pärjäämistä - ei niinkään taloudellisesti- vaan merkittävämmän arvon mukaan.
Ystäväkeskusteluissa toki käydään mm. lasten perheasiat, säät, jopa päivän politiikat läpi- pitkä yhteinen elämänhistoria nyt on sitä.
Oleellista on kytevä pelko, että jää jotenkin jälkeen siitä mitä täytyy tietää, osata ja muistaa ollakseen framilla - eikö . Näistä ei kauheasti pidetä ääntä, eli onko tämä ikäpolvi jo jakautunut. Fyysisestä kiireestä valtaosa huolehtii, näyttää kuin pyörät olisi kantapäissä- treffeiltä treffeille ym.
Kuin pakoon kiireellä...........
Kaiketi syövän rinnalla on jopa suurempana pelkona henkinen kyvykkyys - muisti..
Testaamme ja vertaamme
97
873
Vastaukset
- Kuin-polun-päähän
Pelkäämättä loppuun asti, mielellään mahdollisimman rentona, mieli lähes tyhjäksi delekoitu. Mitä murheitaan maan alle vie, ne voi jättää maailman huoleksi.
- eppu2
Olen vapauttanut itseni, niin kiireestä, kuin kaikenlaisesta ihmisten välisistä vertailuistakin.
Jokaisella kulkijalla on ihan oma tie ja ymmärrys.
Yksi on mäen päällä ja toinen alla ja sitten voi osat jo vaihtuakin.
Pelästyminen on luonnollinen reaktio, mutta pelko on ihmisen sisimmän paha vihollinen. Se kalvaa ja jäytää.
Ihmismielen suurempia tehtäviä on turhista peloista vapautuminen. - de-meter
Toistaiseksi en ole vielä osannut pelätä sitä, että putoaisin kartalta eikä minua otettaisi lukuun. Niihin piireihin, joissa liikun, kelpaan hyvin.
Muistisairauttakaan en osaa pelätä, vaikka lähimuistini on hapertunut siinä kuin muillakin ikäisilläni. Minähän olen digitaalisesti syrjäytynyt, en ole kiinnostunut digiosaamisesta, eikä minulla ole edes älykännykkää. Tästäkään minua ei ole mollattu, joskus se on kyllä ollut leikinlaskun aiheena.
Ehkä tuo aloittajan mainitsema vertailu on jollakin tavoin automaattista, koska en ole siihen kiinnittänyt juurikaan huomiota. Ellei se sitten ole sitä, että esitellään omaa elämää eikä olla juuri kiinnostuneita muista.
Eppu2 otti esille pelon. Siitä olisi tosiaan hyvä päästä eroon, lakata huolehtimasta.
Se vain taitaa olla niin, että kokemus ja mielikuvitus tekevät usein tepposet ja mieli täyttyy huolesta..))- eppu2
Monasti ihmisen mieli kulkee huolehtimaan asioista, joita ei edes koskaan tapahdu ja jos tapahtuukiin, on huolehtinut kahdesti.
Minäkään en ole mikään digiguru. Käyn nuorempien kimppuun heti, jos ongelmia ilmenee.
Nauroin kerran, kun poika näki minun tulevan toisesta mökista läppäri kainalossa.
Astuin ovesta sisään ja aloitin, kuule kun..., ´´kyllä mä arvasin, että taas on jotain vialla, kun kone kainalossa tullaan.´´
En omista älykännykkää minäkään, kyllä nuo nuoret niitä auliisti esittelee ja houkuttelee hankkimaan. Saa nyt nähdä, ei ainakaan vielä nappaa.
Olen sitä mieltä et meiän ikäluokka on jakaantunut kaikkein selvimmin digihommissa .
Ittellä suorastaan sairaanloinen mielenkiinto kaikkeen tekniikkaan on auttanu pysymään mukana tai ainakin jalaksilla.
Likan poismenon jälkeen huomasin vähät välittäväni onko kaikki jutut viimeist huutoa .
Mitä terveyteen tulee niin en mä kaikkee kiitellen vastaan ota mut nielen kumminkin kun muutakaan ei voi .
Joskus ajatellut et turhinta on se kun pelkää sellasta tulevaa jota ei sitten tullutkaan .Ihan hyvä jos ette ole huolissanne tai ainakaan peloissanne.
Vertailuhan kuuluu ihmismielen arkirutiineihin, ihan lapsesta, no ainakin nuoresta asti. Ehkä ikäisemme eivät tiedä vertaavansa - puheenaihe siirretään muuhun jos toisen sometieto ja tekniikka puuttuu, onhan se nopea, paperiton, (terveystiedot, reseptit, ajanvaraus, verot, pankki, lainat, opiskelu, harrastetieto, kirjasto, pelit, ystävät, keskustelut, treffien sopiminen ryhmien kanssa ym.)
koti-kiusattu - samaa mieltä tuosta jakautumisesta, johan uutisointi on valtaosin netissä, josta sanotaan tvssä, löydät tietoa yle arkistosta ym ym
Muistin merkitys ihmisyyden- yksilön persoonallisuuden osana on oleellista, se kuten tiedämme kaikki - merkitsee selviytymistä käytännön asioista päivittäin- koko ajan. Tiedän omalta kohdaltani, että fyysinen vaje voidaan korvata fyysisellä avulla tai laitteella ja yksilöllisyys säilyy- älyä voi aina hyödyntää, kun muistaa miten.
Oma äitini kuoli mustisairauteen, pelkoa herättää se, että *tajuaisi muistin olevan katoamassa- kylmätotuus
kawe kirjoitti:
Ihan hyvä jos ette ole huolissanne tai ainakaan peloissanne.
Vertailuhan kuuluu ihmismielen arkirutiineihin, ihan lapsesta, no ainakin nuoresta asti. Ehkä ikäisemme eivät tiedä vertaavansa - puheenaihe siirretään muuhun jos toisen sometieto ja tekniikka puuttuu, onhan se nopea, paperiton, (terveystiedot, reseptit, ajanvaraus, verot, pankki, lainat, opiskelu, harrastetieto, kirjasto, pelit, ystävät, keskustelut, treffien sopiminen ryhmien kanssa ym.)
koti-kiusattu - samaa mieltä tuosta jakautumisesta, johan uutisointi on valtaosin netissä, josta sanotaan tvssä, löydät tietoa yle arkistosta ym ym
Muistin merkitys ihmisyyden- yksilön persoonallisuuden osana on oleellista, se kuten tiedämme kaikki - merkitsee selviytymistä käytännön asioista päivittäin- koko ajan. Tiedän omalta kohdaltani, että fyysinen vaje voidaan korvata fyysisellä avulla tai laitteella ja yksilöllisyys säilyy- älyä voi aina hyödyntää, kun muistaa miten.
Oma äitini kuoli mustisairauteen, pelkoa herättää se, että *tajuaisi muistin olevan katoamassaOlen ajat sitten lakannut vertaamasta itseäni toisiin ihmisiin.
Olemme kaikki erilaisia ja jokaisella on oma polkunsa kuljettavana.
Tietotekniikasta ymmärrän sen verran, että osaan maksaa laskut, katsoa Oma.kannasta terveystietoni, kuunnella musiikkia ja kirjoittaa tälle palstalle.
Osaan myös hakea esim. Googlesta tietoja, jotka minua kiinnostavat.
Siinäpä tärkeimmät.
Tästä masiinasta ja sen toiminnoista en tajua juuri mitään. Jotkin päivitykset sentään osaan tehdä itse.
Mutta jos jotain vaativampaa tulee eteen, niin silloin on soitettava pojalle ja huudettava: " Apuuva!"
Kai sitä oppisi itsekin tekemään nuo jutut, jos olisi pakko?
Älypuhelinta en ottaisi, vaikka saisin ilmaiseksi.
On lähes säälittävää seurata, miten ihmiset tulevat riippuvaisiksi niistä.
Sitä vempainta hipeloidaan jatkuvasti, aivan kuin se olisi rakaskin ihminen.
Toinen hullutus on ranneke, joka mittaa askeleesi, sykkeesi, käyttämäsi kalorit ja verenpaineesi.
Mitä ihmettä kukaan niillä tiedoilla tekee?
Vaikka olisi verenpainetauti ja siihen lääkitys, niin riittää mittaus pari kertaa viikossa tai harvemminkin.
Kai jokainen on joskus huolissaan tai peloissaan.
Mediathan syytävät jatkuvasti uusia pelon aiheita.
Kuten eppu2 tuolla aiemmin totesi, niin pelko on paha vihollinen, jokä jäytää ihmistä.
Se on eräänlainen syöpä, joka lamauttaa ja tappaa elämänilon, jos elämme sen vallassa.
Pitäisi oppia ajattelemaan niin, ettemme pelkäisi mitään etukäteen, vaan eläisimme nykyisyydessä nauttien siitä.
Kukaan meistä ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Todennäköisesti edessämme on sekä hyvää että huonoa, niinkuin on ollut tähänkin asti.
"koti-kiusattu" kiteytti hyvin ajatuksen pelosta todetessaan:" Turhinta on se, kun pelkää sellaista tulevaa, jota ei sitten tullutkaan."
Palaan vielä tietotekniikkan, sen osaamiseen tai osaamattomuuteen.
Eiköhän tuo asia liene jokseenkin vähäpätöinen, kun ajatellaan ihmisen elinkaarta.
Paljon suurempi huolen aihe on tietotekniikan haavoittuvuus, kuin oma mitätön osaamiseni tavallisena tietsikan käyttäjänä.
Varmaan se vaihe on ahdistavin kun huomaa itse muistinsa alkaa heikkenevän ja pelkää että muutkin huomaavat tämän.
- eppu2
Monet alkavat siinä vaiheessa tekosyiden varjolla vältellä läheisiään, voi kestää pitkäänkin ennenkuin asia huomataan.
eppu2 kirjoitti:
Monet alkavat siinä vaiheessa tekosyiden varjolla vältellä läheisiään, voi kestää pitkäänkin ennenkuin asia huomataan.
Tuo on totta. Elämänpiiri kapeutuu ja ihminen jopa eristäytyy.
Kyllä sitä jälkijunassa alkaa olla.
Se on tämä tietotekniikka, joka onpaljon mielenharmia tuonut, jos jotain hyvääkin.
Kun laitteita on paljon, ja joka laitteella miljoona näppäintä, ja jonkin näppäimen alla parikin toimintoa. Tiukalle ottaa.
Että ei tässä vielä muistin huononemisesta parane ajatella, on tässä tarpeeksi painiskelemista, että saa nuo vehkeet pidettyä pyörimässä.
On minulla ollut aitiopaikka nähdä, kun muisti ja ymmärrys menee, sen vuoksi moisen asian mielellään työntää ajatuksistaan pois.
Ois kai se semmosen tilanteen varalle jokin suunnitelma hyvä tehdä, ettei huutolaiseksi jää."Framilla" ei ole väliäkään olla mutta... Ai niin se muisti. Ei niinkään harvoin, kun kaupassakin muistaa, että jotain piti muistaa mutta ei muista, että mitä piti muistaa. No, kyllä sen sitten kotona muistaa, mitä olisi pitänyt muistaa.
Framilla oloa tarkoitan tässä ja nyt, nykyhetken hallintaa ja uuden omaksumiskykyä. Vahvoilla olemme jos / kun lapsenlapset kuuntelee ja tekee jotain yhdessä - ovat lahjomaton joukko- parasta minkä aikaansaamisessa olen ollut keskeinen tekijä. Haluaisin nähdä jonkin aikaa heidän kasvuaan - tajuta mitä seuraan- onkohan tämä nyt itsetutkistelua kuitenkin.
entinenmiäs, ei hätää sinä muistat, että piti muistaakawe kirjoitti:
Framilla oloa tarkoitan tässä ja nyt, nykyhetken hallintaa ja uuden omaksumiskykyä. Vahvoilla olemme jos / kun lapsenlapset kuuntelee ja tekee jotain yhdessä - ovat lahjomaton joukko- parasta minkä aikaansaamisessa olen ollut keskeinen tekijä. Haluaisin nähdä jonkin aikaa heidän kasvuaan - tajuta mitä seuraan- onkohan tämä nyt itsetutkistelua kuitenkin.
entinenmiäs, ei hätää sinä muistat, että piti muistaaTässä nyt enää niin hirveästi tarvinne uutta omaksuakkaan, kunhan arjessa loppuun asti pärjää;)
No juu, ymmärrän kyllä tuon lapsenlapsi asian, mikäpä sen tärkeämpää, niin lastenlasten kuin itsensäkkin kannalta.
Eniten minua huolestuttaa fyysisen terveyteni säilyminen. Muisti pelaa, kun tekee muistiinpanoja, älykännykälle syötän tärkeät menot päivät ja kelloajat, se pitää huolen muistamisestani. Joskus saatan valikoida, mitä haluan muistaa ja mitä en ; )
Olen joskus kirjoittanut, että heikoin lenkki kehossani on pitkät koivet, niillä loikkimista olen pakostakin joutunut toppuuttelemaan.
Eilen tapasimme ystäväpariskunnan vaimon, mies ei päässyt mukaan kyläjuhlaamme, oli puita pilkkoessaan astunut puukalikan päälle ja nyrjäyttänyt nilkkansa. Se tuo vaara vaanii jokaista ikääntyvää tavan arkipuuhissa.
Tietokoneen kanssa pärjään hyvin, onhan minulla opettajat ja ongelmanratkaisijat omassa jälkikasvussa.
Henkinen tylsyys ei ole vielä tänä kesänä kerennyt kolahtaa, mutta ehkä ensi viikolla kun esikoinen lähtee taas maailmalle.
Istunen ja tuijotan järvelle, kaipaan aikani ja sitten totun ja elämä jatkuu.
Tyhjyyttähän tunnemme, näin uskon, lastemme lähdettyä luotamme. Mietin usein äitiäni, mahtoi hän kaivata minua kun matkustin Ruotsiin 60-luvulla. Nuorena ja huimana elämä imi mukaan ja yhteyden pito kotiin oli satunnaisten kirjeiden ja korttien varassa. Nyt ymmärrän äitini yksinäisyyden, etenkin isäni kuoleman jälkeen. Äiti oli ikäiseni kun isäni kuoli. Hän jäi yksin, me lapset olimme maailmalla. No, minä olin naimaton ja pystyin palaamaan kotiin äitini tueksi.
Fyysinen tuki lapsilta on tällä hetkellä minulle tärkeää. Henkinen tukijani kulkee rinnallani, en usko, että olisin onnellinen yksin.Nythän on niin, että emme voi muuttaa kaikkea mielemme mukaan. Tarkoitan sairauksia joita tulee., kyllä elämä kantaa, myönnän kivinen oli tie tähän mielenrauhaan - vain oleellinen on tärkeätä, eikö - se vain pitää löytää kaiken ylimääräisen joukosta..........
- kylmätotuus
kawe kirjoitti:
Nythän on niin, että emme voi muuttaa kaikkea mielemme mukaan. Tarkoitan sairauksia joita tulee., kyllä elämä kantaa, myönnän kivinen oli tie tähän mielenrauhaan - vain oleellinen on tärkeätä, eikö - se vain pitää löytää kaiken ylimääräisen joukosta..........
Juuri näin, se oleellinen on löydettävä kaiken "roinan" keskeltä. Jos sen onnistuu kaivamaan esiin ja oivaltaa sen merkityksen, niin elämä on jokseenkin miellyttävää. Voi käydä jopa niin onnekkaasti, että mielenrauhankin saavuttaa.
- de-meter
korppis@ Minun "fyysinen tukeni" elää ruuhkavuosia: pienet lapset, opinnot ja jatko-opinnot, en kehtaa edes kysellä apua heiltä. Tytärpuolet ovat kyllä toiminnallisia ja valmiita auttamaan ja kylätalkkari..))
Tyhjän pesän syndrooma voi iskeä jopa kahdesti: ensin omien lasten lähdettyä ja sitten uudelleen kun lapsenlapset "menevät maailmaan", harrastuksiin, kaveripiiriin, opintoihin... Elämänkumppani taitaa sittenkin olla se kallio, minne majansa vanhana rakentaa... de-meter kirjoitti:
korppis@ Minun "fyysinen tukeni" elää ruuhkavuosia: pienet lapset, opinnot ja jatko-opinnot, en kehtaa edes kysellä apua heiltä. Tytärpuolet ovat kyllä toiminnallisia ja valmiita auttamaan ja kylätalkkari..))
Tyhjän pesän syndrooma voi iskeä jopa kahdesti: ensin omien lasten lähdettyä ja sitten uudelleen kun lapsenlapset "menevät maailmaan", harrastuksiin, kaveripiiriin, opintoihin... Elämänkumppani taitaa sittenkin olla se kallio, minne majansa vanhana rakentaa...Meidän minun ja lasten välillä ei ole kysymys kehtaamisesta. Kukin kehtaa pyytää apua jos tarvitsee ja ajoittaa se siten, että avun antaminen tuota tressiä.
Esikoiseni työrooli-nappi on nyt off-tilassa ja hän nauttii silmin nähden fyysisistä puuhasteluista. Kuopus tekee raskaimmat työt jos ja kun saa valita itse ajankohdan. En toppuuta, mutta aina on työt tullut tehtyä ennemmin tai myöhemmin. Joskus jopa joudun kieltämään molempia, että kyllä minä voin sen ja sen asian hoitaa itekin.
Petzekin sai simahtaneen tietsikkansa kuntoon kun esikoinen kävi asentamassa uuden laitteen ja lataamassa ohjelmistot. Minunkin läppäri toimii paremmin kun hän avasi koneeni ja puhdisti tuulettimen.
Tänään alan keräämään romua vietäväksi roskapaikalle. Huomenna otetaan peräkärry käyttöön. Ensin esikoinen hakee vuokraamosta SUP laudat. Aikovat vaimonsa kanssa opetella melomista tuossa rannan tuntumassa. Minä hoidan roskakuorman ; ) mutta toki pojat auttaa.
Eli hupia ja työtä tasapuolisesti.
- 1eero
Menneisyys on elettyä elämää, elän nykyhetkeä niiden puitteinen mukaan jotka minulla on ja tyydyn siihen, on minulla toiveita ajatuksia miksei saisi olla ei ne ole pahasta. Pelkäänkö jotain, jos nyt mietin esimerkiksi ollessani jossain pois ihmisten ilmoilta loukkaantuisin pahasti tai halvaantuisin ja jäisin oman onneni varaan se voisi olla ikävä tilanne mutta tätäkään en mieti tuli vaan mieleen, yhtä kaikki menköön syteen taikka saveen tällä hetkellä minä elän ja olen veneeni hytissä laineet väliin liplattaa.
Sinun pitää kertoa ainoa jollekin mihin olet menossa tai muutoin missä mennä vipotat, tietävät tulla etsimään jos ei ala näkyä tai kuulua.
Minä pelkään eniten kipua.- 1eero
siilimuori4 kirjoitti:
Sinun pitää kertoa ainoa jollekin mihin olet menossa tai muutoin missä mennä vipotat, tietävät tulla etsimään jos ei ala näkyä tai kuulua.
Minä pelkään eniten kipua.Minua kipu lähinnä vituttaa, kylki on nyt suurinpiirtein kunnossa, 3-viikkoa sai ähkäillä sen takia aah miten mukavaa.
1eero kirjoitti:
Minua kipu lähinnä vituttaa, kylki on nyt suurinpiirtein kunnossa, 3-viikkoa sai ähkäillä sen takia aah miten mukavaa.
No hyvä kun se on ohi. Kun on ollut kipeä, kivutonta aikaa osaa arvostaa. Kipu invalidisoi ja vaijuttaahan se mielialaankin jatkuva jäytäminen.
Minä inhoan piikkejä sun muita kipua aiheuttavia toimenpiteitä. Yleensäkin sitä etä kehoon kajotaan jollain terävällä :)
Kyllä minä sen hyväksyn että minä vanhenen.
Olenhan vanhentunut tyylikkäästi.
Lantio kapea, hartiat leveät.
Naama ei roiku, eivätkä allit.
Viiksetkin leikkaan joka toinen päivä.
Mutta elämän-tapa velvoittaa minuakin.
Joten taidan kuollakin tämän-näköisenä.
Aika pian siis.
Tulee kaunis ruumis :)
-
Mutta sitä en hyväksy että missit vanhenevat.
Ne pitäisi jo kruunajaisissa valaa jotenkin muoviin.
H.- de-meter
Olipa ilo lukea tasapainoisia vastauksia - vastakohdaksi loputtomalle palstan ruotimiselle - ja todeta, että vertaisia on. Samoja kokemuksia, samoja mietteitä.
Tuosta huolehtimisesta vielä sen verran, että on siitä sellainen etu, että oppii tekemään varasuunnitelmia, ennakoimaan tulevaa, olemaan tietyllä tavalla omavarainen. Nykyhetkeä se tietysti voi kaventaa, tai sitä kuuluisaa "nauttimista" siitä, mutta uskon, että se voi myös lisätä luottamusta ja turvallisuudentunnetta, ainakin minulla.
Terveys ja/tai sen säilyttäminen nousi taas vahvasti esille. Fyysinen terveys on tärkeä, mutta minusta myös riittävä mielen terveys on pärjäämisen tae: vanhusten/ikääntyneitten masennus, alkoholin liikakäyttö ja itsemurhat ovat tämän päivän arkea ja yksinäisyys mainitaan usein ainakin osasyyksi niihin. Onnelliset me, joilla on läheisiä ja verkosto voimassa."de-meter"
Kiitos.
Olen pahoillani, että kesti vähän aikaa ennen kuin kerkisin tähän aloitukseen keskittymään.
Mutta, kuten kommentissani kirjoitinkin, parenpi myöhään kun ei milloinkaan.
H.- de-meter
hunksz kirjoitti:
"de-meter"
Kiitos.
Olen pahoillani, että kesti vähän aikaa ennen kuin kerkisin tähän aloitukseen keskittymään.
Mutta, kuten kommentissani kirjoitinkin, parenpi myöhään kun ei milloinkaan.
H.Turhaan kiittelet, hunksi. Kirjoitin oman vastaukseni ennen kuin sinä kirjoitit omasi, joten se ei koskenut sinua..))
Mutta hyvä sinä kuitenkin. Suhtaudut vanhenemiseen rakentavasti, tosin vain omaasi. Meille naisille asetat taas muita vaatimuksia kuten sovinistit pakkaavat tehdä... de-meter kirjoitti:
Turhaan kiittelet, hunksi. Kirjoitin oman vastaukseni ennen kuin sinä kirjoitit omasi, joten se ei koskenut sinua..))
Mutta hyvä sinä kuitenkin. Suhtaudut vanhenemiseen rakentavasti, tosin vain omaasi. Meille naisille asetat taas muita vaatimuksia kuten sovinistit pakkaavat tehdä..."de-meter"
Röh!...
Enhän minä voinut sinulle kommentoida ennen kuin sinä.
Alahan harjoitella Spagaatia, täällä odottaa sinua vanha mies.
Kiakkoillukkin ennen ollu.
Hyvin lämäröiny.
H.- de-meter
hunksz kirjoitti:
"de-meter"
Röh!...
Enhän minä voinut sinulle kommentoida ennen kuin sinä.
Alahan harjoitella Spagaatia, täällä odottaa sinua vanha mies.
Kiakkoillukkin ennen ollu.
Hyvin lämäröiny.
H.Itse sikailit hunksi. Minä puhuin vain sovinistista, mikä ei minun sanastossani tarkoita mitään ylen negatiivista, tietyn näkökulman painottumista vain.
Että täsmäiskuja on irronnut ennenkin..)) Minkä nuorena oppii...
- Psykoterapeutitar
Niinhän se on tossa systeemissä, että kuka mitäkin on ja mitä saanut aikaiseksi. Minä olen aina hiljaa! Ei kiinnosta muiden elämät, eikä kiinnosta muille kertoilla omasta elämästään. Mitä niistä! Jokainen elää tyylillään! Yksin, yhdessä, lapsettomana, lapsellisena jne.......!
Mitä kertoisin omasta elämästäni tai osaisin edes muotoilla hienoja ja vielä fiksujakin kannanottoja ja "elämän viisauksia"?"Psykoterapeutitar"
Sinulla on oikea asenne.
Annan siitä sinulle seiso-peukun.
Ei pidä kirjoittaa, jos ei ole mitään uutta.
Eikä maata-mullistavaa.
Pienen ihmisen höpinät vanhuudesta ovat niin tylsiä että...
H.- Psykoterapeutitar
hunksz kirjoitti:
"Psykoterapeutitar"
Sinulla on oikea asenne.
Annan siitä sinulle seiso-peukun.
Ei pidä kirjoittaa, jos ei ole mitään uutta.
Eikä maata-mullistavaa.
Pienen ihmisen höpinät vanhuudesta ovat niin tylsiä että...
H.Konkretisoituu terveyskeskuksen tuolirivissä muiden kolimummojen kanssa! Ei siinä enää paljon naurata!
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Konkretisoituu terveyskeskuksen tuolirivissä muiden kolimummojen kanssa! Ei siinä enää paljon naurata!
Tavismummot terveyskeskuksen tuolirivissä ovat symppiksiä ja kukin persoonia omalla tavallaan. Tykkään :D.
- Psykoterapeutitar
siilimuori4 kirjoitti:
Tavismummot terveyskeskuksen tuolirivissä ovat symppiksiä ja kukin persoonia omalla tavallaan. Tykkään :D.
Pakko kuitenkin jotain viel yrittää ;o
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Pakko kuitenkin jotain viel yrittää ;o
Juu, näinhän se on notta yrittänyttä ei laiteta :).
- kesi.vä
Jaa´a, tuo lähimuisti tai muisti yleensä on alkanut vähän pätkiä. Yleensä pystyn kiertoteitse kuvailemalla ilmaisemaan mitä sanaa haen. Viime viikolla, kun olin tyttäreni luona en muistanut "tuhka" -sanaa. Tulihan se sieltä sananlaskun kautta. En niinkään pelkää mitä itselleni tapahtuu ja pysynkö "kartalla" omassa elämässäni. Huomaan huolehtivani lasten ja lapsenlasten tulevaisuudesta turhaankin. Hyvin ovat tähän asti pärjänneet.
Tarpeellinen määrä lepoa, ristikot, liikunta ja ravinteikas ruoka, jos en niillä pärjää, niin se on tullakseen mitä tulee."kesi.vä"
Jankuti.
Eiks me jo sovittu?
"Ei pidä kirjoittaa, jos ei ole mitään uutta.
Eikä maata-mullistavaa.
Pienen ihmisen höpinät vanhuudesta ovat niin tylsiä että..."
H.hunksz kirjoitti:
"kesi.vä"
Jankuti.
Eiks me jo sovittu?
"Ei pidä kirjoittaa, jos ei ole mitään uutta.
Eikä maata-mullistavaa.
Pienen ihmisen höpinät vanhuudesta ovat niin tylsiä että..."
H.Lopeta tuo "määräileminen" mitä muut saavat kirjoittaa ja noudata "sääntöjäsi" myös itse.
- kesi.vä
hunksz kirjoitti:
"kesi.vä"
Jankuti.
Eiks me jo sovittu?
"Ei pidä kirjoittaa, jos ei ole mitään uutta.
Eikä maata-mullistavaa.
Pienen ihmisen höpinät vanhuudesta ovat niin tylsiä että..."
H.Höpöti nyt hunksz, en minä ole mitään sopinut. Sitäpaitsi tuo tuhkatkin pesästä, en sitä ollut ilmoittanut täällä palstalla. No nyt tuli toistettua sekin :)
entinenmiäs kirjoitti:
Lopeta tuo "määräileminen" mitä muut saavat kirjoittaa ja noudata "sääntöjäsi" myös itse.
"entinenmiäs"
Mutta kun muutkin määräilevät.
Etenkin minua?
Snulleko polvistun?
Onko sinullakin lirkku-känny :)
Nyt näkyy sinulta pahasti läpi.
H.hunksz kirjoitti:
"entinenmiäs"
Mutta kun muutkin määräilevät.
Etenkin minua?
Snulleko polvistun?
Onko sinullakin lirkku-känny :)
Nyt näkyy sinulta pahasti läpi.
H.Anteeksi murre
Sinulleko...
H.kesi.vä kirjoitti:
Höpöti nyt hunksz, en minä ole mitään sopinut. Sitäpaitsi tuo tuhkatkin pesästä, en sitä ollut ilmoittanut täällä palstalla. No nyt tuli toistettua sekin :)
"kesi.vä"
Niinne aina sanoo nimmareita vaihtaen :)
H.- kesi.vä
hunksz kirjoitti:
"kesi.vä"
Niinne aina sanoo nimmareita vaihtaen :)
H.Älä nyt hitto vie ala taas tuota. Minulla ei ole mitään tarvetta vaihdella nimmareita. Moks!
kesi.vä kirjoitti:
Älä nyt hitto vie ala taas tuota. Minulla ei ole mitään tarvetta vaihdella nimmareita. Moks!
"kesi.vä"
Moks...moiks?
Minusta olisi kiva, jos jatkaisimme nimmari-keskustelu/haukkua.
Keskustelu kertoo niin paljon meistä kaikista.
Sekä tavoitteistamme.
H.- kesi.vä
entinenmiäs kirjoitti:
Lopeta tuo "määräileminen" mitä muut saavat kirjoittaa ja noudata "sääntöjäsi" myös itse.
Kiitos puolustuksen puheenvuorosta! Ei hunksz enää saa mua hermostumaan. Kerran sai ja se pikkaisen harmittaa vieläkin, mutta eteenpäin sanoi mummo lillukanvarsissa :)
kesi.vä kirjoitti:
Kiitos puolustuksen puheenvuorosta! Ei hunksz enää saa mua hermostumaan. Kerran sai ja se pikkaisen harmittaa vieläkin, mutta eteenpäin sanoi mummo lillukanvarsissa :)
"kesi.vä"
"lillukanvarsissa"
Miltäs tuntui kirjoittaa tuo? :)
Tuntuiko pilkalta vai ivalta?
Hyvältä kuitenkin, oletan.
H.- kesi.vä
hunksz kirjoitti:
"kesi.vä"
"lillukanvarsissa"
Miltäs tuntui kirjoittaa tuo? :)
Tuntuiko pilkalta vai ivalta?
Hyvältä kuitenkin, oletan.
H.Jaa, kyssäriä pukkaat lauseen perään, se velvoittaa tunnollista ihmistä.
"lillukanvarsissa" tuntui hyvältä kirjoittaa ei pilkalta eikä ivalta. Turhaan mummo menneen talven lumista. hunksz kirjoitti:
"entinenmiäs"
Mutta kun muutkin määräilevät.
Etenkin minua?
Snulleko polvistun?
Onko sinullakin lirkku-känny :)
Nyt näkyy sinulta pahasti läpi.
H.Muutkin määräilevät, etenkin sinua? Miksiköhän? Yritätkö kenties ärsyttää ihan tarkoituksella, vai vaan ymmärtämättömyyttäsi. Tänäänkin parikin tarpeetonta nimimerkkiin (sinun) kohdistuvaa vittuilualoitusta. Miksiköhän?
Kenellekkään ei kenenkään tarvitse polvistua mutta jotain palstakäyttäytymiselle.
Mikä on lirkku-känny?- korppikorpinsilmää
entinenmiäs kirjoitti:
Muutkin määräilevät, etenkin sinua? Miksiköhän? Yritätkö kenties ärsyttää ihan tarkoituksella, vai vaan ymmärtämättömyyttäsi. Tänäänkin parikin tarpeetonta nimimerkkiin (sinun) kohdistuvaa vittuilualoitusta. Miksiköhän?
Kenellekkään ei kenenkään tarvitse polvistua mutta jotain palstakäyttäytymiselle.
Mikä on lirkku-känny?Olen ymmärtänyt lirkkukännyn olevan prepaid, johon ihastuneet ja rakastuneet ämmänläyskänsä voivat soittaa silloin kun herra ilmoittaa kännyn olevan auki. Tavattoman alentavaa naisille.
korppikorpinsilmää kirjoitti:
Olen ymmärtänyt lirkkukännyn olevan prepaid, johon ihastuneet ja rakastuneet ämmänläyskänsä voivat soittaa silloin kun herra ilmoittaa kännyn olevan auki. Tavattoman alentavaa naisille.
Kiitos sivistämisestä. En tarvitse lirkkukännyä.
Minulla ei ole minkäänlaisia pelkoja tulevasta, voihan olla ettei mitään tulekaan. Lähtö voi olla jo tänään tai huomenna, puhuvat sitten, että niin nuorena hänkin kuoli.
Jos tässä iässä kuolee, niin sehän on helpotus, jää monta vaivaa ja vaikerrusta kokematta. Ellei omia, niin muiden, niin mielellään ihmiset omistaan kertovat.
Suotta miettiä etukäteen muistin tai terveyden menettämistä, tekee vaan parhaansa sen eteen, että pää pelaa ja jalat kantavat mahdollisimman pitkälle.
Eilen olin oikein ylpeä itsestäni, kun pysyin tunnin lenkillä tyttären vauhdissa, eikä se meno ollut lorvimista.siilimuori4 kirjoitti:
Ei minullakaan itseni puolesta mutta heidän, joiden koen minua vielä tarvitsevan.
Ihminen kestää hyvin paljon, jos olisin uskonnollinen, sanoisin, että niin voimas kuin on päiväs.
Sitä kestää ja pärjää, kun on pakko ja ellei kestä, niin kannattaa hakea apua. Nykyisin on kriisiapuakin saatavilla, tietysti perheen ja läheisten yhteisö ja turvaverkko on hyvä olla olemassa.
Ainoa joka on huolista vapaa on vainaja.Ei millään pahalla, mutta moni sanoo,että lähtö voi olla tämnään tai huomenna, niin minäkin viime vuonna..
Mutta kun tilanne tuli, ja sekin mahdollisuus oli olemassa, niin se jättää mieleen varjon, eikä se niin houkutteleva ole.
Se jäljelläoleva elämä ei kuitenkaan niin pitkä ole, että mihin sen haluaa käyttää.
Tämmösiä ajatuksia niitä tulee, kun se varjo on mielessä.Ancelina kirjoitti:
Ihminen kestää hyvin paljon, jos olisin uskonnollinen, sanoisin, että niin voimas kuin on päiväs.
Sitä kestää ja pärjää, kun on pakko ja ellei kestä, niin kannattaa hakea apua. Nykyisin on kriisiapuakin saatavilla, tietysti perheen ja läheisten yhteisö ja turvaverkko on hyvä olla olemassa.
Ainoa joka on huolista vapaa on vainaja.No minä kirjoitin kuoleman pelosta ja elämästä luopumisesta :). Siis omista tuntemuksistani asiasta.
k-kotton kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta moni sanoo,että lähtö voi olla tämnään tai huomenna, niin minäkin viime vuonna..
Mutta kun tilanne tuli, ja sekin mahdollisuus oli olemassa, niin se jättää mieleen varjon, eikä se niin houkutteleva ole.
Se jäljelläoleva elämä ei kuitenkaan niin pitkä ole, että mihin sen haluaa käyttää.
Tämmösiä ajatuksia niitä tulee, kun se varjo on mielessä.Kun lapseni kuoli 3 kuukauden ikäisenä, sanoin etten kuolemaa pelkää, tulkoon milloin tahansa.
Toki jos vakava sairaus koettelee, vaatii sen käsittely paljon ja voi olla, että minäkin haluan lisäaikaa enkä ole valmis lähtemään.
Mutta sitä ei voi tietää, sen näkee sitten, kun/jos tilanne on edessä.
Voihan olla, että elän satavuotiaaksi ja kuolen nukkuessani.k-kotton kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta moni sanoo,että lähtö voi olla tämnään tai huomenna, niin minäkin viime vuonna..
Mutta kun tilanne tuli, ja sekin mahdollisuus oli olemassa, niin se jättää mieleen varjon, eikä se niin houkutteleva ole.
Se jäljelläoleva elämä ei kuitenkaan niin pitkä ole, että mihin sen haluaa käyttää.
Tämmösiä ajatuksia niitä tulee, kun se varjo on mielessä.Näinpä se on. Kun sit varjoa ei ole, sitä ei omakseen osaa ajatella. Mutta kun se tulee, se on pakko käsitellä sekin. Ja se herättää monenlaisia tuntemuksia.
siilimuori4 kirjoitti:
No minä kirjoitin kuoleman pelosta ja elämästä luopumisesta :). Siis omista tuntemuksistani asiasta.
Saahan sitä itsestään huolehtia, mutta ei tarvitse pelätä etteivätkö jäljelle jääneet pärjäisi.
Ancelina kirjoitti:
Saahan sitä itsestään huolehtia, mutta ei tarvitse pelätä etteivätkö jäljelle jääneet pärjäisi.
Niin mutta minkäs sitä luonteelleen voi. Toisaalta ei kai kukaan ole korvaamaton kuitenkaan.
Ancelina kirjoitti:
Kun lapseni kuoli 3 kuukauden ikäisenä, sanoin etten kuolemaa pelkää, tulkoon milloin tahansa.
Toki jos vakava sairaus koettelee, vaatii sen käsittely paljon ja voi olla, että minäkin haluan lisäaikaa enkä ole valmis lähtemään.
Mutta sitä ei voi tietää, sen näkee sitten, kun/jos tilanne on edessä.
Voihan olla, että elän satavuotiaaksi ja kuolen nukkuessani.Tarkennan, puhut varmaan tuossa omasta mahdollisesta kuolemastasi, et lapsen?
siilimuori4 kirjoitti:
Tarkennan, puhut varmaan tuossa omasta mahdollisesta kuolemastasi, et lapsen?
Kuolemani ei ole vain mahdollinen, vaan satavarma.
Ancelina kirjoitti:
Kuolemani ei ole vain mahdollinen, vaan satavarma.
Eiku.............................
Kirjoitit "Kun lapseni kuoli 3 kuukauden ikäisenä, sanoin etten kuolemaa pelkää, tulkoon milloin tahansa." Tarkoititko tuossa lapsesi kuolemaa vai omaasi?- de-meter
k-kotton kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta moni sanoo,että lähtö voi olla tämnään tai huomenna, niin minäkin viime vuonna..
Mutta kun tilanne tuli, ja sekin mahdollisuus oli olemassa, niin se jättää mieleen varjon, eikä se niin houkutteleva ole.
Se jäljelläoleva elämä ei kuitenkaan niin pitkä ole, että mihin sen haluaa käyttää.
Tämmösiä ajatuksia niitä tulee, kun se varjo on mielessä.Samaa mieltä tuosta, k-kotton. Moni sanoo, että on lähtövalmis, mutta tosipaikan tullen ottaa mielellään lisävuosia. 84-vuotias urheileva veljeni kävi läpi rankat syöpähoidot ja on tyytyväinen, että sai niiden vuoksi lisävuosia, vaikka ennen hoitoja harkitsi niistä kieltäytymistä.
En nyt tietenkään väitä, että näin olisi kaikkien kohdalla, on varmasti niitäkin, jotta lähtevät "elämästä kyllänsä saaneena", mutta lähipiirissäni ei heitä ole ollut... siilimuori4 kirjoitti:
Eiku.............................
Kirjoitit "Kun lapseni kuoli 3 kuukauden ikäisenä, sanoin etten kuolemaa pelkää, tulkoon milloin tahansa." Tarkoititko tuossa lapsesi kuolemaa vai omaasi?Omaani, lapsihan oli jo kuollut.
Ancelina kirjoitti:
Omaani, lapsihan oli jo kuollut.
Noin arvelinkin, halusin vain tarkentaa.
- de-meter
siilimuori4 kirjoitti:
Eiku.............................
Kirjoitit "Kun lapseni kuoli 3 kuukauden ikäisenä, sanoin etten kuolemaa pelkää, tulkoon milloin tahansa." Tarkoititko tuossa lapsesi kuolemaa vai omaasi?Lapsen kuolema taitaa olla paras rokote omaan kuoleman pelkoon. Näin ainakin sen kokeneet ovat sanoneet. Ehkä he ovat kuoleman kesyttämiä, saaneet ylimääräisen voimavaran jatkoon.
de-meter kirjoitti:
Lapsen kuolema taitaa olla paras rokote omaan kuoleman pelkoon. Näin ainakin sen kokeneet ovat sanoneet. Ehkä he ovat kuoleman kesyttämiä, saaneet ylimääräisen voimavaran jatkoon.
Tuo on totta.
Jos lapsia on useampi ja vaikka perheessä muita jotka tarvitsevat, pitävät jollain tavalla yllä sitä kuoleman "pelkoa". Oisko näin et etenkin emo vahtii jäljellejääneitä entistä kiivaammin :), kun yhden on menettänyt, en tiedä. Sellaisiakin kuitenkin on.
Oman lapsen kuolema on varmasti raskaimpia asioita elämässä mitä vanhemmat joutuvat kokemaan.- de-meter
siilimuori4 kirjoitti:
Tuo on totta.
Jos lapsia on useampi ja vaikka perheessä muita jotka tarvitsevat, pitävät jollain tavalla yllä sitä kuoleman "pelkoa". Oisko näin et etenkin emo vahtii jäljellejääneitä entistä kiivaammin :), kun yhden on menettänyt, en tiedä. Sellaisiakin kuitenkin on.
Oman lapsen kuolema on varmasti raskaimpia asioita elämässä mitä vanhemmat joutuvat kokemaan.Tuokin pitää varmasti paikkansa, siilimuori4, emo valvoo ja suojelee. Hänen luontonsa on sellainen. Ja kun joku poistuu, rivit tiivistyvät.
Järjen tasolla voi kyllä nähdä, että huolehtiminen on "turhaa" ja kuormittavaa, mutta itse olen taipuvainen ajattelemaan että "esirukousten lapset eivät hukkaan joudu". Ja rukous voi olla juuri tuota näkymätöntä huolenpitoa, kuorman kantamista. Mitä virkaa meillä täällä muutenkaan olisi..))
Ai niin. Onhan meillä kansalaisvelvoite: nauttia elämästä..)) de-meter kirjoitti:
Tuokin pitää varmasti paikkansa, siilimuori4, emo valvoo ja suojelee. Hänen luontonsa on sellainen. Ja kun joku poistuu, rivit tiivistyvät.
Järjen tasolla voi kyllä nähdä, että huolehtiminen on "turhaa" ja kuormittavaa, mutta itse olen taipuvainen ajattelemaan että "esirukousten lapset eivät hukkaan joudu". Ja rukous voi olla juuri tuota näkymätöntä huolenpitoa, kuorman kantamista. Mitä virkaa meillä täällä muutenkaan olisi..))
Ai niin. Onhan meillä kansalaisvelvoite: nauttia elämästä..))Niinpä ja tässä ympyrä sulkeutuu, ei voi kuolla ja aiheuttaa toisille murhetta ja huolta :). Täytyy sinnitellä elämän syrjässä kiinni mahdollisuukien mukaan ja nauttia elämästä. Tämä on kuitenkin luullakseni ainutkertaista.
- de-meter
siilimuori4 kirjoitti:
Niinpä ja tässä ympyrä sulkeutuu, ei voi kuolla ja aiheuttaa toisille murhetta ja huolta :). Täytyy sinnitellä elämän syrjässä kiinni mahdollisuukien mukaan ja nauttia elämästä. Tämä on kuitenkin luullakseni ainutkertaista.
Ainutkertaista, siilimuori4 ? Eihän sitä tiedä..))
Jospa meille käy kuin Lokki joonatanille joka törmätessään vuorenseinään siirtyi vain toiselle tajunnan tasolle ja jatkoi lentoaan. Onhan niitä taivaitakin kuulemma seitsemän, ja kissallakin on seitsemän (?) henkeä, miksei sitten meillä ?...)) - Psykoterapeutitar
de-meter kirjoitti:
Ainutkertaista, siilimuori4 ? Eihän sitä tiedä..))
Jospa meille käy kuin Lokki joonatanille joka törmätessään vuorenseinään siirtyi vain toiselle tajunnan tasolle ja jatkoi lentoaan. Onhan niitä taivaitakin kuulemma seitsemän, ja kissallakin on seitsemän (?) henkeä, miksei sitten meillä ?...))Aina saa muistutuksen elämän rajallisuudesta! Tutulta löydettiin heinäkuussa haimasyöpä ja tänään leikataan. Hän on tänään ajatuksissani :,(
- de-meter
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Aina saa muistutuksen elämän rajallisuudesta! Tutulta löydettiin heinäkuussa haimasyöpä ja tänään leikataan. Hän on tänään ajatuksissani :,(
Hyvä sinä, psykoterapiatar, miten se hyvän tahdon osoitus ja myötämieli voisi hukkaankaan mennä ?
Ja jos haimasyöpä voidaan leikata niin kai ennuste on silloin hyvä. Meidän tutulta saatiin leikattua ja hän tiettävästi elää yhä, viiden vuoden jälkeen... de-meter kirjoitti:
Ainutkertaista, siilimuori4 ? Eihän sitä tiedä..))
Jospa meille käy kuin Lokki joonatanille joka törmätessään vuorenseinään siirtyi vain toiselle tajunnan tasolle ja jatkoi lentoaan. Onhan niitä taivaitakin kuulemma seitsemän, ja kissallakin on seitsemän (?) henkeä, miksei sitten meillä ?...))Nii, siksi kirjoitinkin että luullakseni :). Mut samalla tasolla kuoleman jälkeen emme kuitenkaan enää kohtaa. siis kun toinen on joku tähdenlento tai kuiskaus hento ja toinen ihminen arkiaskareissaan.
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Aina saa muistutuksen elämän rajallisuudesta! Tutulta löydettiin heinäkuussa haimasyöpä ja tänään leikataan. Hän on tänään ajatuksissani :,(
Leikkaakone sunnuntainaki? Mut samaa sanon kuin demeteri, et jos haimasyöpä voidaan leikata, toivoa lienee.
Lohdullista jo kykenee ajattelemaan et kaikki menee kuin on tarkoitus.- toivotaan-vain-hyvää-
de-meter kirjoitti:
Hyvä sinä, psykoterapiatar, miten se hyvän tahdon osoitus ja myötämieli voisi hukkaankaan mennä ?
Ja jos haimasyöpä voidaan leikata niin kai ennuste on silloin hyvä. Meidän tutulta saatiin leikattua ja hän tiettävästi elää yhä, viiden vuoden jälkeen...Tämmöset jutut vetää vakavaksi,
- de-meter
siilimuori4 kirjoitti:
Nii, siksi kirjoitinkin että luullakseni :). Mut samalla tasolla kuoleman jälkeen emme kuitenkaan enää kohtaa. siis kun toinen on joku tähdenlento tai kuiskaus hento ja toinen ihminen arkiaskareissaan.
Näinhän se todistetusti on, ettei enää nähdä sitä joka täältä lähti, siilimuori4.
Mutta onhan näitä katrihelenoita ja opreja, jotka pitävät yhteyttä puolisoonsa tämän kuoltua..))
Eeva Kilpikin kirjoitti isästään runossaan: "näin läsnä kuin nyt , hän ei ole koskaan ollut"...
Itse en ole halunnut herkistää itseäni vainajan suuntaan. Muistot riittävät - ja kantavat myös. - unta-vain-
de-meter kirjoitti:
Näinhän se todistetusti on, ettei enää nähdä sitä joka täältä lähti, siilimuori4.
Mutta onhan näitä katrihelenoita ja opreja, jotka pitävät yhteyttä puolisoonsa tämän kuoltua..))
Eeva Kilpikin kirjoitti isästään runossaan: "näin läsnä kuin nyt , hän ei ole koskaan ollut"...
Itse en ole halunnut herkistää itseäni vainajan suuntaan. Muistot riittävät - ja kantavat myös.Puolisoni saa nukkua rauhassa,
käyn haudalla kukkia kastelemassa,
harvoin näen unia,
mutta kerran näin hänestä elävän tuntuisen unen,
hän tuli kuin viereeni nukkumaan
heräsin siihen kun muka tunsi hänen kätensä ympärilläni,
en kokenu sitä painajaiseksi,
mutta jotenki uni oli outo mielestäni,
kädenkosketus unessa oli todentuntuinen,
oliskohan ollu tyynyn reuna joka tuntui siltä
kuin joku olisi koskettanu,
näin arvelin,
kaikki poismenneet läheiset elää vain minun mielikuvituksissani,
en usko muuhun yhteyden ottoihin tuonpuoleisesta,
kuten Katri - Helena de-meter kirjoitti:
Näinhän se todistetusti on, ettei enää nähdä sitä joka täältä lähti, siilimuori4.
Mutta onhan näitä katrihelenoita ja opreja, jotka pitävät yhteyttä puolisoonsa tämän kuoltua..))
Eeva Kilpikin kirjoitti isästään runossaan: "näin läsnä kuin nyt , hän ei ole koskaan ollut"...
Itse en ole halunnut herkistää itseäni vainajan suuntaan. Muistot riittävät - ja kantavat myös.Se Opri ja Oleksi -elokuva (vai muistankohan nimen oikein) oli ihana, saiskohan sen vielä jostain DVD:nä?
En minäkään haluaisi että poisnukkuneet läheiset ottaisivat yhteyttä. Kummitusjutuiksi menis. Riittää muistot ja käynti haudalla muistelemassa silloin tällöin.- de-meter
siilimuori4 kirjoitti:
Se Opri ja Oleksi -elokuva (vai muistankohan nimen oikein) oli ihana, saiskohan sen vielä jostain DVD:nä?
En minäkään haluaisi että poisnukkuneet läheiset ottaisivat yhteyttä. Kummitusjutuiksi menis. Riittää muistot ja käynti haudalla muistelemassa silloin tällöin.Eikös YLE ole esittänyt näitä toiveuusintoja pitkin kesää, siilimuori4 ? Pistetään postia sinne. Minusta niitä elokuvia oli kaksikin Opri ja Opri ja Oleksi.
Karjalaisuuden kuvausta parhaimmillaan... de-meter kirjoitti:
Eikös YLE ole esittänyt näitä toiveuusintoja pitkin kesää, siilimuori4 ? Pistetään postia sinne. Minusta niitä elokuvia oli kaksikin Opri ja Opri ja Oleksi.
Karjalaisuuden kuvausta parhaimmillaan...Ihanan sydämellisen kotoista niissä elokuvissa :). Ei ole kyllä nämä elokuvat sattuneet silmiin. Voisihan sinne toivetta laittaa.
- eppu2
siilimuori4 kirjoitti:
Ihanan sydämellisen kotoista niissä elokuvissa :). Ei ole kyllä nämä elokuvat sattuneet silmiin. Voisihan sinne toivetta laittaa.
Ei siitä ihan hirveän kauaa ole, olisko vuoden päivät, kun Opri ja Oleksi tuli.
Vilkaisin Ylen syksyn kotimaista ohjelmaluetteloa, ei ainakaan siinä ole tulossa. eppu2 kirjoitti:
Ei siitä ihan hirveän kauaa ole, olisko vuoden päivät, kun Opri ja Oleksi tuli.
Vilkaisin Ylen syksyn kotimaista ohjelmaluetteloa, ei ainakaan siinä ole tulossa.Minä katson niin vähän tv:tä et on kyllä mennyt ihan ohi tuo.
- flegmaatti
Olen kutsunut tuota ilmiötä "toisten aivoilla ajatteluksi".
Toimintaa ohjaa se mitä kuvittelemme toisten ajattelevan itsestämme.
En kommentoi! Mielummin testaan kuin vertaan.
Autettaviin vai auttajiinko kuulun, sitä joskus miettin.
Todennäköisesti autettaviin monessa suhteessa. Nämä tietokonejutut pyyhältävät helposti ohi, että vilahtaa, osaan vain nappulaa painaa,ja silloinkin painan aina väärää nappulaa.
Kun elän yksin, aina tarvitsen apua, mutta tärkein oppi elämässä on ollut, ettei saa jäädä yksin. Sekin on ihan omaehtoinen valinta. Vielä on tilanne että apua saan helposti rahalla, ruikuttaminen ei osu oikein kuvioihini. Sitten kun tulee tilanne, ettei se enää onnistu niin sitten vain riisutaan elämää, pienennetään elämänpiiriä, tutkaillaan uudet tärkeysjärjestykset, kaikki ne kuitenkin omista tarpeista lähtee eikä kuikuilemalla muitten vertaisten elämää.
Omasta terveydestäni olen vain kiitollinen ja elän päivän kerrallaan, suuret suunnitelmat kutistuvat usein omaan mahdottomuutensa joten pieniin on vain uskominen..
Muistisairauden kanssa pyörin päivittäin ja tiedän, että muistisairaus ei ole kuolema, hyvin hoidettuna ja sairaudentunnon omaavana sen kanssa voi elää. Raskainta se on omaisille ja tiedän, että tuskin koskaan voin omaisteni helmoissa sairastella vaan olen yhteiskunnan varma hoidettava silloin. Sitäkään en pelkää. Etukäteen ei elämäänsä kannata elää.
Ainoa asia, mitä en missään nimessä haluaisi osakseni, on sanojen katoaminen, nimet saavat mennä menojaan, mutta muuten sanoista en haluasi luopua. Toisaalta elämä osaa olla joskus niin pirullista ja meille ei anneta mahdollisuutta valita elämän tarjottimelta vain sitä tai jättää tätä, kaikki tarjoillaan valmiiksi, useinkin keralla yllätysten.- meni-överiksi-sori
alotukseen,,
tunnustan,
pudonnu kärryistä,
juna män just,
ihminen sivuraiteilla
ei tarpeellinen
yhteiskunna ylijäämä
elää liian vanhaksi
parree olisi poistua näyttämölä ajoissa
kuten moni fiksumpi on jo poistunu viimeaikoina
mutta ku jumala ei huoli
ja piru ei pidä kiirettä,Ainakin ajatuksia aloitukseni herättänyt- huomaan että kuoleman läheltä nähneinä se on jättänyt joko pelon tai tulevan hyväksymisen -
Vertailua teemme tässä iässä, kun tarvitaan esim.erikoissairaanhoitoa, juuri syöpähoidoissa ja varmasti lääkityksissä sairauksia kun jo yhtä ja toista - siitä voi olla hyötyä ikäännkuin vertaistukena. Voi saada jotain vinkkejä muista mahdollisuuksista joista omalle lääkärille voi kertoa.
Me toimimme ns. keittiöpsykologeina toisillemme, mielestäni, se on yhteisöllisyyttä jossa monet isotkin pelot on voitu lieventää jopa poistaa ihan hyväntahtoisella yhdessäololla. Toki ammattiapu on tarpeellista jos pelko jäytää taakkana.
Tuo lähellä kuolemaa käyminen voi vaikuttaa elämänasenteen muutokseen. Tiedän yhden tuttuni tulleen uskoon, mutta exälleni kävi päinvastoin, hänelle elämä kokemuksineen oli edessä jne.strömsöö ei ihan osunut hollille, mutta toisen kerran selvisi seikkailemaan jne.toivon että on onnellinen.
Tarkoitan enpä tiedä omien valintojenikaan oikeellisuudesta, ne nähdään elämäni saldoa tutkivien arvioista toivon että hymyilevät hyväntahtoisesti.- eppu2
kawe kirjoitti:
Ainakin ajatuksia aloitukseni herättänyt- huomaan että kuoleman läheltä nähneinä se on jättänyt joko pelon tai tulevan hyväksymisen -
Vertailua teemme tässä iässä, kun tarvitaan esim.erikoissairaanhoitoa, juuri syöpähoidoissa ja varmasti lääkityksissä sairauksia kun jo yhtä ja toista - siitä voi olla hyötyä ikäännkuin vertaistukena. Voi saada jotain vinkkejä muista mahdollisuuksista joista omalle lääkärille voi kertoa.
Me toimimme ns. keittiöpsykologeina toisillemme, mielestäni, se on yhteisöllisyyttä jossa monet isotkin pelot on voitu lieventää jopa poistaa ihan hyväntahtoisella yhdessäololla. Toki ammattiapu on tarpeellista jos pelko jäytää taakkana.
Tuo lähellä kuolemaa käyminen voi vaikuttaa elämänasenteen muutokseen. Tiedän yhden tuttuni tulleen uskoon, mutta exälleni kävi päinvastoin, hänelle elämä kokemuksineen oli edessä jne.strömsöö ei ihan osunut hollille, mutta toisen kerran selvisi seikkailemaan jne.toivon että on onnellinen.
Tarkoitan enpä tiedä omien valintojenikaan oikeellisuudesta, ne nähdään elämäni saldoa tutkivien arvioista toivon että hymyilevät hyväntahtoisesti.Käytännön asioissa kyllä testaamme ja vertaamme. Siihenhän meitä johdatetaan tällä sotellakin.
Olen lueskellut sellaisten ihmisten kertomuksia, jotka ovat käyneet ´portilla´ useimmat sanovat, elämänsä arvojen muuttuneen. Monet ovat suuntautuneet ihan uudelle työurallekin. - sori-alakulo-tuli-julki
eppu2 kirjoitti:
Käytännön asioissa kyllä testaamme ja vertaamme. Siihenhän meitä johdatetaan tällä sotellakin.
Olen lueskellut sellaisten ihmisten kertomuksia, jotka ovat käyneet ´portilla´ useimmat sanovat, elämänsä arvojen muuttuneen. Monet ovat suuntautuneet ihan uudelle työurallekin.Olin suuressa syd.leikkauksessa kesti yli kolmetuntia,
oli tavallista vaikeampi leikkaus, sanottiin,
olisin halunnu kuolla leikkauspöydälle,
heräsin teho-osatolla,
olin kovin pettyny kun tajusin etten kuollukkaa,
joten lopputulema,
edeleen haluun kuolla nopeesti kuten leikkauspöydällä tapahtui,
tietoisuus katosi sekunneissa,
pois-oleminen oli hyvä asia,
en kaivannu paluutaa tietoisuuteen,
nyt taistelen jaksamisen kanssa, elämä on raskasta raahautumista päivästä toiseen, johtuu siitä kun uupuu liian herkästi, mikään työ ei suju niinkuin ennen johtuu syd.vajaa toiminnasta,
elän silti loppuelämän niinhyin kuin se on mahdollista, pidän lihaskuntoa yllä mahdollisimman hyvin voimieni mukaan,
ihmisen pitäisi olla aina nuori ja terve hyväkuntonen,
jaksaa aina kaikkea,
uupua ei saa kesken matkaa, - eppu2
sori-alakulo-tuli-julki kirjoitti:
Olin suuressa syd.leikkauksessa kesti yli kolmetuntia,
oli tavallista vaikeampi leikkaus, sanottiin,
olisin halunnu kuolla leikkauspöydälle,
heräsin teho-osatolla,
olin kovin pettyny kun tajusin etten kuollukkaa,
joten lopputulema,
edeleen haluun kuolla nopeesti kuten leikkauspöydällä tapahtui,
tietoisuus katosi sekunneissa,
pois-oleminen oli hyvä asia,
en kaivannu paluutaa tietoisuuteen,
nyt taistelen jaksamisen kanssa, elämä on raskasta raahautumista päivästä toiseen, johtuu siitä kun uupuu liian herkästi, mikään työ ei suju niinkuin ennen johtuu syd.vajaa toiminnasta,
elän silti loppuelämän niinhyin kuin se on mahdollista, pidän lihaskuntoa yllä mahdollisimman hyvin voimieni mukaan,
ihmisen pitäisi olla aina nuori ja terve hyväkuntonen,
jaksaa aina kaikkea,
uupua ei saa kesken matkaa,Aikasi ei ollut vielä. Voimia Sinulle.
- loppuun-asti-kuljetaan
eppu2 kirjoitti:
Aikasi ei ollut vielä. Voimia Sinulle.
kiitos,,,,,
toisille luoja on suonu paremmat geenit,
toiset uupuu kesken matkan, loppuun-asti-kuljetaan kirjoitti:
kiitos,,,,,
toisille luoja on suonu paremmat geenit,
toiset uupuu kesken matkan,Ihmisen elämään tulee joskus eteen matkoja jolle kukaan ei halunnut.
Hapuileva vastaus, syöpähoidon ja leikkaukset tiedän hoidot ja kuolemat kädestäpitäen.
Herää vai kysymys mistä on kysymys??? Syöpä tavallaan on sama kuin kuolema- leikkaukset ja sitä syöpää ei ole voi olla muita, on erilaisia nopeita ja lyhyitä.
60 on turhaa arvailla kuoleman syytä, itse kuolema on suuri--ehkä itselle ja muille.
Uskon elämään tämän jälkeen-- vaikka ehkä olen väärässä.
PS. anteeksi ajatuksen ja kirjoituksen.- Lupiini_11
En jaksa lukea koko ketjua. Mutta kaikki eivät vertaa.
Toivoisi, ettei tehtäisi yleistyksiä tyyliin me teemme niin ja niin. Ihmiset ovat yksilöitä.Tuo vertailu sanana onkin oikeastaan monimuotoisempi, jo siksi että kokemusmaailmamme tarvitsee tukea, kun pohdimme toistemme kanssa erilaisia variaatioita muihinkin elämänalueisiin, kuin terveyteen liittyen, jokin ratkaisu mahdollistuu / löytyy ulospääsy , kynnys hakea apua madaltuu. Kannatan ammattiapua koska he näkevät tilanteen objektiivisesti, kun ystävät ovat kuitenkin siinä samassa hyssyssä subjektiivisesti katsovina.
Lupiini,,11
Oikeassa olet - aina yksilön näkökulmasta- hänet huomioiden
Norsuista sanotaan että ne muistelevat kuolleita.
Törmätessään kasaan luita, norsut viettävät jonkin aikaa luita nuuskien.
Mikä oudointa, norsut muistelevat luita vanhoinakin.
-
Miksiköhän ihminen muistelee luitaan?
Ihmisenhän pitäisi olla järkevänpi.
-
Jesse sanoi kerran, potkaisten ihmisen pää-kalloa eräällä aavikolla:
Kun tuuli käy moneen kertaan hänen ylitseen, ei häntä enää ole.
Jessen näkö-kulma on minusta inhimillisin.
Se ei ainakaan tee ketään sairaaksi.
Saati kompastuta kynnyksiin.
H.hunksz
Oikeastaan odotinkin, että otat kantaa aiheeseen. Kiitos siitä, että nostat teologia pohjaisen sielunmaiseman ja juuri tuon koettelemusten aavikko tematiikan. Norsut ovat todella viisaita, en tiedä kumpien tapakulttuuri on vanhempi - kauniimpi, samaa niissä hyvästijätöissä vahvasti on- samaa mieltä osin-
Toisille matalakin kynnys on ylittämätön..........................
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Savonlinnassa machete hyökkäys!
Myös kirvestä käytetty lyömäaseena......näin se Savonlinnakin rikastui...1914005- 1942861
Suoraan Sinulle
En usko välttämättä mihinkään sielunkumppanuuteen tai muuhun maagiseen voimaan, mutta sinussa olen silti nähnyt jotain,581736- 1181710
- 131508
Nyt sitten ulos ihmiset!
Älkää jumittako täällä. Menkää, näkykää ja hankkikaa kokemuksia. Ei teitä kukaan edes bongaile, jos önötätte täällä.691374Apokryfikirjat: mitä "kielletyt kirjat" kätkevät sisäänsä?
Itämaiset palstat eivät ole Raamatun tai kristinuskon asialla, mutta koska meitä häiritään täällä, meidän on puhuttava a4231357- 941299
Niin siinä kävi
Mä ihastuin suhun. Kukapa ei? Olisi pitänyt kuunnella sisäistä naisen vaistoa, etten takuulla ollut ainut. Kuulin sattum611283- 751216