimme viikonlopun ajan noin kerran tunnissa ja maanantaina pääsin lähtemään töihin normaalisti ilman että kotiin jäi panikoiva koira. Meillä oli onnea siinä suhteessa, että yksinolon alku oli vaivalloisin osuus, joillekkin koirille koko yksinolo täytyy kouluttaa järjestelmällisesti.