Löysin sen sävelen rakkaan
kuluneen, arkisen, arvokkaan
jota silloin kauan sitten
laulettiin.
Kaapista löysin ja miten,
mietin, se sinne heitettiin
eikö sille löytynyt
laulajaa.
Puhdistin pianon pölyt
ja aloin pimputtaa,
äänellä käheällä laulaa.
Varmaan putos se variskin
puusta
Kaikki muistotkin
kuusta
alas romahti,
maahan kolahti.
Uutta sävellystä vaatii tää
eihän tällaista voi sietää
päivänä tällaisena
uuden uutukaisena.
Otin kynän käteeni,
tartuin siveltimeeni
ja aloin rustata säveltä
hioa, kaivella mieltä.
Kai valmista jotain
aikaiseksi sain
ja aloitin uudelleen
laulun kuluneen.
Huomasin päivänkin kirkastuneen.
kuluneen, arkisen, arvokkaan
jota silloin kauan sitten
laulettiin.
Kaapista löysin ja miten,
mietin, se sinne heitettiin
eikö sille löytynyt
laulajaa.
Puhdistin pianon pölyt
ja aloin pimputtaa,
äänellä käheällä laulaa.
Varmaan putos se variskin
puusta
Kaikki muistotkin
kuusta
alas romahti,
maahan kolahti.
Uutta sävellystä vaatii tää
eihän tällaista voi sietää
päivänä tällaisena
uuden uutukaisena.
Otin kynän käteeni,
tartuin siveltimeeni
ja aloin rustata säveltä
hioa, kaivella mieltä.
Kai valmista jotain
aikaiseksi sain
ja aloitin uudelleen
laulun kuluneen.
Huomasin päivänkin kirkastuneen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
runoissasi, pidin kovin tästä
Kiitos kaunis! Mikähän kärpänen keskellä talvea liene iskenyt... :-/