Tuossa jossain keskustelussa jo sivuttiin aihetta, mutta suunnitelmana on myydä kerrostaloasunto Helsingistä ja muuttaa pk-seudun kehysalueelle omakotitaloon, eli ns. savelle einariksi.
Nyt näyttää siltä, että hinnat nousevat Helsingissä, mutta kehyskunnassa ei vielä nousua näy. Tämä tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä välihinta pienenee, koska tuleva kohde on todennäköisesti hieman kalliimpi. Hintojen noustua isolla kirkolla tarpeeksi, ihmiset suuntaavat taas kauemmaksi nostaen myös sieläkin hintatasoa. Joten päättelen vaihtohetken olevan parhaimmillaan muutaman vuoden säteellä.
Huonoja puolia einarina olossa :
* työmatka pitenee
* talon myynti vaikeampaa tarvittaessa
* riski arvonkehityksessä suurempaa
* kaiken joutuu tekemään itse tai ostamaan suoraan
* pienempi paikkakunta, suurempi sosiaalinen kontrolli
* asukkaiden sisäänlämpiävyys
* palvelut eivät vastaa esim. Helsinkiä
* kahden auton tarve, pitkät välimatkat
Hyvä puolia :
* lisää tilaa samalla rahalla
* asumismuoto on sitä mitä itse halutaan
* oma tupa, oma lupa
* lasten koulut keskittyvät vielä suomalaisiin
* turvallisempi ympäristö
* mökkeily ei niin välttämätöntä
* oma rauha
* koirille ja lapsille tilaa sekä sisällä että ulkona
* luonto
Kaikki nuo hyvät ja huonot puolet ovat suhteellisia ja osa niiden toteutumisesta on monesti vaikka ihan sattumasta kiinni, miten sattuu menemään. En halua muuttaa liian kauas kaikesta, mutta en myös enää viihdy Helsingissä. Meno ei ole enää sitä mitä elämältä haluan ja mihin olen tottunut ns. paljasjalkaisena helsinkiläisenä.
Olen huomioinut, että muuttokunta on muuttovoittokunta (kunta joutuu panostamaan ja investoimaan paljon, koska uudet asukkaat tarvitsevat paljon palveluja, toisaalta uudet asukkaat ovat ainakin kohtuutuloisia, asumismuotona OKT, pari- ja rivitalot, eli ns. hyviä veronmaksajia, jotta kunnan talous pysyy kuosissaan). Lisäksi kiinnitin huomiota kunnan vähäiseen vuokra-asunto kantaan sekä siihen, että noin 98 % väestöstä on suomen- tai ruotsinkielisiä. Kunnasta löytyy kaikki mahdolliset ruokakaupat, jonkin verran erikoiskauppoja ja kunta on järjestänyt kohtuullisesti tarvittavia palveluja kuntalaisille. Tämä pätee aika moneen mahdolliseen kuntaan, kunnan nimeä en kuitenkaan kerro (keskustelu menee heti väärille urille)
Kommentteja kaivataan ja mitä on jäänyt huomaamatta, mikä päättelyssä on mahdollisesti väärin?
Siihen en nyt kauheasti halua kommentteja, onko koko idea järkevä. Tämä on
_minun_ valinta, jollekin toiselle sopii sitten ihan joku muu malli.
Nyt näyttää siltä, että hinnat nousevat Helsingissä, mutta kehyskunnassa ei vielä nousua näy. Tämä tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä välihinta pienenee, koska tuleva kohde on todennäköisesti hieman kalliimpi. Hintojen noustua isolla kirkolla tarpeeksi, ihmiset suuntaavat taas kauemmaksi nostaen myös sieläkin hintatasoa. Joten päättelen vaihtohetken olevan parhaimmillaan muutaman vuoden säteellä.
Huonoja puolia einarina olossa :
* työmatka pitenee
* talon myynti vaikeampaa tarvittaessa
* riski arvonkehityksessä suurempaa
* kaiken joutuu tekemään itse tai ostamaan suoraan
* pienempi paikkakunta, suurempi sosiaalinen kontrolli
* asukkaiden sisäänlämpiävyys
* palvelut eivät vastaa esim. Helsinkiä
* kahden auton tarve, pitkät välimatkat
Hyvä puolia :
* lisää tilaa samalla rahalla
* asumismuoto on sitä mitä itse halutaan
* oma tupa, oma lupa
* lasten koulut keskittyvät vielä suomalaisiin
* turvallisempi ympäristö
* mökkeily ei niin välttämätöntä
* oma rauha
* koirille ja lapsille tilaa sekä sisällä että ulkona
* luonto
Kaikki nuo hyvät ja huonot puolet ovat suhteellisia ja osa niiden toteutumisesta on monesti vaikka ihan sattumasta kiinni, miten sattuu menemään. En halua muuttaa liian kauas kaikesta, mutta en myös enää viihdy Helsingissä. Meno ei ole enää sitä mitä elämältä haluan ja mihin olen tottunut ns. paljasjalkaisena helsinkiläisenä.
Olen huomioinut, että muuttokunta on muuttovoittokunta (kunta joutuu panostamaan ja investoimaan paljon, koska uudet asukkaat tarvitsevat paljon palveluja, toisaalta uudet asukkaat ovat ainakin kohtuutuloisia, asumismuotona OKT, pari- ja rivitalot, eli ns. hyviä veronmaksajia, jotta kunnan talous pysyy kuosissaan). Lisäksi kiinnitin huomiota kunnan vähäiseen vuokra-asunto kantaan sekä siihen, että noin 98 % väestöstä on suomen- tai ruotsinkielisiä. Kunnasta löytyy kaikki mahdolliset ruokakaupat, jonkin verran erikoiskauppoja ja kunta on järjestänyt kohtuullisesti tarvittavia palveluja kuntalaisille. Tämä pätee aika moneen mahdolliseen kuntaan, kunnan nimeä en kuitenkaan kerro (keskustelu menee heti väärille urille)
Kommentteja kaivataan ja mitä on jäänyt huomaamatta, mikä päättelyssä on mahdollisesti väärin?
Siihen en nyt kauheasti halua kommentteja, onko koko idea järkevä. Tämä on
_minun_ valinta, jollekin toiselle sopii sitten ihan joku muu malli.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsekin krunan kundi alunperin, tie kuitenkin vei tapiolan kautta vielä syvemmälle Espooseen, jossa nyt asumme. Juuri rakennutimme hirvittävällä hinnalla OKT:n kun edellisestä rivarista oli niin negatiiviset kokemukset seinänaapurista. Lainaa on ja kunnolla. Duuneihin ja tarhoihin ja kouluihin on kävely/fillarimatka. Stadikin kuppiloineen aika vieressä.
Mutta todelliseen maalaistaloon verrattuna kyllähän täällä lentskarit ja mopot sekä autot pärrää. Kehyskuntaan voisin mennä tosi isolle tontille mutta en näkisi ideaa mennä Espoon kokoiselle tontille. Alkaa myös nämä kikkamokkeleista vapaat alueet olla vähissä Espoossa. Vähemmän värikästä kuin stadissa kumminkin keskimäärin. Selkeä on etu kehyskunnalle hinnan lisäksi.
Asut slummissa nimeltä espoo? Onnea vaan...
Savi savi savi.