Olen tässä katellut yhdessä nuorimmaisen kanssa hänelle uutta kotia. Mitä arvostatte asuntoa valitessanne tai noh, jos valinta ei ole ajankohtainen, mikä tekee kodista the kodin?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 69
Vanhimmat
Ei täällä saa kiusata vanhoja miehiä nuorilla tytöillä.
Ainoastaan nuorekkailla kommenteilla.
Eikä niilläkään pidä typerästi antaa olettaa. :)
Minkäänlaista.
H.
Ai että sulle ei sais olla nuoria tyttöjä lähistöllä teillä siellä :). Vai että pitää kuitenki antaa olettaa että ois? Edes jonkunasteista denieriä :D.
Mun nuorimmaiseni on kyllä poika.
Ja heti oikein tyrkytettiin pojalle kämppä ja valittiin asujaksi kun oli äitee mukana :D
Niinpä.
Sana uusavuttomuus on ollut täsmäosuma.
Kuinka monet työnantajatkin kiroavat kun "äitee soittaa" ja kysyy "lapselle" töitä.
Niin tai äiti laski oikein. Vuokranatajana vanhemoi parsikunta joka arvostaa kunnollista poikaa jolla on äiti -poika -suhde kunnossa. Uskaltavat antaa vastarempatun yksiön hyvältä alueelta nuorelle miehelle. Kyse ei ollut uusavuttomuudesta vaan poika oli puhelussa vamuuttanut jo vuookranantajat, näyttö oli piste iin päälle. Nyt vain sitten poka itse päättää ottaako vaiko eikö.
Työpaikkojen saanissa on niin kova kilpailu että toki kaiki keinot käytetään mitä käytettävissä on. Äiti ei nyt kuitenkaan eikä isäkään niitä töitä sitten lapsen puolesta voi tehdä vaan ihan itse on kyntensä näytettävä.
Koti syntyy lapselle.
Koskaan se ei synny vanhemmille.
H.
Mitennii ei synny? Kyllä monä ainaki aina olen heti tiennyt kun olen katsellut itselleni asuntoa et mikä on mun koti. Se on joku asunnon henki tai semmonen. Millä lailla se toivotaan tervetulleeksi ihmisen.
Vanhemmille syntyy koti silloin, kun siihen syntyy perhettä.
En minäkään mitään asuntoa osannut kodiksi nimetä ennen lasten syntymää.
"ent.siivoojaparka"
Älä suotta vääntele.
Kun vanhemmille syntyy lapsi, syntyy lapsi kotiinsa.
Vanhemmat ovat syntyneet aikanaan omiin koteihinsa.-
H.
Ai nää kopioit ja slurpsit hunkzin;).
Sitä paitsi yksineläjilläkin on kotinsa.
Mmmmm.
Äiti täällä odottelee teidän kotonanne teitä syömään ... Öh!!
Miks sä mutsi oot meidän kotona?
Sen vaan tunsi sisään astuessaan, että tämä on se, missä tulen viihtymään.
Kävin katsomassa montaakin asuntoa silloin, kun oli muuton aika. Monessa tuli jo heti oven avattua sellainen kielteinen olo. Joissakin; njaa, äh, ei oikein. Ei itse asunnon ulkonäöissä tai sijainneissa mitään vikaa, mutta se tunne.
Tämä asunto oli kurjassa kunnossa silloin, kun tämän ensi kertaa näin (niin on tosin nytkin jo uudestaan), mutta silti tuli heti se sellainen olo, että tämä tulee olemaan minun kotini. 35 vuotta nyt asunut tässä ja viihtynyt tämän oman kaaokseni keskellä.
Minusta kodin on oltava asutun näköinen. En osaisi viihtyä sellaisessa, missä kaikki on tiptop järjestyksessä ja steriiliä ikäänkuin asuntoesittelyä odotellen.
No ekkönää justiisa päässy sanomasta että
"Vanhemmille syntyy koti silloin, kun siihen syntyy perhettä.
En minäkään mitään asuntoa osannut kodiksi nimetä ennen lasten syntymää. "
Koita nyt päättää, onko koti vaiko eikö ilman lapsia?
Muutoin olen tekstistäsi samaa mieltä. Kuten tuolla jo kirjoitin, kodin henki joko kutuu luo tai työntää pois.
Mullon ollu aina koti siin missä oon asunu yksin, kaksin, kolisin, nelisin viivisin tai kuusisinkin jopa. Minä olen tehnyt jokaisesta luukusta kodin. Omannäköisen. Mieluisan.
Miten niin?
Lapseni ovat nyt 34 ja 35. Samoja ikiä kuin kotini.
Ei ku 34 ja 36. Kodin kanssa saman ikäisiä.
Ahaa. Eli se et sinulle tuli asuntoa katsoessasi Se tunne ei olisi ollut mahdollinen ellei sinulla olisi ollut lapsia vai?
Osoitteesta tietää, että tää on koti, kun ei kellään muulla ole just tätä osoitetta.
Aitan seinässä on numerokyltti ja tuolla tiehaarassa tienviitta.
Ja tää on kotoisa ja kiva, nytkin istun pihalla ja putsaan puolukoita.
No sie asut sitten yksin :) jos kerta kellään mulla ei samaa osóitetta :D. Vitsi vitsi.
Vaikkapa noinkin, runoilijakin kirjoitti "yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin."
Puolukoitakin putsaat yksin.
:)
Juu. On asioista mitä ei kukaan voi puolestasi tehdä. Ne täytyy vain tehdä ja läpi käydä yksin.
Voisiko asunnon hankkia niin, että katsoo "tämän kämpän pihalla olisi kiva putsata puolukoita, survoa mustikoita, polkea sieniä..." Täällä kivempi sade kuin naapurilla.
Miksei, mikäli pitää noita tärkeimpinä valintaperusteina.
Minä pidän omasta rauhasta, pihaan ei näe naapureista, eikä ikkunoihin näy naapureita.
En toki pihan vuoksi tätä taloa kodikseni valinnut.
Jokaisella on omat vaatimukset, minkä perusteella kodistaan pitää.
Nuoremmalla polvella ainakin meillä on erilainen maku asunnon suhteen.
Ostin kolmion sen takia että siinä elämäntilanteessa se oli tarkoituksenmukainen. Ei ollut portaita, pääsi pyörätuolilla sisään. Saunan teetin jälkeenpäin.
Nyt asunto on turhan iso, pieni kaksio riittäisi jos tämän saisi joskus myytyä, jos ei niin asun nykyisessä.
Mökistä tykkään kun on kodikas, pieni ja lämmin.
Minusta ainakin vanhemmissa asunnoissa on oma tunnelmansa, joissakin se on melkein ahdistava.
Voi johtua muustakin kuin kummituksista, luulin eräässä asunnossa että sillä on huono karma kun yöllä ahdisti, syykin selvisi, naapurissa oli paha putkivuoto ja sen myötä hometta.
Kaupunki-yksiöissä ei voine paljoa makustella. Niit on hyväkuntoisia ja hunokuntoisia ja yleensä ovat kalliita. Kun pienistä asunnnoista on kova kysyntä. Kysyntä on isompi kuin tarjonta. Yksityisillä markkinoilla tuommonen 24-vuotias sinkkupoikamies ei ehkä ole halutuinta vuokraajamatskua jollei sitten äiti ole mukana katsomassa kämppää niin kuin taustajoukkojen esiintuojana :D.
Minä asun vanhassa talossa jonka etuna on suuri piha. Semmosta tonttia ei enää tänää saa vaan talot on parin metrin päässä toisistaan. Sijainti myöskin merkitsee paljon. Luontoa pitää olla ainaki vähäsen näkösällä.
Kuules siilimuori, et kait sinä sekaannu 24 vuotiaan miehen päätöksiin kodistaan miten hän sen sisustaa ja miltä asuinalueelta sen hankkii?
Jos mies ei itse voi edes vuokraansa maksaa niin tuskin sitä sinunkaan täytyy! Annahan jo aikuisen ihmisen ottaa vastuu teoistaan.
No hitto miksei :D.
En tetenkään sinsutukseen sekkau eikä hän antaiskaa vaikka mamma kyllä haluais laittaa sellaisen sievän ja siistin :).
Isossa kaupungissa, mistä nyt opiskeluiden päättyessä ja työelämän alettua hakee pientä yksiötä on jos nonenmoista luullua ja luukun tarjoajaa, joten olen kokemattomalle siinä avuksi. Siis hän itse valitsee kohteet, soittelee asunnon tarjoajalle sopii näyttöajan ja siinä vaiheessa esiin astun MÄ. Lähen mukaan näyttöön. Miksen lähtisi? Koen sen poikani tukemisena saada hyvä asunto ja hyvä vuokranantajakin. Tuommoset nuoret miehet kun eivät vättämättä ole halutuinta matsjua yksityisillä vuokramarkkinoilla.
höh: siis sisutukseen, luukkua
Nykyisin on mahollista et kun nuo asuntomarkkinat on niin kuumenneet tuollaista nuorta miestä saatetaan kuten meillä päivä sanotaan, ns, kusta silimään, ja sen äitää haluaa estää.
Siksi et lähde aikuisen 24 vuotiaan poikasi mukaan katsomaan asuntoa koska vuokranantaja tai asunnonmyyjä ja meklari pilkkaa ja nauraa selän takana pojallesi jos hänellä täytyy olla äiti tai isä völjyssä.. Anna nyt aikuisen miehen aivan itse tehdä omat päätöksensä. Sinun aikasi tulee sitten myöhemmin mennä vain kylään. Jätät siivoamiset, ruoanlaiton ja pyykkäykset pojalle itselleen tai hänen avovaimolle tai avomiehelle.
Tietenkin jos poikasi aikoo ostaa asuntomarkkinoilta vaikkapa talon tai huoneiston niin voit mennä miehesi kanssa sinne asunnon näyttelyyn kuin muutkin ihmiset, mutta ole sielläkin hajumatkan päässä pojastasi. Kirjoitat vain ylös mitä vikoja löysit asunnosta kun kolusitte kellarit, vintit ja otitte selvää putkistoista ja sähköliitännöistä ja kävitte haistelemassa josko haisee home, tai onko kosteusvaurioita muissa huoneistoissa ja onko taloyhtiöön tulossa mittavia korjauksia tai onko taloyhtiö konkurssin partaalla, tai onko asuinalueelle tulossa uudisrakennusta tms. Niistä asioista sitten keskustelette poikanne kanssa kotona.
Parempi pojan olla vaikka vuosi vuokralla jos ei edes tiedä jääkö sille opiskelupaikkakunnalle asumaankaan vai lähteekö kiertämään maailmaa.
Minä ainakin olen ylpeä siitä, että poikani pyysi minua käymään ensiesittelyssä ostaessaan oman asunnon. Parhaimmillaan kaksi päätä yhdessä on kuitenkin enemmän kuin 1 1. Sentään joku arvostaa meikäläisen kokemusta.
Miksi vuokra-asunnon hankinta poikkeaisi tästä? Kuka meistä haluaisi tehdä vaivalloisen muuton vain joutuakseen samaan ruljanssiin muutaman kuukauden kuluttua vaikkapa linjastosaneerauksen vuoksi?
Vuokraaja tai myyjä ei taatusti naureskele, jos hänellä itsellään on vilpittömät tarkoitusperät ja hinta kohdallaan.
Vastasit mielikuvituksesi pohjakta, lukisitkos aiemmat kommentit. Kuka on puhuut siivoiksista ja pyykkäyksistä?
Ja meillä päin ollaan vielä kyllä aika perhekeskeisiä, se mikä sopii teillä, ei sovi meillä ja päinvastoin. Tietyissä asioissa minukla ja pojalani ei ole hajumatkaa, on meidät sen verran yhteen liitetty.
Puhut mun suulla, olemma samoilla linjoilla. aureskelijolta en toden totta asunota hankkisikaan!
Helkkarin hyvä kysymys, siksi että pisti miettii. Asun piikkuseksi ja jos tarve voin muuttaa. Kotiin ei ole linnani :)
Mit tuo piikkuseksi tarkoittaa :)?
Heh, pikkuisesta eli itsekseni. Pystyn kyllä yövyttämään tarpeen tullen. Viime yönä oli vajaa 3 v. poika. En muistanut että ton ikäinen on humoristinen. Lähinnä tilannekomiikalle ollaan naurettu. Ilmapiiri tekee kodin, yksinkin. :)
Nii. Ilmapiiri on sama kuin kodin henki.
Jos jossakin mielenosoituksessa on uhkaava ilmapiiri, niin onko se silloin kotoista?
Ei minusta mut mites se aloitukseen liittyy?
Ei hän sitä kysymystään aloitukseen laittanutkaan.
Mikä ihmeen takku sinulla on aivoissasi? Onko päätäsi kuvattu, ettei siellä ole jotain pikku strokea tai sellaista jotain muuta?
"""" Ilmapiiri on sama kuin kodin henki.""""
Eihän kaikki ilmapiiri voi olla samaa kuin kodin henki.
Ai Sulla alkaa käydä tuo moodi taas päälle. Äippä.
Kodikkuus, seinillä ja muodoilla ei ole merkitystä, mutta se henki, se sen kodin luo.
Joskus kun menee toisen kotiin, saattaa miettiä, panis nyt tuon tuonne, olisi parempi, mutta ei voi mennä niin sanomaan. Ei edes omille lapsille, jokaisen koti on oma ja asujansa näköinen.
Olen myös aikoinani lapsilleni kodin rakentanut, ne oli tietysti semmoisia minun näköisiä sisustuksia. Nyt kuvioissa on jo ikiomat rakkaat sisustajat, onneksi. Ja on ollut hauskaa nähdä kuin toinen perhe elää täydellistä luovaa kaaosta, siis minun mielestäni, ja toisella on kaikki niin tiptop ja mitään turhaa ei ole.
Kyllähän kodikkuuteen, kodin henkeen ja kodissa viihtymiseen kuuluu tietysti läheiset, mutta näin yksin elävällä kaiken saa tai joutuu vain yksin kokemaan.
Koti on tärkeä, yksinasuvallekin. Yksin ja kodittomana vois olla aika surkeaa.
Vai että oikein äiti pitää olla mukana asuntoa valitsemassa.
Minkä ikäinen mammanpoika-Putte on?
No sehän on jo kerrottu tässä ketjussa.
No kato, niinhän olikin, että nuorimmainen. Hän tulee varmaan pysymään mamman nuorimmaisena koko ikänsä.
Oma nuorimmaiseni allekirjoitti vuokrasopimuksen edes näkemättä asuntoa itsekään. Hyvin on tyytyväinen asuntoonsa.
Nyt hän otti siihen myös alivuokralaisen tietämättä hänestä etukäteen muuta kuin etunimen, jonkun tuttavan tuttavan tuttava, joka tarvitsi kortteeria. Hyvin vaikuttaa olevan tyytyväinen alivuokralaiseensakin.
Hänen mottonsa onkin; no sithä sen näkkee.
Juu. Se on varmaa et häntä nuorempaa ei ole tulossa :).
Rohkea tytteli Sulla.
Minulla oli poika mukana asuntoa katsomassa ja hoitamassa kaikki talouteen vaikuttavat asiat. Takasi vielä lainankin, kun tyhjästä aloitin. Itse seisoin parvekkeelle ja hoin, että tämä se on. Poika oli silloin 27v. ja tämä se on edelleenkin.
Teillä on samat linjat kuin meillä, vuoroin ollaan auttamassa. Tosin lainoja en enää takaa kenellekkään eikä minua tarvitsisi taata.
Keittiö. Se, että saa oven kiinni perässään, ja on turvassa. CD-hylly ja stereot :) Sohva ja kynttilät. Kahvinkeitin ja sakset.
Mun koti on aina ollut siellä minne olen muuttanut. Ei ole niin seinistä kiinni.
En voi sanoa, että olisin kotiutunut mihinkään muuhun asuntooni ennen tätä. Aina on ollut sellainen väliaikaisen tuntu vaikka olisi asunut monta vuotta samassa.
Oletko ehkä muuttanut pakosta? Ehkä syy miksi muuttaa vaikuttaa? Itse en ole tähän saakka muuttanut minnekään muusta syystä kuin omasta tahdosta. Ensimmäinen asunto oli n. 16 m2 saunakamari, talvella vedet jäätyi, ja olihan se aika pieni. Mutta oli oma koti, eikä ollut isäpuolen tahmatassujakaan.
Ei minulle sentään häätöä ole mistään tullut vaikka kaksi taloa on mennyt purettavaksi minun jälkeeni. Yks hailee, ei ne hääviä kämppiä olleet.
Oma nimi ovessa.
Tai vähintään postilaatikossa.
HYvä kysymys, minullakin oli aina kotia laittaessani kaksi asiaa yli muiden, ne olivat kodikkuus ja viihtyisyys!
Valo on niiden saavuttamisessa avainasemassa.
Siksipä tässä viimeiseksi valitsemassanikin on suuret ikkunat, parveke on iso ja ne kaksi seinää, joiden kulmassa parveke on, ovat ikkunaseiniä.
Asunto on vain kaksio, sauna ja kylppis melko ison tilan ottavat.
Onneksi 2000-luvun taloissa on jo se kosteussulku seinälaattojen takana,
siltikin aina vedän ne lastalla kuiviksi ja pyyhinkin vielä sen jälkeen.
Hometta ei kotiin kaivata.
Viime aikoina homeesta on puhuttu niin paljon.
Valoisuus ja viihtyisyys ja siisteys on minunkin valintaperusteeni. Asunnon pohjaratkaisu merkitsee myös. Ja susr merkitys on myös alueen sijainnilla. Jos on hirveän levoton alue jossa ei sukalla ovetsa ulos astua iltaisin no thanks.
Kukapa sitä haluaisi asua alueella jossa ei voi mennä sukkasillaan ulos iltaisin.
Lastemme asuntojen valintoihin emme puuttuneet. Mitäpä se olisi meille kuulunut?
Omat asuntomme määräytyivät alkuvuosina työnantajien tarjoamien vaihtoehtojen puitteissa.
Myöhemmin tilan tarpeen, pohjaratkaisun ja sijainnin mukaan.
Penskojen lähdttyä on sijainnin merkitys kasvanut.
Eipä tuo ole ollut mitään tunnepohjaista haamuilua!
Vaimo.
Ihanasti sanottu mutta myös haaste vaimolle jos hän noin niin kuin yksin. Vai sanooko vaimos että KolavanKotka :)
Kyllä vaimolla varmaan on eniten kodin tuntua kun lapset ja lastenlapset tulevat käymään :)
Vaimon ollessa ulkomailla niin kotieläimet tulevat enemmän huomioiduksi, ruokkiminen ym..... ja tuovat kodikkuuden tuntua.
Hyvä kun olet tuon oivaltanut :).
Monille koti on myös paitsi asunto ja lepopaikka, myös työpaja - tai tila,
oikeus yksityisyyteen ja omaan rauhaankin - kummaltahan kuulostaa toikin heitto
- että mutsi - mitä sää oikein meidän kodissa teet?
Nuoret asuvat paljonkin omissa yhteisöissään, ilman sukupuolittunutta ja lisääntymiseen tähtääviä toimintoja, oikeus elää omaa elämäänsä
- kasvimaailmasta tuttua uros- tai naarasasetelmia, siellähän on myös suvutonta lisääntymistä tai tapauksia, jossa samassa yksilössä on perintönä olemassa noi molemmat ominaisuudet. Ilman pölytyksiä. Mulla intohimo lukea puutarhalehteä
lun sieltä löytyy paitsi kauniita kuvia myös tosi viisaita juttuja.
""" ...että mutsi - mitä sää oikein meidän kodissa teet?"""
Kummaltahan se kuulostaa, jos sen vain lukee sellaisenaan.
Se oli kyllä vain omalaatuiseni vastaus tuohon, kun hunksz tykkäsi, että
""""Kun vanhemmille syntyy lapsi, syntyy lapsi kotiinsa.
Vanhemmat ovat syntyneet aikanaan omiin koteihinsa.-""""
Mutta älä siitä välitä. Kun et ymmärtänyt, niin et ymmärtänyt.
Asukas tekee asunnosta kodin.
Asiahan on niin subjektiivinen kuin asia voi subjektiivinen olla. Yhdelle sopii vain omakotitalo maalta, toiselle käy kerrostaloasunto kaupungin keskustasta ja kolmas haluaa rivitaloasunnon kaupungin laidalta. Asumismuoto on ensimmäinen tekijä.
Itse kulkenut monen asunnon kautta, jotka ei oikein ole siltä oikealta kodilta tuntuneet. Tämän nykyisen, kahdeksan vuotta sitten hankitun, vanhan talon vasta alkoi tuntea kodikseen. Oman käden jälki, jokainen naulattu naula, ruuvattu ruuvi, liisteröity tapettivuota, ripustettu taulu, istutettu puu tai mikä tahansa mieleisensä itse tehty asia vain vahvistaa asunnon tuntemista oikeaksi kodikseen.
Tuo on totta, Muokkaamalla asuntoa mieleisekseen saa sen tuntumaan enemmän ja enemmän omalta. Siis oman käden jälki asunnossa.