olen nyt muutaman kuukauden seurustellut miehen kanssa, joka hetkeä ennen minuun tutustumista erosi entisestä vaimostaan.
hiljattain mies sanoikin yllättäen, että tarvitsee aikaa selvitä entisestä erostaan!
vaikka silloin alussa mies sanoi minulle jo päässeensä entisen suhteensa yli ja ehdimme jo suunnitella yhteistä tulevaisuutta etelänmatkoineen, sormuksineen ja uuden kodin hankkimisineen.
minusta mies kyllä teki tässä nyt minua kohtaan aikamoisen petoksen. miksei se voinut heti sanoa asioiden todellista laitaa, eikä suinpäin rynnätä uuteen suhteeseen, jos entinenkin on vielä käsittelemättä? :(
hiljattain mies sanoikin yllättäen, että tarvitsee aikaa selvitä entisestä erostaan!
vaikka silloin alussa mies sanoi minulle jo päässeensä entisen suhteensa yli ja ehdimme jo suunnitella yhteistä tulevaisuutta etelänmatkoineen, sormuksineen ja uuden kodin hankkimisineen.
minusta mies kyllä teki tässä nyt minua kohtaan aikamoisen petoksen. miksei se voinut heti sanoa asioiden todellista laitaa, eikä suinpäin rynnätä uuteen suhteeseen, jos entinenkin on vielä käsittelemättä? :(
Vastaukset 87
Vanhimmat
Aika suinpäin sinäkin lähdet tulevaisuutta suunnittelemaan, muutama kuukausi seurustelua! Minä kierrän vasta eronneet tosi kaukaa, ei ne halua kuin uuden taloudenhoitajan.
eihän sillä ajalla nyt pitäisi olla lopullista merkitystä, että voi suunnitella yhdessä jotain, vai onko olemassa joku sääntö, mitä pitää noudattaa????
Sanoin turhan kärkevästi. Minusta vaan muutama kuukausi on niin kovin lyhyt aika sormuksiin yms. , ei tietenkään ole mitään sääntöä. Ikävästi on käynyt, ei mies varmaan tahallaan lupaillut. Tauko paikallaan niin aika näyttää onko teidät tarkoitettu toisillenne. Se käy kuin on käydäkseen. :)
....heti, vaan keräsi rohkeutta pari kuukautta.
Kyllä minäkin puhun entisistä suhteista, mutta en tarkoita niillä mitään pahaa enkä loukkaavaa. Ei ole tietysti oikein käyttää uutta suhdettaan "terapeuttina", mutta parempi niin kuitenkin, kuin juosta itkemään entisen luokse surkeuttaan ja suruaan.
Minulle saa kyllä "suhdepuoliskoni" myöskin purkaa entisen suhteen suruja, JOS ei sitten mene haikailuksi entisen perään!!!! Sellaista ei kukaan halua kuunnella.
onhan toi tehty aika pahasti!
tollaset ei oo kivoja juttuja!
luulen ettei se sua oikeesti haluu ku noi teki.
että ensi lupas tähdet taivaalta jas sit sano ettei ookkaa päässy yli.
koita nyt kestää.
jätä se mies jos siltä tuntuu ja jos tunnet et oot sille miehelle vaan väliaikane.
siis neuvoja antamaan, mutta ehkä oletkin oikeassa.
täytyy nyt katsoa, tuleeko tästä ihan ero vai pelkkä väliaikainen "kriisi".
että olen nuori neuvoja antamaan... mutta voinhan olla oikeassa.
kuulostele nyt mitä tulee.
mikähän sai sinut uskomaan ,että kaikki mennyt on takanapäin. oletko itse kokematon vai naivi. luulisi ,että tässä iässä osaisi suhtautua asioihin maltillisesti. sinulla taitaa olla kasvunpaikka edessä .
alkaa haukkumaan ketään kasvunpaikalla...se on vaikea paikka muutenkin.. erosta toipuminen kestää aikansa, ja se työ pitää käydä ennen uuteen siirtymistä..siitä ei pääse mihinkään. Mutta ikävästi pääsi käymään.. vaikea on auttaa ketään tällaisessa, itse se pitää ymmärtää ja tiedostaa.
en pidä itsestäänslevyytenä, että kaikki olisi ollut jo takanapäin, mutta kyllä minä luulin, että olimme jo käsitelleet yhdessä asian lopppuun.
mies ilmeisesti haluaakin käsitellä tämän asian vielä yksin, mutta miksi vasta muutaman kuukauden jälkeen? enkö merkitse hänelle mitään, minähän haluan tukea häntä. :(
mitä tarkoitat kokemattomalla?
että sinä et ole tarpeeks mielenkiintoinen ja ero on vaan tekosyy
Kirjoitat että te olette käsitelleet asiat minun mielestäni miehen pitäisi keskustella asiat selviksi hänen entisen vaimonsa kanssa. Hänellä on ihan selvästi asiat kesken eikä uusi suhde toimi ennenkuin hän pääsee irti ja saa käsiteltyä virheensä tai yhteiset virheet entisessä suhteessa muuten hän siirtää ne uuteen suhteeseen.
että hän pettyikin johonkin sinussa. Ette sentään ole tuon kauempaa tunteneet toisianne.
nyt kyllä masennuin aika paljon. jos se tosiaan on totta, mitä sanoit, niin tässä alkaa väkisinkin miettimään, mitä on tehnyt väärin, tai jättänyt tekemättä.
että mies epäilee tekevänsä taas väärän valinnan. Tällä tavalla se eron pettymyskin voi siinä vielä vaikuttaa. Tekee yliherkäksi kaikille negatiivisille viesteille.
Pieniin lintutytön aivoihini on joskus jostain iskostunut käsitys, että etenkin noilla juuri eronneilla koiraslinnuilla on taipumus vaikkapa itse sitä tiedostamattakaan ihastua niin pian kuin mahdollista uuteen naaraslintuun.
Miehet kun eivät useinmiten tiedosta/halua tiedostaa eron aiheuttamaa tuskaansa yhtä herkästi kuin naiset. Miehillä vastaavasti se julma totuus iskee vastaan myöhemmin ja vastaavasti rajummin. Vasta sitten he ovat valmiita myöntämään menetyksensä - kunnes taas, joskus jopa vasta vuosien kuluttua rakastuvat aidosti uudelleen.
Tämä on vain itselleni iskostunut käsitys. Toki yksilöllisiä eroja löytyy sekä miehistä että naisista. Itse olisin varmaan mieluummin ainakin yrittänyt seurata tilannetta ensin rauhallisesti ja turvallisesti omalta oksaltani käsin...
Jälkiviisaus on sitä tunnetuinta viisautta, ja viisasta on muutenkin näin sivusta seuraten helppo esittää...:)
kirjoitat, sirkku. Sopisi minunkin ajatusmaailmaani..:)
kommentistasi.
Kirjoitin lähinnä sen perusteella mitä olen nähnyt, kuullut ja asioista lukenut...
Mies kun psykologisesti ajatellen on aivan samoin sekä yksinkertainen että monimutkainen otus kuin me tipusetkin...:)
sinun puoleesi voinkin kääntyä jatkossa..:)))
Ei aina voi tietää tänään, miltä huomenna tuntuu. Voi olla että mies on ollut ihan tosissaan, siis ihan tosissaan halussaan löytää uudenlainen elämä ja uusi ihminen siihen. Sitten vain yksi päivä herää siihen, että on pettänyt itseään, ja on vielä monia selvittämättömiä asioita. Joku etelänmatkan suunnittelu kuulostaa lähinnä hauskanpidolta, ei níinkään suhteen vakavuudesta kerro mitään: jos uskaltaisin niin sanoisin että pikemminkin päinvastoin. Kyllä on saatava perusasiat kuntoon ja selviksi ensin, jos vakavan suhteen haluaa rakentaa. Etelänmatkat ja muut hauskanpidot tulevat sitten, kun suhde on ensin luotu valmiiksi. Mutta tämähän on vain muoriskan malli.
vielä edelliseen viestiini...
Et muuten sanallakaan kertonut, oletteko olleet todella onnellisia yhdessä tämän miehen kanssa, vai onko aito onni asunut vain sinun sydämessäsi...
Syyllistämättä kumpaakaan; käytit joka tapauksessa erästä sanaa, joka mielestäni oli ehdottomasti väärä. PETOS. Tuskin kysymyksessä petos oli, tiedostettu tai tiedostamatonkaan.
petos, mutta siltä sen täytyy naisesta tuntua, jos yhteisestä elämästä on jo puhuttu. Muutama kuukausi ei tosiaan ole pitkä aika, mutta tarpeeksi pitkä että ehtii rakastua.
Vasta myöhemmin osaa katsoa kauempaa, mies on voinut olla aivan vilpitön sillä hetkellä ja yhtä rakastunut. Avaajan otsikosta päätellen hän luulee miehen kaipaavan edellistä, vaikka kyse lienee enemmän asian selvittelystä tunnetasolla.
tässä tultiin taas siihen tosiasiaan, etten mielelläni näihin vakaviin keskusteluihin lähde mukaan... Siis siihen syyhyn, miksi en lähde...
Minulla kun on aina taipumus katsella asioita niin monelta kantilta, ikäänkuin kaikkien näkökulmasta - ja vielä sittenkin näen asioissa monta eri puolta. Olen ilmeisesti liian pohdiskeleva tyyppi.
Koen itselleni liikkumisen tällaisilla alueilla liikkumiseksi vaarallisilla vesillä. Siksi pysyttelen mieluummin tuolla kevyemmissä aiheissa. Nyt esimerkiksi juuri tuosta sanasta PETOS olisin voinut jutella kokonaisen sivun verran! Kaikki on niin suhteellista...
koen vaaralliseksi mennä kenenkään elämää hämmentämään..vaikkakin hyvässä mielessä. Kukaan ei näe sinne suhteen sisälle, mitä siellä on. Jokainen meistä joutuu samassa tilanteessa tekemään omat päätöksensä, ja myös mahdollisesti erehtymään..
pyrähtämäisilläni tästä vaaleammille vesille, kun näin viestisi!
Ihan ensin; suo anteeksi, kun olin kiireessäni pistänyt sinun nimesi kirjoittajan paikalle tuolla yhdessä viestissäni! Olin kirjoittivanani "Kiitos, japanitar", mutta japanitar olikin jäänyt väärään paikkaan...
Vielä pahempaa joskus tuntuu muuten juuri näillä palstoilla olevan tuo ystävällinenkin neuvojen ja vinkkien antaminen ihmisille kuin "normaalissa" elämässä. Täällä kun saa olla varovainen jo otsikon tai aloituksen suhteen... Ei välttämättä voi tietää, onko kyseinen henkilö edes tosissaan kysymässä neuvoja tai pyytämässä apua - joskus tuntuu, että koko aihe on keksimällä keksitty...!
Oli juttu sitten keksitty tai todellinen, aina kauniistikin puhuessaan saa haukkuja ja arvosteluja niskaansa. Koskaan emme kaikille mieliksi pysty olemaan. Sitten turhaan pahoitamme mielemme... Siispä tuolla kevyemmissä aiheissa pysyminen on turvallisempaa...
Olen saanut käsityksen, että se on tyypillistä miehille, että hakevat nopsasti toisen olkapään välirikoissa. Jospa miehet eivät osaa surra yksin. Ehkä onkin niin, että nainen turvautuu ystävään ja mies naiseen, hätäapuun.
Ja sitten suuremman tunnemyrskyn jälkeen kun palaa tolpilleen alkaa ajatella. Niinhän moni meistä toimii, oli mies tai nainen.
Eikä liene mitenkään poikkeuksellista ja taitaa olla jopa toivottavaa, että avioliitosta ei lähdetä kuin töllistä vaan punnitaan, kannattaako lähteäkään. Ei minusta siinä ole mitään ihmeellistä, päinvastoin.
Sen sijaan on tietenkin ikävää, että sinä et ole ajatellut asian tätä puolta vaan olet ottanut miehen tosissaan. Valitettavasti tämä on yksi niistä elämän totuuksista, että näin voi käydä. Mutta se lienee hyvä, että mies huomasi asian jo tässä vaiheessa ja otti aikalisän.
että naisilla tavallisesti on jo niitä olkapäitä joita vasten surra murheitaan (johan sen näkee tässäkin ketjussa). Samanlainen ystävyys miesten kesken tulkittaisiin heti homon vonkaamiseksi.
Miehelle yksin tai kahden työnsä kanssa jääminen on todellinen riski joka realisoituu vuosittain lukuisina itsemurhina, alkoholismina ja muuna sellaisena. Olisi aivan kohtuullista että naiset pyrkisivät ymmärtämään tätäkin puolta.
samaa minä yritin tuolla jutustelullani myös tarkoittaa... Jäi sanomatta vain se seikka siitä olkapäästä... On se sitäkin.
Tosiasia on myös se miehiin jo aikoinaan iskostettu psykologinen suhtautuminen asioihin = surua ja murhetta ei niin herkästi näytetä. Toivoni mukaan tämä meitä seuraava sukupolvi osaa tuntea rehellisemmin ja myös näyttää tunteensa rehellisemmin. Ennen kaikkea toivon, että osaavat puhua avoimemmin asioistaan kuin jotkut meidän sukupolvemme edustajat.
Sanoin myös, että yksilöllisiä eroja toki on - ja siitä minulla on kokemusta;) Ihan aikuisten oikeesti.
Laulurastas huusi minulle, että tässä minua tarvitaan selittelemään... Olen kuulemma aikamoinen selittelijä... Ja kuuntelija. Mutta myös psykologi kuulemma...
kun mies intiimillä hetkellä makuukammarissa
kuiskaa entisen vaimonsa nimen korvaasi kuten
minulle kävi pari iltaa sitten?
palautteen heti? Sillähän se entinen parhaiten unohtuu.
Itselläni oli muuten vuosia hauska tapa puhutella välillä koiraa tytön nimellä ja tyttöä koiran nimellä. Toivottavasti en tee sitä enää, ainakaan minua ei ole enää siitä muistutettu.
vaikka vakavasta asiasta kysymys onkin.
Lueskelen nyt vasta - laulurastaan pyynnöstä - näitä eilisen jälkeen tulleita juttuja. Huvitti tuo sinun kommenttisi - etenkin, kun ajattelin itse heti samaa vinkkiä! Hjyvä. Siis hyvä idea, vaikka siitä minulla ei vastaavasti kokemusta ole!
Onkohan itse aloituksen tekijä enää ollenkaan täällä mukana? Täytyypi kai tarkastella enemmän näitä juttuja...;)
se taas kuiskaili entisen vaimonsa nimeä
korvaani intiimillä hetkellä, pitääkö nyt ottaa
järeämmät keinot apuun?
Pitääkö käyttää Harkimon Leenan kotikonstia?
muuten itsellä nuoruudessa oli tapa valita uudeksi heilaksi samanniminen kuin edellinenkin oli, ei tullut pimeässä mokailtua....
näin entisenä voin sanoa että ei kaikki mene kerrasta poikki.Entinen kummittelee jatkossakin,parasta vain tottua tai lähteä.Ihmisillä on muisti ja myös hyviä asioita aiemman kanssa elämisestä.Eikä se ole pettämistä jos ei voi unohtaa.
kun olin teini ja olin surustellut pari vuotta löysin siippani piiloista valokuvia sen entisestä-
siitä alkoi matka eroon...
kun erosimme minun tahdostani tämä hommasi pian uuden olkapään joka oli yhteisten tuttujen mielestä kuin minun huonompi kopio ulkonäöltään.
jotkut ovat vaan niin TYHMIÄ etteivät tajua sitä että se mikä loppuu, loppuu ja uutta kumppania pitää kunnioittaa.
sentään - eikö tulevalla aviosiipallasi saanut olla edes valokuvia historiastaan, ei kai sitä nyt sentään valokuville tarvitse olla mustis?
Minä olisit vaan katsellut niitä ja hymyillyt onnellisena "heille" kun olin vetänyt pitemmän korre :)
täynnä vanhoja perhekuvia ja videoita. En ole aikeissa hävittää.
pistääkkin videot pyörimään aina uuden suhteen alussa:?
laittamassa, mutta jos uusi heila vaatii, en tiedä voinko kieltääkään.
Ei se exä niissä mitenkään pääosassa ole, paitsi että oli tavaton linssilude.
oli sitten varmaan kaunista katsella - me naiset ollaan vähäsen narsismiin taipuvaisia kyllä.
sama täällä.
Usko tai älä, mutta RASTAS on fiksu, ja HALUAN ne kaikki ikiomat muistoni säilyttää.
Eikös jokainen halua? Rastaallakin on oma elämänsä ennen minua ollut. Täysin luonnollista. Videoineen, valokuvineen, kaikkineen!
Meinasin jo Pirren sanomisiin kommentoida, mutta jätinpä vielä...
Ja että vielä teini-iässä... Pitäisikö nyt itkeä vai nauraa?
Noista valokuvista ja videoista...
*miettien, etteihän vain totisena kerro liikaa*... Melkoisen nuorena tapasin minäkin exäni, joka, niin hauska, ihana ja kultainen muuten olikin, oli myös h-tin mustasukkainen. Niinpä minun oli pakko (nyt huutomerkkejä paikallaan:!!!) hänen takiaan POLTTAA kaikki vanhat, jopa 12-kesäisenä kirjoitetut kirjeet, saadut valokuvat jne.
Arvatkaa, onko minulla nykyisin ikävä niitä kuvia ja kirjeitä! Nykyiseni ymmärtää täysin kaikki, mitä näistä asioista juttelen! Jokaisella ihmisellä on menneisyytensä ennen kuin välttämättä juuri se oikea eteen tupsahtaa - oli iältään mitä tahansa!
Nykyisin nykyiseni kanssa voimme aivan hyvin esimerkiksi videoitani katsella. Emme katsele niitä exäni takia, vaan jonkin tietyn jutun yhteydessä - esimerkiksi suvun kokoontuessa, lasten ollessa puheenaiheena tai muussa vastaavassa tilanteessa. Väkisinhän exääni silloin törmäämme tällä tavoin, mutta nykyiselleni myös kertomaan hauskoja juttuja pystyn, kuten hänkin minulle!
että niihin kuviin ja videopätkiin on talletettuna suvun tapahtumia, häitä, hautajaisia, vietettyjä lomia, lapsen koko kasvuhistoria, nähtyjä paikkoja. Kaikki tuoko pitäisi hävittää sen takia että siellä näkyy mukana joku ihminen jonka kanssa tiet ovat sittemmin eronneet. En pidä tuollaisesta totalitaristisesta historiankirjoituksesta, missä edellinen hallitsija pyyhittiin aina uskollisesti kaikista dokumenteista uuden tultua valtaan.
Ja mustasukkaista en koskaan ota seurakseni, mieluummin olen vaikka ilman.
Ollakseni hetken aikaa totisena...
Luin vasta nyt tämänkin viestin; liikumme ilmeisesti samaan aikaan eri paikoissa...
Laitoin äsken laulurastaan asialle, mutta nyt taas pikaisesti itse sanon, että veit sanat... nokastani. Täysin samaa mieltä olen. Mikä onni minua lienee kohdannut, kun tuon rastaan aikoinaan tapasin...? Hänellä on hellä, herttainen ja kultainen sydän, joka vielä kaiken muun lisäksi on myös huumorintajuinen! Sitähän minunkin sydämeni pyrkii olemaan...
Tapahtumat, tärkeät tapahtumat etenkin, ovat jokaiselle meistä lopun ikäämme tärkeitä. Tapahtumista osa on voinut tapahtua jo ollesamme teini-ikäisiä, mutta osa myös paljon myöhemmin. Ei kukaan ihminen niitä voi toista ihmistä käskeä unohtamaan! Ei. Ei voi etenkään, jos lapsiakin on "kuvioissa" mukana. Mielestäni ei muutenkaan.
Lieneekö yks tipu unohtanut jo ongelmansa kokonaan? Onko niitä ollutkaan? Kas, siinäpä yksi syy edellisiin puheenvuoroihini amado.mion ja japanittaren kanssa...
Mikähemmetin hoppu on heti sitoutua uudelleen kun on just eronnut .
Asiat on aivan sekaisin silloin vielä ja kiinni siinä entisessä suhteessa joka ei todellakaan heti ole selvä kummankaan osalta silloin.
Kannattaa pitää vähintäin vuoden tauko ennenkuin edes kuvittelee vakiintuvansa johonkin tai edes ajattelevan seurustelua jonkun kanssa vakavasti
itselle pitää olla aikaa päästä sen kaiken yli mitä on ollut . Mitä pidempi se suhde on ollut takana sitä tärkeöämpää on miettiä missä on mitä on tapahtunut mikä meni vikaa kummankin osalta millainen suhde oli millainen itsellä olo ja mitä edessä toivoo suhteessa ja onko edes valmis suhteeseen ja jälleen alkamaan sen kaiken uudelleen alusta muokkautumaan ja joustamaan ja kasvamaan hiotumaan yhdessä toisen kanssa ,sehän vie vuosia taas kuitenkin ja ne entiset tavat ja muut toimet ja ajatusmallit kyllä on siinä kokoajan ennenkuin niistä muokkautuu jotenkin yhteen kun kumppanit keskenään on kuitenkin erilaiset ja hyvin erilaiset varmasti siihen entiseen myös .
siis anna ihmeessä aikaa ihmiselle joka o nhajallaan ja eronnut ja jos hän hoksaakin tehneen erheen ja palaa takaisin ehkä onnistuu ehkä ei .
sinun kannattaa olla vähän rauhallisempi siinä sitoutumisasiassa ei heti kannata kenenkään kanssa alkaa sormusten ostoa ym yhteistä elämää suunnittelmaan sehän karkoittaa kaverin heti pois jos haluat sitoa heti hänet .
Jarruta nyt vähän
Sama kävi, mutta mies ei muistanut että on just eronnut, enkä mä muistanut kysyä. :))
Kertoi sitten vuoden päästä ja halusi käsitellä jutun loppuun. Annoin hänelle aikaa koko loppuelämän, käsitelköön rauhassa, minä suuntaan muualle enkä takaisin ota.
Mies on rehellinen ja kayttaytyy aivan oikein ilmoittaessaan sinulle ettei ole viela valmis pysyvaan suhteeseen kanssasi. Vaikka sina sita kuinka haluaisit, se ei muuta asiaa.
Yleensa eron jalkeen (kuolemasta, avioerosta tjms. johtuva) ihminen tarvitsee aikaa koota palapelin kokonaiseksi, tuntea itsensa kootuksi. Kuinka sina et tullut sita jo heti alussa ajatelleeksi?
Ellet malta odottaa, tuohan saattaa kestaa vuosia, suuntaa katseesi muualle. On aiheetonta sinun painostaa jo nyt rikottua ihmista.
Tietaessasi taman voit aina toimia kuuntelijana jos aikasi ja karsivallisyytesi siihen riittaa, mutta jata muuten tuo ihminen kokoamaan itsensa.
Olen lukenut kirjan .jossa sekä eronnut
nainen että mies ,kuvitteli kaiken auvoisuuden
alkavan erosta .mutta toisin kävi molem-
mille ,vielä kymmenen vuoden kuluttua .olivat
tunteet kiinni entises elämässsä .
ja uusi elämä,ei ollutkaan lempeitä äidinkasvoja.
kummastakin tunui,että elämä oli pettänyt heitä.
Ja lapsiparat siinä pyörityksessä .
miksi kaivata menneitä. Minä en kaipaa entistä miestäni, lasteni isää. kaipaan ihmisiä joiden kanssa vietimme paljon yhdessä. kyllä he ovat vieläkin yhteydessä , mutta tietty, harvemmin, ja jokin estää heitä, esim. puolison sisarukset. ennen oltiin hyvät ystävät. tässä tapauksessa,, veli jätti vaimonsa ja 3 lastaan uuden rakkauden takia. kyllä he ovat veljensä puolella. aikaa tapahtumasta on kulunut jo kamalasti. uusi liitto ja kamalasti lastenlapsia. ei menneisyyttä voi koskaan pyyhkiä eron myötä pois. aina jokin muistuttaa siitä .
Keski-ikäisillä naisilla on mahdoton paniikki sitoutua mieheen kun tapaavat hänet ja ihastuvat. Ei asioiden setviminen eron jälkeen ole niin helppoa. Aluksi juuri voi tuntua siltä, mutta kun vähän aikaa kuluu niin monet menneisyyden aaveet alkavat vaivata. Kyllä sitä suhteen alkuaikana helposti lupailee kaikkea, mutta se on ehkä pakoa päättyneestä suhteesta, joka on voinut olla hyvinkin pitkä ja loppupäästään raastava.
Antakaa naiset miehille aikaa selvitä erostaan, se voi kesytää pahimmillaan vuosia.
Aika hullulta tuntuu eron jälkeen heti alkaa tällä iällä sormusten ja uusien kotien hankkiminen, juuri kun entinen koti on laitettu rahoiksi ja jaettu.
Eikö tällainen kypsän iän suhde voi olla ystävyyttä ja vapautta kahden toisistaan pitävän ihmisen välillä ilman turhia ja rasittavia sitoutumispakkoja.
Painostaminen on pahinta, tiedän sen kokemuksesta. Siitä seuraa helposti riitoja ja
säröjä yhteiseen eloon.
miestä nyt on sorsittu vaikka just se on luritellut sormuksista ja uusista kodeista, ihan ilman painostusta. :)) Kai aikuinen tietää mitä suustaan päästää vaikka kuinka raastaisi, miehen tässä olisi pitänyt höllätä heti alkuun. Naisessa vika taas, on se kumma.
vikahan se on jos mökkikkii kiänttyy savupiipullee :)
luki kuka on kenellekin mitä luvannut tai luritellut?
välissä - tietty..
niistä väleistä ollenkaan noin selkeää käsitystä. Voi tietysti olla ettei päässä kulje enää kuin pohjatuuli.
Rivien välissäpä hyvinkin... Siellähän ne aina ne tärkeimmät asiat lymyävät...:)
Eipä taaskaan joku ollut malttanut tarkemmin lueskella yllä olevia viestejä...
Itse korostin sitä, että useinmiten se on mies, joka eron jälkeen sitä uutta sitoutumista nopeammin haluaa koska ei suostu joko tuskaansa tai epäonnistumistaan 'miehisellä' luonteellaan myöntämään tai näyttämään. Ei, ennen kuin joskus jopa vuosia on kulunut...
Sanoin myös, että poikkeuksiakin on! Tämän keskustelun aloituksessa puhuttiin miehen lupailuista auvoiseen tulevaisuuteen, kuten myös aloituksen tekijän lupailuihin uskomisesta... Siksi siis keskustelumme kulki sitä rataa kuin kulki...:)))
- mutta mie vain pistin arvaten, että niinhän sen pittää olla :)
Tässä miun pöntössä ei ehkkiis kule pohjatuulikkaa - on näköjjään umpijiässä.
tuon aloituksen luin varmemmaksi vakuudeksi vielä moneen kertaan äskenkin enkä silti siitä mitään tuollaista lukenut. Taidan tulla sokeaksi.
Tarkoitit nyt siis minun viimeisintä viestiäni...?
Pakko oli kuule itsenikin vielä taas kerran se pariinkin kertaan lukea...:)
Niinpä. Oikeassa olet siinä, että siinä ei kyllä suoraan sanota pelkästään miehen lupailleen... Eikä aloituksen tekijän välttämättä lupauksiin uskoneen... :)
Joka tapauksessa kyseisenä iltana asioista täällä juttelimme... Pitäisiköhän yrittää malttaa vielä nekin puheenvuorot uudestaan lukea...?
No pöh; en malta - ainakaan juuri nyt...
Mutta ei ruveta pilkunnus...viilaajiksi...!:)))
Luen kai liikaa kaikkea mahdollista aina juuri sieltä rivien välistä...:))) Niinpä...;)
mutta avaaja ei tainnut tietää että näissä keskusteluissa tartutaan joka sanaan ja sanontaan. Ehkä hän vain halusi kertoa pettymyksestään. Kun ketjua lukee, kyllä siinä on naista syyllistävä sävy heti ensimmäisestä kommentista lähtien. Naiselle annetaan ohjeita, häntä toppuutellaan, syytetään painostamisesta ja kiireestä papin luo. Tuskin hän sinne yksin oli menossa, ja tuskin itsekseen höpisi yhteisestä kodista. Ihmiset ovat menneet yhteen lyhyemmänkin seurustelun jälkeen, joskus onnistuu joskus ei.
Miesparkaa ja eron tuskaa ymmärretään hyvin, hänelle pitää antaa aikaa. Mies olisi voinut ottaa aikalisän eron jälkeen eikä rynnätä uuteen suhteeseen. Voi olla että naisella ei ollut aiempaa kokemusta vasta eronneen miehen kelkasta ja siitä putoamisesta, eikä hän rakastumisen huumassa osannut ajatella asioita sen kummemmin.
kertokaa, miksi minulle tuli sellainen tunne näistä viime viesteistä, että ikäänkuin minä olisin jollakin tavalla johonkin syyllinen...!?
Olin yrittämässä jo punkkaan menoa, mutta jäivät nuo pari kommenttia vaivaamaan mieltäni, ja tällainen pohdiskelijaluonne kun olen, ei nukkumisesta vielä mitään olisi tullut...
En kertaakaan kumpaakaan syyllistänyt missään vaiheessa. Mielessäni ihmettelin kyllä, mutta niistä mietteistäni en edes kirjoittanut. Korostin pelkästään käsitystäni, jonka mukaan useinmiten juuri mies haluaa mahdollisimman pian uuteen suhteeseen syöksyä. Katsokaapa ensimmäinen puheenvuoroni keskustelussa!
Tämänpäiväinen juttelu oli alkanut Kössin puheenvuorosta, jossa hän ihmetteli naisten tarvetta syöksyä uuteen suhteeseen sormuksineen heti eron jälkeen. Siitähän ei alunperinkään kysymys ollut...
Virhe, jonka tänään tein, oli osallistuminen "rivien välistä" -keskusteluun lukematta avausta uudelleen! Olin kuitenkin ilmeisesti jo keskustelun alussa lukenut asiat myös juuri rivien välistä, koska nyt kirjoitin miehen lupauksista... Vielä nytkin, vaikka avauksessa sanatarkkaan niin ei puhuttu, ajattelen sen lukevan siellä - "toisen naisen" mielessä...
Kirjoittelin aikoinaan tuonne muutaman muunkin kommentin, mutta ne eivät suoranaisesti avaukseen liittyneet. Jo ensimmäisessä keskustelun puheenvuorossani sanoin mielestäni sen oleellisimman. Lisäsin vielä, että itse olisin kai mieluiten seurannut tilannetta jonkin aikaa kaikessa rauhassa oksallani istuen...:)
Tällainen luonne minulla on. Pohdin asioita kaikilta kanteilta läpikotaisin ja haluaisin, että mitkään asiat eivät jäisi epäselviksi, ja että kaikilla olisi hyvä olla.
Oksallani istuen seuraan yleensä muutenkin mieluiten tilanteita. Usein täältä putoan. Usein minut myös pudotetaan...:)))
puhuin koko ketjun sävystä, en millään tavalla tarkoittanut sinua. Sain avauksesta saman käsityksen kuin sinä, sanotaan sitä vaikka rivien välistä lukemiseksi. Ehkä avaaja huomasi mihin suuntaan ketju lähtee, kun ei ole näkynyt. :))
mitään ei voi eikä saisi yleistää, mutta minunkin mielestäni mies on se, jolla yleensä on kiire uuteen suhteeseen. Joten kukahan tässä avauksen tapauksessa on siinä paniikissa oikein ollut?
Enpä muuten olisi viestiäsi nyt nähnytkään, mutta jo oman mielenrauhanikin kannalta jäin lueskelemaan vielä kertaalleen joitakin noista viesteistä!
Kiitos kommentistasi. Olit ystävällinen. Lähinnä kai ajatukseni jäivät pyörimään yopollon kertomaan - ettei avauksessa mitään miehen lupailuista puhuttu... Nyt lueskelen noita muitakin kommentteja vielä hetken aikaa.
Silloin jo aikoinaan näistä juteltaessa kiinnitin huomioni samoin tuohon avaajan poistumiseen paikalta... No, hyökkääviä sävyjähän tuolla on puolelta toiselle. Itse en halua koskaan kenenkään kimppuun hyökätä...:)))
Siis kun puhumme tuosta "miehen kiireestä", minä ainakin olen yksinkertaisesti saanut sellaisen käsityksen... *huokaus*...
Taas kerran ne aiemmat kommenttini tähän meidän sukupolvemme miehiin iskostetusta tunteiden piilottamisesta! Se on vaarallinen ilmiö, jonka toivoisin tältä seuraavalta sukupolvelta jo väistyneen...
Tuota "paniikkiasiaa" mietin samoin kuin sinä...
vielä ne pari sanaa tähän kohtaan!
Juttelin tuolla alempana amado.mion kanssa. Lueskelen vielä kertaalleen näitä viestejämme itse kutakin...
Lienenkö laittanut kommenttini tässä yhteydessä väärään paikkaan, koska tuntuu, että on syntynyt väärinkäsityksiä...?
Kössi oli tämän, ainakin toistaiseksi viimeisen juttupätkämme aloittanut. Hän oli viitannut kommentissaan aloitukseen ja naisten uuteen suhteeseen kiirehtimiseen... Sen jälkeen, luettuani Pirren kommentin rivien välistä lukemisesta heitin minäkin omani joukkoon!
Jotta lipsahtiko väärään rakoon...?:)))
ota itseesi, ei tässä mitään sinuun kohdistuvaa pitänyt olla. Ainakaan minä en mitään sellaista tarkoittanut.
Kommenteissani olen vain yrittänyt tuoda esiin sen, että tuoreeltaan eronnut mies on toisaalta katkera ja kyyninen mutta toisaalta tietää että ilman tukea hänkään ei kunnolla selviä (ja miehillä ei ole normaalisti sellaisia ystäviä valmiina eron jälkeen kuin naisilla). Tiedän tämän ihan omakohtaisesti. Edelleen tiedän, miten tarkka tällainen ihminen on seuraamaan onko uusi tuttavuus varmasti sellainen kun mielessä on ollut ja jos jotain poikkipuolista ilmenee, kerran eronneella on hyvin matala kynnys laittaa välit poikki uudestaan.
Sama muuten tuntuu olevan eronneissa naisissakin, jutut tulevat pikkuisen takavalotakuulla. Myönnellään herkästi toisen ehdotuksille (koska pelätään yksin jäämistä) mutta samalla ollaan koko ajan valmis lähtemään heti kun ihannekuvassa on ensimmäinenkin ryppy.
Erosta toipuminen vie yleensä pidemmän ajan kuin eronnut itse arvaakaan.
Minun kokemukseni ovat päinvastaisia. Niistä puolestatusinasta vastikään eronneesta miehestä, jotka tunnen lähipiiristäni, pysyvää suhdetta ei tietääkseni tietoisesti hae yksikään.
Ongelma on sama kuin - rivien välissä - aloittajalla: naiset pyrkivät sitoutumaan ja alkavat muutaman tapaamisen jälkeen puhua pesänrakentamisesta.
minun lähipiirissäni - ja vähän kaukaisemmassakin - mies on ollut se, joka suhteeseen on rynnännyt. En kiellä etteikö naisella olisi pesänrakentamisvietti, mutta kiire itse suhteen aloittamiseen on kyllä miesten heiniä tässä asiassa. Odotas vaan, kun nämä tuntemasi juuri eronneet vähän toipuvat (tai luulevat toipuvansa).
Samaa mieltä siinä, että miehet hakevat naisseuraa, ts. aloittavat suhteen tai useita suhteita. En kuitenkaan puhunut sukupuolisuhteesta, vaan vakinaisesta parisuhteesta, ja siihen minun ystäväpiirissäni kiirehtivät naiset.
Niin erilaisia kokemuksia!
voin vastata, että syy omaan vakituisen suhteen haluuni on se, että ei oikein näin naisihmiselle passaa että kämppään kiipeäisi joka kerta eri mies.
Vakituinen suhde on, mutta ei yhteiselämä sen alkamista harkitaan ja kauan.
Voi olla että tämä on ihan yleinen syy naisilla, mulle ei tilapäiset suhteet anna mitään, hetken huuman ja sitten tulee yksinäisyys.
sanomaan vielä sanasen. Semmoista vaan, että minä olen kuullut sanottavan eroprosessia voi verrata läheisen kuoleman tuottamaan surutyöhön..pitäneekö paikkasa - en tiä kun ei ole ihan lähipiirissä ketään eroa kokenutta.
mutta kuolema tuo mukanaan usein tahdonvastaisen eron, avioeroa on ainakin toinen tahtonut. Tämä ei välttämättä vähennä ongelmia mutta muuttaa niitä hiukan.
ainakkii se, ettei ongelmista enää pysty ainakkaa toista syyttelemmään..
mutta toisella on hyvä syy mykkäkouluunsa....
aina hyvä syy, mutta se syyn hyvyydestä voi taas olla montaa mieltä - tai ainakkii kahta.
Tarkotin kysymykselläni kyllä yleensä surua, en ehkä niinkään puolison menetyksen jälkeistä pakkoeroa ja siitä johtuvaa surua.
Soon hyä sillon syytellä, koi toinen enhään pane vasthaan. Se vain huonompi homma, ettei saa toista hermostumhaan, vaikka kunka koittas pyllyillä.
siinä pahinta ja mykkäkoulluukkii pittää jatkkoo vaikka miten pitkkään. Eikä sitten ou emänttee jota härnätä äkäseks, jotta voip lähttee kaljakuppillaan - ikkäänkun marttyyrina.
Lapalainen tais pittee luovan tauvvon tässä korkkeekulttuurissa, vai peit sie mykkäkuolluu siellä kotassasi, vai et sie vuan piässy sieltä kotastasi hankkiin takkii ulos..:?
Ihan jos tästäi aihheesta sanos jottai vakavammin, niin se entisen puolison ikävöinti riippuu varmmaannii paljon siitä miten se ero on kellekin tullut.
Jos ero on tullut ikäänkuin tottuen ajatukseen, tai mahottommiin ja pitkäaikassiin riittoin seurauksena, niin tuskin siinä kovin ikävä on kummallakkaa. Mutta taas jos se tulee jommallekummalle täysin yllätyksenä, niin varmasti ei ole ihmekkää, jos se toinen puoliso kaipaa sitä tuttua kylkeä ja toisen tuoksua ja ihon kosketusta, voin vain kuvitella sen ikävän.
Omalta kohaltani voin sannoo, että jos mie erroisin niin MIKKÄÄ mualiman ihme ei minnuu sais ennee vihille, eikä vonkkoommaan heti uutta suhetta ja ukkoo nurkkiin piereskelemmään.
oiskkoon se vannomata paras.. ettei vain taas tulis sylykästtyy rynttäilleesä :).
Syöpi syljettynsä, naipi naurettunsa.
Olen mie kyllä sinun kans sammaa mieltä siitä, missä suhtheessa ero ja kuolema oon samallaisia ja erilaisia. Kuolema oon helppo ymmärtää, eikä tartte miettiä, oliko syy minussa. Eikä sitäkhään, onko ero lopulinen.
terävä out, ainakkii, kun millon out sammoo mieltä miun kanssa. Tuosttai siun sananlaskustai suap tolokun, jotta melekonen naissiin naurattaja out lapinpoika.
Tiälläpäin pittäävät lappilaissii, noin ihan ylleesä, rahanahneina ja kieronakkii, niin mie oun vähä ruvennu luulemmaan, jotta oiskkoon teihin jossai välissä rivahtana tätä savolaesta verta enempikkii, mitä out mieltä ite - oiskkoon mitenkkää mahollista semmonen vahinko sattuu?
Sen mie oun huomanna näihen jutusteluihen aikana tiällä ketjuloissa, jotta sie ällyyt heleposti mittee mie tahon sannoo - sekkii pisttää miettimmään tuota verimanipulaatijon mahollisuutta.
Mie taasen piän, ette meilon siitä ohimennessä tilkahtanu lappalaisvertä savolaishiin.
Kieroutta mien myönä. Poroelämässäki varkhaus tapahtuu vasta sillon, jos poroton mennee poron ottamhaan. Muutenhan soon vain lainassa.
Ahne mien ole varsinkhaan. Muttako net savolaiset oon niin visuja, niin sillon met tieten vaikutama niitten mielestä ahnheilta.
...olet! Eikös ne ole juuri miehet, jotka ei kestä yhtään yksin oloa??! Syöksyvät suin päin uuteen suhteeseen, vieden entiset ongelmat mukanaan, jolloin ei siitä uudestakaan suhteesta mitään hyvää kehity.
Näin olen luullut aina! Sinä taidatkin olla poikkeus?
sen paremmin kuin naisetkaan. Naisilla on ystävänsä joiden kanssa voi käsitellä näitä juttuja, miehillä sellaisia ei ole joten on luonnollista että sellaista haetaan. Tosin muuta siinä silloin mies etsii kuin uutta suhdetta. Naiset taas käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja asettavat uuden suhteen terapiaystävyyden ehdoksi. Tavoitteiden ristiriitaa.
toisellekkii terviisistä pirtteeri, ja tulehan pois sieltä puuntakkoo..
oun mahottoman huono nuissa arvaushommissa.... joten kakase ulos vuan..
Koska asia edelleen näyttää herättävän keskustelua, vinkkinä seuraava:
TV1 tänään klo 13.55 BEN FURMAN Miten mies kokee avioeron?