Kaverin faija osti nyt ensiasunnon. 40-vuotiaana??
Mitä järkeä tuossa on...toinen jalka haudassa ja nyt alkaa keräämään varallisuutta :)
Mitä järkeä tuossa on...toinen jalka haudassa ja nyt alkaa keräämään varallisuutta :)
Asunnon osto 40-vuotiaana
Sakkiri
555933
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Siis täh, toinen jalka haudassa 40-vuotiaalla kun ei ole vielä mullakaan 55-vuotiaalla.
Kuka sen tietää kenen toinen jalka on jo haudassa, oli sitten nuori tai vanha. 20 kymppinen voi olla ensivkolla kuollut kun moni 80 v. Tänä päivänä tulee viettämään vielä 100 - vuotisjuhliaan tulevaisuudessa.
Ja kuka sinne 20 v. Päähän tulevaisuuteen näkee, ties vaikka olisi ihmepilleri elämänpidentämiseksi jo keksitty.
Koeta pitää oma henkiriepusi ja elää. Moiset mielipiteet kenenkään elinajasta on silkkaa ajanhukkaa. Ettäs edes kehtaat!
just näin.
ei minulle ainakaan ole kukaan kertonut kuolinpäivääni etukäteen.
Jos kaverisi faija elää 90-vuotiaaksi, hän ehtii nauttia omistusasunnostaan 50 vuotta.
Mietipä sitä.
Jospa tuo alottaja tietää oman kuolin aikansa... :D
No harva ukko sitä pääsee edes 60v.
Ensimmäinen erä lähtee todellakin 40v. Kantturoissa.
Suvussani ei ole ollut yhtään joka on kuollut nelikymppisenä tai nuorempana. Itse olen 58v joten nähnyt aika paljon. Viimeisin suvun kuollut oli 91v.
Vuorkaloisten = alempien sos. luokkien elämä jää paljon lyhyemmäksi. Ja hyvä niin, koska se on yhtä kurjuutta ja kärsimystä.
Kuulostaa siltä että tapaat siellä HUS:ssa kaikki pohjoiskarjalaiset! Heillä niitä sydänvikoja piisaa.
Minun sukuni on osittain Karjalan kannakselta ja osittain Hämeestä.
Kannaksen Karjalaiset ovat erittäin pitkäikäisiä.
Olen päässyt keväällä jo 60 v ikään. Täytyypä yrittää porskuttaa vielä vähintään 25 vuotta, kuten setäni Karjalasta.
Alle 60 vuotiaana kuolevat myös pahimmat ryyppyveikot.
Pistin tuossa ylempänä viestiä että suvussa ei ole alle nelikymppisenä kuolleita. Ollaan täältä pohjois-karjalasta. Suvun vanhin nukkui pois äskettäin 91 vuotiaana.
Vuorkaloihan elättää ison osan asuntosijoittajia. Niillehän tulisi itku jos kaikki vuorkaloit kuolee nuorina.
Parempihan se oikeastaan on, että kuolevat nuorina. Vähemmän kuluja nahjuksista uusi asukas = uusi vuokrasopimus tämän päivän hinnoilla.
miesten eliniän odote lienee 80:n paikkeilla, joten pistä korkkia kireämmälle jottet putoa niiden harvojen joukossa kuuskymppisenä.
Tuttava osti asunnon yli 50 vuotiaana eikä lyhentänyt juuri mitään. Ja korot ovat olleet pitkään jo tosi alhaalla.
Järki voisi olla siinä että asunto on varmasti oma, josta kukaan ei voi irtisanoa.
Kyseessä oli pieni kerrostalokaksio Helsingissä keskihintaisella alueella, n. 5 km keskustasta.
No, kaveri kuoli sitten n. 65 vuotiaana ja asuntovelkaa jäi jäljelle. Mutta Helsingissä ovat asuntojen hinnat nousseet koko ajan niin tytär sai hyvin maksettua loppuvelan ja jotain perittävää rahaakin jäi. Tuo tuttava oli kuitenkin aika happo mies.
Tuohan oli erittäin fiksu veto. Rahaa elämiseen & ei tuosta mitään riippakiveä tullut perillisillekään.
Hirmuinen omaisuuden hamstraaminenkin menee vähän hukkaan, kun ihmiset (siis ihmiset, ei tuhnut) elävät nykyään niin pitkään. Perinnölle olisi eniten käyttöä ensiasuntoaan ostamassa oleville eikä sitten, kun on jo omatkin lapset lähteneet pesästä.
Yks Vanhapiika löysi vanhainkodissa rakkauden. Meni naimisiin 82v. Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Ai jaa, oma isäni rakensi talon 70 vuotiaana.
Joissain tapauksissa vastike lainanlyhennys ei ole juurikaan sen enempää kuin vuokra ja joskus jää jopa alle. Kun sitten mennään vaikka 10 v eteenpäin, vastike tietysti nousee mutta tasaerälainan kk-erä pysyy samana. Vuokra nousee reilusti enemmän.
>+Joissain+tapauksissa+vastike+++lainanlyhennys+ei+ole+juurikaan+sen+enempää+kuin+vuokra+ja+joskus+jää+jopa+alle.
Otetaan esimerkiksi ihan reilun hintainen sähkölämmitteinen yksiö, esim. rivari. Vastike jää helposti 50 - 100 €/kk luokkaan. Meilläpäin moiset maksaa noin 50 - 100 tonnia (uudet ehkä enemmän). 50 tonnin laina 20 v maksuajalla, kk lyhennys tasaeränä arviolta 250 €/kk. Yhteensä 300 - 350 €/kk. Vuokra lienee jossain 400 - 500€/kk välillä.
Entä jos hypätään vähän uudempaan ja arvokkaampaan = 100 tonnia.
Lyhennys noin 500 €/kk ja vastike 50 - 100 €/kk. Vuokra lienee silloin jossain 600 €/kk nurkilla.
Tiedän, vastikkeet kovempia kerrostaloissa ja niissä missä lämmitys kuuluu vastikkeeseen. Täysmääräisesti se ei kuitenkaan näy vuokrassa.
Eläkkeella ei mene kaikki rahat vuokranmaksuun kun oma asunto.
Aloittaja asustelee eläkkeellä teltassa ?
Minä rakensin talon 57 vuotiaana. Se ei tosin ollut ensimmäinen oma talo, eikä edes asunto-osake.
Tuo ~40 vuotta alkaa olla ikä, jolloin on päätettävä asuuko loppuikänsä vuokralla, vai omassa.
Ostin talon 44-vuotiaana. Nyt 55-vuotiaana omaisuutta on milli eikä töitä tartte enää tehdä, enkä tee.
Ostin oman 44-vuotiaana. Nyt 12 vuotta myöhemmin on milli omaisuutta eikä töissä tartte käydä ellei huvita, eikä huvita.
Ite oon 35 vee eikä oo vielä käynyt mielessäkään mikään asunnon osto. Voihan sitä asua vuokrallakin, jaksa tollasia ees miettiä.
Jep, se, ettei sinulla aivot pelaa on erinomainen syy tuhnuttaa vuokralla.
Kukin tavallaan.
Alemmissa sosiaaliryhmissä kannattaa asua vuokralla. Jos tienaat alle 2800 kuussa, niin työnteko ei ole kannattavaa, vaan on taloudellisesti järkevämpää siirtyä KELAlle "töihin". Siinä tapauksessa vuokra on syytä sovittaa asumistuen raameihin ja alkaa harrastaa jotain kivaa mutta halpaa.
Työnteossa ei ole mielestäsi muuta motiivia kuin ansaita väh. 2800e kk. Monen palkka jää tuon alle.
Niissä hommissa, joista maksetaan alle 2800, harvemmin on muuta motiivia. Antoisammissa töissä on usein parempi palkkakin.
Työnteon break even piste on 2.800 euroa kuussa. Jos tienaa vähemmän, on taloudellisesti parempi olla työtön. Saa enemmän rahaa, eikä tarvitse käydä työssä., kättää rahaa työmatkoihin.
Minut on koulutettu ajattelemaan talouden näkökulmia. Subjektiiviset asiat, kuten työssä viihtyminen, eivät kuulu osaamisalueisiini paitsi siltä osin, kun se koskee omia duunareitani.
Mun peruspalkka on vähän yli 2300, joskus tulee pari hunttia vuorolisiä päälle ja olen sairaanhoitaja.
Kävikin mielessä että jos sunnuntailisistä riisutaan niin eipä enää kannata töitä tehdä 😢
Moi,
Täällä sitten jo varmaan kaikki kolme jalkaa haudassa kun ikää jo yli 50vee.....
Ja ostin tämän perheemme nykyisen kodin juurikin noin nelikymppisenä....
t: pankin torppari vielä 7vee....
Ihanko yksin ostit? Vai vaimon kanssa?
Moi,
Vaimon kanssa toki, kumpikin tuloihin ja omaisuuteen suhteutetuin osin.
Meikällä 3/4 velasta ja kämpästä ja rouvalla se 1/4.
t: avio_ehto
Kyllä 40-kymppisenä on ihannejuttu ostaa omistusasunto. Silloin ainakin useimmat ovat vakiintuneet, on opiskelut takana ja työpaikka. Ja usein vielä 80-kymppisenä ollaan vireässä kunnossa ja voidaan asua omassa asunnossa.
Olen 60 ja ei tässäkään iässä asunnon ostaminen olisi hassu ajatus. Tietenkin riippuu, missä asuu, asunnonkoko, ym.
Nelikymppisenä+on+"ihanaa"+ostaa+yksiö+tai+kaksio?+Siis+just+tämä+perinteinen+itkuvirsi,+mitä+tällä+palstalla+on+monet+kerrat+nähty:+"miksi+hinnat+ovat+nyt+niin+järjettömät,+ettei+kaksi+normaalituloista+kykene+perheasuntoa+ostamaan".+Eipä+enää+100+%+lainoja+saa,+ainakaan+ilman+erityisjärjestelyjä+(pitää+ottaa+jokin+vakuutus+työttömyyden+varalle+tms+=+tulee+kalliiksi),+joten+vailla+säästöjä+jää+oma+ostamatta.
Ei ainakaan pk-seudulla ole!
Homeluukku maksaa ainakin sen 150 000 e.
Höps. Hinnasta puuttuu yksi nolla.
Eikä muuten ole homeessa, kun alan mies rakentaa omaan käyttöön. Se ei kyllä sitten ole pakettitalokatiska. Molempia voi toki kutsua "taloksi", mutta siihen ne yhteneväisyydet loppuvatkin.
Minä en ymmärrä mitä te täällä vingutte. Alastomana naisesta minäkin synnyin, mutta omistan useamman talon, joista pankilla ei ole minkäänlaista osuutta.
Asia on hyvin yksinkertainen: joko teet paljon rahaa tai opettelet rakentamaan ja teet itse kotisi.
Akateemiselle ihmiselle tekee vain hyvää muurata, rapata jne. Tietysti niille, joiden kädessä pysyy vain Ballograf ja pippeli, aloittaminen voi olla vaikeaa.
Siis kannata. Vaikka näitä GoldenGirls pariskuntia nyt virtaakin näihin homekämppiin. Ja jälkikasvu hurraa, että omaisuus kasvaa vaan - näinköhän?
Virolaisten sun muun rakentamaa scheibaa on pk-seutu täynnä nykytuotanto. Vedet valuu sisälle, koko rakennusaika on kattamaton - eli vettä vaan kokoajan rakenteisiin. Sit joku iisalmen eläkepariskunta tienaa, että muuttaa stattiin. Tienattiin tällä. Sille nöppönaamaselle tytölle vielä ostettiin kumitissit 18 wee. Ku pittää olla?
Mitä jää käteen? Kusetetut eläkeläiset. Ja se nöppönokkanen horonalku, joka ei sit miljunääriä saanutkaan. Hokkijätkiä vaikka kuinka yrittikin.
Suomi on täynnä näitä "menestystarinoita".
Miten niin toinen jalka haudassa, sinulla taitaa olla melkoiset elintavat, jos noin ajattelet.
40 vuotta on aika luonnollinen ikä alkaa suunnitella asunnon ostoa kun ottaa huomioon vaikka pääkaupunkiseudun asuntojen hinnat.
Niillä hinnoilla ei vielä kovin nuorena ole saanut sitä lainan omavastuuosuutta säästettyä.
90-luvun puolivälissä oli vähän pakko ostaa eka asunto. Mulla oli ASP päällä ja otin sen 10 vuodeksi. Lyhennykset puolivuosittain. Se oli kyllä tosi "piis of kake". 10 vuodessa semmonen asunto mikä maksaa tänäpäivänä 150 tuhatta euroa, silloin 35 tuhatta euroa.
Mutta tuohon vielä, vanhempani ostivat tontin ja rakensivat/rakennuttivat ok-talon, kivestä ja tiilestä, vuonna 1968. Ainoo laina jonka ottivat oli 30 000 mk, eli noin 5000 euroa.
Siis oliko tuo 30 000 markkaa minkävuoden kurssin mukaan?
"silloin 35 tuhatta euroa." Markoissa siis noin 210 000. Kirjoittaja tarkoittaa, että silloin 1990-luvun puolivälissä hänen asuntonsa olisi maksanut 35 000 euroa (jos kuuden kertotaululla mennään) ja nykyään se maksaa 150 000 euroa.
Kuulostaa ihan oikealta. Itse ostin 35 neliön yksiön vuonna 2001, ja se maksoi 300 000 markkaa (eli noin 50 000 euroa). Kun möin sen vuonna 2010, sain siitä 90 000 euroa. Ei ihan noin kovaa arvonnousua kuin ekassa esimerkissä, mutta toisaalta tuo mun eka asuntoni olikin yhdessä lähiössä eikä millään nykyisellä premium-paikalla. :D
"Järki voisi olla siinä että asunto on varmasti oma, josta kukaan ei voi irtisanoa."
Osakeasunnon omistaa asunto-osakeyhtiö ei osakas, asunto-osakeyhtiö voi joissain tapauksissa ottaa hallintaansa asunnon......Osakehuoneisto ei ole omistusasunto!!
Toisin kuin täällä jotkut luulevat, niin omistusasunnon hallintaan ottaminen ei ole kovin yksinkertaista eikä nopeaa puuhaa. Se vaatii omistajalta joko todistettavaa rikollista toimintaa, jatkuvaa vastikkeiden maksamisen laiminlyöntiä tai muiden asukkaiden hengen vaarantamista. Omassa entisessä taloyhtiössäni asui dementikkopappa, joka saatiin hoitokotiin ja asunto taloyhtiön hallintaan vasta sitten, kun oli kolmannen kerran meinannut sytyttää keittiönsä palamaan - tappeluun meni yli 2 vuotta, koska sosiaalitoimiston mukaan pappa pystyi elämään yksin. Juridisesti ei todellakaan mikään läpihuutojuttu, toisin kuin vuokralaisten potkiminen pihalle.
Asunto-osake on myös omistusasunto siten, että omistaja voi mm. vapaasti vuokrata sen eteenpäin (vrt. Ruotsin bostadsrätt-lainsäädäntö, jonka takia suur-Tukholmassakin ihmiset pitävät asuntoja mieluummin tyhjillään asuntopulasta huolimatta), tehdä remontteja (luojan kiitos muuten siitä, että vesi- ja viemäröintiremontteihin tarvitaan lupa nykyään, sellaista sutta ja sekundaa "kyllä minä osaan" -miehet saavat aikaan kerros- ja omakotitaloissa) ja muutenkin olla kuin kotonaan.
Ja oikeastihan tuo haltuunottomahdollisuus on, vaikkakin kallis, hankala ym ja siksi harvoin käytetty, edes jonkinmoinen turva muille osakkeenomistajille.
Esikaupunkien postimerkki/kirveenvarsitontitilla kun saat jonkun kusipään naapuriksi, niin siinä ei auta kuin muuttaa pois.
Nykyiset suuret ikäluokat ovat tottuneet lotraamaan alkoholin kanssa silläviisiin, että IF huomenna ei ole työpäivää THEN vedä kännit päälle. Ikää kun tulee, niin entistä pienemmällä annoksella menee nuppi sekaisin -> kun vedetään se normaali perjantaisatsi, on 60 ikäinen jo ihan tööt. Eläkepäivien alkaessa lähtee täysin mopo käsistä, kun jatketaan samalla logiikalla... alkoholi on suurin työikäisten tappaja nykyään.
Sekin on nähty, että talon omistajien kuollessa siihen taloon muuttaa täysin alkoholisoitunut aikamiespoika ryyppykaveriensa kanssa.
Tai vähän repsahtanut OK-talo pistetään vuokralle ... kaikkihan tietää, millaista mölyapinasakkia vuokraloiset on.
Asunto-osakkeen ostajahan ostaa osakkeet, jotka oikeuttavat määrätyn asunnon hallintaan.
[email protected]
Suomalaisten fanaattinen omistusasunnon hankinta ihmetyttää suuressa maailmassa. Siellähän rikkaat nimenomaan asuvat vuokralla. Eli suomalaiset asunnon omistajat ovat suhteellisen köyhiä pankin torppareita.
[email protected]
Rikkaiden ei tarvitsekaan välittää mitä asuminen maksaa. Köyhempien on etsittävä halvempaa vaihtoehtoa, joka on omistaminen. Jäähän siinä edes vuokraisännän voitto itselle.
Itsellä on ihan kiva vuokrayksiö hyvien linja-auto yhteyksien päässä kaupungista. 3km. keskustaan, pääsee pyörälläkin. Vuokra on 460€ ja sähkö, vesi, netti kuuluu vuokraan. Asunto on hyvin äänieristetty, joten jos joku mökyääkin, niin seinien läpi harvemmin kuuluu mitään. Asunto on yksiö, jossa kuitenkin kohtalaisen iso keittiö, olohuone, pesutilat ja iso lasitettuparveke. Parvekkeesta olen tehnyt kuin toisen olohuoneen. On siistit parvekekalusteet, Murikkagrilli ja kunnon kukkatelineet amppeleineen. Kaupungeista harvoin löytää näin hyvää tähän vuokraan. Elätettäviä ei ole. Velkaa nolla euroa, ei edes minkäänlaista kulutusluottoakaan ole. Sen minkä tarvitsen, saan ostettua käteisellä. Kannattaako muuttaa yhtään mihinkään? Kuitenkin täisemmistäkin matalapalkkahommista jää oikeasti kulutettavaa? Keskituloinenkin olen ollut ja koulutettu, mutta nyt mennyt hiljaisemmalla liekillä. Jopa työttömänäkin olen ollut pieniä jaksoja.
Jos ja kun ryhdistäydyn ja haen päivätöihin, niin rahaa varmasti jää, jolle ei ole käyttöä. Laskuja ei oikeasti ole, mainokset tupsahtelee postiluukusta ja jotain lainatarjouksia, jotka heitän roskiin. Varmaan optimaalinen tilanne nyt, jos rahaa arvostaa. Minusta kyllä tuntuu, etten kovin korkealle arvoasteikossa sitä laita. Nyt jo valmiina likipitäen kaikki mitä tarvitsen.
Kumpi kannattaa ostaa, uusi auto, tai joku Aso, tai omistusyksiö? Monesti tuntuu, kun rauhallista asunnossa, kohtuu vuokra, niin kannattaako lähteä mihinkään? Läävä voi olla omistusasuntokin, tai remonttipommi! Siinä se hermo menee.
Jos ja kun. Sitku saan rahaa. Sitku meen töihin. Sitku saan lottovoiton. Sitku hinnat rommaa. Vuokraloisen elämä on yhtä sitkuttelua.
Vaan mille työnantajalle kelpaa nahjus, joka ei ole ennenkääntöissä ollut?
Taisi tulla sossunelättinä olemisesta elinikäinen tuomio! Alkuu juu kivaa, mutta tota samaa sitkuttelua ja paremmasta tulevaisuudesta, jota ei koskaan tule, haaveilua 60 vuotta putkeen? Juuei, viinan kanssa usein ruvetaan läträämään ja sehän lyhentää tuomiota kummasti ;-D
Älä jätkä höpötä! Muutaman kuukauden ollut nyt työttömänä ja jo nyt tässä kuussa alkaa uudelleen! Mikään isopalkkainen homma ei tällä kertaa ole. Oletko kade? Asetelmat ovat optimaaliset, kun velkaa ei ole, eikä huollettavia. Pitäisikö laittaa lainahakemus joku maltillinen vaikka 5000€, kun muillakin on? En kyllä keksi, mihin tämän käyttäisin. Persaukista porukkaa tällä palstalla, kun aina ajatellan, että huonosti menee? En kirjoita tänne enää mitään!
=> Sinkku_yksin_elävä
Ei ole kade. Oma verokirjani ei ole ollut kenenkään muun täytettävänä vuoden 1994 jälkeen. Mahdotonta olla työtön ja toimettomuuskin rajoittuu korkeintaan viikonloppuihin, jos niihinkään.
Asetelmat ovat optimaaliset: on käteistä, irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä huolettavana vaimo (jotain lyxystä pitää tekevälläkin olla: kotirouva kotona). Lainaa ei ole. Pitäisikö ottaa 500.000 lainaa, kun muillakin on? Voisin leipoa pystyy taas yhden okt:n tai rivarin.
Etkö ymmärrä, että olen ikisinkku. Pitkä avioliitto takana ja en meinaa enää pariutua uudelle kierrokselle, niin hullu en minäkään ole. Meillä on aivan eri intressit. Minä en todellakaan tarvitse näille maallisille romuilleni mitään okt, tai rivaria kokonaista. Tämä on valintakysymys. Matkailu nyt on enemmän mielessä. Niin hölmö en minäkään ole, että jotain tilini saldoa täällä levittelisin, mikä näillä vatipäillä on tapana? Selvästi väärällä palstalla.
Minä täytin 50v.ja aion ostaa ensimmäisen asuntoni.Olen asunut vuokralla koko ikäni,käynyt töissä,ollut liian arka ottamaan velkaa,tai ei ole ollut takaajia,eikä säästöjä ole kertynyt.Nyt asun mukavassa asunnossa vuokralla,mutta en jaksa enää muuttaa.Aion siis yrittää ostaa tämän.Olen eläkkeellä,tiedän tuloni ja menoni.Asuntokin on asuttavaksi hyvässä kunnossa,ei yllätyksiä luvassa.Nyt on aivan kauhea hinku omistaa jotain omaa...saa nähdä onnistunko.
vakituinen työsuhde on nykyään sitä varten että on oikeutettu asuntolainaan ja muutenkin lainoihin joita ei työttömille myönnetä.
olen työttömänä, liiton 500 päivää on loppu ja saan käteen €750/kk asumis ja työttömyystukea kelasta.
tarvisin vakituisen duunin mutta en sen duunin itsensä takia, heti kun olisin oikeutettu remontti lainaan niin ottaisin sen, fiksaisin kämpän, myisin, maksaisin velat ja ottaisin isomman lainan jolla ostaisin isomman kämpän. sen jälkeen jäisin työttömäksi koska työttömänä tienaa melkein yhtä 'hyvin' verojen yms kulujen jälkeen.
ollessani 8 vuotta kuokkikuskina ero palkan ja työttömyysrahan välillä €1,75/h, 160h/kk.
eli ihan selvästi työ ei kannata. pitää muuta keksiä.
valtiolla on tästä kuutiosta maksettavaa €150/kk vuoteen 2024 asti. sitten sanon että hyvin maksettu valtio. töissä joutuu omistuskämppänsä maksamaan omista rahoista, nykyään saa työttömänä omustaa useampia asuntoja ja autoja yms...