Mutta entäs jos tässä tapauksessa aivokuolleen omaiset vaatisivatkin että heidän omaisensa, jolla on terve ruumis, saisikin uuden pään? Tämä mies huijattaisiin antamaan päänsä....
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016081522130718_ul.shtml
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016081522130718_ul.shtml
Vastaukset 18
Vanhimmat
Voisin ehkä suostuakin, mutta toisaalta olen kyllä valmis poistumaan myös ihan muihin maisemiin. - En välittäisi maata pitkään liikuntakyvyttömänä, en kotona enkä sairaalassa.
Ehkä voisin lahjoittaa pääni jollekin sitä todella tarvitsevalle ja muuten hyväkuntoiselle.
Mitespäin sinä ajattelet?
Ihmisen aivothan ovat päässä, siis sinä itse.
Sehän olisit sinä, joka saisit sen terveen kropan, eikä niinpäin, että joku saisi sinun pääsi.
Mieleeni nousi sama kysymys, ja ajatukseni kulkivat saman suuntaisesti. - Jos käyttökelpoisesta päästäni huolimatta minut olisi todettu kuolleeksi, saavat minun puolestani tehdä kaikilla käyttökelpoisilla varaosilla ihan mitä haluavat. - Toisaalta epäilyttää, olisiko niitä käyttökelpoisia osia silloin enää olemassakaan.
Testamenttasin tosin ruumiini anatomian laitokselle jo joskus 1970-luvulla. Siellä ruumita ilmeisesti käytetään tutkimus- ja opetustarkoituksiin.
Leikkaus ei voi onnistua.
Kyllä leikkaus onnistuu.
Oletettavasti potilas jokatapauksessa kuolee.
Muistui mieleen P. C. Jersildin kirja; Sielun silmin. Siinä oli mietteitä kundilta, jolta oli poistettu kaikki tarpeettomat elimet. Kundill oli aivot, yksi silmä, sekä yksi korva ja se uiskenteli ravintoliuoksessa tarkkailemassa tapahtumia ja analysoimassa niitä. Erittäin mielenkiintoinen romaani, parasta scifiä ikinä.
Siihen suuntaan ollaan menossa kiihtyvällä vauhdilla. Noh, mulla on itteämpi parempi roboimuri, itseohjautuvat auto on tosiasia, Rolls Royce tekee ensimäistä automaattiohjaus rahtilaivaa suomessa, päänsiirtoja treenataan jossain hiton espanjassa, kaikenlaista.
Meitsi vois hyvillä mielin lahjoittaa päänsä jollekin nuorelle oriille. Oletus tosin, siirron pitäisi onnistua. Ei paljoa kiinnosta alkaa heiumaan jonkin ääliön harteiden välissä. Tarkoitan sitä, vaikkakin koko ihmisen toiminta perustyy aivoihin, kuka helekutissa osaa ennustaa, mien aivot toimivat jäädytyksen ja leikkauksen jälkeen. Hyvin helpolla tuotteena on Frankestein. Sellainen hommeli ei mun mielest tunnu ollenkan järkevältä.
Vaan, ihan hyvä, aina löytyy uranuurtajia, jotka jaksaa yrittää kehitystä viefä eteenpäin. Jos aikanaan päädytään ohon Jersildin , maailmaan, piyää hokata, silloin teknologia vie ihmistä, ei päinvastoin.
Mä voin muuten ilomielin, seuraan tilanteen etenemistä. Hunkkihan on jo ajat siten poistattanut aivonsa kuolemaa tekevästä loispummiraadostaan Oliko se sitten tieteen kehitysaskel, vai ei se nyt lie, oma asiansa. D Kehitys kehittyy, ei ilman ideoita, kokeiluja, riskinottoa.
Mun mielipide siis, leikkaus onnisuu kyllä, potilas potilaat eri asia, kaunanko elävät ja miten. Joskus toikin on arkipäivää- Se sitten asia erikseen, miten päänsiirtopotilaat valikoidaan. Helpolla meillä ois vielä Kekkonen pressana, jos tekniikka ois kehitelty ja ssaatu jotensakin toimivaksi muutama vuosikymmen sitten. Jaa, kukako suomen pressa parinsadan vuoden kuouttua, ehtkäpä Väyrynen, tyyppi elää ikuisesti, ilman päänsiirtoja.
=DW=
Sama pää kesät,talvet;) Jos jonkun oikein välkyn tyypin kallon saisi,vaihtaisin heti.
Kun sydämen siirrot aloitettiin niiden onnistumisprosenttia pidettiin alhaisena. Tänä päivänä moni on saanut uuden sydämen.
Pään luovuttaja kuolee jokatapauksessa vaikeaan sairauteensa ja aivokuollut on jo kuollut.
Huimaltahan se tuntuu, mutta tiede edistyy ja ihmistä voidaan muokata.
Kommenttini johdattelu:
Teevee, Kiminkinen
-
Tässä taitaa olla kyseessä ikuisuus-kysymys:
Testamenttaisitko vatsa-makkarasi pieni-rintaiselle naiselle...
Jotta omaisesi eivät voisi puuttua ulko-näköösi kuolemassasikaan.
H.
Sinun olisi turha testamentata mitään kehostasi, etenkään aivoja. Niiden loppusijoituspaikka ei kelpaisi edes sairaalan jäteastiaan.
Aivot ovat kuin uudet, lähes täysin käyttämättömät;)
Tuollaisen kommentin jälkeen kantsii funtsata tarkasti omien aivojensa tila, "mätä"-juttu.
Huikea juttu! Hyvin epätodennäköistä on onnistuminen, vaan harjoitus tekee mestarit. Tuskin on mahdottomuus, eihän sitä muuten yritettäisi, kai on tutkineet ne viisaat alan taitajat. Kuoleehan mies kuitenkin, pientä toivoa tämä hänelle antaa. Kyllä mielenkiinnolla seuraan.
"Reeta3"
Kuinka isot makkarat sinulla on?
H.
Hui kauheeta! En antais omaa päätäni, varmaan menis jonkun vastakkaisen sukupuolen kropan hartioiden väliin. Ja tietenkin olis kolme kertaa isompi kroppa kuin mun oma, kolhisin sitä joka paikkaa.
Mutta ymmärrän kyllä tuon miehen rohkeutta.
Mua kiehtoo ajatus parista varapäästä (pitäisin vakiona toki omani, kun olen siihen niin tottunut). Mutta sellainen hyvä-muistipää ois kiva, kun menee kielitunnille, niin uusi kieli soljuisi tuosta vaan ja toinen voisi olla sellainen täydellinen unohduspää, jonka voisi ottaa käyttöön, kun jotkin vanhat asiat pöllähtävät tunnemuistin takia pintaan.
Tätä jälkimmäistä jotkut korvaavat kemiallisin ainein ja siitä voi seurata hyvin, hyvin paha päänsärky.
No mikäs ettei. Jos voin ottaa toiselta, siis aivokuolleelta maksan, sydämen, munuaisen, niin miksen sitten koko roppaa. Kyllä se ihmisen minuus ohjautuu aivoista ja pää on minuuden keskus.
Aina näissä elinsiirroissa kuitenkin tulee se moraalinen puoli. Kerranhan täältä kuollaan pois ja onko järkeä satsata äärettömän kalliiseen yhden ihmisen elämän pidentämisoperaatioon, kun samalla satsauksella voitaisiin pelastaa kymmeniä ja tai vaikka satoja pieniä lapsia tai vauvoja.
En näe ainakaan oman ajallisen elämän pitkittämistä niin arvokkaana juttuna.
Oikeasti en koska leikkaus ei voi onnistua. Mutta aihe huvittaa suuresti koska koko pitkän ikäni lempilauseisiini on kuulunut: olisipa vaihtopäitä.
Suostun siirtämään päätäni, vain sillä ehdolla että ruumis saa seurata mukana