juridiikkaa ja taistelua

rikosilmoituksen kohteena, syyttäjä teki päätöksen, ettei mitään rikokseen viittaavaa ole tapahtunut.

kyseessä on biopuolen kyvyttömyys nähdä lasta lapsena, yksilönä omine tunteineen ja tapoineen.

heille lapsi on vain suvun jatke. nukke, joka otetaan esiin, kun halutaan leikkiä kotia. muunaikaa he ilmeisesti kuvittelevat lapsen olevan piironginlaatikossa ilman elämää.

risoohan se ja pahasti!!!! mutta jotenkin se kyvyttömyys hoitaa omia asioita ja nähdä tunteita toisen näkökulmasta paistaa niin vahvana läpi, ettei jaksa pitkään olla edes vihainen. sääliksi enempi käy! se avuttomuus ja kyvyttömyys!

eipä kuulosta olevan perhesijoituksen paikka noin vaikeat tapaukset...

On kokemusta.

Valituksesta en tiedä missä vaiheessa on menossa, sosiaalityöntekijätkään eivät meille näistä puhu, mutta hallinto-oikeudessa ollaan jo oltu.

Asianajaja oli aluksi auttamassa biovanhempia hallinto-oikeuden tasolla (mutta ei ole ainakaan nyt).

Biovanhemmat haukkuvat meitä avoimesti humalassa ollessaan, ja keksivät meistä tarinoita, jotka kyllä ovat niin mahdottomia, että niihin voi uskoa vain vastavalmistunut sosiaalityöntekijä.

Haukkumista, kiroilua, huutamista, karjumista jopa sosiaalityöntekijöiden nähden; ilmeisesti se on hyväksyttävää, kun antavat jatkua vuodesta toiseen ja pitää oikein järjestää tällaisia helvetin keskustelutilaisuuksia. Itse olen ollut kaiken aikaa täysin rauhallinen ja pyrkinyt kommunikoimaan persoonallisuushäiriöisen alkoholistin kanssa. Olen myös pyrkinyt luomaan lapselle kuvaa hyvistä biovanhemmista, mikä tosin on valehtelua, mutta näinhän pitää tehdä. Lapsi ei kyllä itsekään usko vanhempiensa hyvyyteen ja välittämiseen, vaikka vanhemmat puhuvat usein pyörryksiin (haukkuvat meidät ja lupaavat kuun taivaalta). Enää en jaksa yrittää, monta vuotta on ollut samaa pelleilyä. Saa nähdä mitä tapahtuu.

Tapaamisissa biovanhemmat nyhvertävät keskenään, polttelevat tupakkaa (ramppaavat ulkona jatkuvasti jos meillä ovat) ja naukkaavat välillä salaa viinaa. Lapsen kuulumisia eivät kysele, eivätkä muutenkaan juttele, mitä nyt välillä lupailevat milloin mitäkin, mitä eivät kuitenkaan koskaan toteuta. Saattavat yhtäkkiä räjähtää ilman syytä, ja silloin lapsia pelottaa. Toinen biovanhemmista "osoittaa mieltään" eli käyttäytyy kuin uhmaikäinen vihanpuuskissaan, nakkelee niskojaan eikä puhu mitään, sitten saattaa huutaa ja puhua aivan järjettömiä. Välillä sitten mielistelee ym. Yleensä ovat niin päissään, etteivät pääse koko tapaamisen aikana liikkeelle (kun tavataan heidän luonaan). Joskus ovat sammuneet kun saavumme tapaamiseen, jolloin lähdemme pois, en tiedä huomaavatko että lapsi olisi tullut käymään.

Tekisivät varmasti valituksia jos jaksaisivat ryyppäämiseltään. Ovat uhanneet tehdä, mutta vielä ei ole meidän korviin kantautunut, mitä nyt kaverinsa joskus soittavat ja valittavat päissään, kun olemme niin inhottavia.

Ja kyse oli siis nyt meidän tuntemista biovanhemmista, en yleistä. En myöskään liioittele; päivittäisen ryyppäämisen tietää siitä, että puhelimessakin huomaa heidän olevan hyvin sekaisin. Ja näkeehän sen naamastakin. Välillä on ohimo auki, välillä silmä musta, välillä polvet rikki jne. Lääkärireissuista tykkäävät kertoa lapselleen.

"Oikeudessa tavataan"

Meillä on toisen lapsen koko sijoituksen ajan ollut käynnissä joku oikeusprosessi. Yhden kerran olemme jo saaneet päätöksen korkeimmasta hallinto-oikeudesta ja nyt asia on siellä toista kertaa. Sossu on kyllästynyt touhuun kokonaan ja esim. huoltosuunnitelmaa ei ole laadittu muutamaan vuoteen. Mitään apua emme häneltä saa, kun laadimme omia vastineitamme oikeusasteille. Mutta näköjään niitäkin oppii tekemään, kun on pakko.

Kun huoltosuunnitelmaa ei ole, niin tapaamiset on pakko sopia keskenämme. Meillä on bioihin viileän kohteliaat välit ja tapaamiset onnistuvat kyllä ihan hyvin. Lapsen ollessa vauva tapaamiset olivat meillä ja äiti oli yötäkin. Nyt lapsi tapaa vanhempiaan yökylän merkeissä vanhempien luona. Lapsi viihtyy yökylässä ja se on hyvä. Jossain vaiheessa saimme viestejä asianajalta lapsen huonosta hoidosta. Lapsen vammaisuus oli seurausta meidän huonosta hoidosta. Lisäksi muutaman kerran meitä on syytetty lapsen pahoinpitelystä, kun lapsessa on ollut mustelmia tapaamisen aikana.

me ollaan yhden sijoituksen puitteissa oltu haastettuna oikein korkeimpaan oikeuteen ja voitettiin juttu hyväksemme.Ja mitä vierailuihin tulee,biovanhempia EI tarvitse ottaa kyläilemään huusholliisi,kerro se rohkeasti sos.työntekijällesi ja yhdessä etsitte lapsille ja biolle kokootumispaikan;se voi olla päiväkodinhuone,sos.toimisto,kirjaston lukusali yms.tilat niitä on "hurumykke".Onnea matkaan.

kiitokset, olette olleet tosi aktiivisia vastamaan ja ne kaikki antoivat meille taas uutta tarmoa kun tietää että muitakin saman asian kanssa eleleviä on olemassa.
KIITOS.