Yksinäinen

Lämmin osaanottoni suureen suruusi,
aika parantaa, sanonta tuntuu vanhalta kliseeltä ,
mutta totta se lopulta on,

aika parantaa, antaa surun tulla,

menetin puolisoni pitkäaikaisen sairauksen murtamana,
nuoruuden rakkauteni, koko elämän mitainen avioliitto päättyi,

kirjoitin aikoinaan paljon runoa,
tässä yksi niistä kertoo tunteista jotia ihminen tuntee kaikein tärkeimmän ihmisen poistuessa tuonpuoleiseen,

Lopullista !

Suru velloo kuin raivoisa myrsky
meren aallot tyrskyinä lyö
raivopäisinä kallion kylkeen
mustat pilvet salamoi
olet poissa
veit elämän multa
jätit yksin kulkemaan

meri tyyntyy
aurinko nousee
tuuli lämmin hyväilee
tuli rauha rannalle tuolle
jätän muistot myrskyineen

olet poissa
matka jatkuu
yksin tietä elämän
kuljen usein rannalla tuolla
ehkä kohtaan ystävän.

runojani löytyy pitkin internetin eri sivustoja eri nimimerkeillä,

Osaanottoni syvään suruusi, kaunis musiikki antaa voimaa ja lohtua ,

https://www.youtube.com/watch?v=gBBMukX-BAQ

Nyt sinusta tuntuu pahalat,
suru vaan pitää surra, antaa itkun tulla,
puolison menetys on elämäsi suurin kipeä asia,
tiedän kokemuksesta, suru polttaa ihmisen karrelle, tekee todella kipeetä,

onko sinulla lähiomaisia tai ystäviä, puhuminen helpottaa,
pelkkä toisen ihmisen läsnäolo helpottaa,

-- yksinäisyyden tunne on hyvin tuttu meille muillekki jossakivaiheessa elämää,
silloin tutustuu itseensä,
jotuu tekemään paljon kysymyksiä itselleen,

lopulta kun pystyy elämään yksin oman kipeän karrellepalaneen itsensä kanssa,
oppii hyväksymään tilanteen juuri semmosena kun on,
hän on poissa lopullisesti,
vain aika parantaa,
se kannataa uskoa vaikka nyt ei ehkä uskokkaa,
mutta niin se vaan on,

ajanmyötä yllättäin huomaa muutki ihmiset ympäristössä,
voi alkaa luoda uusia ihmissuhteia,
mutta se vie aikaa,

puolison menettäminen on kaikkein suurin suru mitä ihminen koskaan kokee,
sen huomasin omassa elämässäni,
kun puolisoni sairastui kuolemaan johtavaan tautiin,
kerran sanoin jollekki,
ettei omien vanhempienkaa eikä kenekää muun läheisen kuolema koskettanu niin pahoin kuin oman puolison kuolema,
puoliso on osa itseä,
siksi se on kaikkein vaiken hyväksyä,
( vaimo on miehen kylkiluusta tehty ) = raamatun sana,

uskon vahvasti sinä selviät, jaksat, on pakko jaksaa,
olet vielä nuori,
löydät varmasti uuden rakkauden sitten aikanaan,
mutta se vie aikaa,

--- itse en enää löydä uutta, puolisoni oli ainoain, nuoruuden rakkaus, olen vanha, ikä jo suojelee uusilta suhteilta,
riittää kun harrastus-reissuillani juttelen ihmisten kanssa ,
olen oppinu elämään aivan yksi,
huomaa ihminen oppii ysinki elämään,
jopa oppii nauttimaan yksinäisyydestä,
suru muuttaa muotoaan ajanmyötä, muistoiksi,
mulle riittää nykyään lähisukulaiset lapsineen, ja muut tuttavat,
puhelin, skype, ja tietokone palstoineen on tärkeää yhteydenpidon kannalta katsottuna,
olen ikääntyvä vanhus,
joten on jo luonnollista elää muistoisaan, käyn joskus hautuumalla hoitamassa kukkia,
aika parantaa kuten sanoin,
mutta puoliso ei unohdu koskaan,
hän elää mielikuvitusmaailmassa joka päivä,
varmaan hautaan asti,

Suru kestää vuosia, surun kanssa pitää vaan elää,
suru lopulta muuttaa muotoaan, ajanmyötä helpottaa,
mutta kauan se vie aikaa,
meikäläisellä on jo pahin ohi, meni vuosia,
nyt on ilmenny uusi kipeä tunne
yllättäin tunnen sydämmessä kipeän viillon, kun näen pariskuntia,
heillä on toisensa,
ja minun puoliso on poissa, nukkuu nurmen alla,
siihen tunteeseen nyt totuttelen
ettei todellakaan minulla ole enää omaa kainaloa johon käpertyä,
josta lämmön, hellyyden ja lohdun saan,
kuten oli silloin kun puoliso eli ja oli terve,

Mitä valitat? Sinulla sentään oli se pari(ttelukumppani)si. Monilla meistä ei ollut. Ei sittenkään, vaikka olemme sinua parikymmentä vuotta vanhempia.
Vielä ehdit sen uuden pari(ttelukumppani)si hankkia. Kun on jo kokemusta, niin osaatkin.

Hae vertaistukea seurakunnan sururyhmistä.

puhukoon musiikki puolestaan

https://www.youtube.com/watch?v=OefdqK3jKi0

Hei ja voimia sulle.......paljon !