Olemme olleet tyttöystäväni kanssa yhdessä kolme vuotta. Suhde on todella rakastava, puhumme vaikeistakin asioista ja olemme molemmat tasapainoisia aikuisia naisia. Suhteessa on kaikki elementit kohdallaan, paitsi edellisen keskustelun jälkeen esiin on tullut asioita, joita yritän käsitellä. En voi puhua ystävien kanssa, koska aihe liian henkilökohtainen, mutta samalla tuntuu, että on pakko avata sana-arkku edes nimettömänä jonnekin.
Viimeisen puolen vuoden ajan seksielämämme on ollut hyvin yksipuolista, mikä tässä tarkoittaa sitä, että aloitteet teen pääasiassa minä ( hän ei koskaan ole kieltäytynyt), mutta aina kun yritän itse koskea häntä, hän vetäytyy. Syitä on ollut useita (menkat, maha kipeä, pää kipeä, huono päivä jne). Olen antanut asian mennä, mutta koska aikaa on nyt kulunut ja itsellä on tilanteesta suuri huoli, niin päätin kysyä häneltä asiasta suoraan, jotta asiaa voidaan yhdessä selvittää. Kysyin asiasta kauniisti ja painotin, että oli kyseessä mikä tahansa niin se ei ole niin pelottavaa, etteikö hän voisi siitä kanssasi puhua.
Tyttöystäväni kertoi minulle, että suhteen mennessä tarpeeksi syväksi, häntä ei yksinkertaisesti enää kiinnosta seksi. Hän haluaa pitkän parisuhteen, mutta hän olisi onnellisempi, jos seksi voisi olla asia, jonka molemmat osapuolet jättäisivät taka-alalle. Olen kuin puulla päähän lyöty. Ymmärrän, että tässä ei ole kyse minusta, siitä että olisin epähaluttava, vaan täysin jostain muusta. Silti minusta tuntuu kauhealta edes ajatuksen tasolla luopua jostain niin suuresta ja näin nuorena (olen vasta 34-vuotias). Ymmärrän, että 30 avioliittovuoden jälkeen seksi ei välttämättä enää kiinnosta, mutta että kolmen vuoden yhdessäolovuoden jälkeen? Minä elän itse vielä kuherrusvaiheessa, haluan häntä ja hänen läheisyyttään todella paljon.
Olen todella surullinen, pettynyt ja eksyksissä. Olisko täällä kohtalotovereita?
Viimeisen puolen vuoden ajan seksielämämme on ollut hyvin yksipuolista, mikä tässä tarkoittaa sitä, että aloitteet teen pääasiassa minä ( hän ei koskaan ole kieltäytynyt), mutta aina kun yritän itse koskea häntä, hän vetäytyy. Syitä on ollut useita (menkat, maha kipeä, pää kipeä, huono päivä jne). Olen antanut asian mennä, mutta koska aikaa on nyt kulunut ja itsellä on tilanteesta suuri huoli, niin päätin kysyä häneltä asiasta suoraan, jotta asiaa voidaan yhdessä selvittää. Kysyin asiasta kauniisti ja painotin, että oli kyseessä mikä tahansa niin se ei ole niin pelottavaa, etteikö hän voisi siitä kanssasi puhua.
Tyttöystäväni kertoi minulle, että suhteen mennessä tarpeeksi syväksi, häntä ei yksinkertaisesti enää kiinnosta seksi. Hän haluaa pitkän parisuhteen, mutta hän olisi onnellisempi, jos seksi voisi olla asia, jonka molemmat osapuolet jättäisivät taka-alalle. Olen kuin puulla päähän lyöty. Ymmärrän, että tässä ei ole kyse minusta, siitä että olisin epähaluttava, vaan täysin jostain muusta. Silti minusta tuntuu kauhealta edes ajatuksen tasolla luopua jostain niin suuresta ja näin nuorena (olen vasta 34-vuotias). Ymmärrän, että 30 avioliittovuoden jälkeen seksi ei välttämättä enää kiinnosta, mutta että kolmen vuoden yhdessäolovuoden jälkeen? Minä elän itse vielä kuherrusvaiheessa, haluan häntä ja hänen läheisyyttään todella paljon.
Olen todella surullinen, pettynyt ja eksyksissä. Olisko täällä kohtalotovereita?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi kuinka surullista. Mulle tulee mieleen seksilukko. Olen myös ollut parisuhteessa jossa kaikki muuten hyvin paitsi seksi loppui hiljalleen kokonaan. Me emme pystyneet koskaan käsittelemään riitoja vaan ne aina lakaistiin pois tieltä. Liikaa kuormaa joka lopulta tukahdutti meidät. Usein naispareille käy näin, että seksi loppuu kun suhteesta tulee liian symbioottinen. Oltiin kuin paita ja perse. Olemme siis eronneet aikoja sitten vaikkakin luulen ja tiedän, että olisimme ajan kanssa eronneet muutenkin. Tehkää ajoissa asian eteen töitä muuten hukka perii. Terapia on oikeesti hyvä vaihtoehto se saa silmät aukeamaan. Tätä jos, ette käsittele niin sama tulee toistumaan seuraavissakin parisuhteissa.
Missä vaiheessa parisuhdetta aloititte seksin harrastamisen? Minulla yleensä kestää useamman kuukauden ennen kuin rohkenen seksiä harrastamaan seurustelukumppanin kanssa. Ehkä olette menneet liian äkisti sänkyyn suhteen alussa?
Täh! Ne on ollu yhdessä kolmevuotta! Haloo mikä kommentti.
Jospa rakastelunne on liian suorituskeskeistä? Itse nautin suunnattomasti eroottisesta läheisyydestä, hyväilystä, suutelemisesta, jopa pelkästä hengityksien yhtymisestä, josta se sitten johtaa, jos siltä tuntuu, orgasmin antamiseen toiselle tai itse tehden itselleen rakastetun naisen hyväillessä samalla muuten. Tästä olen haaveillut ja muutaman kerran saanut kokeakin osittain. Tämä on suurin nautinto, mitä tiedän olevan olemassa, aistillinen ja samalla pyhä. Mutta ehkä on olemassa vielä jotakin suurempaakin kaunista ja ihanaa nautintoa. Ehkä valaistuminen, mene ja tiedä. Mutta, ongi selville, miksi hän ei halua enää seksiä. Jos ei löydy mitään kyökkipsykologialla selitettävää syytä, niin kyse voi olla hormoneista.
Ensimmäiseksi tulee mieleen, josko on asse? Aseksuaalit voivat aluksi hurmata sinut tekeytymällä hyvinkin aktiivisiksi. Totuus kyllä käy ilmi enemmin tai myöhemmin.
Yksi omakohtainen kokemus. Silloinen naiseni oli ollut enimmäkseen miesten kanssa ja alkuinnostuksessa pystyi olemaan kanssani, mutta suhteen vakinnuttua ei enää halunnut seksiä, vaikka suhde oli hyvä. Epäilen, että etsi naisesta mukavaa kumppania petyttyään suhteisiin miesten kanssa eikä ollut ymmärtänyt omaa seksuaalisuuttaan oikein - ehkä oli sittenkin enimmäkseen hetero. Naisten välisessä kumppanuudessa on omat hyvät puolensa, mutta en ollut sellaiseen kaverillisuuteen valmis.