Miten suhtautua

Eli olemme menossa naimisiin ensi vuonna. Minä olen itse naimisiin meno hetkellä mies 32v ja nainen 27v

Olemme puolisoni kanssa keskustelleet avioehdosta, hänen aloitteestaan. Sanoin hänelle, että oikeastaan minulle on sama tehdäänkö avioehtoa vai ei. Päädyimme lopputulokseen, että emme tee.

Minulla on tällä hetkellä kertynyt omaisuutta noin 200k ja puolisollani omaa henkilökohtaista omaisuutta ei ole. Kummankin vanhemmat ovat vielä elossa.

Nyt kuitenkin naiseni isä on hyvin vahvasti pakottamassa naistani tekemään kanssani avioehdon. Yrittää ilmeisesti turvata jotenkin omaa osuuttaan. Hänellä on suhteellisen paljon omistuksia ja omaisuutta. Kuitenkin, mikäli hän kuolee ennen minua on hänen omaisuuttaan jakamassa 3 lasta. Tämä isä on myös itse ollut 2 kertaa aikaisemmin naimisissa ja ei ole itse ilmeisesti tehnyt ikinä avioehtoa. Molemmilla kerroilla liitto on siis päättynyt eroon.

Olen itse myös sellaisessa tilanteessa, että olen aina kokenut olevan ulkopuolinen molempiin vanhempien sukuun. Tämä johtuu suurista ikäeroista. Olen noin 20 vuotta nuorempi kuin serkkuni. Lähimmät serkut n.7 vuotta vanhempia. Nyt useita vuosia olen miettinyt tämän johdosta sukunimeni vaihtamista. Olen ymmärtänyt, että voin ottaa jonkun nimen joka esiintyy suvussani,puolison nimen tai keksiä itse suomalaisen nimen uudeksi sukunimekseni.

Naiseni isä ei tiedä sijoituksistani, osakkuuksistani, perheeni omaisuudesta oikeastaan mitään, joten on vaikea olettaa mitä hän omaisuudestani luulee. Hän ei ole ikinä käynyt myöskään toisella paikkakunnalla sijaitsevissa rakennuksissani. Pitää varmaan minua kuitenkin aika pa. ihmisenä. Kun olen aika tarkka tietyissä raha-asioissa ja ajelen yli 10 vuotta vanhalla autolla.

Kysyin toki häneltä naiseni kättä ja siihen hän suostui. Nyt kuitenkin tämän avioehto keskustelun kuulleena olen hyvin skeptinen asian suhteen. Minusta tuntui todella pahalta, että hän oli oikein vaatinut ja on pakottamassa naistani tähän avioehtoon.
Ainakin sen olen nyt päättänyt nyt että en ikinä tule ottamaan heidän sukunimeään itselleni. Avioehdon tietysti voin kirjoittaa, sillä olenhan voittaja tällä hetkellä tässä tilanteessa taloudellisesti. Harmittaa vaan, kun tuntuu jotenkin että emme ole oikein oikea aviopari, kun kaikki on erillään. Tulee itselleni sellainen olo kuin menisi vain juhlien kanssa kihloihin. Onko minun oikeus tuntea näin? Myös tuntuu todella pahalle ja että minuun ei tässä naiseni perheessä uskota. Sitten olen myös miettinyt sitä, että kun on avioehdot ja muuta. Niin onko minulla oikeus pitää oma tilini ja huomattavasti suuremmat kuukausi ansiot myös itselläni? En missään nimessäni nyt haluaisi naistani tässä kärsimään pistää kanssa, vaikka jollain tavalla ajattelen että siinäpähän hänen isänsä saa jatkossa myös kustantaa hänen menonsa. Voinko ajatella näin, onko se liian kauheaa?

Kaiken kaikkiaan olen vain todella surullinen ja koen että en ikinä tule olemaan osa "heidän" perhettään. Kiitos jos kehtaat jotain vastata. Kaikista vastauksista ja kokemuksista olisi hyötyä!