Enää en syö lihaa

No mikäpä siinä, kun on sitten vaan syömättä lihaa.
Tunnen sellaisia, joitten perheissä ei ole koskaan syöty lihaa ja hyvin ovat säilyneet hengissä ja eläneet vanhoiksikin.
Täysin vegaaneilla saattaa tulla, oliko se B12 vitamiinin puutetta, mutta sekin korjautuu vitamiinilisällä.
Itse en kovin paljon myöskään osta lihaa kotiin, mutta ahnaasti kyllä syön, jos joku tarjoaa. Mieluummin, jos lihanpuolta syön, niin sitten se on kanaa. Kaikkein mieluiten syön lohta, silliä, silakoita, seitä ... ja mitäs muita kaloja niitä on. Noita ainakin yleensä kotiin ostan, jos ostan.

En oo itekkään koskaan tykäny lehmän lihasta vaaleeta possua ja kanaa kyl menee.
Pihvistä tulee raskas ja ahristava olo .
Ton sateen pitelemisen tairon haluisin oppia, on inhottavaa ku se valuu pitkin selkää .

Voi kun voisikin pidellä sadetta, ainakin marjapuskien kohdalta.
Nyt näyttää kirkastuva, onhan se päivä huomennakin. Tänään oli laiskottelupäivä, hyvää sekin välillä tekee.
Ei tämä lihanhimon loppuminen ole tämän päivän juttu, sitä on kestänyt kuukausia.

Tässä täysin päinvastainen, alkuun en pitänyt lihasta, korkeintaan makkarasta ja jauhelihasta. Sitten nain lihansyöjän, ja liha alkoi maistumaan.

Proteiinin saannin eteen joutuu tekemään vähän enemmän töitä kasvissyöjänä. Pavut voi olla jollekin haaste, ettei rupea hajupommiksi. Tosin, jos ei urheile, proteiinejakaan ei tarvi ihan samaa määrää kuin nuoriso. Muutenkin tuntuu että se on jotenkin saanut kohtuuttomat mittasuhteet nykyisessä ruokavaliossa.

Olen iloinen siitä, että suomalaiset tilat noin yleensä ovat vastuullisia. Deittailin sikafarmaria muutaman kerran, hän kertoi että liha tulee paremman makuiseksi kun eläin on onnellinen. Minusta ulkomaalaisessa esim. possussa on sellainen pistävämpi maku, se possulle ominainen rasvahaju on kaksinkertainen verrattuna suomalaiseen sikaan. Liekö adrenaliinia ja stressiä lihan mausteena.

Jos ostan broileria, käytän vain ja ainoastaan suomalaista. Vaikka nykyisin saa halvalla Suomenlahden toiselta puolelta tulleita.

Vatsanikaan ei siedä rääkättyjen ja lisäaineravinnolla ruokittujen eläinten lihan syömistä. Se alkaa myllätä ja olo tuntuu epämukavalta. Vapaaehtoisesti en sian enkä naudan lihaa suuhuni laita. Joskus otan mini-mini-annoksen lautaselleni, kun en halua tehdä numeroa asiasta ja sellaista minulle tarjoillaan.

Kun syön loppuun asti vapaana luonnollisessa elinympäristössään eläneiden eläinten lihaa, voin herkutella huoleti ja nauttia herkullisesta ruoasta. Riista ja lampaanliha maistuvat ja syön niitä kohtuullisen usein, enkä kieltäydy yleensä koskaan. Kasviksia ja kalaa syön useimmiten ja lihaa muutaman kerran viikossa. - Lampaanfileitä on marinoitumassa parhaillaan jääkaapissa. Ne paistan viimeistään huomenna.

Joskus saatan ostaa grillatun kotimaisen broilerin tai sen koipia. Perkaan ne yleensä heti ja käytän lihaa eri tavoin. Usein leikkelen osan kasvissalaatin sekaan.

Jäniksen ja valkoposkihanhien lihaa voisi mielestäni alkaa myydä lihakaupoissa ja kauppahalleissa.

Karkeasyisempi hirvenliha ei ole koskaan kuulunut herkkuihini, mutta välillä tulee kylässä syötyä sellaistakin.

Pihvi on juhlaruokaa ja sitä syön juhla-aterioilla. Hirvenlihaa on aina pakasteessa joku köntsä, sitäkin tulee hyvä palapaistikastike. Pupu saa loikkia ihan rauhassa, hyi en syö lihaansa enkä sorsaa enkä muutakaan kottaraista.

Kala ja kana on parasta, possunlihakin alkanut kyllä tökkiä.

Vähäksi se liharuokien syönti on mennyt minullakin, mutta siihen on syynsä.
Keväällä oli noita juttuja, ja tuli monenlaisia lääkkeitä, niillä on oma vaikutus.
Ruoka ei maistu, liharuoka varsinkaan. Ei minulla mitään ihtohimoja ole lihansyömistä kohtaan, jos maistuu, voin syödäkin.
Painokin pudonnut seittemän kiloo muutamassa kuukaudessa, alkaa mennä jo turhankin alas.
Täällä on ollut muuten poutasää, tulin katsomaan, milloin sataa.
Näyttää, ettei tänä iltana, huoenna sitten.

Kyllä sitä hyvää pihviä vaan joskus tekee mieli....tein pojalle ja siipalleen lehtipihvejä...salaattia...uunissa tehtyjä rapeita veneperunoita....söivät kaksi pihviä kumpikin....kai ne sitten maistuivat....Mutta yhä harvemmin itse syön lihaa...ja katson että kotimaista.

Jäänyt on lihan syönti pikkuhiljaa lähes kokonaan.
En tiedä miksi, ei vain tee mieli.

Sen verran minussa kuitenkin on eläintensuojelijaa, että tuo lihasta luopuminen tuntuu ajatuksenakin ihan ok:lta.

Liha maistuu ja sitä tulee syötyä jossain muodossa päivittäin. Tunnen kyllä sääliä huonosti kohdeltuja eläimiä kohtaan mutta ei se kuitenkaan ole lihan maistumiseen asti vaikuttanut. Eläin on tunteva eläin mutta lihahan on vain ruokaa, kunhan sen alkuperää ei ruokaa valmistaessa tai syödessä ajattele.
16-vuotiaana hankin metsästysluvan ja kävin sorsa- ja jänismetsällä. Toisen sorsastuskauden jälkeen se loppui kun alkoi säälittää ne reppanat, varsinkin huonon osuman jälkeen jos ei pudonnutta lintua löytynyt.

Kyyhkysen lihaa en juuri nyt kyllä välittäisi syödä. Niin ottaa pannuun pyssyn pauke, kun ei saa paukkuarkaa koiraa iltalenkille. Pitäs kieltää metsästys 10 kilometriä lähempänä minkäänlaista asutustaajamaa. Mitä syötävääkään semmosessa pienessä linnussa on, silkkaa hupia. Ja parin päivän päästä alkaa sorsan metsästys, paukkuu vielä enemmän, koira parka.

Tofu on tosi hyvä proteiinin lähde, kunhan sen oppii marinoimaan mieleisekseen. Linssitkin ja tulisipa se hehkutettu nyhtökaura kauppoihin, siis niin, että sitä saisi.

sienissä vitamiineja: D, C, K, B2, B3

Ikähän tässä isonee. Mutta. Lihanhimoni ei tunnu lakkaavan koskaan.

Ihminen on kaikkiruokainen eläin, sen todistaa hampaistomme.
Hampaamme soveltuvat sekä lihan hienontamiseen että kasvisten pureskeluun.

Täällä pohjolassa esi-isämme olisivat kuolleet nälkään talviaikaan, jos riistaeläimiä ei olisi osattu käyttää ravinnoksi, vaan he olisivat etsineet kasviksia hankien alta syötäväkseen.

Nyt lähes jokaisella suomalaisella on vapaus valita, mitä syö.

Monet kieltäytyvät syömästä sian-naudan tai siipikarjan lihaa, vedoten eläinten kasvatusmenetelmiin. Kuitenkin useat tunnustavat syövänsä kalaa ja varsinkin lohta. Todennäköisesti kirjolohta.

Kuinkahan moni heistä on tietoinen, minkälaiset olosuhteet viljellyillä kaloilla on?
Vierailkaapa joskus kalankasvattamossa, niin sitten tiedätte!

Muikku ja silakka saavat elää vapaasti omassa elinympäistössään ennen pyyntiä. Kirjolohi ja siika ovat viljeltyjä ja asustavat sumpussa.

Nykyään sikaloissa, navetoissa ja kanaloissa on enemmän elintilaa eläintä kohden kuin kalojen viljelyaltaissa.

Itse syön lihaa. Useimmiten broileria. Kasvisbroilerwokki on suosikkini.

Tässä nyt kuitenkin linkki, joka kertoo mielestäni siloitellun kuvan kalanviljelystä.

http://www.kalankasvatus.fi/kalanviljely/archives/

Liha ok.

Meitsi aika sekaruokainen, melkein mikä tahansa menee, ei potut häävisti... Mutta kyllä mun lihaa pitääpi saada, kai jotenkin tottunut siihen. Ongelma on, kaupoissa ei ole hääviä lihaa myytävänä. Kun ei viitsi käydä kauppahalleissa tms, aika kehnolaatuista kamaa myytävänä, etenkin sian liha, Ka kotain lammasta tai kanaa aivan turha haeskella K/S kaupoista.

Niin, broileri eri asia, kuin kana.

Broileria, bulkkijauhelihaa, sellaistahan se tahtoo lihan syöminen normaalisti olla. Vähän sama, kuin puhuisi tupakintumpeilla kasvateusita kirjolohista lohina.

Mutta juu, muutaman kerran vuodessa hommaan kunnollista punaista lihaa, asiallisesti tehty pihvi, siinäpä se. Tollasta euron broileria, tahi kahden euron jauhelihaa en oikein tosissaan ota lihana.

Poroa, hirveä, niitä syön joskus. Mutta kaneja tai lintuja en kai syö oikein koskaan. Milloin lähikaupassa ollut myytävänä sorsa ? Poroa saa paremmin, tosin, kunnollinen poronliha sitten maksaakin aikalailla paljon.

No aloitus oli kai vegaaninen. Mikäpä siinä, kyllä meitsi tankkaa muutakin, kuin liharuokaa. Meneepi enenpi sen mukaan, mitä milloinkin tekee mieli. Hah, jonkinlaista bodylanguateta, mutta joskus vaan nyt tekee mieli salaattia. Jotenkin mun mun mielestä noit mieliteot kertoo siitä, mitä elimistö milloinkin tarvii.

Mä syönyt viimeaikoina paljon lihaa, alkaapi kai salaattikausi. Kesäkeittoa tekeepi mieli..

Ihminen on sekaravintoinen. Jos jättää jonkin ruoka-aineen vähälle, tahi pois, sitä pitää korvata muilla aineilla, vaikkapa sitten pillereillä. Vegaanitkin pysyy elossa ihan hyvin, net vaan joutuu pikkasen enenpi miettimään syömisiään, kuin jotkut muut. Lisäksi tietenkin laktoosijutut, tahi keliakiahommelit, allergiat. Jos noin, erikoisruokavalio vaatii oman huomionsa. Meitsi ei kuole potunpuutteeseen ikinä. Se ei ole suomalaisen ruokavalioon kuuluva tuote, joten ilman sitäkin pärjää mainiosti.

=DW=

Kiitos lisääntyvistä lihaa karttelevien tuttava- ja perhepiirin jäsenistä on omakin ruokavalioni muuttunut. Nyt löytyy nimittäin kaapeista raaka-aineita kuten esim. soijarouhetta. Se on mielestäni aivan jauhelihan veroista ja sitä voi ottaa pussista juuri niin vähän tai paljon kuin tarvitsee.

Tänään on vuorossa soija-kasvispihvit. Uunissa voi tehdä kerralla isomman määrän tai käyttää lettupannua, jos tarvitsee vain muutaman. Hiljattain tein yhden naisen herkullisen pikakaalilaatikon vokkipannussa soijarouheesta ja varhaiskaalista.

Minä syön kaikkea mikä ei eeltä pakene ja vähän menen peräänkin.
Kauan sitten elin lähes vuoden syömättä mitään lihaa muistuttavaakaan. Hirveän pitkä vuosi, sorruin joulukinkun edessä.

Voi tokkiisa, mikään ei ole niin hyvää kuin kunnon jänispaisti oluessa
hyvin haudutettuna.
Varsinkin jos sen jäniksen on itse vielä ampunut ja nahoittanut yms.

Kohtahan se aika taas alkaa, tosin viime aikoina on jäänyt vähemmälle
kaikenlainen metsässä liikkuminen. Jäniksetkin saaneet olla ihan rauhassa.