...enkä puhu yksinomaan sinkkuchäteista.
Kysymykseni on että oletko tavannut luotettavia ihmisiä, niin naisia kuin miehiäkin? Onko tuttavuutenne johtanut pitemmälle; tapaamisiin, ystävyyteen, kaveruuteen...? Vai ovatko jutut jääneet tasolle: ollaan aina 'ystäviä' ja hiljalleen yhteydenpito hiipuu?
Itselläni on joitakin kokemuksia ja mielipiteitä. Kuitenkin olen melkoisen epäluuloinen chättuttuja kohtaan. Enemmänkin miellän paikan ajanviihdykkeeksi mutta monet tuntuvat olevan tosimielellä liikkeellä.
Chätissa en voisi kuvitellakaan tapaavani miestä jonka kanssa kehittyisi jotain suhdetta! Olen kuullut onnistuneista 'rakkaustarinoista' mutta omalle kohdalle tuo kaikki kuulostaa tosi epärealistiselle enkä siis voisi kuvitella niin tapahtuvankaan. Kestävien suhteiden sijaan usein samat ihmiset ovat milloin kenenkin kanssa keräten kokemuksia, hakien hyväksyntää, tyydyttäen tarpeitaan? Kuka mistäkin syystä. Kuinka kauan ihmisen moraali kestää tuollaista?
Mielestäni me chäteissä pyörivät täytämme elämämme tyhjyyttä turhanpäiväisellä sananvaihdolla ja koneen sulkiessa jää kuitenkin tyhjä olo. En minä TUNNE yhtään ihmistä oikeasti vaikka olisinkin tavannut, haluanko edes? Muodostan sanojen perusteella ihmisestä käsitykseni joka voi olla niin väärä kuin vain mahdollista koska luultavimmin en edes pääse ikinä lähelle tuota ihmistä ainakaan henkisesti, haluanko sitäkään? Nyt en puhu ulkonäöstä vaan jostain 'syvemmästä' asiasta.
Pienillä keinoilla toinen voi päästä lähelle osoittaen myötätuntoaan ja aina ymmärtäen toista, vilpittömästi ollen 'kiinnostunut' toisesta mutta missä menee sen vilpittömän kiinnostuksen ja uteliaisuuden raja?
Chätissa mieli muuttuu ja samoin keskustelukumppanit sekä aiheet. Aikuinen ihminen *ottaa vastaan kahvikupin ja leivoksen* ja jatkaa keveää höpöttelyä kuin kutsuilla konsanaan. Mitä tästä jää itselle... minulle ainakin ihmetys että taas keskustelukuvio toisti itseään ja koska oikein kyllästyn todella.
Tänään EN mene chättiin :)
Kysymykseni on että oletko tavannut luotettavia ihmisiä, niin naisia kuin miehiäkin? Onko tuttavuutenne johtanut pitemmälle; tapaamisiin, ystävyyteen, kaveruuteen...? Vai ovatko jutut jääneet tasolle: ollaan aina 'ystäviä' ja hiljalleen yhteydenpito hiipuu?
Itselläni on joitakin kokemuksia ja mielipiteitä. Kuitenkin olen melkoisen epäluuloinen chättuttuja kohtaan. Enemmänkin miellän paikan ajanviihdykkeeksi mutta monet tuntuvat olevan tosimielellä liikkeellä.
Chätissa en voisi kuvitellakaan tapaavani miestä jonka kanssa kehittyisi jotain suhdetta! Olen kuullut onnistuneista 'rakkaustarinoista' mutta omalle kohdalle tuo kaikki kuulostaa tosi epärealistiselle enkä siis voisi kuvitella niin tapahtuvankaan. Kestävien suhteiden sijaan usein samat ihmiset ovat milloin kenenkin kanssa keräten kokemuksia, hakien hyväksyntää, tyydyttäen tarpeitaan? Kuka mistäkin syystä. Kuinka kauan ihmisen moraali kestää tuollaista?
Mielestäni me chäteissä pyörivät täytämme elämämme tyhjyyttä turhanpäiväisellä sananvaihdolla ja koneen sulkiessa jää kuitenkin tyhjä olo. En minä TUNNE yhtään ihmistä oikeasti vaikka olisinkin tavannut, haluanko edes? Muodostan sanojen perusteella ihmisestä käsitykseni joka voi olla niin väärä kuin vain mahdollista koska luultavimmin en edes pääse ikinä lähelle tuota ihmistä ainakaan henkisesti, haluanko sitäkään? Nyt en puhu ulkonäöstä vaan jostain 'syvemmästä' asiasta.
Pienillä keinoilla toinen voi päästä lähelle osoittaen myötätuntoaan ja aina ymmärtäen toista, vilpittömästi ollen 'kiinnostunut' toisesta mutta missä menee sen vilpittömän kiinnostuksen ja uteliaisuuden raja?
Chätissa mieli muuttuu ja samoin keskustelukumppanit sekä aiheet. Aikuinen ihminen *ottaa vastaan kahvikupin ja leivoksen* ja jatkaa keveää höpöttelyä kuin kutsuilla konsanaan. Mitä tästä jää itselle... minulle ainakin ihmetys että taas keskustelukuvio toisti itseään ja koska oikein kyllästyn todella.
Tänään EN mene chättiin :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Juttusi oli hyvä! Esimerkkinä ovat sydämelliset hyvästi jättämiset joita täällä näkee. Kiinnittäkää huomiota hyvästi jättöjen perässä olevaan tyhjyyteen; vain yksi tai korkeintaan parikolme vastaa vaikka hyvästi jättäjä selvästi luulee olevansa chathuoneessa tärkeäkin tekijä. ja ainakin pidetty.
Niin se on ettei chati ketään poistujaa kaipaa. Hyvä olisi jokaisen pitää mielessään ja kysyä itseltään mitä chatista oikein hakee tai mitä ongelmaa siirtää?
Chatti tosiaankin pyörii ilman meitä ja meidän avulla/takia. Tuo tyhjyys oli aika osuva sana. Samaan massaan hukumme kaikki kirjottajat; se joka on sisällä kirjottamassa tekstejään on tietty sillon tapetilla mutta kun oot poistunut niin se siitä. Vähän epäilen että sua kukaan muista sen kummemmin. Eri juttu ehkä sit niitten kanssa jotka oot tavannut ja JOS on tullut jotain välejä.
kun ihminen kuolee niin sitä vaan häipyy ja monetko muistavat,jotkut käy ehken haudalla,tietysti joillekkin jää muisteloa siinä se koko homma kun täällä hiipailemme.piste ja loppu.mitä me oikeastaan haemme koko elin aikanamme??????????????eikun pyöritään vaan ympyrää koko satti-sakki.......
Enpä voisi olla paljoa enempää eri mieltä kirjoittaja Pirjettan kanssa.
Ulkomaailma ei eroa juurikaan sätistä, siellä pärjäävät aidosti mielenkiintoiset, avoimet, reippaat ja ilmaisultaan monipuoliset persoonat. Heille siunautuu toinen toistaan mukavampia ystäviä ja rakkauden kohteitakin, kumpiakin vuosikausiksi, ehkäpä iäksi (vaikea sanoa kun loppu ei häämötä vielä). Kuten ulkomaailmassa, myös sätissä tällainen henkilö näkee hyvin nopeasti ihmisen todelliset motiivit ja tyylin, eikä tuhlaa aikaansa potentiaalisesti pinnallisiksi jääviin suhteisiin, tai sellaisiin, jossa osapuolet antavat epäsuhtaista panosta suhteeseen (oli se sitten millainen tahansa).
Sätistä voi solmia halutessaan monenlaisia kontakteja: hyvän päivän tuttavia, syvempää ystävyyttä, ystäviä joiden kanssa viettää jatkossa aikaa lähes päivittäin, seurustelukumppanin. On ainoastaan sättääjän taidoista ja persoonasta kiinni, mihin hän pystyy ja mitä valintoja tekee. Eivätkä nämä kontaktit ole poissa niistä jo olmassa olevista, kaveripiirit nivoutuvat saumattomasti yhteen, kun liimana toimii tarpeeksi rakastettava ja joviaali henkilö. Sättääjien kirjo on siis yhtä moninainen kuin ulkomaailmassakin: on onnistujia ja epäonnistujia. Ja sama pätee suhteiden kestoonkin, viime kesänä kävin kaksissa "sättiläisten" häissä, ja tulevana keväänä syntyy järjestyksessä jo toinen omassa tiedossani oleva sättirakkauden hedelmä.
Pirjettaa kehoitan katsomaan peiliin: missä on vika jos juuri SINÄ et onnistu.
Kyllä chatissakin voi päästä todelliseen "aivojen ja sielujen sympatiaan"
Väitän, että juuri chatin kautta on mahdollista melkeinpä parhaiden löytää joku itsensä kanssa samalla aaltopituudella oleva henkilö.
Toki siinä samalla rinnalla myös hieman sähköpostiviestittelyllä vahvistettuna
Näinkään. Jos sinä tai joku muu lähipiirissäsi onnistuu, ovatko kaikki muut epäonnistujia? Mustavalkoisuutta?
---
Omana mielipiteenäni esitän:
Sätissä on hyvin monenlaista väkeä. Joku sitä analysoi kieliposkessa viime syksynä näilläkin palstoilla (kuvaili sättimiehet ja sättinaiset). Sätti on pienoiskokoinen maailma, jossa valitettavasti myös hyvät ja huonot puolet kärjistyvät. Koska tämä on niin yksipuolinen väline. Viestintä sanoilla ja ontuvalla tekniikalla ei ole parasta mahdollista. Ilmeet, eleet, koko body language, äänen sävyt, nauru, hymyily, itku, hämmennys, nolostuminen ja muut tunteenilmaisut muuten jäävät arvailujen varaan.
Olen usein ihmetellyt sitä, miten ne jotka ovat sen onnensa sätistä löytäneet, tulevat tänne tuplanickeillä heippamoikkaamaan ja viettävät ison osan illasta sätissä. Toki jokainen voi tuttujaan ja ystäviään tavata haluammallaan tavalla, mutta eivätkö he todella keksi toistensa kanssa mitään muuta tekemistä kahdestaan! Silloin kyllä sätti on muodostunut elämää suuremmaksi.
Reilun kahden vuoden sättäilyn aikana olen oppinut tuntemaan tai "tuntemaan" tai lukemaan ruudulta onnellisiakin sättitarinoita niitä jälkikasvuja myöden. Tyypillisempiä kuitenkin näyttää olevan parin kuukauden sätti-ihastumiset ja suhteet, joita muut seuraavat ruudulta ihmetellen tai kadehtien. Tunteet leiskuavat sydämin ja suukoin ja rakas-rakas-huudoin. Sitten yks kaks suhde on ohi ja eikun nikin vaihtoon, näyttäviin poislähtemisiin tai riitelyin maustettuihin sättikohtaamisiin. Särkynyt sydän on sättiläisen rintamerkki. Uuden sättirakkauden löytäminen näyttää olevan maailman helpoin juttu.
Missä on pysyvän rakkauden löytäneiden sättiläisten siirtokunta? ;-)))
Sättäily saattaa joillekin olla myös erittäin addiktoiva. Jopa suurempi ongelma kuin perinteisemmin mielletyt päihteet ja koukuttavat toiminnot (alkoholi, huumeet, seksi, liikunta, televisio tms. toiminta johon hurahtaa ja jonka sitten kokee itse ongelmalliseksi). Parisuhteesta huolimatta on pakko päästä sättiin ja olla osa sitä ilmapiiriä. Jokaisen uudelleen kirjautumisen jälkeen on puhdas pöytä ja uusi mahdollisuus.
Ei ole ollenkaan pahasta suhtautua sättiinkin terveellä realistisella epäluulolla. Kyllä täällä on sekä hyviä ihmisiä että pahiksia. Täällä on aitoja ja rehellisiä ihmisiä, mutta myös niitä, joiden tarkoituksenakaan ei ole toimia sellaisten yleisesti hyväksyttyjen käytössääntöjen ja "normaalielämän" periaatteiden mukaan. (Eikä kannata kysyä mitä ne ovat... tai väittää että olisin moralisti ;-)))
Minuun sätti on tuonut uuden piirteen tai nostanut piilotajunnasta pintaan - sarkasmin. Asia johon on jatkossa itseni kiinnitettävä huomiota (*ottaa taskupeilin käteen*).
Olisi ehkä paikallaan netiketin tai chatkäytössääntöjen lisäksi jokaisen omalta osaltaan miettiä miksi sättäilen, miten haluan itse toimia ja miten haluan itseäni kohdeltavan täällä. Monesti se, ettei pidä jostain sätissä (ihminen tai toiminta), johtuu siitä ettei haluakaan nähdä muita vaihtoehtoja toimia kuin omansa tai suhtautua asioihin laaja-alaisemmin.
Ikuisena optimistina toivon silti jokaisen löytävän sätistä juuri sen mitä on tullut etsimäänkin :)))
Se aivojen ja sielujen sympatia ja
sama aaltopituus vaan yleensä loppuu kun
näkee toisen pärstän livessä.
täysin :D
Hyvää Viikonloppua Sinulle :D
Puhelin on hyvä lisä meilinvaihdolle :D
Jos sinä olet onnellinen.
Tarkennan hieman: en ETSI mitään chätistä, kuten avauksessa kirjoitin "en voisi omalla kohdallani kuvitella tapahtuvan niin(suhde)".
On minullakin myönteisiä kokemuksia chätistä mutta epäilinkin niiden kestävyyttä. Oikeastaan avaukseni oli 'ääneenajattelua' joka varmasti herättää monia mielipiteitä.
Löytäköön jokainen onnensa, oli se sitten koneelta tai arkisesta elämästään, mutta kaikki eivät vimmalla etsi jotain; jotkut tyytyvät kepeään jutusteluun ja katsovat kenelle haluavat purkaa syvimpiä tuntojaan.
Kavereita riittää mutta ystävät ovat harvassa :)
päivä meibii,,käyn tsekkaan ton jutun,,avaus antanee aihetta väittelyksiin,,mut tää tarkastajan jobi,,yksin ja parjattu,,joop