Yksinpurjehtijan rantautuminen

sooloilemaan

Kertokaapa kokeneemmat, miten pienellä purkkarilla rantaudutaan yksin luonnonsatamiin?

Mielikuvaharjoituksena tuli mieleen, että ajetaan vene hyvin hiljaa kohti rantaa ja lasketaan ankkuri/kiinnitetään poijuköysi. Sitten päästetään vene melkein kiinni maihin ja kiinnitetään takaköysi jotenkin (esim. pikalukoon). Sitten ripeä siirtyminen keulaan, josta heittoankkurin kanssa heitetään köysi rantaan ja toivotaan, että saadaan ote rannan pusikoista. Toimisiko käytännössä?

Mahtaako ankkurille olla olemassa jotain hyrräkelan tapaista jarrusysteemiä?

78

1841

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Jolla mukana ja vene ankkuriin, siinä varmin ja helpoin yksinseikkailijan rantautumisproseduuri.

    • dfghjk

      Rullataan purjeet, käynnistetään moottori ja ajellaan rantaan. Sitten narulla vene kiinni rantaleppään, ettei se karkaa. Siis se vene.

    • tumpelotumppi

      Parasta olisi jos veneen saisi suoraan vastatuuleen rantaan. Peräankkuri n. 20m ennen veteen ja kun keula on lähellä rantaa, hypätään tuulenpuoleisen köyden kanssa ja solmitaan se nopeasti esim. puuhun. Takaisin veneeseen, kiristetään hiukan ankkuriköyttä ja kiinnitetään se knaapiin. Sitten suojanpuoleinen etuköysi kiinni. Parasta olisi jos saisit keulaköydet kiertämään puun tai esim kalliokiilan ja takaisin veneeseen. Silloin lähtö jos keli muuttuu on helppoa.

    • Joakim1

      Luonnonsatama ja poiju kuulostaa erikoiselta yhdistelmältä, mutta kaipa joitain kaupunkien ja yhdistysten poijullisia satamiakin voi joku kutsua luonnonsatamiksi. Niissä sitten on yleensä myös laituri tai vähintäänkin koukut kalliossa.

      Yksin ei tietysti voi olla sekä keulassa että perässä ja aikaa menee väkisin minuutteja kunnes vene on tukevasti kiinni molemmista päistä. Satamapaikka on pakko olla niin suojainen, että vene pysyy paikallaan tuon ajan. Sopivalla tuulensuunnalla saattaa voida roikkua pelkän ankkuriköyden tai keulaköyden varassa, mutta aika harvinaista se on eli varsin tyyntä pitäisi olla ko. paikassa.

      Heittoankkuri maihin ei varmasti ole järkevä ratkaisu, vaikka joskus saattaisi onnistuakin. Kyllä vene pitää saada pysähtymään niin, että pääset maihin sitomaan keulaköyden.

      • olenääliö

        Pöljä et ymmärtänyt aloittajan ajatusta...sama ongelma tultaessa yksin laituriin!


      • sooloilemaan

        Monissa retkisatamissa on poijut, mutta ei laituria. Mutta tämä ei liene olennaista. Olennaista on tuo, että mikä on paras tapa olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. :)


      • Joakim1
        olenääliö kirjoitti:

        Pöljä et ymmärtänyt aloittajan ajatusta...sama ongelma tultaessa yksin laituriin!

        Laituriin rantautuminen yksin on kyllä huomattavan erilaista ja helpompaa kuin saaren rantaan. Laiturissa on usein veneitä, joihin voi nojata, ja jos ei ole, pääsee usein kylkikiinnitykseen. Laiturissa ei myöskään ole kalliota/kiviä, joihin helposti kolhii keulan ennen kuin ehtii hypätä tai köysiä kiinnittäessä.


    • FF31

      Itse olen suosiolla jäänyt ankkuriin luonnonsatamissa. Joskus olen tosin tehnyt niin, että olen jäänyt ankkuriin ja sitten vetänyt rantaan keulasta köyden jollalla. Sen jälkeen on helppo viritellä keula rantaan veneestä käsin, kun voi keulasta kiristää ja ankkuriköyttä päästää. lopputulos keula rannassa :). Pikkasen vaivaa, mutta onhan se kiva, kun keulasta voi suoraan hypätä maihin =).

      Laituriin meno yksin on helppo, Oli poiju tai ankkuri, niin jos käyttää liinaa, niin se purkautuu hitaasti rullalta ja aavistuksen jarruttaa veneen liikkeitä. siinä saa minuutin kaksi extra aikaa mennä keulan ja perän välillä.

      Isommassa veneessä olen miettinyt, voisiko poijuköyden vetää niin, että se olisikin kiinni keulan knaapissa. Näin perää voisi kiristää keulasta nopeasti tarvittaessa. Kovemmalla kelillä tämä voisi olla toimiva ratkaisu.

      Joskus kovahkolla sivutuulella olen tehnyt niin, että olen laittanut poijuköyden (liinan) kulkemaan knaapin keskellä olevasta reiästä. Se on antanut poijuköyteen lisää kitkaa joka on taas antanut pikkasen lisäaikaa saada keula kiinni ja sitten kiristämään poijua.

      Yleensä tosin omalla FF31 - kevyellä veneellä ongelma on se, että vene lähtee sivuttain pienimmästäkin tuulenpuuskasta, Nopeus on siksi valttia rantautumisessa ja kun on etukäteen homman miettinyt, niin harvoin tulee ongelmia.

      Lähtöihin olen ottanut sellaisen tavan, että vedän juoksevan köyden laiturin kiinnityksen läpi jonka pystyn päästämään istumalaatikosta. Sitten vaan toinen pää irti pakilla ulos ja toisesta päästä koko köysi sisään.

      • sooloilemaan

        Se on vaan jolla pienessä veneessä aika riesa. Perässä jarruttaa ja kannelle ei mahdu. Puhallettavaa on taas rasittava täyttää ja tyhjentää.

        Joku harppuunatykki keulalle voisi myös toimia. Ensin ankkuriin rannan lähelle, siitä tykillä köysi maihin ja sitten vekslaamaan. :)


      • FF31

        Kumijollan vaikutus vauhtiin on kyllä hyvin pieni - testattu on. Lähes olematon. Tietysti jos on kisaamassa, niin silloin jollaa tuskin kannattaa hinata.


    • ancormatic

      Laite löytyy jolla homma toimii. Sähköinen ankkuri peli kaukosäädöllä. Voit käyttää poijuhakaa tai ankkuria ja homma hoituu helposti yksin...

      • FF31

        Tämä on hyvä pointti. Tutun veneessä on perässä ankkuri juurikin ankkuripelillä. On tosi kätevä, kun sitä voi kiristää samalla kun on keulassa.


      • sooloilemaan

        Moottori kaukosäädöllä voisi toimia myös. Voisi keulasta ohjata rantaan ja jarruttaa lähellä.


    • helppo.homma

      Helppo homma.

      Valitaan ranta jossa on riittävästi vettä ja joka on tuulensuojainen. Keulaan pitkät köydet valmiiksi ja ankkuri valmiiksi, keulaportaat myös jos sellaiset on. Sitten lähestyt normaalisti, sopivassa kohdassa lasket ankkurin ja annat ankkuriköyden juosta vapaasti. Lähestyt hitaasti rantaa. Viitisen metriä ennen rantaa voit laskea 5-7 metriä ankkuriköyttä lisää ja laittaa ankkuriköyden kiinni knaapiin jos haluat (tyynellä ei ole tarvetta). Kävelet rauhallisesti keulaan, astut rantaan ja stoppaat vauhdin (hiljaisen vauhdinhan stoppaa kyllä käsivoiminkin). Otat keulaköydet rantaan ja tyrkkäät veneen pari metriä ulos rannasta, käyt sitomassa keulaköydet kiinni, vedät veneet takaisin lähelle, noudet veneeseen ja laitat keulaköydet sopivalle kireydelle. Sitten vaan kiristät ankkuriköyden.

      Siinä se.

      Vaikeusastetta tulee lisää jos valitset paikan jossa on sivutuuli. Älä tee niin ennenkuin osaat homman.

      • juuri.noin

        On sen verran napakasti kerrottu, että on pakko kysyä, montako vuotta olet tuota rantautumista harjoitellut?


      • luonnonrantaan

        Tällä pisteet minultakin. Turha sitä hommaa on liian monimutkaiseksi tehdä.
        Jos perä sattuu luisumaan vhän sivulle sillä välin ku kiinnittelee keulaköysiä, niin sen saa oikaistua ankkuriköyttä kiristämällä.

        Hyvä neuvo tuossa on, että keulaköysien lopullinen säätö tehdään veneestä, ei siltä puulta/kallionkolosta.

        Jolla on kyllä mukava yksinpurjehtijalle, ankkuriin laittaminen käy tosi nopeasti ja helposti, ei muuta kuin ankkuria alas ja se on siinä. Toki jolla on sitten riesa vierasvenesatamissa, tarttuu poijuihin.

        Minä olen harjoitellut yksinrantautumista 29 vuotta.


      • 30v
        juuri.noin kirjoitti:

        On sen verran napakasti kerrottu, että on pakko kysyä, montako vuotta olet tuota rantautumista harjoitellut?

        Harjoittelu on väärä sana. Olen rantautunut yksin (ei tietenkään aina) ainakin 30 vuoden ajan.


      • juuri.noin
        30v kirjoitti:

        Harjoittelu on väärä sana. Olen rantautunut yksin (ei tietenkään aina) ainakin 30 vuoden ajan.

        Yli kolmekymmentä vuotta on minullakin, mutta harjoittelulta se silti tuntuu, ellei rantautumispaikka ole tyven, jolloin kaiken voi tehdä hätäilemättä ja juoksematta.


      • sooloilemaan
        luonnonrantaan kirjoitti:

        Tällä pisteet minultakin. Turha sitä hommaa on liian monimutkaiseksi tehdä.
        Jos perä sattuu luisumaan vhän sivulle sillä välin ku kiinnittelee keulaköysiä, niin sen saa oikaistua ankkuriköyttä kiristämällä.

        Hyvä neuvo tuossa on, että keulaköysien lopullinen säätö tehdään veneestä, ei siltä puulta/kallionkolosta.

        Jolla on kyllä mukava yksinpurjehtijalle, ankkuriin laittaminen käy tosi nopeasti ja helposti, ei muuta kuin ankkuria alas ja se on siinä. Toki jolla on sitten riesa vierasvenesatamissa, tarttuu poijuihin.

        Minä olen harjoitellut yksinrantautumista 29 vuotta.

        Jollahan se olisi hieno, mutta tuollaiseen 25..28 jalkaiseen pikkupurkkariin jalkaiseen aika hankala ympätä. Joku puhallettava kompressori olisi varmaan ainoa fiksu vaihtoehto.


      • luonnonrantaan
        sooloilemaan kirjoitti:

        Jollahan se olisi hieno, mutta tuollaiseen 25..28 jalkaiseen pikkupurkkariin jalkaiseen aika hankala ympätä. Joku puhallettava kompressori olisi varmaan ainoa fiksu vaihtoehto.

        Perässä se tulee. Satamissa tiellä ja hieman hidastaa matkaa, siinä haitat.
        Hyvä kova jolla on parempi soutaa ja hinata kuin kumijolla. Kumijolla parempi jos haluat käyttää perämoottoria. Molemmista kokemuksia.
        Kumijollaa ei jaksa tyhjentää ja pumpata joka päivä.


    • Tässäpätämä

      1. Heittää ankkurin veteen. Ankkurinarun toinen pää on kiinni veneessä.

      2. Sitten ajaa varovasti rantaan ja laittaa keulan löysästi nopsaan kiinni.

      3. Tämän jälkeen kiristää ankkurinarun sopivalle tiukkuudelle.

      4. Viimeistelee keulan kiinnitykset.

    • 28m

      Oma vuosien varrella hyväksi havaittu menetelmä:

      - Tärkein sääntö yksinpurjehtijalle: valitse suojainen luonnonsatama. Tästä ei kannata tinkiä, tai homma menee enemmän tai vähemmän showksi. Siis valitse sen hetkiseltä ja ennustetulta tuulelta oikeasti suojainen luonnonsatama.

      - Tarvittaessa käy ankkuria laskematta hitaasti ajamalla rannassa asti kurkkaamassa onko aiottu kiinnityspaikka sopiva. Jos tiedät paikan sopivaksi, tämän voi jättää väliin.

      - Uusi lähestyminen kohtisuoraa kiinnityspaikkaa kohti ja laske ankkuri. Jätä liina juoksemaan rullalta. Etäisyys riippuu odotetusta tuulesta, syvyydestä, muiden veneiden määrästä ja pysähdyksen kestosta. Mitä isompi luku näissä, sen kauempana lasku. Normisti riittää n. 3-5 veneen mittaa.

      - Kun vene lähestyy sopivalla hitaudella rantaa, siirry keulaan ja ota tuulenpuoleinen köysi kouraan. Laskeudu rantaan, pysäytä vene oikealle etäisyydelle ja vie köysi kiinnityspaikkaan. Solmi, tai jos köyttä riittää tuo takaisin veneelle.

      - Kiipeä veneeseen ja kiskaise ankkuriliina about sopivan kireälle knaapiin.

      - Takaisin keulaan ja suojan puoleinen köysi kiinni.

      - Nyt voit rauhassa sammuttaa koneen ja säätää köydet lopullisesti.

      Kokemuksen myötä tuo onnistuu pikkutuulesssakin, mutta eka sääntö on ehdottoman tärkeä. Ainakin saaristossa noita suojaisia paikkoja löytyy joka tuulelta suojaa antamaan.

      • sooloilemaan

        Tuollainen ankkuriliina voisi tietysti olla kätevä, vielä jos siinä olisi kaukosäätimellä toimiva lukko tai jonkinlainen jarru, joka estää veneen kääntymisen poikittain.

        Itsellä kokemusta vain köydestä, joka helposti sotkeutuu, kun jättää vapaasti juoksemaan.

        Siinä komppaan muita, että tärkeintä hommassa on varmasti oikean paikan valinta: tuulensuoja ja ranta, mistä pääsee helposti maihin. Sivutuulella rantautuminen on vaikeaa jo porukallakin, saati yksin.


    • dfghjk

      Jos purjeveneellä on liikkeellä, niin on parasta valita ranta, jossa ei tuule.

    • kokemustalöytyy

      Kyllähän yksinpurjehtija pääsee helposti rantaan kovemmassakin sivutuulessa, kunhan ei ole liikaa aallokkoa.
      Hanki ensin veneeseen autopilotti ja keulaan itse tehty suojus, siis sellainen fendari joka pysyy paikallaam ja suojaa keulan koko pituudelta kunnolla.
      Laske ankkuri veteen sopivan matkan päässä rannasta, esim 30 metriä, kunhan olet varmistanut ettei se lopu kesken, eli on riittävän pitkä varmuusvaroineen. 50 m on aika hyvä pituus. Aja sitten autopilotilla rantaan hidastaen vauhti nollaan juuri kosketus hetkellä, ja laita sen jälkeen heti reilusti lisää kaasua. Peräankkurin köydessä ei pidä olla niin paljoa löysää että se yltää potkuriin! Autopilotti pitää suunnan, kun peräsin on potkurivirrassa, ja kitka pitää keulan paikallaan liikkumatta, tällöin peräkään ei suuremmin liiku. Nyt voit kaikessa rauhassa viritellä keulaköydet paikalleen ja sopiviin pituuksiin. Mitään kiirettä ei ole. Lopuksi sammutat koneen ja kiristät peräköyden.
      Helppoa kun sen osaa ja varustus on tarkoituksenmukainen. Tuohon tarkoitukseen sopivia fendareita vaan ei löydy valmiina, vaan teet ne itse, esim polyeteenivaahdosta, sitä samaa mitä retkipatjoista löytyy, mutta on sitä levyfendareissakin käytetty. Muoto pitää olla niin hyvin keulaan svitettu, ettei irtoa, ja fendarin kiinnitysköysiä riittää tuplat molemmin puolin, kun ne ovat juuri oikeassa paikassa ja suunassa. Sovita ne veneeseen telakalla talvikaudella.

      • FF31

        Olisi kiva nähdä "kokemustalöytyy" miekkosen vene. Ainakin ne luonnonsatamat, joihin minä olen "pysäköinyt" on tyypillisesti sellaisia, että se ei ole keula, joka ensimmäisenä osuu kallioon, vaan köli.

        Ohje toimii laitureihin tultaessa, mutta harvassa on ne luonnonsatamat, joihin noin voi tulla.


      • Joakim1

        Siis lasikuituveneellä ilman kölirautaa kalliorantaan? Saa kyllä olla todella sopiva paikka ja varovainen alkuosuma, jotta gelcoat pysyy ehjänä, vaikka välissä olisikin retkipatja. Meneekö tuo keulafendarisi paljonkin vesilinjan alle? Vai onko keulasi todella viisto ja paikat sellaisia, että osumakohta on selvästi vesilinjan yläpuolella.

        Kovempi sivutuuli on tietysti suhteellinen käsite, mutta vaikea kuvitella, että vaikkapa 8 m/s sivutuulessa moottori pitäisi veneen suorassa noin. Kun vene alkaa kääntyä, tulee aikamoinen paniikki. Potkurivirta painaa keulaa viistosti rantaan ja jossain vaiheessa keula alkaa liukua sivuttain ja siitä ei mene montaa sekuntia siihen, että vene on poikittain rannassa, pahimmillan peräsin vauriotuneena. Tai lähtee kovaa vauhtia hallitsemattomasti yksin jonnekin. Autopilotitkin yleensä luovuttavat ja lopettavat ohjaamisen, kun suunta poikkeaa liikaa.

        Erilaiset ammattiveneet käyttävät tuota tekniikkaa usein, mutta vastassa on suojattu laituri tai kyse on metalliveneestä. Lisäksi tehoa on runsaasti tuulipintaan nähden ja ohjaamista ei anneta autopilotille.


      • Reiska2K

        Kovasti taas tuomitaan tuo hyvä keino. On tietysti selvitettävä rannan muoto kun siihen on menossa.
        On muuten paras keino yksin rantauvalle tämä autopilotilla suoraan pitäminen.
        Jos niin paljon tuulee ettei se pysy päällä, on silloin syytä etsiä toinen paikka.
        Minä tein kuljetushihnan pätkästä eräänlaisen kalossin keulaa suojaamaan. Sen kanssa voi keulaa painaa pahaa paikkaa vasten turvallisesti rantautumisen aikana.
        Laituria vasten koneella painettaessa olen joillakin nähnyt jonkinlaisen muotoillun suojuksen, joka pysyy paikallaan vedenpinnan yläpuolella.
        Kun tulee laituriin niin sen autopilotin voi kytkeä päälle vasta sitten kun keula on kiinni oikeassa paikassa laituria. Täytyy huolehtia että poijuköysi on sen varran tiukalla ettei se joudu potkurivirtaan. Sitten vaan rauhassa kävellään keulaan ja kiinnitetään keulaköydet oikeaan pitutuuteen ja lopuksi kiristetään peräköysi - ilman mitään hätäilemistä.


      • kokemustalöytyy
        FF31 kirjoitti:

        Olisi kiva nähdä "kokemustalöytyy" miekkosen vene. Ainakin ne luonnonsatamat, joihin minä olen "pysäköinyt" on tyypillisesti sellaisia, että se ei ole keula, joka ensimmäisenä osuu kallioon, vaan köli.

        Ohje toimii laitureihin tultaessa, mutta harvassa on ne luonnonsatamat, joihin noin voi tulla.

        Juu, kalliorannat ovat harvinaisempia kuin muut, mutta kyllä niitäkin on aika paljon.
        Tosin en näe mitään syytä miksei tuo toimisi pehmeissä pohjissa kölin varassakin, mutta sitä en ole kokeillut, ja silloin täytyisi olla varma ettei köli osu kiveen ja lähde ohjaamaan siitä sivuun.


      • kokemustalöytyy
        Joakim1 kirjoitti:

        Siis lasikuituveneellä ilman kölirautaa kalliorantaan? Saa kyllä olla todella sopiva paikka ja varovainen alkuosuma, jotta gelcoat pysyy ehjänä, vaikka välissä olisikin retkipatja. Meneekö tuo keulafendarisi paljonkin vesilinjan alle? Vai onko keulasi todella viisto ja paikat sellaisia, että osumakohta on selvästi vesilinjan yläpuolella.

        Kovempi sivutuuli on tietysti suhteellinen käsite, mutta vaikea kuvitella, että vaikkapa 8 m/s sivutuulessa moottori pitäisi veneen suorassa noin. Kun vene alkaa kääntyä, tulee aikamoinen paniikki. Potkurivirta painaa keulaa viistosti rantaan ja jossain vaiheessa keula alkaa liukua sivuttain ja siitä ei mene montaa sekuntia siihen, että vene on poikittain rannassa, pahimmillan peräsin vauriotuneena. Tai lähtee kovaa vauhtia hallitsemattomasti yksin jonnekin. Autopilotitkin yleensä luovuttavat ja lopettavat ohjaamisen, kun suunta poikkeaa liikaa.

        Erilaiset ammattiveneet käyttävät tuota tekniikkaa usein, mutta vastassa on suojattu laituri tai kyse on metalliveneestä. Lisäksi tehoa on runsaasti tuulipintaan nähden ja ohjaamista ei anneta autopilotille.

        Sen fendarin paksuus on minimissään 10 cm keulan kohdalla, siitä kylkiinpäin toki vähemmän. Kyse on siis itse liimatusta vehkeestä, eikä yhdestä retkipatjan palasta. Alkuosuman pitää toki olla varovainen, mutta ei mikään olematon. Olennaista on vain että ne iskut puuttuvat, eli ei vauhdilla päin eikä aallokkoa. Mitään gelcoat vaurioita ei ole tullut viimeisten 15 vuoden aikana.

        "Kovempi sivutuuli on tietysti suhteellinen käsite, mutta vaikea kuvitella, että vaikkapa 8 m/s sivutuulessa moottori pitäisi veneen suorassa noin."
        Mitäpä jos ensin kokeilisit ihan rauhassa vaikkapa gastin kanssa, etkä kuvittelisi vaan jotain. Ilman pehmusteen tekemistä pääset helpommalla jos kokeilet laituria vasten, jolloin riittää yksinkrtaisempi muoto, kun pehmuste onkin kiinni laiturissa.

        Kokemukseni mukaan 31 jalkainen vene vajaan 20 hv:n koneella S-vetolaitteella ja 16" potkurilla pitää hyvin keulan paikallaan 14-15 m/s tuulessa, ja pitäisi todennäköisesti selvästi kovemmassakin kelissä paikassa, jossa aallokkoa ei ole käytännössä lainkaan. Luonnollisesti sen keulan pitää olla kohtisuoraan pintaa vasten, eikä viistosti. Käyttämäni pinnapilotti ei käsittääkseni tiedä eikä välitä mitään siitä missä asennossa peräsin on, se tulkitsee vain veneen asennon muutoksia.
        Kyllä sisäkone painaa venettä rantaan yli 1 kN voimalla, joten sivupitoakin on enemmän kuin mies jaksaisi kiskoa, se pehmustehan painuu kallion rakoihin ja pitää siten muutenkin kuin kitkalla eli laskennallinen kitkakerroin on yli yhden. Peräsin ohjaa potkurivirtaa erittäin hyvin, kun akselin etupuolellakin on lapapintaa. Tässä voi toki olla veneiden välillä eroja. Pitävyyden voi toki varmistaa ennenkuin laittaa autopilotin päälle suuntaa pitämään, ihan pinnasta kääntämällä. Kiirettä ei todellakaan kannata pitää.


      • kokemustalöytyy
        Joakim1 kirjoitti:

        Siis lasikuituveneellä ilman kölirautaa kalliorantaan? Saa kyllä olla todella sopiva paikka ja varovainen alkuosuma, jotta gelcoat pysyy ehjänä, vaikka välissä olisikin retkipatja. Meneekö tuo keulafendarisi paljonkin vesilinjan alle? Vai onko keulasi todella viisto ja paikat sellaisia, että osumakohta on selvästi vesilinjan yläpuolella.

        Kovempi sivutuuli on tietysti suhteellinen käsite, mutta vaikea kuvitella, että vaikkapa 8 m/s sivutuulessa moottori pitäisi veneen suorassa noin. Kun vene alkaa kääntyä, tulee aikamoinen paniikki. Potkurivirta painaa keulaa viistosti rantaan ja jossain vaiheessa keula alkaa liukua sivuttain ja siitä ei mene montaa sekuntia siihen, että vene on poikittain rannassa, pahimmillan peräsin vauriotuneena. Tai lähtee kovaa vauhtia hallitsemattomasti yksin jonnekin. Autopilotitkin yleensä luovuttavat ja lopettavat ohjaamisen, kun suunta poikkeaa liikaa.

        Erilaiset ammattiveneet käyttävät tuota tekniikkaa usein, mutta vastassa on suojattu laituri tai kyse on metalliveneestä. Lisäksi tehoa on runsaasti tuulipintaan nähden ja ohjaamista ei anneta autopilotille.

        "Meneekö tuo keulafendarisi paljonkin vesilinjan alle? Vai onko keulasi todella viisto ja paikat sellaisia, että osumakohta on selvästi vesilinjan yläpuolella."
        Menee noin 10 cm pohjan puolelle, ja osumakohta on yleensä vesilinjan yläpuolella. Oiskohan viistous jotain 25...30 asteen luokkaa pystysuorasta, ei nyt just oo mittaustuloksia.
        Alapuolisessa osumakohdassa on se ongelma, ettei osumapinnan muodot näy, joten olis vaikea saada kohtisuoraan, ja se on hyvin oleellista. Kannattaa siis valita yksin liikkuessaan paikka sopivaksi.


      • R33BlueEyes
        FF31 kirjoitti:

        Olisi kiva nähdä "kokemustalöytyy" miekkosen vene. Ainakin ne luonnonsatamat, joihin minä olen "pysäköinyt" on tyypillisesti sellaisia, että se ei ole keula, joka ensimmäisenä osuu kallioon, vaan köli.

        Ohje toimii laitureihin tultaessa, mutta harvassa on ne luonnonsatamat, joihin noin voi tulla.

        Purjeveneet suunnitellaan liian herkiksi ja haavoittuviksi. Moottorivenepuolelta sentään löytyy kölirautaa ja törmäyslistaa. Jos olisin rahamies teettäisin alumiinista veneen, johon integroitaisiin vaihdettava PUR-puskuri lohenpystörakenteella. Saisi ottaa tarvittaessa ihan rauhassa tukea laiturista. Samanlaisen voisi laittaa suojaamaan kölin etureunaa. Törmäyslistakaan ei ole huono jos pitää paalujen väliin sovittaa. Yksinpurjehtijalla suurin haaste on tosiaan miten saisi peräköyden lukittua esim. 5 m ennen rantaa, jotta saa rauhassa kävellä keulaan ottamaan vastaan. Pikkuvene antaa enemmän anteeksi kun käsivoimin pystyy pysäyttämään. Omaa venettä ei enää pysäytä jos nopeutta on hiukankin liikaa. N. 0,5 solmua saisi olla nopeutta maksimissaan ja ohjattavuus heikkenee huomattavasti n. solmun nopeudella. Monta viritelmään on mielessä tuohon peräköyden kiinnittämiseen, mutta vielä en ole mitään lähtenyt toteuttamaan.


      • Joakim1
        kokemustalöytyy kirjoitti:

        Sen fendarin paksuus on minimissään 10 cm keulan kohdalla, siitä kylkiinpäin toki vähemmän. Kyse on siis itse liimatusta vehkeestä, eikä yhdestä retkipatjan palasta. Alkuosuman pitää toki olla varovainen, mutta ei mikään olematon. Olennaista on vain että ne iskut puuttuvat, eli ei vauhdilla päin eikä aallokkoa. Mitään gelcoat vaurioita ei ole tullut viimeisten 15 vuoden aikana.

        "Kovempi sivutuuli on tietysti suhteellinen käsite, mutta vaikea kuvitella, että vaikkapa 8 m/s sivutuulessa moottori pitäisi veneen suorassa noin."
        Mitäpä jos ensin kokeilisit ihan rauhassa vaikkapa gastin kanssa, etkä kuvittelisi vaan jotain. Ilman pehmusteen tekemistä pääset helpommalla jos kokeilet laituria vasten, jolloin riittää yksinkrtaisempi muoto, kun pehmuste onkin kiinni laiturissa.

        Kokemukseni mukaan 31 jalkainen vene vajaan 20 hv:n koneella S-vetolaitteella ja 16" potkurilla pitää hyvin keulan paikallaan 14-15 m/s tuulessa, ja pitäisi todennäköisesti selvästi kovemmassakin kelissä paikassa, jossa aallokkoa ei ole käytännössä lainkaan. Luonnollisesti sen keulan pitää olla kohtisuoraan pintaa vasten, eikä viistosti. Käyttämäni pinnapilotti ei käsittääkseni tiedä eikä välitä mitään siitä missä asennossa peräsin on, se tulkitsee vain veneen asennon muutoksia.
        Kyllä sisäkone painaa venettä rantaan yli 1 kN voimalla, joten sivupitoakin on enemmän kuin mies jaksaisi kiskoa, se pehmustehan painuu kallion rakoihin ja pitää siten muutenkin kuin kitkalla eli laskennallinen kitkakerroin on yli yhden. Peräsin ohjaa potkurivirtaa erittäin hyvin, kun akselin etupuolellakin on lapapintaa. Tässä voi toki olla veneiden välillä eroja. Pitävyyden voi toki varmistaa ennenkuin laittaa autopilotin päälle suuntaa pitämään, ihan pinnasta kääntämällä. Kiirettä ei todellakaan kannata pitää.

        Ymmärsin ensimmäisestä kirjoituksestasi, että kyse oli retkipatjasta, joka yleensä on 10-30 mm paksu. 100 mm on jo aivan eri juttu. En epäile keulan pysymistä paikoillaan, jos vastassa on sopiva suora tai kovera pinta, mutta perän pysyminen poikittain tuuleen vaatii todella hyvin potkurivirtaa ohjaavan peräsimen. Ainakin omat autopilottini rupeavat vain piipittämään, jos kurssipoikkeama kasvaa liian suureksi. Peräsin on silloin toki jo niin vinossa kun pilotti sen saa.

        Ilmeisesti liikumme hyvin eri paikoissa tai erilaisilla veneillä, sillä kaikissa mieleen tulevissa rantautumispaikoissa keula osuu joko kiviin tai kalliioon ja melkein aina vesirajassa tai sen alapuolella. Varsin usein myös köli osuu pohjan kallioon tai kiviin ennen kuin keula on kiinni rannassa. Sinä taas kirjoitit kalliorantojen olevan harvinaisia ja pehmeistä pohjista.

        10 m/s sivutuuli painaa tyypillistä 31-jalkaista n. 1 kN voimalla. 14-15 m/s jo n. 2 kN.


      • sooloilemaan

        Eli toimiva ratkaisu olisi tunnelipotkuri perässä, joka pitää automatiikalla veneen samassa asennossa. :)


      • miten.tehdään
        Joakim1 kirjoitti:

        Siis lasikuituveneellä ilman kölirautaa kalliorantaan? Saa kyllä olla todella sopiva paikka ja varovainen alkuosuma, jotta gelcoat pysyy ehjänä, vaikka välissä olisikin retkipatja. Meneekö tuo keulafendarisi paljonkin vesilinjan alle? Vai onko keulasi todella viisto ja paikat sellaisia, että osumakohta on selvästi vesilinjan yläpuolella.

        Kovempi sivutuuli on tietysti suhteellinen käsite, mutta vaikea kuvitella, että vaikkapa 8 m/s sivutuulessa moottori pitäisi veneen suorassa noin. Kun vene alkaa kääntyä, tulee aikamoinen paniikki. Potkurivirta painaa keulaa viistosti rantaan ja jossain vaiheessa keula alkaa liukua sivuttain ja siitä ei mene montaa sekuntia siihen, että vene on poikittain rannassa, pahimmillan peräsin vauriotuneena. Tai lähtee kovaa vauhtia hallitsemattomasti yksin jonnekin. Autopilotitkin yleensä luovuttavat ja lopettavat ohjaamisen, kun suunta poikkeaa liikaa.

        Erilaiset ammattiveneet käyttävät tuota tekniikkaa usein, mutta vastassa on suojattu laituri tai kyse on metalliveneestä. Lisäksi tehoa on runsaasti tuulipintaan nähden ja ohjaamista ei anneta autopilotille.

        Tuossa on sekin vaikea yhtälö, kun on reippaasti sivutuulta ja keulan pitäisi osua nollavahdilla rantaan/laituriin. Vaikka purjein laituriin tulo moottorittomalla veneellä on melko jokapäiväistä, en silti osaisi tuota sentilleen oikeaan kohtaan pysäyttämistä. En varsinkaan sivutuulen vaatimasta suuremmasta lähestymisnopeudesta.


      • Kokemustalöytyy
        Joakim1 kirjoitti:

        Ymmärsin ensimmäisestä kirjoituksestasi, että kyse oli retkipatjasta, joka yleensä on 10-30 mm paksu. 100 mm on jo aivan eri juttu. En epäile keulan pysymistä paikoillaan, jos vastassa on sopiva suora tai kovera pinta, mutta perän pysyminen poikittain tuuleen vaatii todella hyvin potkurivirtaa ohjaavan peräsimen. Ainakin omat autopilottini rupeavat vain piipittämään, jos kurssipoikkeama kasvaa liian suureksi. Peräsin on silloin toki jo niin vinossa kun pilotti sen saa.

        Ilmeisesti liikumme hyvin eri paikoissa tai erilaisilla veneillä, sillä kaikissa mieleen tulevissa rantautumispaikoissa keula osuu joko kiviin tai kalliioon ja melkein aina vesirajassa tai sen alapuolella. Varsin usein myös köli osuu pohjan kallioon tai kiviin ennen kuin keula on kiinni rannassa. Sinä taas kirjoitit kalliorantojen olevan harvinaisia ja pehmeistä pohjista.

        10 m/s sivutuuli painaa tyypillistä 31-jalkaista n. 1 kN voimalla. 14-15 m/s jo n. 2 kN.

        Jos pohjakin on kivikkoa tai kalliota, niin siinä ei voi luottaa ankkurin pitoon, siksi en sellaiseen rantautuisi yksin sivutuulessa ollenkaan. Ehdoton vaatimus on siis pehmeä pohja, jotta ankkurin pitoon voi luottaa.
        Perän pysyminen ei ole yksin potkurivirran varassa, vaan ankkurin pidon olennaisesti avustamana. Ankkurin vedon pitää tietysti tulla vähintään 45 astetta keskilinjasta sivuun tuulen puolelta, jos peräankkurin varaan on tarkoitus jäädä koneen sammuttamisen varaan. 14-15 m/s tuulessa perässä on tietysti pääankkuri, mulla 20 kg RollBar ja 60m köyttä, josta jäytössä se 50m, kiinnitys jalusvinssille, jolloin säätö yksin rantautuessa onnistuu.

        Ps, joku vei nimmarini, joten vaihdoin isoon alkukirjaimeen.


      • Joakim1
        Kokemustalöytyy kirjoitti:

        Jos pohjakin on kivikkoa tai kalliota, niin siinä ei voi luottaa ankkurin pitoon, siksi en sellaiseen rantautuisi yksin sivutuulessa ollenkaan. Ehdoton vaatimus on siis pehmeä pohja, jotta ankkurin pitoon voi luottaa.
        Perän pysyminen ei ole yksin potkurivirran varassa, vaan ankkurin pidon olennaisesti avustamana. Ankkurin vedon pitää tietysti tulla vähintään 45 astetta keskilinjasta sivuun tuulen puolelta, jos peräankkurin varaan on tarkoitus jäädä koneen sammuttamisen varaan. 14-15 m/s tuulessa perässä on tietysti pääankkuri, mulla 20 kg RollBar ja 60m köyttä, josta jäytössä se 50m, kiinnitys jalusvinssille, jolloin säätö yksin rantautuessa onnistuu.

        Ps, joku vei nimmarini, joten vaihdoin isoon alkukirjaimeen.

        Ankkuri 45 astetta sivuun tarkoittaa hyvin suurta luottoa siihen, että tuuli ei käänny. Huonosti käy, jos tuuli pääsee toiselle kyljelle joksi riittää jo tuulen kääntyminen takaviistoon samalta puolelta eli ehkä 60 asteen kääntymä. Alkuperäisessä ohjeessasi ankkurin kiristys oli viimeinen vaihe, joten sen mukaan toimien ankkuri ei estä venettä kääntymästä. 45 asteen kulmaan laskettu kireällä jätetty tietysti jo estää.

        Minä en kyllä rantautuisi lainkaan paikkaan, jossa tuulee yli 10 m/s, ja laittaisin ankkurin suoraan taakse.

        Pehmeä pohja ja 2 m vettä 5 m rannasta on varsin harvinainen yhdistelmä ellei rantaa ole ruopattu. Ei tule mieleen ainuttakaan sellaista luonnonsatamaa. Joissain kyllä on pehmeä pohja ankkurin kohdalla.


      • SiisTähSiisTähSiisTäh
        Joakim1 kirjoitti:

        Ankkuri 45 astetta sivuun tarkoittaa hyvin suurta luottoa siihen, että tuuli ei käänny. Huonosti käy, jos tuuli pääsee toiselle kyljelle joksi riittää jo tuulen kääntyminen takaviistoon samalta puolelta eli ehkä 60 asteen kääntymä. Alkuperäisessä ohjeessasi ankkurin kiristys oli viimeinen vaihe, joten sen mukaan toimien ankkuri ei estä venettä kääntymästä. 45 asteen kulmaan laskettu kireällä jätetty tietysti jo estää.

        Minä en kyllä rantautuisi lainkaan paikkaan, jossa tuulee yli 10 m/s, ja laittaisin ankkurin suoraan taakse.

        Pehmeä pohja ja 2 m vettä 5 m rannasta on varsin harvinainen yhdistelmä ellei rantaa ole ruopattu. Ei tule mieleen ainuttakaan sellaista luonnonsatamaa. Joissain kyllä on pehmeä pohja ankkurin kohdalla.

        "Minä en kyllä rantautuisi lainkaan paikkaan, jossa tuulee yli 10 m/s, ja laittaisin ankkurin suoraan taakse."
        Mikähän pitää veneesi perän sivusuunnassa paikallaan sammutettuasi koneen, jos ankkurisi on suoraan takana ?
        Vedätkö perästäkin köyden maihin sitä varten?
        Missä järjestyksessä tuon kaiken virität yksin liikuttaessa?


      • nsmfxn
        Joakim1 kirjoitti:

        Ankkuri 45 astetta sivuun tarkoittaa hyvin suurta luottoa siihen, että tuuli ei käänny. Huonosti käy, jos tuuli pääsee toiselle kyljelle joksi riittää jo tuulen kääntyminen takaviistoon samalta puolelta eli ehkä 60 asteen kääntymä. Alkuperäisessä ohjeessasi ankkurin kiristys oli viimeinen vaihe, joten sen mukaan toimien ankkuri ei estä venettä kääntymästä. 45 asteen kulmaan laskettu kireällä jätetty tietysti jo estää.

        Minä en kyllä rantautuisi lainkaan paikkaan, jossa tuulee yli 10 m/s, ja laittaisin ankkurin suoraan taakse.

        Pehmeä pohja ja 2 m vettä 5 m rannasta on varsin harvinainen yhdistelmä ellei rantaa ole ruopattu. Ei tule mieleen ainuttakaan sellaista luonnonsatamaa. Joissain kyllä on pehmeä pohja ankkurin kohdalla.

        Ankkurin kiristys on tietenkin viimeinen vaihe, ei sitä keulaa yksi rantaan kiinni kannata jättää, sillä kun jokin vene menee ohi tehden aallokkoa käy huonosti jos keula on vielä kiinni rannassa.
        Jos on pelkoa tuulen kääntymisestä valitaan joko toinen paikka, tai viritetään lopuksi toinen kevyempi ankkuri toiselle puolelle kumpparilla.
        Ankkurin pidon kannalta merkitystä on tietysti pohjan materiaalilla ankkurin kohdalla, eikä jossain muualla, kuten rantaviivassa. Ankkurin pito kannattaa varmistaa koneelle kiskomalla jo ennenkuin keula on liian lähellä rantaa, jos edelleen puhutaan sivutuuleen rantautumisesta.


      • bx5zsns
        nsmfxn kirjoitti:

        Ankkurin kiristys on tietenkin viimeinen vaihe, ei sitä keulaa yksi rantaan kiinni kannata jättää, sillä kun jokin vene menee ohi tehden aallokkoa käy huonosti jos keula on vielä kiinni rannassa.
        Jos on pelkoa tuulen kääntymisestä valitaan joko toinen paikka, tai viritetään lopuksi toinen kevyempi ankkuri toiselle puolelle kumpparilla.
        Ankkurin pidon kannalta merkitystä on tietysti pohjan materiaalilla ankkurin kohdalla, eikä jossain muualla, kuten rantaviivassa. Ankkurin pito kannattaa varmistaa koneelle kiskomalla jo ennenkuin keula on liian lähellä rantaa, jos edelleen puhutaan sivutuuleen rantautumisesta.

        Kun ankkuri on selvästi sivussa tuulen puollella, on yksinkin mahdollista välttää sen joutuminen potkuriin, se näet pysyy tuulenpuolella kaikissa tilanteissa. Jos ankkuri on suoraan perän takana on valtava riski saada se sotkeutumaan potkuriin tai peräsimeen.


      • Joakim1
        SiisTähSiisTähSiisTäh kirjoitti:

        "Minä en kyllä rantautuisi lainkaan paikkaan, jossa tuulee yli 10 m/s, ja laittaisin ankkurin suoraan taakse."
        Mikähän pitää veneesi perän sivusuunnassa paikallaan sammutettuasi koneen, jos ankkurisi on suoraan takana ?
        Vedätkö perästäkin köyden maihin sitä varten?
        Missä järjestyksessä tuon kaiken virität yksin liikuttaessa?

        Vene tietysti kääntyy jonkin verran pois suorasta linjasta ankkurin ja keulan kiinnityksen välllä. Suoraan takana oleva ankkuri toimii kaikilla tuulensuunnilla kohtuullisesti ja on paras suoraan takaa tai edestä tulevilla tuulilla. 45-asteen kulmassa sivulle oleva ankkuri toimii hienosti sivutuulessa ko. suunnasta, mutta tuulen suunnan muutos tai tuulen loppuminenkin voi aiheuttaa pahoja ongelmia. Tuulen loputtuahan vene on 45 asteen kulmassa rantaan nähden ja keula on selvästi lähempänä rantaa kuin tuulen painaessa veneen suoraksi.

        Yleensä rantaan mennään vähintään yöksi, usein selvästi pidemmäksikin aikaa. Harvoin voi luottaa siihen, että tuuli säilyy samana koko tuon ajan.

        Kaksi 45 asteen kulmassa eri suuntiin olevaa ankkuria olisi tietysti erinomainen ratkaisu, mutta kovin työläs ja mahdoton paikassa, jossa on tai voi tulla veneitä viereenkin.


    • tumpelotumppi

      Tärkeää on varmistaa ettei köydet mene solmuun vaan ns "juoksee" helposti.

    • kuhha

      Itse olen parin kesän yksinpurjehduksen jälkeen todennut hankalimmaksi kylkikiinnityksen kovalla tuulella (yli 12 m/s) suojattomassa laiturissa. Keulan saaminen laituriin on helppoa, mutta yksinpurjehtiessa siitä ei ole kauheasti hyötyä. Lähtö varsinkin kahden veneen välistä tuulen painaessa laituria päin, on myös vielä enemmän tuuripeliä kuin taitoa. Onko tähän hyväksi havaittuja neuvoja?

      • FF31

        Kannattee laittaa keula kiinni juoksevilla köysilllä niin, että toisen pään voi irroittaa perässä ja sitten vetää toisesta päästä sisään koko köyden - toimii tosi hyvin.


      • Kuhha

        Tuommoista olen harkinnut ja täytyy laittaa kokeiluun. Mites sitten laituriin meneminen vastaavassa tilanteessa?


      • seppomartti

        Kylkikiinnitys isompaan veneeseen tai laituriin toimii hyvin yksinpurjehtijalla. Paalujen väliin en sivutuulella osaa mennä, vaikka siihenkin olisi tekniikka: ilmeisesti ensin vastatuuleen springi kiinni ja sen ympäri koneella boksiin 90 asteen käännös. Kylkikiinnitykseen mentäessä köydet kiinni veneen keulaan ja perään sekä köysien päät keskiveneeseen, mistä molemmat saa laiturille hypätessä. Perä edellä ja vastatuuleen laituriin/ veneeseen ja takaköysi ensin kiinni. Tuuli painaa mastosta keulan. Poislähtiessä perä ensin irti, kääntyy itsestää.
        Sivutuuleen irtaantuminen onnistuu ajamalla springiä ja keulassa olevaa fenfaria vasten, jolloin potkurivirralla saa perän ulos. En osaa sanoa onnistuuko enää 12m/s tuulessa mutta aika pitkälle toimii..


      • FF31
        Kuhha kirjoitti:

        Tuommoista olen harkinnut ja täytyy laittaa kokeiluun. Mites sitten laituriin meneminen vastaavassa tilanteessa?

        Minulla tuo kuvaamani viritys on toiminut erinomaisesti lähdöissä.

        Hittumaisimmat on tilanteet, jossa on kylki kiinni laiturissa veneiden välissä. Sitten siihen kunnon sivutuuli painamaan venettä vasten laituria. Tähän olen oikein tarkoituksella harjoitellut manööverin. Veneen ulompaan takakulmaan köysi kiinni, jonka toinen pää viedään laituriin kiinnityksen kautta takaisin veneeseen. Laiturin kiinnitys pitää olla riittävän kaukana veneen perästä (momentti) (toinen pää esim vinssin kautta ja sitten kädellä kiinni). Sitten lähdetään ajamaan suoraan koneella niin, että köysi on tiukalla perässä kiinni. (tuulen painaessa venettä vasten laituria muut köydet on voitu irroittaa jo valmiiksi.). Kun tehoa lisää painaa köyteen tuleva momentti veneen keulan ja pikkuhiljaa kyljen ulos laiturista. Sitten vaan kun vene on riittävästi ulkona, niin päästää köyden irti ja kelaa sen toisesta päästä sisään. Homma vaatii vähän harjoittelua, jotta se onnistuu rutiinilla.


      • seppomartti

        Eihän perää saa tuolla keinolla irti laiturista vaan ajamalla keulaköyttä tai springiä eikä peräköyttä vasten. Silloin potkurivirta kääntää paljon tehokkaammin perää irti.
        Aina kaikki köydet joutuu vetämään läpi laiturikiinnityksestä veneeseen takaisin, jos kyse oli yksin irtaantumisesta. Yleensä sama myös miehistön kanssa. Riskinä on pitkän köyden takertuminen ja luistamattomuus, mistä voi seurata äkkihässäkkä.


      • FF31
        seppomartti kirjoitti:

        Eihän perää saa tuolla keinolla irti laiturista vaan ajamalla keulaköyttä tai springiä eikä peräköyttä vasten. Silloin potkurivirta kääntää paljon tehokkaammin perää irti.
        Aina kaikki köydet joutuu vetämään läpi laiturikiinnityksestä veneeseen takaisin, jos kyse oli yksin irtaantumisesta. Yleensä sama myös miehistön kanssa. Riskinä on pitkän köyden takertuminen ja luistamattomuus, mistä voi seurata äkkihässäkkä.

        Ei perää saakaan kunnolla irti, vaan keulan ja kyljen. Sitten vaan keula edellä ulos. Jos tuuli ei ole aivan sika kova, niin kyllä tuolla manööverillä peräkin irtoaa laiturista, mutta ajatus ei olekaan saada perää piiiiitkälle laiturista vaan ainoastaan sellainen rako, että pystyy ajamaan suoraan ulos.

        Toinen vaihtoehtohan on mennä pakilla ja viritellä vastaavasti köysisysteemit keulaan kuten kuvaat.


      • seppomartti
        FF31 kirjoitti:

        Ei perää saakaan kunnolla irti, vaan keulan ja kyljen. Sitten vaan keula edellä ulos. Jos tuuli ei ole aivan sika kova, niin kyllä tuolla manööverillä peräkin irtoaa laiturista, mutta ajatus ei olekaan saada perää piiiiitkälle laiturista vaan ainoastaan sellainen rako, että pystyy ajamaan suoraan ulos.

        Toinen vaihtoehtohan on mennä pakilla ja viritellä vastaavasti köysisysteemit keulaan kuten kuvaat.

        "Toinen vaihtoehtohan on mennä pakilla ja viritellä vastaavasti köysisysteemit keulaan kuten kuvaat. " Taas väärin. Pitää olla päin vastoin. Ei pakilla saa venettä siirrettyä kun ei ole potkurivirtaa. Siis köydet keulaan ja viitä vasten ajetaan vaihde eteen päin.


      • FF31
        seppomartti kirjoitti:

        "Toinen vaihtoehtohan on mennä pakilla ja viritellä vastaavasti köysisysteemit keulaan kuten kuvaat. " Taas väärin. Pitää olla päin vastoin. Ei pakilla saa venettä siirrettyä kun ei ole potkurivirtaa. Siis köydet keulaan ja viitä vasten ajetaan vaihde eteen päin.

        Joo olet oikeassa, ei tosiaan saa sitä irti noin. Edelleen tuo ulos päin ajo kyllä toimii mainiosti, kun köysi on perässä.

        Mutta selitä nyt vielä. Laitat köyden keulasta kiinni laituriin ja ajat sitä vasten. Etkö silloin aja laituria päin?


      • hd76s
        FF31 kirjoitti:

        Joo olet oikeassa, ei tosiaan saa sitä irti noin. Edelleen tuo ulos päin ajo kyllä toimii mainiosti, kun köysi on perässä.

        Mutta selitä nyt vielä. Laitat köyden keulasta kiinni laituriin ja ajat sitä vasten. Etkö silloin aja laituria päin?

        Kun köysi lähtee keulasta veneen perän kohdalle kiinni laituriin ja laittaa vaihteen eteenpäin, ei vene liiku eteenpäin kun se köysi estää sen. Ei siis ajeta laituria päin vaan käännetään venettä siten että keula pääsee lähes kiinni laituriin fendarin estäessä kosketukset. Perä kääntyy samalla ulos. Siihen asti menee todella helposti, että kylki keulaosassa venettä on laiturin pituussuunnassa, ja sen jälkeen tarvitsee potkurivirran ohjausta peräsimellä, jolloin kääntyy tarvittaessa vielä lisää, mutta silloin täytyy varmistua että fendari pysyy suojaamassa kosketuksilta eikä luiskahda pois. Levyfendari on paljon parempi silloin kuin tavallinen sylinterin muotoinen.

        Näinpäin kääntyy joka tapauksessa helpommin ja pitemmälle kuin toisinpäin peräspringin kanssa yritettäessä, koska tavallinen fendari on paljon vaikeampi saada suojaamaan perän kulmaa kuin tasaista kylkeä keulassa, eikä potkurivirtaa pysty ohjaamaan pakilla lainkaan.


      • 8s6dx
        seppomartti kirjoitti:

        "Toinen vaihtoehtohan on mennä pakilla ja viritellä vastaavasti köysisysteemit keulaan kuten kuvaat. " Taas väärin. Pitää olla päin vastoin. Ei pakilla saa venettä siirrettyä kun ei ole potkurivirtaa. Siis köydet keulaan ja viitä vasten ajetaan vaihde eteen päin.

        Mennä pakilla on juuri päinvastainen ilmaisu kuin kääntää vene springiä vastaan pakilla. Mennä pakilla ilmaisee että kääntämisen (vaihde eteenpäin) ja köyden irrottamisen jälkeen poistutaan vaihde pakilla.


      • FF31
        hd76s kirjoitti:

        Kun köysi lähtee keulasta veneen perän kohdalle kiinni laituriin ja laittaa vaihteen eteenpäin, ei vene liiku eteenpäin kun se köysi estää sen. Ei siis ajeta laituria päin vaan käännetään venettä siten että keula pääsee lähes kiinni laituriin fendarin estäessä kosketukset. Perä kääntyy samalla ulos. Siihen asti menee todella helposti, että kylki keulaosassa venettä on laiturin pituussuunnassa, ja sen jälkeen tarvitsee potkurivirran ohjausta peräsimellä, jolloin kääntyy tarvittaessa vielä lisää, mutta silloin täytyy varmistua että fendari pysyy suojaamassa kosketuksilta eikä luiskahda pois. Levyfendari on paljon parempi silloin kuin tavallinen sylinterin muotoinen.

        Näinpäin kääntyy joka tapauksessa helpommin ja pitemmälle kuin toisinpäin peräspringin kanssa yritettäessä, koska tavallinen fendari on paljon vaikeampi saada suojaamaan perän kulmaa kuin tasaista kylkeä keulassa, eikä potkurivirtaa pysty ohjaamaan pakilla lainkaan.

        Täytyy harjoitella tuo tapa myös.

        Kuvaamassani tavassa, jossa köysi on perässä on hyvänä puolena se, että kun yksin touhuaa, niin samalla kun moottorilla kääntää venettä ulos laiturista ja pistää takana olevan springin kiinni knaapiin on helppoa siirrellä fendareita perässä. Jos laituriin osuva kohta on keulassa, niin sinne ei niin vaan ehdi fendaroimaan.


      • seppomartti
        FF31 kirjoitti:

        Täytyy harjoitella tuo tapa myös.

        Kuvaamassani tavassa, jossa köysi on perässä on hyvänä puolena se, että kun yksin touhuaa, niin samalla kun moottorilla kääntää venettä ulos laiturista ja pistää takana olevan springin kiinni knaapiin on helppoa siirrellä fendareita perässä. Jos laituriin osuva kohta on keulassa, niin sinne ei niin vaan ehdi fendaroimaan.

        Pähkäiltävä tilanne oli sivutuulen painaminen laituriin. Jos pistät kiinnityksen taakse ulkokulmaan ja ajat eteen niin et saa peräkulmaa irti. Keulaa et saa irti kun tuuli painaa mastosta keulan takaisin laituriin. Onnistuu jos onnistuu, mutta tyvenessä.
        Ylipäätään purjevene betonilaiturissa tuulen puolella kyljittäin ilman keulapotkuria on hankala saada ehjänä liikenteeseen kun tuuli on päässyt liian kovaksi.
        Kreikassa sain ukkosen osuessa opetuksen. Paikalliset tulivat häätämään veneet pois ilman ollessa rauhallinen mutten nähnyt mitään syytä hosumisee. Ison ukkospilven alle jouduttuamme aallot nousivat nopeasti ja kyljen rakenteet alkoivat rutista runsaista fendareista huolimatta. Springiä vasten ajamisen lisäksi tarvittiin 3 työntämään venettä laiturista, jotta selvisimme vain pikkunaarmuilla tyhjästä laiturista. Veneiden välistä en olisi selvinnyt vaikka siis oli 4h miehistö 35 ft veneessä. Maston tuulikuorma kovassa tuulessa ylittää yhden ihmisen lihasvoiman.


      • FF31
        seppomartti kirjoitti:

        Pähkäiltävä tilanne oli sivutuulen painaminen laituriin. Jos pistät kiinnityksen taakse ulkokulmaan ja ajat eteen niin et saa peräkulmaa irti. Keulaa et saa irti kun tuuli painaa mastosta keulan takaisin laituriin. Onnistuu jos onnistuu, mutta tyvenessä.
        Ylipäätään purjevene betonilaiturissa tuulen puolella kyljittäin ilman keulapotkuria on hankala saada ehjänä liikenteeseen kun tuuli on päässyt liian kovaksi.
        Kreikassa sain ukkosen osuessa opetuksen. Paikalliset tulivat häätämään veneet pois ilman ollessa rauhallinen mutten nähnyt mitään syytä hosumisee. Ison ukkospilven alle jouduttuamme aallot nousivat nopeasti ja kyljen rakenteet alkoivat rutista runsaista fendareista huolimatta. Springiä vasten ajamisen lisäksi tarvittiin 3 työntämään venettä laiturista, jotta selvisimme vain pikkunaarmuilla tyhjästä laiturista. Veneiden välistä en olisi selvinnyt vaikka siis oli 4h miehistö 35 ft veneessä. Maston tuulikuorma kovassa tuulessa ylittää yhden ihmisen lihasvoiman.

        Kyllä se tuolla peräköysi viritelmällä lähtee ihan varmasti (kokeiltu monta kertaa tosi toimissa). Peräköysi täytyy tosin olla riittävän kaukana kiinni veneestä, jotta vipuvaikutus syntyy. Tässä netistä löytämäni parempi selitys (http://www.yachtingmonthly.com/sailing-skills/how-to-get-out-of-a-tight-berth-by-spronging-31197) (mielestäni tuo peräköysi on liian lähellä venettä - homma ei toimisi jos olisi suurempi tuuli). Tuossa keli on tietysti demo tilanteessa tosi kesy, mutta kun tuon peräköyden vie kauemmaksi veneestä, niin vipuvoima kasvaa.

        Olen kerran kokeillut hommaa myös tällä (Spring-spronging off: Step 1) jutun loppupuolella olevalla viritelmällä, mutta yksin ollessani onnistuin sähläämään sen verran, että olen sen jälkeen käyttänyt vain tuota yhtä köyttä.

        Minun vene on kevyt ja suht tehokas uudehko moottori. Varmaan tilanne on ihan toinen painavalla veneellä, varsinkin jos moottori on alimittainen, mutta FF:llä tuo toimii ainakin hienosti.

        Yksin ollessa keulaviritelmät on mielestäni haastavia, koska et voi samaan aikaan olla perässä ajamassa ja varmistamassa, että keulassa fendarit on oikeissa paikoissa. Peräköysi systeemillä homma onnistuu, kun voi samalla siirtää perässä olevia fendareita (kylkikin täytyy tietysti olla suojattu, mutta ei keula).


      • wwwwewww
        FF31 kirjoitti:

        Kyllä se tuolla peräköysi viritelmällä lähtee ihan varmasti (kokeiltu monta kertaa tosi toimissa). Peräköysi täytyy tosin olla riittävän kaukana kiinni veneestä, jotta vipuvaikutus syntyy. Tässä netistä löytämäni parempi selitys (http://www.yachtingmonthly.com/sailing-skills/how-to-get-out-of-a-tight-berth-by-spronging-31197) (mielestäni tuo peräköysi on liian lähellä venettä - homma ei toimisi jos olisi suurempi tuuli). Tuossa keli on tietysti demo tilanteessa tosi kesy, mutta kun tuon peräköyden vie kauemmaksi veneestä, niin vipuvoima kasvaa.

        Olen kerran kokeillut hommaa myös tällä (Spring-spronging off: Step 1) jutun loppupuolella olevalla viritelmällä, mutta yksin ollessani onnistuin sähläämään sen verran, että olen sen jälkeen käyttänyt vain tuota yhtä köyttä.

        Minun vene on kevyt ja suht tehokas uudehko moottori. Varmaan tilanne on ihan toinen painavalla veneellä, varsinkin jos moottori on alimittainen, mutta FF:llä tuo toimii ainakin hienosti.

        Yksin ollessa keulaviritelmät on mielestäni haastavia, koska et voi samaan aikaan olla perässä ajamassa ja varmistamassa, että keulassa fendarit on oikeissa paikoissa. Peräköysi systeemillä homma onnistuu, kun voi samalla siirtää perässä olevia fendareita (kylkikin täytyy tietysti olla suojattu, mutta ei keula).

        >>Kyllä se tuolla peräköysi viritelmällä lähtee ihan varmasti (kokeiltu monta

        Kaikki nämä keinot onnistuvat eri tavalla eri veneissä. Siksi se että joku keino toimii veneessä X ei mitenkään takaa sitä, että se toimii myös veneessä Y.

        Esimerkkinä omassa veneessäni potkurin vesivirta ei osu kunnolla peräsimeen. Joten kaikki ne temput, jotka perustuvat potkurinvirran kääntämiseen peräsimellä (esim. keula springi) eivät minun veneessäni toimi.


      • FF31
        wwwwewww kirjoitti:

        >>Kyllä se tuolla peräköysi viritelmällä lähtee ihan varmasti (kokeiltu monta

        Kaikki nämä keinot onnistuvat eri tavalla eri veneissä. Siksi se että joku keino toimii veneessä X ei mitenkään takaa sitä, että se toimii myös veneessä Y.

        Esimerkkinä omassa veneessäni potkurin vesivirta ei osu kunnolla peräsimeen. Joten kaikki ne temput, jotka perustuvat potkurinvirran kääntämiseen peräsimellä (esim. keula springi) eivät minun veneessäni toimi.

        Juurikin näin. Suurimpaan osaan toki ohjeet pätevät.


      • seppomartti
        FF31 kirjoitti:

        Kyllä se tuolla peräköysi viritelmällä lähtee ihan varmasti (kokeiltu monta kertaa tosi toimissa). Peräköysi täytyy tosin olla riittävän kaukana kiinni veneestä, jotta vipuvaikutus syntyy. Tässä netistä löytämäni parempi selitys (http://www.yachtingmonthly.com/sailing-skills/how-to-get-out-of-a-tight-berth-by-spronging-31197) (mielestäni tuo peräköysi on liian lähellä venettä - homma ei toimisi jos olisi suurempi tuuli). Tuossa keli on tietysti demo tilanteessa tosi kesy, mutta kun tuon peräköyden vie kauemmaksi veneestä, niin vipuvoima kasvaa.

        Olen kerran kokeillut hommaa myös tällä (Spring-spronging off: Step 1) jutun loppupuolella olevalla viritelmällä, mutta yksin ollessani onnistuin sähläämään sen verran, että olen sen jälkeen käyttänyt vain tuota yhtä köyttä.

        Minun vene on kevyt ja suht tehokas uudehko moottori. Varmaan tilanne on ihan toinen painavalla veneellä, varsinkin jos moottori on alimittainen, mutta FF:llä tuo toimii ainakin hienosti.

        Yksin ollessa keulaviritelmät on mielestäni haastavia, koska et voi samaan aikaan olla perässä ajamassa ja varmistamassa, että keulassa fendarit on oikeissa paikoissa. Peräköysi systeemillä homma onnistuu, kun voi samalla siirtää perässä olevia fendareita (kylkikin täytyy tietysti olla suojattu, mutta ei keula).

        Tuo demo on sikäli huono, että ei ollut tuuli laisinkaan painamassa laituriin vaan pois. Hoidettiin ongelmaa, jota ei ollut. Vene olisi siis lähtenyt ilman mitään apua kevyellä keulatuulella avaamalla vain keulaköyden.
        Täytyy kokeilla peräköysikikalla paljonko maston tuulikuormaa kompensoi. Tilaisuus tulee lähiaikoina. Oman veneeni sikäli tunnen, että peräsin on liki kölin syvyinen ja potkurivirran teho on erityisen hyvä.


      • FF31
        seppomartti kirjoitti:

        Tuo demo on sikäli huono, että ei ollut tuuli laisinkaan painamassa laituriin vaan pois. Hoidettiin ongelmaa, jota ei ollut. Vene olisi siis lähtenyt ilman mitään apua kevyellä keulatuulella avaamalla vain keulaköyden.
        Täytyy kokeilla peräköysikikalla paljonko maston tuulikuormaa kompensoi. Tilaisuus tulee lähiaikoina. Oman veneeni sikäli tunnen, että peräsin on liki kölin syvyinen ja potkurivirran teho on erityisen hyvä.

        Kokeile ihmeessä. Kyllä tuo viritelmä on minulla hyvin toiminut kunhan laituriin menevä köysi on riittävän pitkällä.


      • dndxx8nzn
        FF31 kirjoitti:

        Kokeile ihmeessä. Kyllä tuo viritelmä on minulla hyvin toiminut kunhan laituriin menevä köysi on riittävän pitkällä.

        Tuossa on se ongelma, että laituriin venettä työntää sekä sprongiköysi että tuuli. Molempien vaikutus pitäisi sitten alussa kompensoida peräsimellä käännetun potkurivirran ja peräfendarien yhdistelmällä. Keuka ei välttämättä irtoa ollenkaan, jos tuulta on hiukan enmmän. Tuulen vipuvarsi on niin paljon suurempi kuin potkurivirran työnnön ja sprongin välinen. Linkkisi kuvassa Spronging off: Step 4 hyödyllinen vipuvarsi ei ole edes 50 cm, kun springillä se on puolet veneen leveydestä tai enemmän keulaspringiä käyttämällä kun peräsimen vaikutuksen huomioi. Siis jopa yli nelinkertainen.
        Jos takana ei ole venettä helpottuu tilanne oleellisesti, koska nyt sprongiköyden saa lähes veneen suuntaiseksi, mikä alussa on laiturinkin suuntainen.
        Ongelmaksi jää silti peräkulman suojaaminen, siinä on valtavat voimat eikä kaupasta myytävää fendaria saa mitenkään suojaamaan kulmaa, ainoastaan sen lähelle kylkeen. Tämä siis tuossa viimeisessä linkin kohdassa enen vaihteen siirtämistä eteenpäin.


      • seppomartti

        Noin yritin yllä todistella, että peräköyttä vasten ajamalla ei voi saada venettä eroon laiturista sivutuulen painaessa. Mastoon kohdistuvassa voimassa on noin puolen veneen mittainen vipuvarsi. FF31 yllä väittää saavansa keulan eroon laiturista ja lähtevänsä eteenpäin. Minusta pikällä köydellä perän saanee hyvällä peräsinteholla eroon laiturista ja ehkä pystyy lähtemään taakse päin mutta keula junttaantuu entistä tiukempaa.
        Aion kuitenkin kokeilla, miltä kerettiläinen keino tuntuu.


      • Ff31
        seppomartti kirjoitti:

        Noin yritin yllä todistella, että peräköyttä vasten ajamalla ei voi saada venettä eroon laiturista sivutuulen painaessa. Mastoon kohdistuvassa voimassa on noin puolen veneen mittainen vipuvarsi. FF31 yllä väittää saavansa keulan eroon laiturista ja lähtevänsä eteenpäin. Minusta pikällä köydellä perän saanee hyvällä peräsinteholla eroon laiturista ja ehkä pystyy lähtemään taakse päin mutta keula junttaantuu entistä tiukempaa.
        Aion kuitenkin kokeilla, miltä kerettiläinen keino tuntuu.

        Minulla homma on toiminut hyvin. Köyden vaan pitää olla laiturissa riittävän kaukana kiinni, jotta se antaa riittävän vivun.


    • tuuli_sivusta

      15 m/s oli sivusta ja säkkipimeää. Piti kopata poiju ja saada keula laituriin. Tein sen ajamalla 90-asteen kulmassa poijuun näjden ja tiukka käännös eli hieman oli vauhtia. Kyllä se kuitenkin linkussa oli, ennen kuin sain peräliinan vinssillä tiukkaan mutta kun on ylikokoiset fendarit niin ei tule vaurioita kovin helposti.

      Yksin purjehtijan ei auta säästellä fendareiden koossa ja raajat saa olla sukkelat.

    • sivutuuli

      Jos tilaa on molemmilla puolilla niin kun on sivutuuli ja otatte poijun, niin kummalta puolelta, tuulen vai suojan puolelta ja miksi?

      • tuulen.puolelta

        Tuulen puolelta ja ihan vaan siksi että siten poijuköysi on valmiiksi oikealla (suojan) puolella.


      • keulasta

        Jos on yksin ja kovempi tuuli, ajan suoraan vastatuuleen ja otan poijun keulasta, kyösi valmiiksi perästä. Sitten peruutan pois kauemmas laiturista ja ajan käännyttyäni eteenpäin laituriin poijun jäädessä tuulenpuolelle ja perän poijuköyden lähtiessä suojanpuolen kulmasta. En siis todellakaan yritä saada poijua ajaessani laituriin jos olen yksin, ihan liikaa riskejä.


    • FF31

      Suojan puolelta. FF31 on sen verran kevyt, että muuten käy hyvin helposti niin, että poiju karkaa. Tosin tuossa on se huono puoli, että tuuli painaa venettä poijua päin, mutta koskaan ei ole kyllä tullut mitään jälkiä tms.

      Kun veneessä on pinna, niin veto on hyvä olla pois, kun käy nappaamassa poijun. Muuten käy helposti niin, että pinna heittää täydet toiselle puolelle ja vene menee mihin sattuu.

      • tuulen.puolelta

        Jos kerran "tuuli painaa venettä poijua päin" niin poijun tuulen puoleltahan silloin menet?


      • FF31

        " otatte poijun, niin kummalta puolelta, tuulen vai suojan puolelta ja miksi?".

        Eli menen poijun tuulen puolelta ja tuuli painaa minua kohti poijua. Otan poijun siis oman veneeni suojan puolelta.


    • vanhatappi

      Pujota (älä sido) pitkä ankkuriköysi takaknaapin tms. läpi ja vie köysi heulaan.
      Palaa perään ja liuuta rantaa kohden.
      Pudota ankkuri perästä ja siirry keulaan.
      Jarruta ankkuriköydellä sopivalle etäisyydelle ja sido köysi etuknaappiin ja hyppää maihin.
      Kiinnitä ankkuriköysi rantaan.
      Vene pysyy linjassa ankkuriköyden kulkiessa taka- ja etuknaapin läpi.
      Sitten valmistelet lopulliset rantautumiskiinnitykset ja köydet ja siirrät ankkuriköyden kokonaan takaisin perään.

      • Anonyymi

        Onnistuiskohan Norppa-mallin matkaveneellä iteksee tuollainen ankkur'köyden liu'uttaminen? Sellainen löytyis ja vois käydä saimoolla puksuttelemassa mutta aina ei saa kaveria siihen hommaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onnistuiskohan Norppa-mallin matkaveneellä iteksee tuollainen ankkur'köyden liu'uttaminen? Sellainen löytyis ja vois käydä saimoolla puksuttelemassa mutta aina ei saa kaveria siihen hommaan.

        Suattaa se onnistua, mutta suattaa se olla niinnii, ettei onnistu.


    • Anonyymi

      Lähestyy rantaa hitaasti ja ajaa keulan kiinni rantaan, naru kiinni esim puuhun ja sitten menee perään ja heittää ankkurin n 20m päähän ja kiristää siihen.

      • Anonyymi

        Ankkuri lasketaan ei heitetä ,vain moottoriveneilijät heittävät ankkurin


    • Anonyymi

      Haluaisin nähdä sen kaverin joka heittää tuon minun ankkurin 20 metrin päähän,olisi kyllä olympialaisissakin kysyntää hänelle.

    • Anonyymi

      Suoraan sopivaan rantaan purjeilla nopeutta säädellen. Kääntököli säätää itse itsensä. Vaihtoehtoisesti rantaan soutaminen. Ankkurilla ei tee mitään.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta ikuisesti

      Olet niin mukava ja ihana ihminen rakas. ❤️
      Ikävä
      45
      11042
    2. Minä häviän tämän taistelun

      Ikä tekee tehtävänsä. En enää miellytä silmääsi.
      Ikävä
      82
      7479
    3. Jos jokin ihme

      Tapahtuisi huomenna niin mikä se olisi sinun elämässäsi?
      Ikävä
      75
      5459
    4. Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi

      En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon
      Ikävä
      44
      5434
    5. Onko muita oman polkunsa kulkijoita

      Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella
      Iisalmi
      76
      4738
    6. Sydän karrella

      Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme
      Ihastuminen
      33
      4143
    7. Miksi halusit

      Tällaisen suhteen?
      Ikävä
      47
      2978
    8. Onko yhtään ikävä

      Vai pitäisikö sinut unohtaa
      Ikävä
      36
      2915
    9. Sinällään hauska miten jostakin

      jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per
      Ikävä
      41
      2425
    10. Mikä tarkoitus tällä kaikella

      On ollut? Osaatko vastata tähän?
      Ikävä
      40
      2420
    Aihe