Arvokkain omistamasi ?

Henki.

Elämä.

Oma kotini.

Apina

Olen menettänyt niin paljon läheisiäni,
elänyt vain pöydän ääressä, jos tarkkaan punnaisin
kyllä vaakaan viimeksi terveys jää.
Terveenä kulkurina olisi ihanaa maailmaa katsella.
sairaana ei kultakammiot, ei rahasammot houkuta.

Olin äskeen laiturin sohvalla makoilemassa. Tuli kiireen hipakkaa kun alkoi satamaan, äkkiä ressu sohvan päälle ja istuintyynyt suojalaatikkoon ja juoksu sisälle.

Hetken päästä palasin rantaan ottamaan valokuvia sillä auringon säteet sateen läpi aikaan saivat mystisen kauniin järven pinnan.

No, olkoon tämä alustus siitä mikä on minulle arvokkainta minkä omistan. Sehän on tietty tämä kesämökkini. Suokoon luoja minulle terveitä vuosia, jotta saan nauttia tämän paikan ihanuudesta vielä kauan.

Olen täydellinen, se on arvokkainta,

suomi on itä ja poistaa mitä haluaa....

Totuushan on, että emme omista mitään. Kaikki on kuvitteellista, muodollista, turha on muuta väittää. Toki henkemme omistamme niin kauan kuin jaksamme hengittää. Mutta samaa sarjaa se on kuin kaikki maallinen, lainaa vain pelkkää lainaa vain.

Mielenterveyteni. Se on minun omistama, ja määrään siitä hyvin pitkälle itse. Jos joskus käy niin että se järkkyy, tiedän jo ennalta että sillä on tuhoisat vaikutukset kaikkiin mun ympärillä.

Meinasin laittaa tänne taloni, mutta uskon että osaan tehdä itselleni kodin minne ikinä joudunkin. Home is where my heart is, laulaa joku.

Perheeni... Vaikka väärinhän se on luulla heidät omistavansa. Ei kukaan omista ketään toista ihmistä, vaikka olisi 'omatekemäkin', saati lastenlapsia tahi puolisoa.

Oman henkikullan ja pikkuhiljaa raihnoittuvan kroppani kai parahiten omistan. Vielä. Silmät ovat ehkä tärkeimmät, koska niillä näen ja voin sitä kautta ymmärtää maailmaa ja elämää sen kaikissa väreissä; auringonkullasta sateenkaareen, taivaansinisestä mustaan synkkään yöhön...

Ystävä. Hiton ihana Ystävä. Sydänystävä, jolle voin kertoa ihan mitä vaan. Voin olla oma itseni ja hänelle kelpaan.
On myös mahtavaa olla ystävä hänelle. On hyvä tunne, kun on tärkeä jollekin toiselle ihmiselle.
Pitääkin hänelle huomenna sanoa, miten tärkeä tyyppi hän on. Vaikka toisaaltaan kyllä hän sen tietää.
Oman mieleni tasapainoisuus on myös aika hyvä juttu. Eikä vain "aika" vaan satasella hurrrrrjan mahtava asia. Tunne, että olla möllötän tyytyväisenä vailla huolen häivää.
Joitakin vuosia sitten oli pieni hetkonen-putkonen, että jouduin miettimään missä oikein menenkään. Onneksi sen aika on ohi.

Arvokkain? Neitsyys tietennii.

Oma ajattelu, sen vapaus.

Ihan varmasti kuulostaa tekopyhältä ja teennäiseltä. Siihen tulokseen vaan olen tullut. Joku tietenkin sanoisi onni. Vaan kukapa senkään määrittelee. Materiaalia ei voi laskea sinällään mitenkään mukaan. Se ehkä auttaa joissain asioissa, mutta on myös haittaava tekijä.

Tai, miten sen nyt ilmaisisi, ihmisillä erilaisia arvoja. Kaikkea voi hankkia, kaikkea saavuttaa. Kaikkea voi myös menettää. Vaan, niin kauan, kuin ihminen itse voi ajatella omilla aivoillaan ja itse muuodostaa omia mielipiteitä, se on arvokasta.

Ja elämän tarkoitushan on 42.

=DW=

elämänmittainen avioliitto,

Muistot !

Sydämeni.

Arvostan että pystyn vielä innostumaan uudesta, sitä että suunnittelen tulevaisuutta, sitä että pystyn nauttimaan tästä hetkestä, siitä että löytyy vielä tarmokkuuttakin.
Aina ei ole ollut näin.

Terveys. rakas läheinen ystävä, perhe. Koti ja mökki.
En ole varma onko järjestys oikea, kaikki ovat tärkeitä ja arvokkaita.
Olen ex mielikki.neito, alkoi tuntua että en ole enää neito ;)

Tekemäni virheet ovat arvokkaita, kärsin niistä ja ilmeisesti ehkä opin jotakin arvokasta......vaikkapa seuraavassa elämässä?

Nykyinen fyysinen kuntoni ,viel jaksan liikkua ja kädet käsittelee työkaluja kuin silloin ennen .
Kyky innostua uudesta ja halu suunnitella tulevaa .

pinokkio
olin 4v.

Arvokkainta on se mitä en omista eli rakkaat ihmiset.
Muuten en omista mitään niin arvokasta, että siitä olisi tuskallista luopua.
Omistaako ihminen terveytensä ja henkensä, nehän voi menettää hetkessä, ilman että itse voi asiaan vaikuttaa.

Kävimme aamusta esikoisen kanssa, hänen mummoaan tapaamassa. Takana on mummon oma elämä. Otin hänen kätensä käteeni ja silitin hiuksia. Hän reakoi tuijottamalla minua, välillä silmät sulkeutuivat. Ei hän tunnistanut minua ei lapsenlastaan tai liekö tunnistanut en tiedä, mutta piti kiinni tuntuvasti kädestäni, ei sanonut mitään.

Olimme molemmat surullisia poistuessamme mummon luota. Suruani lisäsi se, että
esikoinen lähti vierailumme jälkeen ajamaan vaimonsa kanssa kohti Hesaa. Nyt koetan sulatella tunteitani. Tuulee ja myrskyää, myös sydämessäni, mutta on tartuttava elämään ja mietittävä kesää eteenpäin (syksyltä maituu nyt elämäni).

Emme me omista ketään, emme lähimpiämmekään, emme rakkaitammekaan ei ihmisiä voi omistaa, terveyskin on korkeimman käsissä. Kaikki mitä ns. kuvittelemme omistavamme on harhaa, katoavaista. Ei kannattaisi keskittyä omistamiseen, kannattaa keskittyä elämään tätä hetkeä ja nauttia rakkaittensa kanssa yhdessä olon hetkistä. Se on tärkeintä ei omistaminen. Luopuminen on vaikeaa, mutta ei ylitsepääsemätöntä. Toissapäivänä kun veimme kaatopaikkakuorman, sinne jätteiden sekaan heitin isoisäni 1800-luvun kiikkutuolinrähjän ja jotain muutakin muka arvokasta.

Liikuntakyvyttömänä, dementoituneena millään ei ole mitään väliä, olemme surkastuvia kehomme vankeja.

Voisin kuvitella muistojani, mutta niin naurettavaksi en ryhdy.
Joitakin aikoja sitten laitoin akustiseen uudet kielet.
Viritin sähköiset.
Liitin kajariin Koss:n laatu-kuulokkeet.
Tunnen arvokkaaksi että osaan vielä otteet.
Soinnut, vanhat fraasit.
-
Elämä on antanut minulle mahdollisuuden syntyä.
Elää, eikä vielä oloe vaatinut kuolemaan.
Ilmeisesti olen siis arvokas jollekin.
-
Arvokkain omaisuuteni on siis saamani, elämäni elämä.
Tulkoon siitä sitten Dementti, Halvattu tai Halszrattu.

H.

Kuitenkin se on kuvat elämästäni vaimoni ja lapset---filmejäkin on.

Satuin juuri lukemaan jotain oliko se indonesialaisista tytöistä jotka syntyvät tähän maailmaan tietoisina että eivät tule koskaan omistamaan omaa kehoaan, vaan että heidän kroppansa tulee aina olemaan jonkunmuun omaisuutta.
Meille kun taas jokaisen oikeus omaan kroppaansa ja sen koskemattomuuden kunnioittaminen (fyysinen integriteetti) on itsestään selvyys.
***
Minä mietin tätä juttua laivalla eilen.
Luulen että olen rekisteröinyt arvokkaimman "omaisuuteni" profiiliini. Oma tupa, oma lupa ja oikeus omiin ajatuksiini ja omaan ainutlaatuisuuteeni. Oma tupa tarkoittanee tässä yhteydessä vain omaa kotia, omaa mikrokosmosta jonka olen luonut ympärilleni ja siihen kuuluuvat myös perhe ja lapset, ensisijaisesti, ja vasta toissijaisesti seinät, katto, puutarha, piha jne. aineellinen.

Arvokkainta on raittius, itsessäni, sillä olen nähnyt mihin liika juopottelu johtaa.

Vaikka on sanonta: Ymmärrä oma tilasi, anna arvo toisellekkin.