Jos viimeinen elossa oleva vanhempi on testamentannut vähäisen omaisuutensa yhdelle lapselle. Omaisuutena on asunto-osake josta on velkaa pankille.
Rintaperilliset on ilmoittanut hakevansa laki osaansa.
Asunto voi olla hankala myydä koska on huonossa kunnossa ja lisäksi on riitaisa suku kyseessä.
Kuka hallitsee asuntoa? jos myydessä joku perillisistä ei suostu hintaan, niin jääkö myymättä? missä suhteessa jakamattoman pesän/ asunnon laskuja maksetaan? ei rahallisia varoja pesässä?
Ei varaa ottaa ulkopuolista juristia jakamaan pesää.
Rintaperilliset on ilmoittanut hakevansa laki osaansa.
Asunto voi olla hankala myydä koska on huonossa kunnossa ja lisäksi on riitaisa suku kyseessä.
Kuka hallitsee asuntoa? jos myydessä joku perillisistä ei suostu hintaan, niin jääkö myymättä? missä suhteessa jakamattoman pesän/ asunnon laskuja maksetaan? ei rahallisia varoja pesässä?
Ei varaa ottaa ulkopuolista juristia jakamaan pesää.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kun pesässä ei ole rahaa kuluista huolehtimiseen, se pitää hakea konkurssiin ja silloin konkurssipesä huolehtii talon myynnistä ja tilittää jäämät osakkaille, jos jotakin myyntikulujen ja hallintopalkkioiden jälkeen jää.
Ei ole mitään konkurssiin hakemista olemassakaan, se on mennyttä aikaa.
Kuolinpesän hallinto on yhteisissä käsissänne eli päätösten on oltava yksimielisiä. Joku teistä tai ulkopuolinen voidaan toki valtuuttaa hoitamaan asioita, silloin tarvitaan kaikilta valtakirjat, mieluiten mahdollisimman yksilöidyt (ette siis anna silloin täysin vapaita käsiä).
Asunnon osakekirja lienee panttina lainalle, joten pankki kyllä huolehtii saatavistaan, ellei lainaa lyhennetä, ja voi hyvinkin myydä asunnon niin halvalla, ettei muille mahdollisille velkojille tai teille perillisille jää mitään, joten ehkä sen pelko saa ahneimmankin myyntiä hankaloittavan suostumaan järkevään kauppahintaan (markkinahinta on juuri se hinta mitä siitä tarjotaan, hinta yleensä vain laskee, jos asunto on kauan myynnissä).
Asunnon vastikkeet ja muut pesän kulut ovat pesän velkoja, joten mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vähemmän kukin teistä saa.
Jos joku on maksanut pesän kuluja valtuutettuna, hän saa omansa pois ennen pesänjakoa.
Ap kertoi että testamentilla AsOy osakkeet jollekin, eli legaatti ei yleistestamenttia ap:lle
Kyllä kuolinpesäkin edelleen voidaan hakea ja asettaa konkurssiin, se on vain nykyisin harvinaisempaa kuin ennen. Koska nykyisin perintökaaressa on säädökset siitä, että vainajan velat eivät periydy (kunhan asiat hoidetaan oikein), ei pienissä ylivelkaisissa pesissä ole yleensä tarpeen lähteä niin raskaaseen prosessiin kuin konkurssiin. Sitten voi olla eri asia, jos ylivelkaantunut edesmennyt on esimerkiksi harjoittanut yritystoimintaa. Realisointi voi käydä parhaiten konkurssin kautta.
Eli oliko vainaja siis naimisissa joskus? Onko ositus tehty?
Testamentti saaja saa suoraan asunnon jos ilmoittaa maksavansa lakiosan rahassa. Jos velasta on annettu asunnon osakkeet pantiksi saa testamentti saaja senkin, eli vain netto arvon noista.
Kun testamentilla on määrätty asunto sinulle voit myydä sen suoraan ilman, että kukaan pesästä voi sanoa mitään. Voit toki ehdottaa heille, että maksavat kulut ettet myy asuntoa heti. Kiinteistöjen kohdalla vaatisi suostumuksen tai lakiosanmaksun ennen kuin voisit myydä.
Jos myynti tapahtuu pian kuoleman jälkeen ja markkinaehtoisesti, se toimisi vahvana näyttönä asunnon arvosta. Huono kunto on vain hinta kysymys mutta lakiosan maksu ei odota myyntiä.
Ja konkurssiin ei kuolinpesiä enää laiteta kuin äärimmäisessä poikkeustilassa, liian kallis ja hidas tapa.
Vainajalla on avioehto ja puoliso asuu omassaan taloudessaan. Kuka määrittää asunto osakkeen hinnan jos testamentin saaja saa myydä asunnon muita kuulematta? Voiko myydä hinnalla millä hyvänsä?
Tietenkin testamentin pitää olla lainvoimainen ennenkuin voit määrätä asunnosta, eli 6kk tiedoksiannosta tai muut ilmoittaneet kirjallisesti, etteivät moiti testamenttia(eri kuin lakiosan vaatiminen).
Omistaja saa myydä siihen hintaan kun haluaa. Mutta kuten edellä kirjoitin, vain markkinaehtoinen kauppa, jos tarpeeksi lähellä kuolinpäivää voi käydä näytöksi perintöarvosta (ellei ole tapahtunut jotain dramaattista asuntomarkkinoilla).
Markkinaehtoinen tarkoittaa käytännössä, että markkina määrää hinnan, mitä joku riippumaton on valmis maksamaan, se vaihtelee paljon eri paikkakunnilla kuten myös paikkakunnan sisällä. Markkinaehtoinen myös olettaa, että jos olet myymässä yrität saada omistamastasi parhaan hinnan.
"Omistaja saa myydä siihen hintaan kun haluaa."
Ei aivan noin kategorisesti, vaikka testamentti olisi lainvoimainenkin, mutta lakiosat maksamatta.
Lakiosan (½ perintöosasta) suuruus euroissa joko sovitaan testamentinsaajan ja kaikkien lakiosaperillisten kesken tai sen määrää oikeuden määräämä pesänjakaja. Testamentinsaaja ei voi yksin myydä asuntoa, ellei lakiosista ole sopimusta tai päätöstä. Muussa tapauksessa hän voisi yksipuolisesti - myymällä asunnon millä hinnalla tahansa - määrätä perillisille kuuluvan lakiosan suuruuden.
"Ei aivan noin kategorisesti, vaikka testamentti olisi lainvoimainenkin, mutta lakiosat maksamatta."
Eli et lukenut mitä kirjoitin. Nyt sekoitat lakiosan määrän perustan ja sen, että uusi myyjä myy esineen.
Lakiosa on puolet perintöosasta, kuten sanot mutta siirto, jonka perusteella sen maksuvelvollisuus syntyy, on testamentintekijän kuolema, ei esineen myynti. Esine siirtyy testamenttisaajalle kuolinhetken luovutushintaan (perukirja arvo) ja tuo hinta(todennäköinen luovutushinta)on se, joka huomioidaan rintaperillisen lakiosalaskelmassa ja josta rintaperilliset, jotka vaativat lakiosaansa, sopivat lakiosan maksun.
Se, että esineen myyjä myy esineen, ei suoraan vaikuta mitään itse lakiosana maksettavaan määräytymiseen, paitsi jos myyjä osoittaa, että perukirjan arvo on ollut väärä ja, että myyntihinta oli oikeasti se kuolinhetken todennäköisin luovutushinta.
"Muussa tapauksessa hän voisi yksipuolisesti - myymällä asunnon millä hinnalla tahansa - määrätä perillisille kuuluvan lakiosan suuruuden. "
Oikeasti testamenttisaajahan vain ampuisi itseään jalkaan, jos myy alihinnalla. Sillä rintaperilliset voisivat sanoa että myynti tehtiin muulla kuin markkinaehtoisella kaupalla heidän vahingoksi, ja lakiosa laskettaisi esineen markkinahinnalla. Kun testamenttisaaja on jo myynyt esineen, hän ei voi enää sanoa etten maksakaan rahalla, että jaetaan esine.
Viimeisestä kappaleesta jäi puuttumaan sana:
Oikeasti testamenttisaajahan vain ampuisi itseään jalkaan, jos myy alihinnalla. Sillä rintaperilliset voisivat sanoa että myynti tehtiin muulla kuin markkinaehtoisella kaupalla heidän vahingoksi, ja lakiosa laskettaisi esineen *kuolinhetken* markkinahinnalla. Kun testamenttisaaja on jo myynyt esineen, hän ei voi enää sanoa etten maksakaan rahalla, että jaetaan esine.
"Esine siirtyy testamenttisaajalle kuolinhetken luovutushintaan (perukirja arvo) ja tuo hinta(todennäköinen luovutushinta)on se, joka huomioidaan rintaperillisen lakiosalaskelmassa ja josta rintaperilliset, jotka vaativat lakiosaansa, sopivat lakiosan maksun."
Jotainpientä sekoilee nyt pahemman kerran ja puhuu perättömiä.
Perukirja-arvo on vain ja ainoastaan perintöveron perusteena, niin testamentinsaajan kuin myös lakiosaperillisten. Perinnönjaossa, mihin lakiosan suorittaminenkin kuuluu, sen sijaan noudatetaan jakohetken käypää arvoa. Lakiosan suuruudesta, kuten kerroin, kaikki osakkaat voivat keskenään sopia, tai jos eivät sovi, sen määrää oikeuden määräämä pesänjakaja.
Jos siis asunto perunkirjoituksessa ja perintöverotuksessa on arvioitu 100.000 euron arvoiseksi ja siihen kohdistuva velka on 20.000 euroa, kahden lapsen lakiosa (kun muuta jaettavaa ei ole) on 80.000 : 2 : 2 = 20.000 euroa. Perintövero testamentinsaajalle määrätään 40.000 eurosta ja kumpaisellekin perilliselle 20.000 eurosta.
Jos lakiosasta ennen asunnon myymistä ei ole sovittu tai sitä ei ole vahvistettu, lakiosa määräytyy asunnon käyvän arvon eli myyntihinnan mukaan. Jos siis asunto myytäisiin (kaikkien osakkaiden suostumuksin) 140.000 eurolla, lakiosat olisivat 120.000 : 2 : 2 = 30.000 euroa. Asunnon myyminen tässä tilanteessa edellyttää siten kaikkien osakkaiden myötävaikutusta.
Nimimerkki erehtyy siten keskeisessä perinnönjaon (mihin lakiosa kuuluu) periaatteessa: jako toimitetaan - jollei toisin sovita - käyttäen perusteena jakoajankohdan käypiä omaisuusarvoja, ei perukirja-arvoja.
Sillä, että asunto jaossa katsotaan enemmän arvoiseksi kuin perintöverotuksessa oli katsottu, voi olla veroseuraamuksia, mutta se on jo toinen juttu.
Nyt sovellat lakia niinkuin se oli kirjoitettu aiemmin, ennen PK 7:5 muutosta vuonna 2002.
Tuolloin lakiosasta tuli arvomääräinen oikeus jäämistöön per kuolinhetki, ei sen yksittäisiin esineisiin. Testamenttisaajalle tuli ehdotonoikeus maksaa lakiosa rahassa. Suosittelen lukemaan Kagas DL 2004 tai uudempia teoksia, kuten Jämä 1 2009 tai 2016 luku 16.
Lisäätään vielä, että kirjoittamasi soveltuu nykyisin vielä tilanteeseen, jossa testamenttisaaja ilmoittaa ettei maksa lakiosaa rahana, tällöin lakiosaa vaatinut perillinen saa jakoa vaativan oikeuden itse esineeseen/esineisiin.
2002 lakimuutoksella testamentinsaajalle tuli ehdoton oikeus maksaa lakiosa rahassa, kuten kirjoitat. Lieneekö tuo tulkittu siten (HE:n perusteluissa asiasta ei mainita mitään), että lakiosalaskelmassa - toisin kuin ennen - käytettäisiin jakoajankohdan arvojen asemesta kuolinajankohdan käypiä arvoja? Saattaapa se noinkin olla. Ehkä tuon seikan vielä tarkistan Aarnion-Kankaan 2009 painoksesta, kunhan ehdin.
Kirjoitat:
"Se, että esineen myyjä myy esineen, ei suoraan vaikuta mitään itse lakiosana maksettavaan määräytymiseen, paitsi jos myyjä osoittaa, että perukirjan arvo on ollut väärä ja, että myyntihinta oli oikeasti se kuolinhetken todennäköisin luovutushinta."
Aika yksipuolinen käsitys, jos vain MYYJÄ (testamentinsaaja) voisi osoittaa (myyntihinnan alittaessa perunkirjoitusarvon) perunkirjoitusarvon vääräksi . Toki perilliselle kuuluu vastaava oikeus, jos hän on sitä mieltä, että perunkirjoitusarvo olikin liian matala.
Kannattaa myös lukea tuo DL artikkeli, löytyy googlella, se on hauskaa luettavaa.(tai sitten olen kiero)
Tottakai, lakiosan vaatijalla on sama oikeus osoittaa esineen oikea arvo, siitä saadan kyllä mukava riita aikaiseksi. Ja kun sanon, että osoittaa, tarkoitan, että osoittaa tavalla joka vakuuttaa pesänjakan tai tuomioistuimen, muu on mielipide tai näkemys.