Turhan lapsellinen 10-vuotias

Mistä sä nyt tarkasti ottaen olet huolissasi? Siitäkö että 10v lapsi on vielä lapsi eikä mikään machomies?

Ei tietenkään tarvitse olla machomies. Olisi vain hänelle itsellensä parempi jos haluaisi olla enemmän kuin muut ikätoverinsa tai 1-2 vuotta vanhemmat pojat. Näyttämisen halua, että on iso poika jo. Minusta se on normaalia, että haluaa eroon asioista, jotka kuuluvat 6-7 -vuotiaiden elämään. Tämä poika ei mitenkään tunnu haluavan eroon siitä tunteesta.
Enkä minä halua olla hänelle tyly ja käskeä olemaan miehekkäämpi. Toivoisin asioiden tulevan hänestä itsestään, näyttämisen halusta ja häpeän tunteesta.

Missään nimessä kenenkään ei tarvitse yrittää olla vanhempi kuin on. Tarkoitan sitä, että lapsen tulisi haluta olla itsekin mahdollisimman pian vuoden vanhempi. Lapsen tulisi ymmärtää mitkä asiat ovat pikkupoikien juttuja ja mitkä isojen poikien juttuja - ja sitten kun hän tekee pikkupoikien juttuja, niin häntä itseään hävettää jotkut niistä ja näin ne jäävät pois.
Tämä poika tuntuu todella monessa mielessä elävän hyvin mielellään sellaista noin 7-vuotiaan elämää, mikä on kyllä häiritsevää kun hän on kuitenkin 10-vuotias ja niin ovat ikätoverinsakin.
Ehdottomasti lapsi saa olla lapsi, mutta 10-vuotiaan tulisi olla 10-vuotias lapsi, eikä 7-vuotias lapsi.

Kurjaa, että täällä ei voi keskustella aiheesta asiallisesti. Ei, minä en määrittele mikä on kellekin sopivaa. Haluaisin vain pojan itsensä parasta ja arvailen kaverisuhteidenkin vähyyden johtuvan tästä kiinnostuksesta olla mahdollisimman pikkulapsi. Luulen, että lapsi aidosti haluaisi elämän pysyvän aina sellaisena 7-vuotiaan elämänä, eikä millään haluaisi ajan kuluvan.
Toivon olevani turhan huolissani, mutta ei mene aikaakaan kun poika on jo 12-vuotias, eikä silloin enää voi kuitata näitä asioita "anna sen olla lapsi". Huoleni heräsi siitä kun huomasin, että menee oikeasti joissain asioissa taaksepäin vaikka suunnan pitäisi olla päinvastainen. Vaikeaa perhedynamiikkaa tällainen myös siksi, että isoveljen esimerkki pikkuveljelle olisi kultaakin arvokkaampaa.
Tässä ei sitten ole kyse mistään allekirjoittaneen kunniasta, vaan ihan tämän lapsen itsensä parhaasta.

Ymmärrän kyllä huolesi. Olen yläkoulun opettaja ja eräänä syksynä 7. luokan aloitti oppilas, jonka käytös ja puheenaiheet olivat paljon lapsellisempia kuin ikätoveriensa. Tämä hankaloitti kaverisuhteiden muodostamista omien luokkatovereiden kanssa ja oppilasta myös kiusattiin. Kiusaaminen saatiin onneksi loppumaan, mutta kavereita ei tuntunut olevan. Puhuin asiasta koulukuraattorin kanssa, joka osasi kivasti jutella asiasta kyseisen oppilaan kanssa. Uusien harrastusten kautta ja hieman aikuisten avustamana löytyi vuoden sisällä oman ikäisiä kavereita.
Apu voisi siis löytyä uudesta harrastuksesta tai voisit ottaa yhteyttä koulun terveydenhoitajaan/kuraattoriin/psykiatriin, jolloin ei tarvitse pohtia tilannetta yksin ja hyviä vinkkejäkin saattaisit saada. Asiat voivat tietysti ratketa itsestäänkin ajan kuluessa.

Voi olisit onnellinen, että lapsi on vielä lapsi!!!! Aivan liian nuorena lapset aikuistuu nykyään.