Miten löytää Fäboda? Satunnainrn matkailija ei löydä koko paikkaa. Mitään annettua osoitetta ei navikka tunnista. Harmillista.
Fäboda hukassa
noooooooo
6248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kokeilehan tälläista ensialkuunn.....Pikkuhiekantie 263, 68620 Pietarsaari
Olisikohan joku beachin tynkä jossain hevon kuusessa vielä varmaankin?
Menehä kottiis siitä maleksimasta, ei sua oo kutsuttu.
Ei Fäboda ole koskaan ollu hukassa, alottaja on hukassa.
Oikeastaan koko kaupunki on hukassa.Eipä tuolla matkalla pohjoiseen etelästä juuri missään mainosteta jeppistä mutta toisaalta tuskin sinne ketään on menossakaan , paitsi entiset jeppisläiset ja niiden sukulaiset.
Fäboda on kaunis paikka mutta ainoa kahvila siellä on jumalattoman kallis ja kahvikin jotain tiskivettä .
Onneksi itse löydän sinne ilman viittojakin.
Monia , monia muistoja liittyy sinne. Ensimmäiset kansakouluajoilta, jolloin sinne tehtiin keväisin retkiä , eikä suinkaan millään bussilla vaan kävellen.Muistan että kävely sinne tuntui loputtomalta ja jano vaivasi, kurkku tuntui karhealta kuin santapaperi jo siinä hevostallien kohdalla; en muista oliko koulun puolesta jotain juotavaa tai evästä , luultavasti. Hiekkainen maantie pölisi lapsikolonnan ympärillä ja näin vanhempana tulee noista retkistä väkisinkin mieleen Muukalaislegioona ja sen motto;" marssi tai kuole." ;)
Hauskaa se kuitenkin oli temmeltää rannalla ja kaivaa kuoppia joihin hautasimma aina jonkun uhkarohkean kaulaa myöten. Väsymys unohtui kokonaan ja vasta pois lähtiessä se palasi kaksinverroin kovempana, mutta aina sitä kotiin sieltä selvittiin.. Olis ehkä nykypäivänä tuollaiset reissut lastensuojeluasia.
Sitten vanhempana siellä tottakai juhannuksena käytiin juhlimassa mutta se on jo toinen juttu.
Niinpä, kyllä siellä tuli useampi Juhannus vietettyä, vuosia ja vuosia sitten..
Muistanpa erään Arjan vielökin ja hänen kiihkonsa,, kuinka hänen pitköt kyntensö kaivautuivat syvälle selkääni ,kuinka hän suorastaan ulvoi hurmion hupulla tuona Juhannusyönä pienessä teltassa, ja kuinka suolavesi kirveli seuraavana aamuna selkääni joka oli kuin ruoskan jäljiltä..