Hei olen poika joka kärsii edelleen todella pahaa Esiintymispelkoa. Kaikki alkoi jo kahdeksannella luokalla, jolloin näytelmä harjoituksissa, ääneni alkoi värisemään seitsemäs luokkalaisten katsellessa. Olin aivan paniikissa ja keskeytin puheeni, ja kerroin opettajalle etten pysty, mutta oli pakko jatkaa. Loput esityksestä meni aika huonosti, ääni värisi, ja häpesin asiaa pari vuotta. En tullut esityspäivänä kouluun, koska en kyennyt esittämään, laisinkin kun koko koulu oli katsomassa. No, puolen vuoden päästä koitti ripari jossa kieltäydyin esittämästä mitään. Ja kun pääsin yhdeksännelle luokalle, en enää kyennyt esittämään esitelmää edes omille luokkalaisille, joille olin edellisenä vuonna esittänyt helpommin (mutta en pieleen menneen esitelmän jälkeen).
Mietin kannattaako puhua asiasta jollekkin ammattilaiselle, koska en tiedä yhtään miten kestän lukionkin..
Tässä wikipedia artikkeli aiheesta: https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Esiintymisjännitys
Kärsin pienestä masennusta, koska kavereitakaan ei ole paljoa, ja vanhat muuttivat paikkakunnalta pois. Kerrompa vielä että pystyn helposti puhumaan vaikka tuntemattomalle ihmiselle/lääkörille ja puhevuoro odotus tekee pelista pahempaa. Toivottavasti jaksoit lukea..
Mietin kannattaako puhua asiasta jollekkin ammattilaiselle, koska en tiedä yhtään miten kestän lukionkin..
Tässä wikipedia artikkeli aiheesta: https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Esiintymisjännitys
Kärsin pienestä masennusta, koska kavereitakaan ei ole paljoa, ja vanhat muuttivat paikkakunnalta pois. Kerrompa vielä että pystyn helposti puhumaan vaikka tuntemattomalle ihmiselle/lääkörille ja puhevuoro odotus tekee pelista pahempaa. Toivottavasti jaksoit lukea..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei,
Minullakin on ollut varsinkin nuorena todella pahaa esiintymispelkoa. Hyvä uutinen on, että vanhemmiten se yleensä vähenee ja voi poistua jopa kokonaan. Tiedän sen kun sydän hakkaa ja ääni värisee. On tapahtunut mulle joskus aikuisenakin. Minä pyysin lääkäriltä saada pahojen tilanteiden kuten esitelmien varalle lääkettä, propraalia ja minulla se auttoi. Seuraavan kerran kun esiinnyin, pystyin nauttimaan esiintymisestä, vaikka jännitinkin, koska pystyin keskittymään kun sydän ei hakannut ja tärinä oli poissa. Minusta lääkkeitä ei kannata käyttää turhaan ja propraalipurkki on mulla varalla vain pahoihin tilanteisiin, kuten esitelmiin. Nykyisin en enää tarvitse syödä niitä, kun jo purkin olemassaolo on helpottanut oireisiin. En tiedä voisiko lääkäri määrätä sulle tuota, kun olet niin nuori, mutta ehkä voit kysyä.
Melkein kaikki jännittävät esiintymistä, ainakin vähän. Pieni kihelmöivä jännitys on hyväkin. Se merkitsee vain sitä, että pitää esiintymistään tärkeänä ja haluaa onnistua.
Mutta paha jännitys, joka saa pakenemaan paikalta, on vaikea haitta. Sanot: "ääni värisi, ja häpesin asiaa pari vuotta." Häpesit aivan turhaan. Maailma ei kaadu eikä pysy pystyssä sinun esityksesi voimasta. Valitettavasti. Kukaan ei muista esitystäsi enää hetken kuluttua, vaikka sinä mokaisit kuinka paljon hyvänsä. Onneksi. Tai vaikka onnistuisit loistavasti. Harmin paikka, sitäkään ei muisteta.
Olen siis peräänkuuluttamassa suhteellisuudentajua. Ymmärrä, että sinulla on oikeus onnistua ja epäonnistua, ja se ei muita paljon kiinnosta. Mitään peruuttamatonta ei tapahdu sinun esityksesi vuoksi.
Ehkä voisit saada terapiaa jännitykseesi, kysy koulun terveydenhoitajalta. Jos uskallat. Tai joku rauhoittava lääke voisi auttaa ennen esitystä. Kysy apteekista. Jos uskallat.
Rauhoittavaa lääkettä ei saa kuin lääkärin määrämällä reseptillä.
Lääkäriltä voi taas saada lääkärin todistuksen, että ei pysty esiintymään joilla voi saada opettajan vapauttamaan esiintymisestä.
Hei,
Noissa lääkkeissä on vaan se paha puoli, että kohta ei uskalla tehdä mitään vähääkään jännittävää ilman niitä. En alkaisi noin nuorena ihmisenä rauhottavilla lääkkeillä leikkimään. Jos on pakko jotain lääkettä ottaa, niin 1 kpl vahva 400 mg Buranaa lamaa pahimman jännityksen, mutta saattaa herkällä ihmisellä lamata ajatteluakin itse tilanteessa. Voithan kokeilla etukäteen vaikutusta. Ja tosiaan -särkylääkkeisiinkin saattaa jäädä koukkuun.
Ihan yksinkertainen keino on laittaa laastari navan päälle jännittävän tilanteen ajaksi.. En tiedä mihin teho perustuu, mutta se auttaa ainakin itseäni. Lisäksi auttaa eteeristen laventelitippaöljyjen sively ranteisiin ja laventelin tuoksun haistelu ennen esitystä, muutama syvä tuoksuttelu vaikka vessassa. Laventeli on rauhoittava yrtti. Samalla voit tehdä myös hengitysharjoituksia ennen esitystä: Vedät hitaasti syvää henkeä nenän kautta, lasket viiteen ja uloshengitys suun kautta samalla puuhkaisten. Se rauhoittaa sympaattista hermostoa. Tee toistoja muutaman kerran, keskittyen. Sitä voi tehdä myös huomaamattomasti itsekseen esitystä odotellessa muiden joukossa. -Ilman puuhkaisua :)
Itselleni on ollut vaikeaa katsoa yleisöä. Siihen auttaa, että puhut vaikka takariville kuvitellulle oppilaalle, eli katsot oppilaiden väliin tai päiden yläpuolelle. Kukaan ei tajua, ettet varsinaisesti katso ketään. Muista pari krt vaihtaa katseen paikkaa, kokonaisvaikutelma on se, että puhut ihmisille etkä vain tuijota papereita jne.
Itseäni on auttanut että ryntään puhumaan heti ensimmäisenä, koska se esiintymisen odottelu saattaa saada lievänkin jännityksen pahenemaan. Myös se, että nykyisin kun esitykset ovat tietokoneavusteisia, yleensä esim powerpoint-esityksiä, niin voi välillä tuijotella sinne tietokoneen ruudulle, tai "valkokankaalle", siirrellä hiirellä tekstisivuja eteenpäin.
Esitystilanteen etukäteinen kuvittelu eli visualisointi pienintä yksityiskohtaa myöten tarpeeksi monta kertaa auttaa. On kuin katsoisit ja kelaisit elokuvaa, jossa itse näyttelet, voit vaikuttaa tapahtumiin ja tuntemuksiin. Tämä menetelmä auttaa lähes kaikkiin kinkkisiin tilanteisiin. Kuvittelet että kaikki sujuu hyvin. Kuvittelet, kuinka istut odottamassa esiintymisvuoroasi, olet rauhallinen. Tiedät mitä teet, olet valmistanut esityksen hyvin. Rauhallisin mielin menet luokan eteen, lataat esityksesi koneelle onnistuneesti, alat käydä sitä kiireettä läpi. Äänesi ei värise ja ulkoisestikin olet aivan normaalin tyyni. Kuvittelet ihmiset, miljöön, valot, tunnelman. On kuin harjoittelisit omaa yksityistä näytelmääsi. Kelaat sen niin monta kertaa, että osaat sen ulkoa. Se painuu alitajuntaasi ja lopulta itse esitys on vain tuon kuvitelman tuomista päivänvaloon. Itseääntoteuttava ennuste.
Tarvitset vain yhden onnistuneen tai ei-pieleen menneen esityksen, niin pääset helpommin tuosta jumi-tilanteesta ohi. Itselläni on samantapaista kokemusta, ja erään totaalisen pieleen menneen kokemuksen jälkeen välttelin kaikkia esiintymisiä vuosikausia. Jopa pakenin paikalta. Mutta saadessani esiintyä kerran minut hyväksyville ihmisille, jotka itsekin jännittivät esitystä (puhuimme siitä keskenämme ennen tilannetta suorastaan kilpaillen siitä ketä jännitti eniten) tilanne menikin yllättävän hyvin ja alkoi paranemaan kerta kerralta. Nykyisin tottakai jännitän, mutta en mene enää paniikkiin. En rakasta esiintymistä, mutta selviän siitä ihan ok. Tsemppiä!