Olen seuraavana vuonna menossa yökouluun, kertokaa mitä siellä tehdään :)
yökouluun vinkkejä!
Yöpyläinen
292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja ai niin muuten kannattaisikohan palata lääkkeisiin, vai jatkaa kattomista että tasaantuuko nuppi.... Huoli on suuri. Miten muilla on uusinu psykoosi, onko nopeastikin alkanut lääkkeiden lopettamisesta ja voiko ne alottaa uudestaan. Lääkkeiden lopetus oli helppoa. no pientä ahistusta lukuunottamatta.
Eli lopetin psykoosilääkkeen kuukausi sitten. Tämä oli psykoosiin, joka kesti jotain 7 kk. Lopulta alkoi tuntua normaalilta ja lopetin lääkkeet.Tai normaalilta ja normaalilta, aika mitäänsanomattomalta, mutta tasaiselta, ei harhakuvitelmia ja muutenki tunsin oloni omaksi ittekseni. Oon syöny rauhottavia sitten ja Tenoxia uneen.
Kuukausi lopetuksesta on ollut aika kamala. Olen ollut kuin jossain harmaassa masennuksen aallossa, mikään ei tunnu miltään tai kaikki tuntuu vähän erilaiselta- tilassa, se olotila on vaan päällä. Välillä olen saattanut pystyä kokemaan jotain ja olen saanut katsottua vaikka tv-sarjoja jne luettua juttuja, joka on ollut aika vaikeeta pahimmissa aallokoissa. Joskus saanut itkukohtauksia epätoivoissani, kun arki tuntuu niin harmaalta eli jotain tunnepuoleltakin ollu ja välillä ottanut tosi paljon päähän, kun pahimmassa jamassa tunteetki oli kadoksissa eli lasken nuo positiivisiksi. En tiiä onko tällanen normaalia psykoosin jälkeen. Omalla tavalla siinä omassa todellisuudessa ja kuvitelmissa eläminen oli turvallista ja kokemusrikkaampaa, äh hankala selittää ja kun palasi tälle planeetalle, ja harmaaseen arkeen, nii se kolahti kunnolla, vaikka toisaalta on saanut nauruja kun on muistellut mitä kaikkea on omissa mielikuvitusmaailmoissaan kehitelly mielessään, ja kuinka järjetöntä se on ollu.
Nyt on alkanut huolettaa. Unet on alkanu lyhentyä. Päätin sitte alkaa lääkitsemään itseäni magnesiumilla, kalaöljyllä ja aminohapoilla, ja oon jotenkin tosi herkkä ollut kaikille kipulääkkeistä alkaen(pelkään outoa oloa) ja eilen tuli jotenkin aivan outo olo. Olin vilkkaassa paikassa kaupungilla, iski semmonen painajaismainen olotila. Kun pääsin kotiin se jäi päälle eli se painajaismainen olotila vaikka oli läheisiä ympärillä. Depersonalisaatio tai derealisaatio ois kai oikea sana. Otin rauhoittavan ja olo muuttui enemmän sumuiseksi. Sitten tuli ekat uniongelmat aikoihin, eli vaan muutama tunti unta. Tänään sitte iski paniikkikohtaus, ihan kunnolla ja depersonalisaatio on vaa jatkunut, kaikki on tuntunu vieraalle, ja mikä pahinta, ihan sumuiselle. Ihan epätodellinen unenomainen olotila, niinku ei ois tässä maailmassa ollenkaan. Oon hiivatin väsyny mut en voi nukkua. Kun läheisiä oli ympärillä, olin vaan siinä omassa unessa eikä jotenki pystyny keskittyyn hetkeen ollenkaa. Voiko jotku hiivatin lisäravinteet aiheuttaa tällasta, tryptofaani joka lisää serotoniinia : SSS Lopetin aminohapot tänään lyhyen kokeilun jälkee, taidan olla yliherkkä niille. Ens yö pelottaa, nukunko ja heräänkö taas lyhyiden yöunien jälkee. Kun meni paremmin, vedin 10 tunnin yöunia.
5-htp eli tryptofaani tai en tiiä onko ne ihan sama asia, joka on serotoniinin esiaste. Aattelin kokeilla josko ois mieliala kohonnut. Jäi kokeilu yhteen nappiin, ja lisäravinteetki voi joillaki herkillä laukaista psykoosia, paniikkia ynnä muita kauheita oireita. En suosittele. Keskushermosto on jotenki lujilla lopetuksen jälkee.
"Neuroleptics apparently sensitize the central nervous system to the effects of L-5HTP loading. "
http://forum.schizophrenia.com/t/5-htp-5-hydroxytryptophan-who-takes-the-stuff/25976/10
Tällä hetkellä tuntuu etten jaksa, olo on niin kummallinen... Oon herkkä reagoimaan olon muutoksiin. Tapaan lääkärin perjantaina, katson sitten.
Minulla on ollut yökoulu pelko jo 90- luvulta. Olen itsekin 30v. Olen täällä johonkin kirjoittanutkin jotain mm omista jännityksistäni yökouluihin.
Itse olen ajatellut ihan tuota samaa, että voi olla realistista, että kärsin tästä lopun ikääni. Toki altistuminen sosiaalisille tilanteille auttaa varsinkin silloin, kun niistä saa niitä onnistumisen kokemuksia. Ja ainahan näin ei mene.
Mulla on lääkityksenä ollut rivatril ( bentso, rauhoittava ) 1,5mg 1-6tbl/vrk. Rivatril on mulla ollut jo 5v. Mutta aikaisemmin käytin sitä vielä enemmän ja tehot alkoivat lähteä. Lisäksi lääkityksenä venlafaksiini 200mg sekä tuo sunkin mainitsemasi propral sydämen tykytyksiin 150mg vahvuisena. Siinä tais annostus olla 5-10tbl/vrk, mutta töissä ollessa oon sitä tarvinnut varmaan melkein joka pvä enemmän. Ja useinhan, varmaan ainakin vaikeampiin, sosiaalisten tilanteiden peloista kärsivillä on lisänä masennus. Sitä itsellänikin väliin.
Itse olen käynyt ahdistuksenhallintakurssilla. En oikein tiedä, auttoiko se mua. Koin sen jotenkin sellaisena, että siinä pitää sitten suggeroida itseään. Tää ryhmä oli 2000- luvulla. 2005- luvulla kävin sellaisessa jännittäjien ryhmässä.
Keskusteluapu, kahdenkeskinen, on ollut hyvä. Tällä hetkellä ei ole sellaista. Täällä on se linjaus, että iäisyyshoitoja ei ole tarjolla. Toki ymmärrän sen. Täytyy uusien asiakkaiden päästä myös hoitoon.
Työelämässä olen itsekin ollut. Olen tehnyt keikkatöitä ja sijaisuuksia viime aikoina. Nyt pidempi sijaisuus. Ja ammatteja on 4 kpl. On kyllä käynyt niinkin melko monta kertaa, että olen lopetellut töitä ja joitain koulujakin kesken. Stressinsietokyky ei ole ollut se paras mahdollinen mulla.
Kyllä tämä vaiva on rajoittanut elämääni melko paljon vuosien varrella. Sitä silti haluaa yrittää ajatella, että kaikella on tarkoituksensa. Tosin silloin, kun ikävimmät pelot ja jännitykset ovat päällä, niin vaikea silloin on niin ajatella. Ainakin sitä väliin ymmärtää toisia ihmisiä, joilla on samantyyppisiä vaikeuksia tms toisella tapaa.