Luinpa kirjan yhden julkisuuden henkilön (ei poliitikon!) muistelmista ja en voinut olla vertaamatta omaan nuoruuteeni.
Molemmat synnyimme ei_niin_rikkaille vanhemmille. Naapuripitäjissä. Hänellä oli viisaammat vanhemmat, minulla ehkä parempi terveys.
Lapsena hänellä oli paljon leikkikavereita ja paljon sukulaisvierailuja. Minulla ei leikkikavereita, sukulaisissa käytiin joskus harvoin. Suurin ero tuli sitten koulussa. Hänet pantiin oppikouluun ja koulutettiin pitkälle. Oli suhteita sukulaisiin ja muihin, järjestyi asunnot ym. Minua opettajat patisti oppikouluun, mutta vanhemmat ei. Eikä paikkaseudulla ollut oppikoulua (kotoa 13 km eikä liikenneyhteyksiä), olisi pitänyt asua jossakin kortteerilla ja rahaa ei vain ollut. Ammattikoulun toki maksoi vanhemmat ja siitä lähtien olen omillani pärjännyt enkä nyt oikein kehnostikaan.
Kun ei niitä leikkikavereita aikanaan ollut eikä mihinkään rientoihin tai edes elokuviinkaan ollut rahaa, jäi se sosiaalisuuden oppiminen heikoille. Koskaan ei ole esimerkiksi ollut yhtään ystävää. Avioliittokin vanhalla iällä ja totaalisesti pieleenhän se meni sekin, ero tuli.
Tällä toisella oli vaikka minkä sortin harrastuksia koulujen ohella. Kauniin, hyvän ja oppineen vaimonkin sai. Oli kiinnostunut ja osasi, menestyi erinomaisesti yhteiskunnan johtopaikoilla. Minulle kaikki tuo oli täysin vierasta silloin ja on nyt.
Muistelmissa kertoi kaikkien koulukaveriensa ja näitten vanhempien elämäntarinat. Samoin opettajiensa. Minulla ei aavistustakaan muusta kuin mitä kouluissa luokkakavereista huomasin. Muutamien työhistoriasta minulla on jonkinlainen tieto, mutta siis vain muutamien. Itsellä oli täysi työ ruuan ja jonkinlaisen asunnon hankinnassa. Ja siihen menikin kaikki energia. Sitten yli 60 v oli jo helpompaa.
Hän on jo kuollut, oli syntynytkin kohtuupaljon minua aiemmin. Minä olen nyt jo elänyt 2,5 v kauemmin kuin hän. Toisilla se nähtävästi tämä urakan loppuunsaattaminen vie enemmän aikaa kuin toisilla. Eikä silti jää mitään muistoa lähdön jälkeen. Ja hyvä niin.
Molemmat synnyimme ei_niin_rikkaille vanhemmille. Naapuripitäjissä. Hänellä oli viisaammat vanhemmat, minulla ehkä parempi terveys.
Lapsena hänellä oli paljon leikkikavereita ja paljon sukulaisvierailuja. Minulla ei leikkikavereita, sukulaisissa käytiin joskus harvoin. Suurin ero tuli sitten koulussa. Hänet pantiin oppikouluun ja koulutettiin pitkälle. Oli suhteita sukulaisiin ja muihin, järjestyi asunnot ym. Minua opettajat patisti oppikouluun, mutta vanhemmat ei. Eikä paikkaseudulla ollut oppikoulua (kotoa 13 km eikä liikenneyhteyksiä), olisi pitänyt asua jossakin kortteerilla ja rahaa ei vain ollut. Ammattikoulun toki maksoi vanhemmat ja siitä lähtien olen omillani pärjännyt enkä nyt oikein kehnostikaan.
Kun ei niitä leikkikavereita aikanaan ollut eikä mihinkään rientoihin tai edes elokuviinkaan ollut rahaa, jäi se sosiaalisuuden oppiminen heikoille. Koskaan ei ole esimerkiksi ollut yhtään ystävää. Avioliittokin vanhalla iällä ja totaalisesti pieleenhän se meni sekin, ero tuli.
Tällä toisella oli vaikka minkä sortin harrastuksia koulujen ohella. Kauniin, hyvän ja oppineen vaimonkin sai. Oli kiinnostunut ja osasi, menestyi erinomaisesti yhteiskunnan johtopaikoilla. Minulle kaikki tuo oli täysin vierasta silloin ja on nyt.
Muistelmissa kertoi kaikkien koulukaveriensa ja näitten vanhempien elämäntarinat. Samoin opettajiensa. Minulla ei aavistustakaan muusta kuin mitä kouluissa luokkakavereista huomasin. Muutamien työhistoriasta minulla on jonkinlainen tieto, mutta siis vain muutamien. Itsellä oli täysi työ ruuan ja jonkinlaisen asunnon hankinnassa. Ja siihen menikin kaikki energia. Sitten yli 60 v oli jo helpompaa.
Hän on jo kuollut, oli syntynytkin kohtuupaljon minua aiemmin. Minä olen nyt jo elänyt 2,5 v kauemmin kuin hän. Toisilla se nähtävästi tämä urakan loppuunsaattaminen vie enemmän aikaa kuin toisilla. Eikä silti jää mitään muistoa lähdön jälkeen. Ja hyvä niin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Elävä esimerkki perheiden vaikutuksesta lapsen elämään, elämänasenteeseen ja menestymiseen.
Näin on. Hänenkin lapsistaan tuli korkeasti koulutettuja yhteiskunnan napahenkilöitä.
Yritin minäkin parempaa, mutta lapsi otettiin vastoin tahtoaan minulta pois ja lähes vuosikymmen sosiaalivirkamiesten suosiollisella avustuksella kidutettuna joutui mielisairaalaan missä hänet viimeksi yli kymmenen vuotta sitten näin. Myöhemmät vaiheet tuntemattomat.
Eli kaikki periytyy. Ihan kaikki.
Ei ole olemassa suurempaa rikosta kuin tehdä tällaiseen maailmaan syyttömiä kärsimään.
Aloitus ei ollut lapsen kirjoittama vaan "yli 60 v". Oikeasti aikuiseksi kasvanut jo suurimman osan elämästään elänyt ei voi enää vedota kotikasvatukseen. Elämän on pitänyt jo opettaa ja osoittaa kaikki se mitä koti ei osannut.
Jäi yksi oleellinen ero vielä kertomatta. Tuolla toisella aina puku päällä ja kravatti kaulassa. Minulla mitä sattui; ensimmäinen puku rippipuku. Sekin halvin mitä kaupassa oli. Väärän värinenkin.
Seuraava OK, itse sen ostin johonkin hautajaisiin. Ei ole sopinut vuosikymmeniin. Maha kasvanut ja perse leventynyt liikaa. Uutta en enää osta, ei ole käyttöä, edellinen ikäluokka kuollut niin ettei hautajaisiinkaan tarvi mennä.
Olisi se rikkaammin pukeutuminen sen suuremman oppineisuuden kanssa ollut suurta plussaa elämässä menestymiseen. Kuin myös ne sosiaaliset taidot ja suhteet. Nyt on kaikki myöhäistä.
Antakaa nämä elämänohjeiksi jälkeläisillenne.
Mahtaa olla paksu opus,kun sisältää kaikkien koulukaverien ja näiden vanhempien ja vielä opettajienkin elämäntarinat ! Kerro ihmeessä, kenen kirjoittama ja minkä niminen teos on kyseessä.
Lainaa kirjastosta kirja "Moniaita muisteluksia". Kaksi osaa, isoja ja paksuhkoja teoksia. Hyvin kirjoitettu. Kirjan nimellä löydät.
Hannes Leinonen. Toiminut Oulun hiippakunnan piispana 1965-78 .
" Tyhjät taskut eivät ole koskaan pidätelleet ketään. Vain tyhjä pää ja tyhjä sydän kykenevät siihen. " - Vincent Peale -
Sydämen tehtävä on pumpata verta lihaksille, kudoksille ja aivoille. Piilotajunta on se salainen aarrearkkumme.
Aamulla heräsin liian aikaisin. Unikikkoja käyttämällä pääsin uneen. Näin vielä hienoja unispektaakkeleita.
Äsken tuhlasin nettipeleihin viimeiset roponi. Miksi piilotajunta ei estä pelihimoisen toimintaa?
"Äsken tuhlasin nettipeleihin viimeiset roponi. Miksi piilotajunta ei estä pelihimoisen toimintaa"?
Voi miksi, miksi, miksi, sinä uskot, että sieltähän se rikkaus koittaa? Hyvin harvalle se on mahdollista.
Onneasi voit yrittää tekemällä jonkun ruudukon esim. 10 kierrosta yhdellä ruudukolla ja sitten ei enempää.
Valitse sitten näitä ilmais`juttuja, joissa voit kokeilla "onneasi", tosin ilman voittoa, mikäli et leiki, että, laitat itsellesi pelimerkit, jos voitat, saat rahasi, mutta jos häviät, menetät panoksen.
Itse pelaan Spideriä, mutta on tuo joku pokeri?, vai mikä se onkaan, jossa on neljä vastustajaa, joiden kanssa pelataan virtuaalisesti.
Se että syrän hoitaa elimistön verenkierron ei tarkoita sitä, ettei sitä käytettäisi tunteitten tulkin sijaisena. Rakkausaiheethan yleisesti kerrotaan syrämen kuvalla. Syrän kätkee suuret tunteemme aivojen avustuksella ja piilo- / alitajunta kätkee vielä suuremman salaisuuksien maailman.
Kirjoittajalta Leinonen on ilmestynyt 4 kirjaa
http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1171242
täss' tarkemmin.