Lukaisin täältä taas näitä juttuja yömyssy viskilasi kourassa... *huokaus*
Suomen paikalleen jysähtänyt hapannaamainen, vahingoniloinen vanhoollinen duunarikansanosa, työttömät, pummit, vihervasurit ja "taiteilijjat" rakastavat ihmisiä ja tarinoita joita ei voi kadehtia. Oma elämä ilmeisesti tuntuu hienolta joillakin kun jollakin toisella menee aivan päin helvettiä. Jos ei edes oikeasti niin sitten kuvitellaan loput meneväksi päin helvettiä.
Ahmivat juttuja ihmisistä joilla näyttää olevan elämänhallinta hukassa. Nauravat joillekin nykäsille ja tuksuille ja ihailevat jotakin kuolemaisillaan olevaa takavuosikymmenten artistia, josta kukaan ei ole kuullut mitään sataan vuoteen. Mulkku itsekäs juoppokin muuttuu kuoltuaan mediakielellä "mestariksi".
Kun Loiri oli kuolemaisillaan läskeihin, viinaan ja diabetekseen mutta lauloi viimeisillä voimillaan, niin tietty kansanosa oli vedet silmissä suuren karismaattisen monilahjakkuuden edessä kontallaan. Nyt kun Loiri on laihtunut ja elämä hallinnassa, niin eipä kiinnosta ketään enää koko ukko. Karismakin ilmeisesti katosi läskien myötä. Eihän sitä voi enää sääliä! Mulkku jätkä!
Joku nyhverö Armani on myös joillekin pienestä ponnistanut selviytyjäsankari täysin lavastetulla bullshitillään. Sitähän ei maailmaa näkemätön juntti tajua.
Useimpien duunarien itsensä ajama vastakkainasettelu "porvarien" ja heidän itsensä välille estää yhteistyön ja asenne duunarin vaurastumisen. Kateus on valmis.
Onneksi uudet sukupolvet ovat pääpiirteittäin fiksumpia. He eivät ihaile, naura eivätkä sääli itsensä tärviölle laittaneita ihmisraunioita. Nuorison kunnioitus pitää nykyään ansaita. Säälillä sitä ei saa.
Ei ole aika enää narkkarimuusikoiden. Heidät hylätään. Nyt ihaillaan tervitä arvoja, urheilijoita ja menestyjiä ja pyritään itse samaan. Tämä on tuoretta tutkimustulosta. Kurt Cobainit ovat nuorison suosikkeina vaihtuneet Usain Boltiin ja Robiniin.
Sitaatti: Meitä ei määritellä unelmien, toiveiden, ajatusten eikä pelkojen perusteella. Meidät määritellään tekojen perusteella.
Toinen: Älä uneksi elämääsi, elä unelmaasi.
Kolmanneksi: Ottakaa Suomen hyvästä nuorisosta mallia. Älkää kadehtiko, kerskatko, kiusatko älkääkä olko vahingoniloisia. Elämä on liian lyhyt niihin.
Ihailen energisiä kauppias ja myyntihenkisiä ihmisiä, nopeisiin päätöksiin kykeneviä johtajia, urheiluhenkisiä ja ylipäätään eteenpäin meneviä ihmisiä jotka katsovat tulevaisuuteen. Tarvitsen heidän seuraansa. Diggaan myös gämblääjiä ja rohkeita oman tiensä kulkijoita. Ihailen myös sitä laihtunutta Loiria.
Minulta ei sääliä eikä vahingoniloa irtoa kellekään. Auttaa voin jos pyydetään ja voin. Sääliin sortuvat jäävät surkuttelemaan kaatunutta maitoa ja silloin ei voi mennä eteenpäin.
Suomen paikalleen jysähtänyt hapannaamainen, vahingoniloinen vanhoollinen duunarikansanosa, työttömät, pummit, vihervasurit ja "taiteilijjat" rakastavat ihmisiä ja tarinoita joita ei voi kadehtia. Oma elämä ilmeisesti tuntuu hienolta joillakin kun jollakin toisella menee aivan päin helvettiä. Jos ei edes oikeasti niin sitten kuvitellaan loput meneväksi päin helvettiä.
Ahmivat juttuja ihmisistä joilla näyttää olevan elämänhallinta hukassa. Nauravat joillekin nykäsille ja tuksuille ja ihailevat jotakin kuolemaisillaan olevaa takavuosikymmenten artistia, josta kukaan ei ole kuullut mitään sataan vuoteen. Mulkku itsekäs juoppokin muuttuu kuoltuaan mediakielellä "mestariksi".
Kun Loiri oli kuolemaisillaan läskeihin, viinaan ja diabetekseen mutta lauloi viimeisillä voimillaan, niin tietty kansanosa oli vedet silmissä suuren karismaattisen monilahjakkuuden edessä kontallaan. Nyt kun Loiri on laihtunut ja elämä hallinnassa, niin eipä kiinnosta ketään enää koko ukko. Karismakin ilmeisesti katosi läskien myötä. Eihän sitä voi enää sääliä! Mulkku jätkä!
Joku nyhverö Armani on myös joillekin pienestä ponnistanut selviytyjäsankari täysin lavastetulla bullshitillään. Sitähän ei maailmaa näkemätön juntti tajua.
Useimpien duunarien itsensä ajama vastakkainasettelu "porvarien" ja heidän itsensä välille estää yhteistyön ja asenne duunarin vaurastumisen. Kateus on valmis.
Onneksi uudet sukupolvet ovat pääpiirteittäin fiksumpia. He eivät ihaile, naura eivätkä sääli itsensä tärviölle laittaneita ihmisraunioita. Nuorison kunnioitus pitää nykyään ansaita. Säälillä sitä ei saa.
Ei ole aika enää narkkarimuusikoiden. Heidät hylätään. Nyt ihaillaan tervitä arvoja, urheilijoita ja menestyjiä ja pyritään itse samaan. Tämä on tuoretta tutkimustulosta. Kurt Cobainit ovat nuorison suosikkeina vaihtuneet Usain Boltiin ja Robiniin.
Sitaatti: Meitä ei määritellä unelmien, toiveiden, ajatusten eikä pelkojen perusteella. Meidät määritellään tekojen perusteella.
Toinen: Älä uneksi elämääsi, elä unelmaasi.
Kolmanneksi: Ottakaa Suomen hyvästä nuorisosta mallia. Älkää kadehtiko, kerskatko, kiusatko älkääkä olko vahingoniloisia. Elämä on liian lyhyt niihin.
Ihailen energisiä kauppias ja myyntihenkisiä ihmisiä, nopeisiin päätöksiin kykeneviä johtajia, urheiluhenkisiä ja ylipäätään eteenpäin meneviä ihmisiä jotka katsovat tulevaisuuteen. Tarvitsen heidän seuraansa. Diggaan myös gämblääjiä ja rohkeita oman tiensä kulkijoita. Ihailen myös sitä laihtunutta Loiria.
Minulta ei sääliä eikä vahingoniloa irtoa kellekään. Auttaa voin jos pyydetään ja voin. Sääliin sortuvat jäävät surkuttelemaan kaatunutta maitoa ja silloin ei voi mennä eteenpäin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kivaa proosaa, tosi hyvin kirjoitettu ja lähes virheetöntä ulosantia.
Sitaatit nyt on tietty idealistisen lukiopimun ystävävihkosta lainattuja, mutta kuka noita nyt pystyy kiistämään. Itsellä ollut ainut motto, että "kaikkea pahaa vastaan ja kaiken hyvän puolesta " :)
Sä oot ollut rikkaitten teollisuuspohattojen kyydissä, diggaat gämblääjiä dude, sama täällä. 28 on parhaita kamujani :)