Täällä varmaan on paljon muitakin Blue Village Pakarangissa vierailleita (ainakin on ollut keskustelua). Itsekin siellä asuneena ja muualla Thaimaassa tuntuu asia olevan aika paljon mielessä vaikka kulunut jo aikaa tsunamista..
Mitä olette tehneet? Onko valokuvat kaivettu esiin vai keskitytty iloitsemaan että omat rakkaat ovat selvinneet?
Täällä on auttanut lukea näitä keskusteluja, valokuvia katseltu mutta toisaalta hiukan surullista katsella paikallisen rantakojuravintolassa (pakarangin rannalla)otettua onnellisen romanttista tunnelmaa. Aurinko laskenut mereen, kynttilät pöydissä, onnelliset kasvot- tippa tulee linssiin:´(
Mutta toivottavasti aika parantaa nämäkin haavat.
Mitä olette tehneet? Onko valokuvat kaivettu esiin vai keskitytty iloitsemaan että omat rakkaat ovat selvinneet?
Täällä on auttanut lukea näitä keskusteluja, valokuvia katseltu mutta toisaalta hiukan surullista katsella paikallisen rantakojuravintolassa (pakarangin rannalla)otettua onnellisen romanttista tunnelmaa. Aurinko laskenut mereen, kynttilät pöydissä, onnelliset kasvot- tippa tulee linssiin:´(
Mutta toivottavasti aika parantaa nämäkin haavat.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta on pidetty tyttöystävän kanssa albumit kiinni.
Olen harrastanut omaa terpiaani täällä >
http://www.thaiklupi.fi/foorumi/viewforum.php?f=21
Joo noilta sivuilta löytyy paljon tietoa. Täällä vaan luettu muiden kirjotuksia.
Onnea, kun olette pystyneet yhdessä käymään asioita läpi. Surullinen tilanne kun olen eronnut siitä tytöstä, jonka kanssa olin blue village pakarangissa joitain vuosia sitten. Soiteltiin mutta ei muuta. Nykyistäkään tyttöä ei oikein viitsi rasittaa. Aika auttaa
Bluevillage-laulua on kiva muistella varsinkin jos laulajana olivat ruotsalaiset tyttöset "blyy blyy viliis.." ja tanssikuviot med.