Alkuun erittäin typerä kysymys:
"Mitä sanoa kun haluaa kihlata naisen"?
Toki osaa perus kehut kertoa eli kehua naista, puhua menneestä, tulevasta ym ym muttä tämä jälkeen tulee ongelma kohta, koska minusta se kuulostaisi oudolta jos kysyisi että "tuletko vaimokseni", koska ei nyt tässä vaiheessa kuitenkaan olla vielä menossa naimisiin.. Vaan kihloihin joten tuon kysymyksen voi säästää mielestäni myöhempään vaiheeseen eli siihen kuin mennään naimisiin. Mielipiteitä??
Kysymys2
Sanomalehdissä on onnittelut palsta jossa on nämä kihlaus ilmoitukset... Mikä on yleinen tapa siihen, että ketä ilmoituksen lehteen toimittaa itse vai vanhemmat vai ystävä?? Itse olen ajatellut sen toimittaa sinne itse, koska en ajatellut kertoa kihlauksesta etukäteen kenellekkään.
Luin juuri tämän päiväisestä lehdestä yhden kihlaus ilmoituksen ja siinä oli ainostaan mainittu etunimet ja pvm. Kumpi on yleisempää se että on sukunimien kera vai ilman?
"Mitä sanoa kun haluaa kihlata naisen"?
Toki osaa perus kehut kertoa eli kehua naista, puhua menneestä, tulevasta ym ym muttä tämä jälkeen tulee ongelma kohta, koska minusta se kuulostaisi oudolta jos kysyisi että "tuletko vaimokseni", koska ei nyt tässä vaiheessa kuitenkaan olla vielä menossa naimisiin.. Vaan kihloihin joten tuon kysymyksen voi säästää mielestäni myöhempään vaiheeseen eli siihen kuin mennään naimisiin. Mielipiteitä??
Kysymys2
Sanomalehdissä on onnittelut palsta jossa on nämä kihlaus ilmoitukset... Mikä on yleinen tapa siihen, että ketä ilmoituksen lehteen toimittaa itse vai vanhemmat vai ystävä?? Itse olen ajatellut sen toimittaa sinne itse, koska en ajatellut kertoa kihlauksesta etukäteen kenellekkään.
Luin juuri tämän päiväisestä lehdestä yhden kihlaus ilmoituksen ja siinä oli ainostaan mainittu etunimet ja pvm. Kumpi on yleisempää se että on sukunimien kera vai ilman?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kun menette kihloihin sovitte samalla avioituvanne! "Tuletko vaimokseni?" on siis aivan oikea ja sopiva lause. Tässä on juuri nykyajan ongelma. Kihloihin mennään, vaikka ei olisi koskaan edes tarkoituksena mennä naimisiin. Ei ymmärretä kihlauksen tarkotusta.
Jos teillä kuitenkin on tarkoitus mennä naimisiin, kysy häneltä juuri noin, "tuletko vaimokseni", tai vaikkapa "rakkaani, haluan elää kanssasi loppuelämäni",jos nyt et halua sitä naimisiinmenoa korostaa.
Sitten näistä sanomalehtien kihlausilmoituksista. Minusta on outoa, että jos sellainen laitetaan, ei sitten kerrota kuin etunimet, ketkä ovat menneet kihlohin. JOs sellaisen haluat, laittakaa molempien etu- ja sukunimi.
Itse pidän näitä ilmoituksia mauttomina.
Tiedän, että se on sopimus siitä, mutta mieletäni vain painoi että eikö asiaa saa esitettyä kuin tuolla lauseella.
Toisella forumilla sain sellaisen uuden tiedon tongittua että kun on kerran vaimoksi kyselty eli kihlasormuksia vaihtaessa, niin ei enää tarvitsekkaan sitten myöhemmin kysellä uudelleen samaa lorua kun oikein naimisiin mennään.. Eli tämä uusi tieto jo oikeastaan ongelman ratkaisee se saa minut käsittämään tämä tuletko vaimokseni lausahduksen jo kihlaus vaiheessa.. eli uskon että tämä tulee käyttöön =)
Juu tosiaan sukunimet lähtee myös ilmoitukseen mukaan ajattelin kysästä kun en ole moista palstaa aiemmin lehdestä seurannut ja ei ole taas moneen päivään ilmoituksia uusia sinne tullut niin ei ole pysty tsekkailee mikä on yleistä ja järkevä tapa ilmoittaa asiasta.
Kiitos sinulle asillisesta vastauksestasi!
Kerronpa pari tapausta lähipiiristäni.
Ajattelen siis itse myös niin, että kun kihloihin on menty, niin kosinnat on silloin jo suoritettu eikä niitä enää tarvitse toistaa.
No olin taannoin häissä joissa sain kuulla sulhasen kosineen morsianta noin 3kk ennen häitä vaikka he olivat jo kihloissa. Kihlausaikaa oli kestänyt siihen mennessä reilun vuoden. En ymmärtänyt silloin enkä ymmärrä vieläkään miksi piti kosia uudelleen.
No toisessa tapauksessa "uudelleenkosinta" oli järkeenkäyvä: Ystäväni olivat olleet kihloissa lähes 8 vuotta kun mies sitten eräänä päivänä kantoi rantasaunassa löylyjä viskelleelle morsiamelleen lasin kuohuvaa ja punaisen ruusun ja näiden kera ehdotannut että jospa mentäisiin vuoden päästä tästä päivästä naimisiin. Kyse oli siis tavallaan kosinnan toistosta, mutta mielestäni mies hoiti asian todella tyylikkäästi! Kun yhdessäoloa oli heilläkin ollut jo noin kauan, niin tuskin suurempia epävarmuuksia asiasta oli, mutta toisaalta kun kihlauksesta oli myös useita vuosi, kuulosti aika romanttiselta vielä tavallaan uudistaa se juuri tuohon tyylin, ei suoraan kosimalla uudelleen.
1 tapaus varmaan samanlainen tyyppi kuin minäkin eli tietämätön siitä ettei pidä/kuulu uusinta kosia =)
2 tapaus teki oikein ja voi olla, että meilläkin menee väh 5v, että on hyvä elämän tilanne mennä naimisiin. Joten jotain samankaltaista saattaa olla myös täällä päässä myöhemmin kehitteillä.
Kiitos teille molemmille vastauksista!
Niin mitä sitä uudestaan kyselemään... Tapoja on tietysti monenlaisia, mutta mun mielestä se on kanssa sopimus naimisiin menosta ja voi hyvin kysyä tuletko vaimokseni tms. ja useinhan kheti tai piakkoin kosinnan jälkeen sitä aloitetaan suunnittelemaan häitä ja hääpäivä myös sovitaan.
Jos haluaa että ilmoituksesta ihmiset huomaa juuri teidän menneen kihloihin (se kai on tarkoitus?) niin sitten myös sukunimet. Miksi niitä sukunimiä salaileen...? (vai onko ilmoitus halvempi?) Tietysti muutenkin lähimmäiset ehkä hoksaa että on kyse juuri teistä, jos nimet ei ole kovin yleiset ja/tai paikka missä lehti ilmestyy kovin iso.
Aika vähän taitaa ihmiset ilmoitella lehdissä kihlauksista?
"Jos haluaa että ilmoituksesta ihmiset huomaa juuri teidän menneen kihloihin (se kai on tarkoitus?) "
Uskon, että tämä on suuri tarkoitus.
"Miksi niitä sukunimiä salaileen...? (vai onko ilmoitus halvempi?) "
Juu turhaan niitä salailemaan itsekkin olen ihmetelly, että miltä ihmiset koittavat suojautua. Ei ole halvempi. Toisiaan harvoin näkyy ilmotuksia Turun Sanomissakaan vaikka suuri lehti ja kaupunki on ihmis määrältään. Olen nyt n. 2vkon ajan aktiivisesti seurannut sitä palstaa jossa kihlaukset julkaistaan, niin on varmaan joku alle 5 ilmoitusta ollut. Outoa.
Kun kihlaudutaan eli annetaan avioliittolupaus, niin silloin nimenomaan kysytään "tuletko vaimokseni/miehekseni" tai "mennäänkö naimisiin" tms. Kyse on siis kosinnasta. Jos toinen vastaa myöntävästi, niin sitten ollaan kihloissa. Kihloissa ollaan siis silloin, kun ollaan sovittu, että mennään naimisiin.
"Mennäänkö kihloihin" ei tarkoita yhtään mitään, tosin tuota käytetään kai teinikihlauksissa, jotka siis eivät edes ole oikeita kihlauksia. Kihlaus ei ole mikään sormustenvaihtorituaali (sormuksia ei edes tarvita), vaan se on vain ja ainoastaan sopimus siitä, että mennään naimisiin. Jos et siis ole menossa naimisiin, niin älä myöskään kosi!
Jos ei olla annettu avioliittolupausta, niin ei myöskään olla kihloissa. Siksi on naurettavaa, että jotkut muka kihloissa olevat odottavat kosintaa. Ilmeisesti joidenkin on vaikea ymmärtää, että ilman kosintaa ei voi olla kihloissa. Eikä sen kosinnan siis tarvitse olla mikään yliromanttinen polvistumisjuttu, vaan pelkästään yksinkertainen kysymys tai ehdotus naimisiinmenosta.
Siis: jos haluat naimisiin, niin kosi tyttöystävääsi ja jos hän suostuu kosintaasi, niin olette kihloissa. Jos et vielä halua antaa lupausta avioliitosta, niin älä kosi.
Juu en maininnut mitään omasta iästäni tai siitä kauanko ollaan seurusteltu yms. Joten vastauksista voi aistia, että siellä päässä kuvitellaan, että täällä päässä on jokin 14v teiniviiksi jne. Asia on toisin ollaan molemmat 22 ja seurusteltu 6v ja yhdessä asuttu reilu 2v joten se on aivan varmaa molemmin puolin että naimisiin mennää mutta uskon että ei kuitenkaan ihan heti ehkä n. 5v päästä voisi olla realistinen elämän tilanne avioliittolle..
Mennäänkö kihloihin lausahduksesta olen samaa mieltä kanssasi.
Asia alkaa olemaan aika selvä!
Joo, epäilin kyllä kovasti, että nimimerkkisi takana olisi ollut teini... Anteeksi! Eihän sitä hääpäivää tosiaan tarvitse päättää heti kihloihin mentäessä. Kunhan molemmille on selvää, että kyse on tosiaan avioliittolupauksesta ja että naimisiin mennään lähitulevaisuudessa.
Vaikka ette ihan heti kihlauduttuanne alakaan suunnitella häitä, niin keskustele morsiamesi kanssa aikataulusta. Hänelle 5 vuoden kihlausaika voi olla liian pitkä. Hän saattaa haluta naimisiin nopeammin, kun kerran lupaus on annettu. Kannattaa siis keskustella asiasta, ettei tule ristiriitoja.
Haluaisin kysyä että mikä on "realistinen elämäntilanne avioliitolle"?
Tehän asutte jo avoliitossa, joten minkä muutoksen avioliitto toisi niin, että se ei sovi tämänhetkiseen elämäntilanteeseenne?
Ja muutenkin olisi kiva tietää mikä on realistinen elämäntilanne avioliitolle.. Kiinnostaa. :)
Esim sellainen, että on opiskelut ohi ja molemmilla asiallinen työ ja oma (pankin) asuntokin olisi plussaa. Ed mainitut ei liity avioliittoon mitenkään sehän on enemmän rakkauden juttuja, mutta myös ed mainitut vaikuttavat rakkauteen. jos on rahaton työtön jne niin on aika kireenä kokoajan niin rakastaminen on vähän sellaista.... tälläkin hetkellä molemmilla on opisklelujen ohessa duunia ja suhde toimii hienosti, mutta nuori ikäkin on este.
Totuushan on se, että häiden järjestäminen maksaa, vaikka järjestäisi pienetkin juhlat.
Asiahan on teidän välinen, että miksi menette kihloihin ja koska aiotte mennä naimisiin. Mutta onhan molemmat tietoisia, että kihlausaika tulee olemaan pitkä? Usein kun käy niin, että on menty kihloihin ja toinen odottaa häitä 1-2 vuoden sisään ja tuskailee, että kun niitä ei kuulu. Monen mielestä 10 vuoden yhdessäolo ennen naimisiin menoa on (liian) pitkä aika! Ja viiden vuoden kihlaus. Mutta jos teistä kummastakaan ei ole niin sehän on ok.
Henkilökohtaisesti olen 1-2 vuoden kihlauksen kannalla, riippuen esim. kauanko häihin säästämiseen ja järjestelyihin menee. En menisi kihloihin, jos en olisi varma rakkauden kestävyydestä. Ja siitä, että haluan naimisiin (vaikka heti siltä seisomalta, jos se olisi mahdollista) Jokin epäilyshän teillä kuitenkin on? Pelkäätte, että rakkautenne/avioliittonne ei kestäisi työttömyyttä/rahattomuutta (joka voi tulla vaikka 10 vuoden päästäkin, sitä ei koskaan tiedä!). Ja ikähän ei ole este lain kannalta ainakaan?
Mutta nämä oli mun henkilökohtaisia mielipiteitä ja sitä kannattaako teidän mennä kihloihin tms. et kysynyt…
Näin on. Menemme kun on sen aika. Mielestäni olemme liian nuoria menemään vielä naimisiin tässä muutamien vuosien sisään. Tiedän kyllä että naimisiin voi mennä jopa jo ennen kun tulee täysi-ikäiseksi pressan luvalla jne. Asia nyt vaan meidän kohdallamme on, niin ettei se ajankohtaiseksi tule ennen kuin tietyt paalut aika janassa on ylitetty, niin tekojen kun iänkin puolesta. "nuori ikä" ei estä naimisiin menoa muttei myöskään estä rakastamista edelleen olematta naimisissa ja sitä ettei voisi mennä myöhemmin naimisiin. Tiedän myös tyttöystäni olevan samaa mieltä siitä ettei ole aika vielä mennä naimisiin muutamaan vuoteen ja sen lisäksi en usko että vanhempi väki ottaa niin kovin tosissaan edes pareja jotka avioituvat näin nuorena. se oli ehkä eri asia 2. maailmansodan aikaan kun ei tiennyt tuleeko rakas takaisin, niin mentii "pakosta" =)
"En menisi kihloihin, jos en olisi varma rakkauden kestävyydestä. "
Varmuus on taattu molemmin puolin.
"Pelkäätte, että rakkautenne/avioliittonne ei kestäisi työttömyyttä/rahattomuutta (joka voi tulla vaikka 10 vuoden päästäkin, sitä ei koskaan tiedä!)."
En tiedä onko varsinaisesti mistään peloista kiinni mutta onhan se mukavampi elää hyvin. Jos tulee 10v päästä köyhyys, niin ei se eroa kuitenkaan saa aikaiseksi koska ei rahalla sitä rakkautta tehdä!
"Mielestäni olemme liian nuoria menemään vielä naimisiin tässä muutamien vuosien sisään."
No miksi sitten kihlaudutte? Kihlaus on lupaus avioliitosta, ja kihloihin mennään siksi, että aiotaan mennä naimisiin. Jos siis avioliitto ei ole ajankohtainen asia vielä muutamaan vuoteen, niin miksi sitten kihlaus? Kosi mieluummin vasta sitten, kun tosiaan olet valmis menemään naimisiin.
Kihlaudumme, koska se on lupaus avioliitosta. Se ei onneksi määritä aikaa, että sen pitää ehdottomasti tapahtua 2v sisällä tms. Kihlaus on monille myös muutakin esim. merkki ihan yleisesti sitoutumisesta, rakastamisesta ym ym. 6v aikana sitoutumisen olo on vahvistunut kovasti tämä on nyt yksi askel lähemmäs ikuista onnea eli avioliittoamme.
Ja ehkä päätän asiasta itse tai siis me päätämme.
Kiinnostaisi teidän kihloihin aikovien ikä ensinnäkin...
Kuulosti tuo eka kysymys siihen asti ihan hyvältä kunnes sanoit että "koska minusta se kuulostaisi oudolta jos kysyisi että 'tuletko vaimokseni', koska ei nyt tässä vaiheessa kuitenkaan olla vielä menossa naimisiin.." Siis kun mennään kihloihin, niin pyydetään toista vaimoksi/puolisoksi tai kysyy vaikka että mennäänkö naimisiin. Jos toinen vastaa myöntävästi niin ollaan kihloissa. Kihlaus on lupaus avioliitosta ja kun kerran ollaan kihloissa, ollaan siis päätetty mennä naimisiin, niin TOISTA KERTAA EI TARVITSE KOSIA, koska kerranhan sinä jo pyysit häntä vaimoksesi kihlaamalla hänet!!
Voit siis esim. kysyä noiden alkujuttujes jälkeen (minusta ne ei ole edes välttämättömiä mutta jokainen kosii tavallaan) että joten haluan pyytää sinua vaimokseni.
Toinen kysymys.
Eihän ole pakko mitään ilmoitusta edes laittaa! Saa laittaa jos haluaa tietysti, mutta me lopulta päätimme kihloihin mennessämme ettemme siitä sen enempiä ilmoittele sillä puskaradio hoitaa kuitenkin homman (jossa olin oikeassa, valitettavasti). Mutta mielestäni ilmoituksen kuuluu laittaa kihlaparin itse, ja olisi kiva jos tosiaan tietäisi kenestä "Matista ja Maijasta" on kyse kun sellaiset nimet lehdessä näkee eli sukunimet mukaan... En tiedä yleisyydestä sitten..
Näin minä ajattelisin mutta tehkääpä sitten itse miten haluatte.
22v ollaan molemmat ja seurusteltu 6v helmikuun alussa, yhdessä asuttu 2 vuotta.
Ajattelin että jos tohon tyyliin kirjoittelen, niin varmasti saan juuri tuon tyylisiä vastauksia, mutten ehtinyt / jaksanut viilailla lauseita sen enempiä asia tulee selväksi varmaan näistäkin.. Jaksa sen enempiä selitellä / vatvoa kun asioihinkin olen jo vastauksen saanut (vaikka nyt keskustelufoorumilla olenkin jossa yleensä asioista keskustellaan =)
ja tuo "TOISTA KERTAA EI TARVITSE KOSIA" oli jo jonkun muun replyssä ja se tuli mulle uutena tietona ja se o selventää huomattavasti sitä mitä sanon ja teen jne.
Ei tietenkään ole pakko laittaa, mutta olen päättänyt, että laitan. Ainoa asia mihin sen laitossa kaipasin apua oli se että sukunimellä vai ilman. sekin on ratkaistu, sukunimellä.
Miehen nimi ensin, sitten naisen. Tai näin ainakin oli etikettiohje vielä viime vuosikymmenellä.
Vielä lisäyksenä, että monet ovat kyllä menneet kihloihin ja naimisiin ilman, että on "varsinaisesti" kosittu. Sitä vaan on jotenkin keskusteltu asiasta ja päädytty siihen yhdessä.
Kihlaus on lupaus mennä naimisiin, mutta ei vaadi että toinen kosii. Tai siis mitä nyt perinteisesti kosinnalla ymmärretään... Siis esim. että toinen kysyy, että "tuletko vaimokseni/mieheksi" tms.
Kihlaus ei ole kiinni sanamuodosta, eikä sormuksista.
Me kihlauduimme mainitsemallasi tavalla.
Naimisiinmenosta tuli puhetta, ja selvisi, että vannomisista huolimatta, kumpikin haluaisi vielä naimisiin.
Siinäpä se. Keskustelun yhteydessä tuli sovittua, että "vielä joskus"=tulkitsimme sopimukseksi avioliitosta.
Ja avioon mentiinkin.
Mun avomies on myös sanonut, että haluaa mennä joskus naimisiin. Valitettavasti ei ole sanonut, että haluaa mennä MINUN kanssani joskus naimisiin... Tarkoitti vain, että hänellä ei ole mitään avioliittoa vastaan eli, että hän ei koskaan halua naimisiin. Joten se ei siis ollut lupaus emmekä ole kihloissa...
Mä en oo kuullut, että kovin moni mun tutuista jotka on naimisissa ois kosineet tai heitä olis kosittu. Kaikilta en ole kyllä kysellyt... Pikkuhiljaa taitaa "vanhat tavat" jäädä unholaan. Enää ei kysytä naisen isältä "lupaa" (mikä on ihan hyvä juttu), mutta kosintakin taitaa olla katoava tapa...? Tai ainakin vähenee.
Mä oon sen verran romantiikan perään, että "tarvitsen" sen kosinnan. Nainenkin voi kosia, mutta olen sen verran vanhanaikainen, että vähän emmin sitä.
Mutta tosiaan, kihloihin menemiseen ei tarvitse kosintaa eikä sormusta. Asian voi tehdä eri tavoilla.
No tosiaan keskustelumme käsitti yleisestiKIN haluamme mennä naimisiin, vaikka kummallakin oli jo yksi liitto takana.
Suhteemme alussahan olimme kumpikin sitä mieltä, että me emme muuta edes yhteen.
Ajan saatossa mieli muuttui, ja tuo keskustelu alkoi. Sen edetessä selvisi, että tosiaan tahtoisimme molemmat virallistaa suhteemme, aiemmista vannomisista huolimatta.
Ja kun kummallekin selvisi toisen mielipide asiaan, tuli siinä samalla sovittua, että vihille mennään. = kihloissa.
Sormuksetkin kyllä hankittiin, miehen tahdosta, ja avioon mentiin 1,5:n vuoden päästä avioliittolupauksesta/sopimuksesta avioon menemisestä.
Olin myös ennen sitä mieltä, että kosiminen ei ole välttämättömyys. Mieheni ei nähnyt pitkään aikaan syytä solmia avioliittoa. Minä olin toista mieltä.
Sitten, 7 vuoden seurustelun ja 6 vuoden avoliiton jälkeen, mieheni polvistui eteeni ja pyyti minua vaimokseen. Kyllä voin sanoa, että hyvältä tuntui, vaikka tiedänkin, että avioliitto on "vain parerin palanen". Edelleenkään meillä ei ole kiirettä naimisiin menon suhteen. Häät järjestetään kuitenkin noin parin vuoden sisällä.
"kuulostaisi oudolta jos kysyisi että "tuletko vaimokseni", koska ei nyt tässä vaiheessa kuitenkaan olla vielä menossa naimisiin.."""
VOE HYVÄ LAPSI SENTÄÄN! Kihlaus on lupaus avioliitosta... ei tarvinne selittää enempää. jos et tajua, et ole kypsä avioliittoon... etkä siis kihloihinkaan...
Ellet tiennyt, Suomessa preesensmuoto on sama kuin futuuri. Eli siis tuletko vaimokseni tarkoittaa tuletko JOSKUS vaimokseni, ei tuletko NYT vaimokseni. Se on PYYNTÖ SIITÄ, TULEEKO se joskus ihminen olemaan sun vaimo. Sä et siis pyydä sitä vihille justiinsa tällä minuutilla, vaan tradiotion mukaisesti vuoden sisällä. Se on pyyntö jakaa yhteinen tulevaisuus.
"Tuletko vaimokseni" on "tuleeko sinusta minun vaimoni". Eli kyse on tulevasta.
Meillä kosin minä. Oltiin miehen kanssa matkalla mökiltä kotiin ja kysäisin kuin ohimennen että mitä mieltä ajatuksesta jos juhannuksena kihloihin. Eipä tuo vastaankaan hangoitellut, joten sormuskauppaan joku päivä pitäisi suunnata. Tosi romanttista... :) Yhdessä ollaan oltu neljä kk ja saman katon alla reilut 2kk asuttu. Nopeastihan asiat etenee, mutta ollaan toisemme tunnettu jo pitemmältä aikaa. Kaksi yksinäistä työtoveria vaan päätti pistää hynttyyt yhteen ja huomasivatkin toisiaan rakastavansa. *ja minä kun olen itseäni aina niin järkevänä ja harkitsevana pitänyt .. *