Tähän tulokseen olen tullut. En löydä ikinä ketään. Turha toivo. Olen yrittänyt jo vuosia, ei löydy. Typeryyden huippu oli se kun ihastuin naiseen joka oli selvästi minusta alkuun kiinnostunut ja sitten vetäisi maton jalkojeni alta, kertomalla että hän on hetero. Inhottaa nämä heteronaiset jotka tykkäävät leikkiä lesbojen tunteilla. Ei siinä muu auttanut kuin niellä tappio. Uskokaa tai älkää, kaikille ei ole sitä paria. Kaikille ei sitä onnea suoda.
En toivo enää liikoja
PyyheKehään
22734
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei ole helppoa löytää toista ihmistä vierelle. Samaa olen miettinyt. Mistä löytyisi se elämän nainen. En jaksaisi baarissa juosta. Joitakin suhteita on takana, ei kovin laadukkaita ja hyviä. Kaipa kiltti ihminen on magneetti sellaisille, joilla ei ole elämässä hyvin.
En halua masentua tai luovuttaa. Yritän uskoa, jonakin päivänä. Turhaa pitää toivoa yllä? Mieluummin toivo kuin katkeruus ja epätoivo
Pärjäähän sitä yksinkin. Vähän tylsää on, mutta pärjää. En minäkään ketään löydä. Jos jonkun mielenkiintoisen ihmisen joskus tapaan, hän ei ole kiinnostunut tai vain leikkii. Elämä on silti hyvä.
Jotenkin tuntuu, mitä vanhemmaksi tulee sitä vaikeampi on löytää ihminen joka on edes vähän samanlainen elämänarvoiltaan. Kapeneeko sitten itsellä tuo perspektiivi, vaikka yrittää olla nirsoilematta? Mites teillä muilla?
Tää on kans lopettannu etsimisen jo joku aika sitten, ja todennut että mennään näillä.
Laulan rakkauslauluja tunteella puhelimeni taustakuvalle, elän elämää "haters gonna hate"- asenteella ja luultavasti ihmiset kuvittelee mun olevan vinksahtannu enemmän ja vähemmän. Mitä varmaan olenkin..
Mutta ainakin mulla on perkeleen hauskaa itsekseni, draama-vapaana, ja teen asiat miten tykkään, se ei oikeastaan ole niin kamalaa olla yksin kun asiaa ajattelee.
Kun kaapissa olen , heterolle näytän ja aloitetta en uskalla tehdä. YksiN eläminen on varmaa. Uskallatteko muut kysyä ihastukseltanne lähtevät kahville tai elokuviin? Tykkäävätkö he tytöistä? Pelkään loukkaavain heitä. Mistä saatte rohkeuden?
Melkein tekisi mieli sanoa, että luovutan. Turha toivo asustaa täälläkin. Silti jaksan ajoittain enemmän ja vähemmän toivoa myös paremmasta eli en ihan vielä sitä pyyhettä kokonaan heitä kehään.
Pyyhettä ei kannata heittää kehään. Kannattaa kokeilla nettideittailua ja tinderiä. Sitä kautta ei jää ainakaan epäselväksi ollaanko heteroita vai mitä. Ja kuvan kanssa kun pelaillaan niin jos toinen ei sytytä (pidät naisellisista, butcheista, androgyyneistä, blondeista, punapäistä....), niin ei tartte jatkaa pidemmälle ja saada noita henkisiä traumoja torjutuksi tulemisesta.
Sitä minkäkin odotan, haaveilen salaa, että löytäisin ihanan naisen, joka rakastaisi mua just tällaisena kuin olen. Mun hyvine ja huonoine puoline.
Mutta..se iso mutta. Kun on lapsia, niin se ei ole hyvä juttu. Ilmeisesti.
Ja kun ei baarit ja riekkuminen niissä nappaa, niin kotoa tuskin kukaan etsii.
Ja kun on ikää, ei ole missin mittanen..
Itse tykkään poikamaisista naisista.
Takana muutama naistuttavuus, siis lesbon kanssa. Ja ihastus, koka ei kai lopu koskaan. Onneksi "kohde" ei siitä tiedä.
Mistä löytää ihana, kiva, tavallinen lesbonainen? Sellainen joka ei leiki kenenkään kanssa.
Mullakin kova tyttöystävän kaipuu. Kun löytäis joskus sellaisen naisen, jota rakastaa ja joka rakastais mua ja jonka kanssa elää myös ihan tavallista elämää, niin se olis hienoa. Mutta toivossa eletään ja muistetaanhan pitää lippu korkealla =)
Puit mun ajatukset sanoiksi. Mä vielä haparoin, enkä oikein tiedä mistä etsiä, mutta toivon, että joku päivä mun vierellä on nainen, joka hyväksyy mut tällaisena kuin olen. Ja rakastaa mua tällaisena kuin olen. Vielä haparoivana untuvikkona, mutta vakaasti tietäen mitä etsin.
En etsi playeria, itseään täynnä olevaa typerystä, vaan itsensä kanssa sinut olevaa, toisia omana itsenään rakastavaa, ihanaa poikamaista naista.
Mä haaveilen toisen läheisyydestä, siitä kun voi vain olla toisen kainalossa, vaikka ihan hiljaa ja tuntea miten se on maailman paras paikka.
Kunpa löytäisin tuon naisen.
Mää toivon ihan samaa kuin sää. Ihan samat tunteet munkin sisällä on ja toiveet sydämessä.
Ainakin tässä on yksi poikamainen lepakko, toisetkin huomoiva ja muita ihmisiä arvostava. Osaan käyttäytyä tilanteen mukaan, mutta minulta löytyy kyllä myös melkoista huumoria, tilannekomiikan tajua ja mitä ihmeellisimpiä, mutta kuitenkin suhteellisen hyvän maun rajoissa aika ajoin ilmaantuvia tempauksia :) Samassa persoonassani asuu myös se rauhallisempi puoli, joka arvostaa kotona olemista, läheisyyttä, helliä höpöttelyitä ja vähän kaikkea tilanteen mukaan. Olisiko kenenkään mieleen tällainen? Ikää on kertynyt, mutta luen sen kyllä itseni ollessa kyseessä pelkästään hyväksi asiaksi. Silti nuorekkuutta ja lapsenmielisyyttäkin löytyy enemmän kuin monella itseäni nuoremmalla. Testaa vaikka :) Alueena lähinnä Savo, mutta tosijutun kolahtaessa sitä mennään vaikka maailman ääriin resurssien mukaan.
Pakko oli kiireen keskellä tulla lukemaan kirjoituksesi, jäit mieleen.. :)
Ohhoh :) mistäs tiesit tulla lukemaan? Kiva kuitenkin :) missäpäin luet näitä?
Etelän suunnalla.
Ihanasti kerroit itsestäsi.
Jos haluat, laita viestiä, osotehan on nimim.ja suomi24.fi
Ps. Kävin ruokiksella tsekkaamassa kirjoitukset ja näin sinun kirjoituksesi. Siksi osasin tulla uudestaan :).
Tsekkaa postisi - toivottavasti lähti oikeaan osoitteeseen ;)
Tuli se, tänään vasta huomasin sen. =) Vastattu!!
Ei, ei!! ä taas olen vakaasti sitä mieltä, että meille jokaiselle on täällä se vastakappale, toisilla vain vie kauemmin aikaa löytää se. Tai noin ainakin toivon.
Samat on fiilikset. Heteron katkerasti pettämäksi tulin.. rakastuin tietysti korviani myöten. Nyt katson saako näistä palasista enää ihmistä kasattua. Mitä järkeä on koko elämässä.
Seuraava ihminen, johon ihastun, on tunne-elämältään kypsä ja emotionaalisesti vapaa ja halukas kokemaan rakkauden juuri mun kanssa. Minä tunnistan hänet, missä ikinä hänet ensimmäisen kerran kohtaankaan ja hänkin tunnistaa mut. Meidän on tarkoitettu kulkea yhdessä ja kokea, mitä elämällä on tarjottavana. Meillä on myös jotain, mitä voimme yhdessä tarjota elämälle ja meillä on kummallakin omat tehtävämme, joiden täyttämisessä voimme tukea toinen toistamme. Kaikki draama on taakse jäänyttä. Näin tapahtuu, tai jotain vielä parempaa.
Minä samassa tilanteessa.
Rakastuin siihen asti heterona itseään pitäneeseen naiseen ja hän ilmeisesti minuun. Oli sitten kuitenkin liikaa kaikki hänelle. Olen yrittänyt antaa aikaa kun hän on uudelleen lähentynyt, mutta en sittenkään tiedä, jaksanko toisen epävarmoja tunteita ja pelleilyä. Tarvisin TODELLA SUURTA NÄYTTÖÄ että hän on tosissaan, ja jos ei sitä pian tule, suuntaan katseeni toisaalle.
En etsi seuraa netistä enkä tindereistä, aina on sattunut ihastumaan johonkin kohdalle tulleeseen sattumalta. Mutta tälläistä se sit on :D.