Lintuaiheinen katutaide

Lintukatutaidemaalari

Oletan että tekijä on nuori. (tunne)

Pääkaupunkiseudulle on ilmestynyt lintuaiheisia maalauksia sähkökaappeihin, aitauksiin, seiniin; keskustassa ja laitamilla.

Tekijä maalaa, spreijaa suurikokoisia lintuja. Värikkäitä ja yksityiskohtaisesti tehtyjä.
Lintuaihe rauhoittaa maisemaa ja tuo hyvinvointia. Esimerkiksi kun lapsi katselee maisemaa, niin hymyilee. Niin tekee nainen. Mies rauhoittuu. Värikkyys piristää. Laita ehdottomasti lintujen nimityksiä alle, että olisi myös tietokeruuta, sillä nimi on kuin sielu, millä rakastumme lintuun. "Tämä on punainen, niin tämäkin, mutta miten muistamme kaikki, jos emme nimen perusteella!" (ellei ole visualisti..)

Lintuaiheissa on paljon tilaa tutkia, kun isokokoisina on paljon höyheniä.
Iso koko kasvattaa vaativuus tasoa. Siksi pieni sivellin käteen ja höyheniin kiinni!!
Koko on työtä! Paljon työtä - paljon aikaa. Sitten yllätät itseäsi. Päätät: "Tänään maalaan linnun siiven". Niin maalaat koko päivän yhden siiven, niin valmiiksi kun saat. Se on tutkimista, opiskelemista.

Kolmeulotteisuuden opiskelua ei ole koskaan riittävästi. Jämäköitä lintuja ovat ja tarvitset maalausotteen rentoutumista. Se syntyy kun tekee paljon.

Etsin linnuista sellaista kolmeulotteisuutta, ja etsin jossakin suhteessa vapaammin henkilökohtaisesti, niin kuin miettien, kuinka toisi kuvaan voimaa, siis sellaista kolmeulotteisuutta kuten jos ottaisi digikameralla kuvan, jossa tarkennettu tärkeä kohde näkyisi selkeästi ja laitamat sumuisemmin. Siis laitamia ei tarvitsisi piirtää tunnontarkasti. Niitä voi pikkusen häivyttää kuten värillisesti, niin myös valöörisesti, silloin muoto pyöristyy. Etualalla oleva kohde on vaaleampi, värikkäämpi, tummempi, tarkempikuin takaalalla olevaa, joka on niiden vastakohta.

Silmät yleisesti ovat sielun peili. Suuressa kuvassa silmiin kiinnittää huomota pakonomaisesti, joten kannattaa antaa lisää arvoa silmien eloisuudelle.

Ja lisäksi jokainen lintu on yksilö, niin että voi ajatella, mitä kuvalla on tahdottu sanoa.

Ja lisäksi realistista maalausta voi nähdä abstraktisti. Siristä silmiä, niin se on väriläiskä vain. Silloin voi tavallaan suunnitella "abstraktisti", että mikä on kaunis väriläiskä, niin että kun siitä kohdentuu lintu, niin toisella tasolla on hyvins suunniteltu väriläiskä, joka kantaa lintua.

Yksinkertaistaminen on tärkeätä, siis nähdä, mikä on tärkeintä kuvassa, ettei sorru pikkuyksityiskohtien silottamiseen, ellei ole sellainen tyyli. Klassisessa maalaustaiteessa yksityiskohdat määräytyvät aina sen mukaan, mikä on tärkeintä, mitä halutaan sanoa maalauksessa, eikä sen takia, mitä maalataan, miten nähdään. Pitää siis suoltaa näkemänsä. Se on vaikeaa, jopa minulle. En ole klassisen taiteen ammattilainen, mutta ideaa on tunnustettu, että tietty taito nähdä on se klassisen maalaustaiteen paras anti. Kuten Rembrandt kertoi, että parilla siveltimen vedolla, jo näkyy paitsi realistinen jälki, niin myös kuvatun kohteen luonne. Se taito tulee vuosien ja vuosien työnteon jälkeen.

Yksinkertaistaminen on siis pikkusen ikuinen projekti, joka tuottaa tuloksia, kun panostaa.