Vanhoja STEREOITA valmistetaan taas!

70-luvulla ei ollut kansalla tietokoneita. Taskulaskimet alkoivat yleistymään loppuaikoina. Vielä 1969 laskettiin koulussa laskutikulla.

Stereot ostin ehkä 1975. Viritinvahvistin (Yamaha) maksoi enemmän kuin teknikon kuukausipalkka (brutto). Kelanauhuri Akai yhtä paljon kuin väritelevisio eli teknikon lähes 2 kuukauden bruttopalkan. Siihen levysoitin, kaiuttimet (kahdet tein itse, yhdet ostin valmiina) ja myöhemmin käytetty kasettidekki tuplapesällä.
Ovat tallessa vieläkin ja toimivat kuin uutena. Aikansa huippulaatua.

Roskakatoksesta vuosi sitten pelastin viritinvahvistimen Nakamichi ja CD-soittimen Akai. Virittimen ostin 15 eurolla, merkki Kenwood. Netistä löytämieni arvojen mukaan vielä hivenen parempilaatuisia kuin nuo 40 v sitten ostetut. Kaikki toimii.

Antenni lapamato-T-antenni (8€) sisällä katon rajassa. On herkempi kuin kerrostalon kaapeliliitäntä, vaikka vieressä on vesi- ja ilmastointiputkia.

Mitä minä näillä teen? Kerrostalossa en voi kuunnella kuin kohtuuhiljaisella, etten häiritse naapureita.
Onhan minulla toki kuulokkeitakin. 1962 ostetut bakeliittikuoriset 4000 ohmin kuulokkeet merkkiä Omega, sitten roskakatoksesta löydetyt Sonyt ja 10 eurolla ostetut Philipsit. Kaikki toimii.
Ja matkaradio SchaubLorenz, ostettu laivasta 1960-luvulla. Maksoi siellä 350 mk, kaupassa 518 mk. Autonasentajan kuukausipalkka silloin noin 400 markkaa brutto. Verkkolaitteen suunnittelin ja tein itse (mm käämin muuntajan) noin 1968 sekalaisista irto-osista. Toimivat yhä,.

Vanhassa.vara.parempi kirjoitti:

70-luvulla ei ollut kansalla tietokoneita. Taskulaskimet alkoivat yleistymään loppuaikoina. Vielä 1969 laskettiin koulussa laskutikulla.

Stereot ostin ehkä 1975. Viritinvahvistin (Yamaha) maksoi enemmän kuin teknikon kuukausipalkka (brutto). Kelanauhuri Akai yhtä paljon kuin väritelevisio eli teknikon lähes 2 kuukauden bruttopalkan. Siihen levysoitin, kaiuttimet (kahdet tein itse, yhdet ostin valmiina) ja myöhemmin käytetty kasettidekki tuplapesällä.
Ovat tallessa vieläkin ja toimivat kuin uutena. Aikansa huippulaatua.

Roskakatoksesta vuosi sitten pelastin viritinvahvistimen Nakamichi ja CD-soittimen Akai. Virittimen ostin 15 eurolla, merkki Kenwood. Netistä löytämieni arvojen mukaan vielä hivenen parempilaatuisia kuin nuo 40 v sitten ostetut. Kaikki toimii.

Antenni lapamato-T-antenni (8€) sisällä katon rajassa. On herkempi kuin kerrostalon kaapeliliitäntä, vaikka vieressä on vesi- ja ilmastointiputkia.

Mitä minä näillä teen? Kerrostalossa en voi kuunnella kuin kohtuuhiljaisella, etten häiritse naapureita.
Onhan minulla toki kuulokkeitakin. 1962 ostetut bakeliittikuoriset 4000 ohmin kuulokkeet merkkiä Omega, sitten roskakatoksesta löydetyt Sonyt ja 10 eurolla ostetut Philipsit. Kaikki toimii.
Ja matkaradio SchaubLorenz, ostettu laivasta 1960-luvulla. Maksoi siellä 350 mk, kaupassa 518 mk. Autonasentajan kuukausipalkka silloin noin 400 markkaa brutto. Verkkolaitteen suunnittelin ja tein itse (mm käämin muuntajan) noin 1968 sekalaisista irto-osista. Toimivat yhä,.

Lue lisää

Jäi mainitsematta nuo viat. Levysoitin täysautomaattinen Dux eli Philips toisella nimellä. Vetohihna muuttui liimaksi, piti tehdä uusi. Tein polkupyörän sisäkumista ja päät liimasin yhteen pikaliimalla. Toiminut jo ainakin 30 vuotta. Koneistossa kaksi vetohihnaa muuttuivat liimaksi; putsasin ja tein uudet O-renkaista. Toimineet jo ainakin 30 v. Soittovarren palautuasutomatiikka ei toimi enää, jotain rikkoutunut. Korjausohjekirja on, mutta en ota riskiä korjauksen epäonnistumisesta. Liika automatiikka ei ole hyväksi; sen osan rikkoutuminen jota laitteessa ei ole, ei haittaa mitään.
Viritinvahvistimeen olen joutunut uusimaan asteikkovalolamput ainakin kertaalleen. Avokelanauhurin kelajarru kitisee, pitäisi purkaa ja kokeilla auttaako talkki kitinään. Tai vaseliini?

Vanhassa.vara.parempi kirjoitti:

Jäi mainitsematta nuo viat. Levysoitin täysautomaattinen Dux eli Philips toisella nimellä. Vetohihna muuttui liimaksi, piti tehdä uusi. Tein polkupyörän sisäkumista ja päät liimasin yhteen pikaliimalla. Toiminut jo ainakin 30 vuotta. Koneistossa kaksi vetohihnaa muuttuivat liimaksi; putsasin ja tein uudet O-renkaista. Toimineet jo ainakin 30 v. Soittovarren palautuasutomatiikka ei toimi enää, jotain rikkoutunut. Korjausohjekirja on, mutta en ota riskiä korjauksen epäonnistumisesta. Liika automatiikka ei ole hyväksi; sen osan rikkoutuminen jota laitteessa ei ole, ei haittaa mitään.
Viritinvahvistimeen olen joutunut uusimaan asteikkovalolamput ainakin kertaalleen. Avokelanauhurin kelajarru kitisee, pitäisi purkaa ja kokeilla auttaako talkki kitinään. Tai vaseliini?

Lue lisää

Korjauksen korjaus. Tuo Nakamichi oli pelkkä vahvistin, ei viritinvahvistin.
Tällaista se on vanhana ja yöllä: ei toimi aivo...

Vanhassa.vara.parempi kirjoitti:

Jäi mainitsematta nuo viat. Levysoitin täysautomaattinen Dux eli Philips toisella nimellä. Vetohihna muuttui liimaksi, piti tehdä uusi. Tein polkupyörän sisäkumista ja päät liimasin yhteen pikaliimalla. Toiminut jo ainakin 30 vuotta. Koneistossa kaksi vetohihnaa muuttuivat liimaksi; putsasin ja tein uudet O-renkaista. Toimineet jo ainakin 30 v. Soittovarren palautuasutomatiikka ei toimi enää, jotain rikkoutunut. Korjausohjekirja on, mutta en ota riskiä korjauksen epäonnistumisesta. Liika automatiikka ei ole hyväksi; sen osan rikkoutuminen jota laitteessa ei ole, ei haittaa mitään.
Viritinvahvistimeen olen joutunut uusimaan asteikkovalolamput ainakin kertaalleen. Avokelanauhurin kelajarru kitisee, pitäisi purkaa ja kokeilla auttaako talkki kitinään. Tai vaseliini?

Lue lisää

Muistan itsekin että yritin vaihtaa luistavia kumihihnoja kasettisoittimiin tai yritin lyhentää ja liittää niitä uudestaan mutta se ei oikein onnistunut.Joskus olisi riittänyt äänenvoimakkuutta säätävän potentiometrin vaihto mutta osat olivat usein niin vaikeasti irroitettavissa että työ jäi tekemättä.
Mekaniikka petti ja piirilevyt olivat täysin toimivia mutta niitä piirilevyjä ei pystynyt hyödyntämään millään tavalla.
Levysoittimen huoltaminen oli paljon helpompaa kun kuminauhan vaihtaminen onnistui helposti.Nykyään pidän levysoittimen kuminauhaa löysättynä kun se ei enää ole ollut käytössä.

70luku_kallista_aikaa kirjoitti:

Muistan itsekin että yritin vaihtaa luistavia kumihihnoja kasettisoittimiin tai yritin lyhentää ja liittää niitä uudestaan mutta se ei oikein onnistunut.Joskus olisi riittänyt äänenvoimakkuutta säätävän potentiometrin vaihto mutta osat olivat usein niin vaikeasti irroitettavissa että työ jäi tekemättä.
Mekaniikka petti ja piirilevyt olivat täysin toimivia mutta niitä piirilevyjä ei pystynyt hyödyntämään millään tavalla.
Levysoittimen huoltaminen oli paljon helpompaa kun kuminauhan vaihtaminen onnistui helposti.Nykyään pidän levysoittimen kuminauhaa löysättynä kun se ei enää ole ollut käytössä.

Lue lisää

Nuorna miehenä pimeni automankka,tais olla joku roystar merkkinen.Morapuukolla ruuvit auki ja totesin vetohihnan katkenneen.Tein uuden hihnan kodoomin renkaasta.En muista kondomin merkkiä mutta taisi pelittää viikonlopun yli jos auto ei ollut liikkeellä.Pientä huojuntaa tuli saudeihin soratiellä.Tyttöjä kyydissä nauratti tietysti 70-luvun ihmemies ja se että kuinka monikäyttöisiä tarpeita mies pitää hansikaslokerossaan..

Vanhassa.vara.parempi kirjoitti:

70-luvulla ei ollut kansalla tietokoneita. Taskulaskimet alkoivat yleistymään loppuaikoina. Vielä 1969 laskettiin koulussa laskutikulla.

Stereot ostin ehkä 1975. Viritinvahvistin (Yamaha) maksoi enemmän kuin teknikon kuukausipalkka (brutto). Kelanauhuri Akai yhtä paljon kuin väritelevisio eli teknikon lähes 2 kuukauden bruttopalkan. Siihen levysoitin, kaiuttimet (kahdet tein itse, yhdet ostin valmiina) ja myöhemmin käytetty kasettidekki tuplapesällä.
Ovat tallessa vieläkin ja toimivat kuin uutena. Aikansa huippulaatua.

Roskakatoksesta vuosi sitten pelastin viritinvahvistimen Nakamichi ja CD-soittimen Akai. Virittimen ostin 15 eurolla, merkki Kenwood. Netistä löytämieni arvojen mukaan vielä hivenen parempilaatuisia kuin nuo 40 v sitten ostetut. Kaikki toimii.

Antenni lapamato-T-antenni (8€) sisällä katon rajassa. On herkempi kuin kerrostalon kaapeliliitäntä, vaikka vieressä on vesi- ja ilmastointiputkia.

Mitä minä näillä teen? Kerrostalossa en voi kuunnella kuin kohtuuhiljaisella, etten häiritse naapureita.
Onhan minulla toki kuulokkeitakin. 1962 ostetut bakeliittikuoriset 4000 ohmin kuulokkeet merkkiä Omega, sitten roskakatoksesta löydetyt Sonyt ja 10 eurolla ostetut Philipsit. Kaikki toimii.
Ja matkaradio SchaubLorenz, ostettu laivasta 1960-luvulla. Maksoi siellä 350 mk, kaupassa 518 mk. Autonasentajan kuukausipalkka silloin noin 400 markkaa brutto. Verkkolaitteen suunnittelin ja tein itse (mm käämin muuntajan) noin 1968 sekalaisista irto-osista. Toimivat yhä,.

Lue lisää

Heh

Tutun kuuloista. Net oli valtavia summia, mitä nuorena laittoi änentoistolaitteisiin. Nykynuoret kuuntelee Spottifyetä tietsikalla. Ja mrkitkin tutun kuuloisia. Mä olen vaihdellut ja myynyt kamoja, kun ikuinen rahapula tietenkin aina ja musakamat jotain aivan ylellisyyttä, nytkin.

Mulle aina kuitenkin musa itsessään se tärkein juttu. Se vaan kun hifikärpänen puree, siihen ei auta asperiinikaan. Koko ajan tarkoitus uusia kamoja, vaikka musaa ei juuri itekkään "kuuntele", kuin netistä.

Itellä ennätys aikanaan kamoista kai oli: Alpine kasettidekki, just Dux-suoravetolevysoitin, Nad-CD-soitin, Priboy ekvalisaattori, Priboi esivahvistin, Priboi putkipäätevahvistin, Akai- studioluulokkeet, BBX- kaiuttimet edessä ja OR-kaiuttimet takana, paksut piuhat ja oletettavasti yks ensimmäisistä dolby-surrround nelikanava VHS-soittimista Akai.

Toi oli ysärin alussa. Hino systeemi. Jos sen sai säädetyksi :DDDDDDD Etenkin toi surround teki tuskaa, puoli leffaa meni kontallaan nuppeja väännellessä. Siis se oli myös kotiteatteri. Noin äänellisesti, se oli kyllä erinomainen. Noista kamoista jäljellä vinyylisoitin.

Mä muuten ostin CD-soittimen heti, kun niitä alkoi saamaan. Merkki oli toi NAD. Selanen pikkuongelma oli. Levyt hiton kalliita, eikä niitå oikein saanut ostetuksi mistään. Hupaisaa, soitin on nykyisiin halpissoittimiin vérrattuna srkea änentoistoltaan. Lisåksi CD-formaatti alkaa olemaan antiiikkia. JA mun mielestä edelleenkin kompressoiminen on perseestä ja vinyylissä se paljon puhuttu oikea, "elävä" ääni.

Nyt on kaksi tornia, toinen kaupungissa, toinen mökillä Ihan ok, merkkejä, ei paha äänentoisto kumpaankaan kuuntelutilaan. Ostin taannoin käytetyn Yamahan kasettidekin, kun on kasetteja paljon. Joopa, ei ole tullut kytketyksi. Näissä raskaan sarjan vehkeissä se hyvä puoli, niitä liikkuu käytetynä sopuhintaan, kaupasta erittäin hankala ostaa uutta samantasoista....

Kyllä mua musa ja äänentoisto kiinnostaa edelleen, mutta kun toi musan kuuntelu mennyt ull aika olemattomaksi, just klippiå netistä, edes muista, milloin olisi oikeasti kuunnellut jonkin sinfonian tms. Siis kuunnellut, kuullut kyllä. Mä käyn konserteissa aina joskus. Harvoin, en oikein viihdy ihmismassojen seassa, rokkipuoli jäänyt vähiin sillä osastolla. Kerran vuodessa oopperassa tms, se toimii, olympiastadionin huippukonsertti ei.

Käytännössä mulla seisoo kaks ihan laadukasta settiä tyhjän panttina, arjalaisen muskeliauton uudet vehkeet ostettuin kai pari vuotta sitten ei ole kukaan asentanut.

Ehkä ennen oli vähän välineurheilun makua ilmassa, nykyisin se ei niin tärkeää. Mutta asialliset kamat toki pitää kaikilla musafaneilla ja hifisteillä toki olla aina :DDD

=DW=