Jokunen vuosi sitten kuvasin läjän vanhoja dioja omatekoisella makro-diapidin-valolaatikkoviritelmällä, ja tulos oli laadultaan melkoisen hyvä (Nikon 800E, RAW formaatti, lopullinen rendauskoko oli noin 12 MPix). Kun huomasin Kuvatapiossa Munkkivuoren ostarissa -40% tarjouksen samaisesta palvelusta päätin laiskuuttani kokeilla. Ei olisi kannattanut, paitsi että nyt tietää paremmin, satasen köyhempänä.
Perusvika kuvissa on se, että niissä on skannauksessa/kuvauksessa käytetty onnetonta automaattivalotusta tai säätöä, joka diojen kanssa on totaalisen tarpeetonta. Jos nimittäin valaisu on vakio, on joka ikisen dian maksimivaaleus myös täysin vakio, eli valotuksen voi lukita siten, että ilman diaa valotus on maksimi, ja silloin dian kirkkain kohta (densiteetiltään noin 0,05d) ei voi ylivalottua. Kun dian maksimidensitetti on jossain 2,5d kieppeillä eli vajaat 9 aukkoa, ei nykyaikaisen kennon tumma pää mene myöskään missään oloissa tukkoon.
Nyt kuitenkin vaikkapa kuva, jossa on kaksi ihmistä hämärässä huoneessa vain takaa tulevan valon valaisemina on tasaisen kohinaisen siniharmaa ja ruudullisen juovainen, ja hahmot ylivalottuneita, sen sijaan että suurin osa kuvasta olisi lähes mustaa ja hahmot valokehän ympäröimiä silhuetteja. Vakioidulla valaistuksella ilman säätöjä kuvasta tulisi sellainen kuin pitääkin. Vastaavia esimerkkejä vaikka kuinka paljon. Liekö niin, että käytössä on vanhaa tekniikkaa jossa dynamiikka ei riitä edes KodaChromen tai Velvia 50 skannukseen ja automaatti tulee "avuksi"? Tummat päät ovat nimittäin kaikissa kuvissa aika tukossa, kun taas omissa digikopioissa löytyi hämmästyttävä määrä detaljia juuri tummasta päästä, jota ei aiemmin olisi arvannut dioissa olevankaan. Tässä vielä 8 bitin JPEG ei anna läheskään samaa säätövaraa kuin 16 bittinen RAW.
Ennen kuin kerrotte että kuvat ovat olleet huonoja jo alun perin, niin voinen kertoa, että noita kuvasarjoja myytiin 30 vuotta sitten noin 10000€ arvosta lehtijuttuihin (mm Paris Match, Outside Magazine), koulukirjoihin ja matkatoimistojen esitteisiin. Olivat ainakin silloin ihan käyttökelpoista tavaraa, kuten sanottu meteriaalina KodaChrome 64Pro ja Velvia 50, kuvattuna Olympuksen OM-3 ja OM-4 rungoilla ja hyvillä Zuikoilla.
Perusvika kuvissa on se, että niissä on skannauksessa/kuvauksessa käytetty onnetonta automaattivalotusta tai säätöä, joka diojen kanssa on totaalisen tarpeetonta. Jos nimittäin valaisu on vakio, on joka ikisen dian maksimivaaleus myös täysin vakio, eli valotuksen voi lukita siten, että ilman diaa valotus on maksimi, ja silloin dian kirkkain kohta (densiteetiltään noin 0,05d) ei voi ylivalottua. Kun dian maksimidensitetti on jossain 2,5d kieppeillä eli vajaat 9 aukkoa, ei nykyaikaisen kennon tumma pää mene myöskään missään oloissa tukkoon.
Nyt kuitenkin vaikkapa kuva, jossa on kaksi ihmistä hämärässä huoneessa vain takaa tulevan valon valaisemina on tasaisen kohinaisen siniharmaa ja ruudullisen juovainen, ja hahmot ylivalottuneita, sen sijaan että suurin osa kuvasta olisi lähes mustaa ja hahmot valokehän ympäröimiä silhuetteja. Vakioidulla valaistuksella ilman säätöjä kuvasta tulisi sellainen kuin pitääkin. Vastaavia esimerkkejä vaikka kuinka paljon. Liekö niin, että käytössä on vanhaa tekniikkaa jossa dynamiikka ei riitä edes KodaChromen tai Velvia 50 skannukseen ja automaatti tulee "avuksi"? Tummat päät ovat nimittäin kaikissa kuvissa aika tukossa, kun taas omissa digikopioissa löytyi hämmästyttävä määrä detaljia juuri tummasta päästä, jota ei aiemmin olisi arvannut dioissa olevankaan. Tässä vielä 8 bitin JPEG ei anna läheskään samaa säätövaraa kuin 16 bittinen RAW.
Ennen kuin kerrotte että kuvat ovat olleet huonoja jo alun perin, niin voinen kertoa, että noita kuvasarjoja myytiin 30 vuotta sitten noin 10000€ arvosta lehtijuttuihin (mm Paris Match, Outside Magazine), koulukirjoihin ja matkatoimistojen esitteisiin. Olivat ainakin silloin ihan käyttökelpoista tavaraa, kuten sanottu meteriaalina KodaChrome 64Pro ja Velvia 50, kuvattuna Olympuksen OM-3 ja OM-4 rungoilla ja hyvillä Zuikoilla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kannattaa tilata ensin pieni erä näytteeksi, mielellään vielä hankalistakin dioista, negoista.
Tämä oli juuri se pieni erä näyteeksi, reilu sata kuvaa useitten tuhansien kuvien kokoelmista. Ehkä puolet kuvista on käyttökelpoisia, ei rahanmeno ihan hirveästi harmita, mutta kotikonstein näyttää laatu olevan selvästi parempaa.
No joo joo, miksei Natsional Geographikkiin kanssa kun niin pro olet. Heitä homo voltti. Äitis matkakuvia trokaat.
Työlästä on, mutta jos on hyvä diaskanneri niin saa parhaan laadun.
Monissa yrityksissä diat lyödään automaatti syöttöiseen masiinaan ja annetaan mennä. Diojen kehystys vaikuttaa myös tulokseen.
Linuxiin ei ainakaan löydy diaskanneria lainkaan. Etsitty on tuloksetta. Ainoa mahdollisuus on sellainen halpa diaskanneri joka kopioi diakuvat suoraan muistikortille ILMAN tietokonetta.
Mutta se kuvan laatu on sitten sitä mitä se on, varsin heikkoa.
Ilmeisesti kukaan linuxin käyttäjä ei koskaan ole harrastanut diakuvausta. Tai olisiko "isot pojat" asialla ja kieltäneet omienkin diakuvien skannauksen linuxilla? (Microsoftin Windowsiin ja Applen Mac OS X:ään löytyy diaskannereita)
Yhdistelmä diakuvaaja ja linuxin käyttäjä lienee mahdoton.