Meillä on kotona turhankin lapsellinen 10-vuotias poika. Kaipaisi kovasti monenlaista elämää, mutta pelkään hänen lapsellisuutensa olevan ongelma esim kaverisuhteiden muodostumisessa. En ole tavannut kaikkia hänen luokkatovereitaan, mutta voin kuvitella kuinka 10-vuotiaat haluavat olla jo hieman isompia mikä on kehityksen kannalta hyväksi. Pojan on hyvin vaikea näyttää esimerkkiä pikkuveljelleen, koska haluaa pitää visusti kiinni pikkulapsiajasta pehmolelujen ja muun sellaisen muodossa. Täten pikkuveljellekään ei tule tarvetta näyttää olevansa reipas ja rohkea, kun veli ei anna sitä mallia.
Vaikeaa kasvattaa (en ole lapsen biologinen vanhempi) tällaista kun lapsi on omassa maailmankuvassaan todella kiintynyt sellaiseen suojattuun ja turvalliseen pienemmän lapsen elämään. Lapsi esimerkiksi menisi uimahallissa vielä pitkään naisten puolelle mikäli se olisi hänestä itsestään kiinni. Todella toivoisin että koulun piha ja muut lapset opettaisi kasvamaan. Jotenkin tuntuu, että pelko normaalia pojasta mieheksi kehityskaarta kohtaan on tällä pojalla poikkeuksellisen suuri. Asiaa taitaa olla hyvin vaikea korjata, mikäli lapsi ei halua olla sellainen kuin ikätoverinsa - mikä on melko ristiriitaista, koska kavereiden kaipuu lapsella on kova.
Vaikeaa kasvattaa (en ole lapsen biologinen vanhempi) tällaista kun lapsi on omassa maailmankuvassaan todella kiintynyt sellaiseen suojattuun ja turvalliseen pienemmän lapsen elämään. Lapsi esimerkiksi menisi uimahallissa vielä pitkään naisten puolelle mikäli se olisi hänestä itsestään kiinni. Todella toivoisin että koulun piha ja muut lapset opettaisi kasvamaan. Jotenkin tuntuu, että pelko normaalia pojasta mieheksi kehityskaarta kohtaan on tällä pojalla poikkeuksellisen suuri. Asiaa taitaa olla hyvin vaikea korjata, mikäli lapsi ei halua olla sellainen kuin ikätoverinsa - mikä on melko ristiriitaista, koska kavereiden kaipuu lapsella on kova.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mistä sä nyt tarkasti ottaen olet huolissasi? Siitäkö että 10v lapsi on vielä lapsi eikä mikään machomies?
Ei tietenkään tarvitse olla machomies. Olisi vain hänelle itsellensä parempi jos haluaisi olla enemmän kuin muut ikätoverinsa tai 1-2 vuotta vanhemmat pojat. Näyttämisen halua, että on iso poika jo. Minusta se on normaalia, että haluaa eroon asioista, jotka kuuluvat 6-7 -vuotiaiden elämään. Tämä poika ei mitenkään tunnu haluavan eroon siitä tunteesta.
Enkä minä halua olla hänelle tyly ja käskeä olemaan miehekkäämpi. Toivoisin asioiden tulevan hänestä itsestään, näyttämisen halusta ja häpeän tunteesta.
En ymmärrä mitä hyvää on häpeän tunteessa, eikä se näyttämisen halukaan pelkästään positiivinen asia ole.
Ja miks pitäis yrittää olla vanhempi kuin on?
Missään nimessä kenenkään ei tarvitse yrittää olla vanhempi kuin on. Tarkoitan sitä, että lapsen tulisi haluta olla itsekin mahdollisimman pian vuoden vanhempi. Lapsen tulisi ymmärtää mitkä asiat ovat pikkupoikien juttuja ja mitkä isojen poikien juttuja - ja sitten kun hän tekee pikkupoikien juttuja, niin häntä itseään hävettää jotkut niistä ja näin ne jäävät pois.
Tämä poika tuntuu todella monessa mielessä elävän hyvin mielellään sellaista noin 7-vuotiaan elämää, mikä on kyllä häiritsevää kun hän on kuitenkin 10-vuotias ja niin ovat ikätoverinsakin.
Ehdottomasti lapsi saa olla lapsi, mutta 10-vuotiaan tulisi olla 10-vuotias lapsi, eikä 7-vuotias lapsi.
Sittenhän kukaan ei suostuisi enää menemään armeijaan, sillä tottahan jokainen täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleva nuorukainen ymmärtää sotaleikkien olevan pikkupoikien juttuja.
Jos vakavasti ajatellaan, niin mitkä mielestäsi ovat pikkupoikien juttuja, ja sinäkö olet se, joka määrittelee minkäikäisten pitää tykätä mistäkin asioista?
Lapsen kehitystä ei voi nopeuttaa. Toiset ovat lapsia kauemmin kuin toiset. Esim. tytöistä osa haluaa meikata ja harjoittelee teini-ikäsiten juttuja, ja toiset leikkivät vielä nukeilla ja barbeilla, tai millä nyt tänä päivänä leikitäänkään. Aikuisia heistä kuitenkin tulee, eikä kymmenvuotiaalla vielä ole kiire mihinkään.
Anna pojan olla ja kannusta häntä hänen harrastuksissaan. Kun pituutta tulee lisää, muuttuu lapsuuskin teini-ikään.
Kurjaa, että täällä ei voi keskustella aiheesta asiallisesti. Ei, minä en määrittele mikä on kellekin sopivaa. Haluaisin vain pojan itsensä parasta ja arvailen kaverisuhteidenkin vähyyden johtuvan tästä kiinnostuksesta olla mahdollisimman pikkulapsi. Luulen, että lapsi aidosti haluaisi elämän pysyvän aina sellaisena 7-vuotiaan elämänä, eikä millään haluaisi ajan kuluvan.
Toivon olevani turhan huolissani, mutta ei mene aikaakaan kun poika on jo 12-vuotias, eikä silloin enää voi kuitata näitä asioita "anna sen olla lapsi". Huoleni heräsi siitä kun huomasin, että menee oikeasti joissain asioissa taaksepäin vaikka suunnan pitäisi olla päinvastainen. Vaikeaa perhedynamiikkaa tällainen myös siksi, että isoveljen esimerkki pikkuveljelle olisi kultaakin arvokkaampaa.
Tässä ei sitten ole kyse mistään allekirjoittaneen kunniasta, vaan ihan tämän lapsen itsensä parhaasta.
Lukaises noita murrosikä -palstan juttuja: http://keskustelu.suomi24.fi/perhe/lapsen-kehitys/murrosika
Siellä 12-vuotiaat pojat etsivät tyttöystävää ja seksiseuraa ja murehtivat kikkelinsä pituutta Sitäkö haluat?
Ymmärrän kyllä huolesi. Olen yläkoulun opettaja ja eräänä syksynä 7. luokan aloitti oppilas, jonka käytös ja puheenaiheet olivat paljon lapsellisempia kuin ikätoveriensa. Tämä hankaloitti kaverisuhteiden muodostamista omien luokkatovereiden kanssa ja oppilasta myös kiusattiin. Kiusaaminen saatiin onneksi loppumaan, mutta kavereita ei tuntunut olevan. Puhuin asiasta koulukuraattorin kanssa, joka osasi kivasti jutella asiasta kyseisen oppilaan kanssa. Uusien harrastusten kautta ja hieman aikuisten avustamana löytyi vuoden sisällä oman ikäisiä kavereita.
Apu voisi siis löytyä uudesta harrastuksesta tai voisit ottaa yhteyttä koulun terveydenhoitajaan/kuraattoriin/psykiatriin, jolloin ei tarvitse pohtia tilannetta yksin ja hyviä vinkkejäkin saattaisit saada. Asiat voivat tietysti ratketa itsestäänkin ajan kuluessa.
Voi olisit onnellinen, että lapsi on vielä lapsi!!!! Aivan liian nuorena lapset aikuistuu nykyään.