Kuvittele ajavasi uutta ja hienoa sekä hyvin kallista autoa, on kesä, ilma on lämmin ja moottoritie on vapaa, miten mukavalta se tuntuukaan. Mutta sitten kuvittele miltä tosiaan tuntuisi omistaa kyseinen auto. Vakuutukset maksavat paljon, kalliit käyttökulut, ruuhkaiset tiet.
Sitten toinen esimerkki, näet hienon auton liikenteessä, etkö heti ajattelekin miltä tuntuisi omistaa se? Mieti sitten kaunista veistosta jota katselet esim. puistossa, ihailet sitä mutta et varmaan ajattele että haluat sen itsellesi.
Montako kertaa olet joutunut taloudelliseen ahdinkoon kun olet ostanut sen paremman auton tai asunnon vaikka edellinen olisi ollut hyvä. Ajattetko ylipäänsä mitä sinulla pitäisi olla mutta ei ole? Taidatpa ajatella, ja usein.
Mieti sen sijaan sitä mitä sinulla on. Tulet huomaamaan että sinulla on paljon sellaista mitä monilla ei ole. Haaveessa eläminen saa aikaan suurimman tuskan, tarve haluta jotain johtaa tyytymättömyyteen, elämän odotetaan alkavan vaikka se menee kokoajan ja ohi.
Tarkkaile mitä on tässä ja nyt, ole läsnä, nauti siitä mitä nyt saat, kaikki kokemukset ovat elämän rikkaus, ei omaisuus.
Karma suo sinulle sen mitä ansaitsetkin, mikään ihmeellinen 'armo' ei tule suomaan 'pelastusta' vaan se mitä itse teet, jos viet toiselta tullaan sinultakin viemään, tässä tai toisessa elämässä. Kokemukset ja teot ovat ainoa omaisuus minkä saamme mukaan, omaisuus jää ja häviää.
Sitä merkitsee minulle Buddhalaisuus.
Sitten toinen esimerkki, näet hienon auton liikenteessä, etkö heti ajattelekin miltä tuntuisi omistaa se? Mieti sitten kaunista veistosta jota katselet esim. puistossa, ihailet sitä mutta et varmaan ajattele että haluat sen itsellesi.
Montako kertaa olet joutunut taloudelliseen ahdinkoon kun olet ostanut sen paremman auton tai asunnon vaikka edellinen olisi ollut hyvä. Ajattetko ylipäänsä mitä sinulla pitäisi olla mutta ei ole? Taidatpa ajatella, ja usein.
Mieti sen sijaan sitä mitä sinulla on. Tulet huomaamaan että sinulla on paljon sellaista mitä monilla ei ole. Haaveessa eläminen saa aikaan suurimman tuskan, tarve haluta jotain johtaa tyytymättömyyteen, elämän odotetaan alkavan vaikka se menee kokoajan ja ohi.
Tarkkaile mitä on tässä ja nyt, ole läsnä, nauti siitä mitä nyt saat, kaikki kokemukset ovat elämän rikkaus, ei omaisuus.
Karma suo sinulle sen mitä ansaitsetkin, mikään ihmeellinen 'armo' ei tule suomaan 'pelastusta' vaan se mitä itse teet, jos viet toiselta tullaan sinultakin viemään, tässä tai toisessa elämässä. Kokemukset ja teot ovat ainoa omaisuus minkä saamme mukaan, omaisuus jää ja häviää.
Sitä merkitsee minulle Buddhalaisuus.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Entä jos ei ole mistään, mitä luopua. Ei ystäviä, omaisuutta, bemareista puhumattakaan... Tai työtä, opiskelupaikkaa ja tulevaisuutta. Kuulostaa hyvältä tilaisuudelta heittäytyä elämän vietäväksi.
Mutta ei se ole niin helppoa.
Eipä kannata ajatella etteikö olisi mistä luopua. Miksi? Minä ole saanut elämältä kaiken sen,mitä ole osannut pyytää,ja vielä enemmän : )
Miksi näin? Ei minulla ole ystäviä,ei autoa, ei rahaa,ei valtaa eikä juuri muutakaan kuin osamaksu tietokone ja netti yhteys ( ne ovat mitä halusin ja ne sain,velaksi tosin).
Mutta,minulla on kaksi kättä,kaksi jalkaa,niissä kaikki sormet ja varpaat. Minulla on kaksi silmää,molemmat korvat,olen siinä mielessä terve ja elän. Sain siis enemmän kuin osasin pyytääkään,näin ehkä sinäkin.
Tässä se ,sinulla on mistä luopua,elämäsi,oivallat sen etkä sano enää etteikö ole mitään mistä luopua. Se on ensimmäinen askel.
Elämä on tahtoa.
Tahdoton olento vajoaa eläimelliseen apatiaan,
tylsistyy ja kuolee pois.
Sanasi ovat pelkkää sisällyksetöntä helinää niinkuin suurin osa tämän palstan näennäisbuddhalaisista horinoista.
Me olemme hyvinvoinnin lapsia, joilla varaa kuolata täällä verkossa raflaavia höpömäisyyksiä elämästä ja kuolemasta.
Vatsamme ovat täydet, me emme palele, kaikenlainen kärsimys kiertää meidät yleensä hyvin kaukaa.
Kun me istumme iltapäivä-lattella jossain trendikkäässä katukahvilassa ja selailemme hajamielisesti Rinpoche Hattivatin " Syvämietteisiä sivalluksia ihmisen mielestä", me olemme äärimmäisen tyytyväisiä itseemme.
Kuinka viisas ja kaunis minä olenkaan.
Miten poikkeuksellinen onni minuakohtasikaan kuin synnyn minuksi enkä esimerkiksi naapurin matalamieliseksi Jaskaksi, joka ei varmasti edes tiedä missä Tiibet sijaitsee.
Latten hiljalleen jäähtyessä kahvilan pöydällä sata lasta ehtii kuolla nälkään ennenkuin ovat edes oppineet puhumaan.
oman tilanteen hahmottaminen on hyödyllistä ennenkuin liikkuu mihinkään. valitettavan usein kuvailemaasi tilaa ei tiedosta.
kuitenkin, "rinpoche hattivatti" puhuu noiden sadan kuolevan lapsen puolesta ja jos todella olen onnekas, ne sanat sattuvat.
Kai pointti noissa kirjoissa (ainakin itselle) on (ja joskus tämänkin palstan jutuissa), että voi ainakin hetken oivaltaa jotakin, nähdä maailman ilman oman itsensä ja uskomustensa tuottamaa verhoa. Tai ainakin kokea tällaisen tilan.
Onko hurmio tai ilo kuitenkaan päämäärä?
Tiipetist en tiijjä mittää, oot oikees...
mut kyl mullakin ois käyttöö niinku noille Buddan jutuille... Mulla ku on vähän semmone taipumus haluta ja tahtoo niinku vääriä asioita. Ja siit ei sit seuraa mitään hyvää, juu nou
Nytki oon viime aikoina tai siis viime keskiviikkona tahtonu yhen kaverin vaimoo, ja turpiin sit tuli joo ja kaveri on entinen. et silleeen on mieli matala nyt joo..
Jos tulis nyt se Budda kylään niin tarjoisin sille kaljaa ja kysyisi, et mitä mun niinku pitäis ruveta tahtoon, jotta tää elämä alkais sillee niinku sujuu vähän stylemmin?
emme voi murehtimalla ja maailman tuskaa kokemalla auttaa nälkää näkeviä lapsia ym. kärsiviä.Se ei ole buddhaöaisuuden tai opetusten lukemisen tarkoitus.
Jos lattemme on reilua kauppaa niin se on askel;)
Se että tunnemme olevamme huonoja ja rumia ei auta kärsiviä yhtään enempää, ei ole aina egoistisuutta olla onnellinen.
Väitän että joku nälkäänäkevä ihminen voi elää paljon paremman elämän kuin me täällä yltäkylläisyyden keskellä. Elämän perustarpeet ovat aika hämärtyneitä materiamaailman kaaoksessa.
Maailmassa on kärsimystä kaikilla tasoilla.
lukekaamme Hattivatteja ja muita mahdollisimman viisaita teoksia ja toivotaan kaikille olennoille pysyvää onnellisuutta ja hyviä elämiä.
Sanopa vielä,että olet nainen,sopivan ikäinen,vapaa vailla sitä oikeaa,niin kysynpä missä olet ollut kaikki nämä vuodet?
Mukava kevennys asiaan : ) Kuka liekään naapurin Jaska? Vaikka vaihdetaan mielipiteitä asioista,kyllä tuollainen sutkautus aina meikäläisestä hyvät naurut irroittaa : ) Ei tää elämä niin vakavaa saakaan olla !
"Jos tulis nyt se Budda kylään niin tarjoisin sille kaljaa ja kysyisi, et mitä mun niinku pitäis ruveta tahtoon, jotta tää elämä alkais sillee niinku sujuu vähän stylemmin?"
Ei haluamisessa ole mitään pahaa, mutta se haluun takertuminen aiheuttaa ongelmia. Sinullekaan ei olisi tullut ongelmia jos olisit vain huomannut että mielessäsi pyörii kaikenlaisia hassuja haluja, mutta et olisi toiminut noiden halujen mukaisesti. Sen huomaaminen mitä pääkopan sisällä kulkee, vaatii tarkkaavaisuutta ja tässä hetkessä elämistä. Niitä voi kehittää meditoimalla.
"Elämä on tahtoa. Tahdoton olento vajoaa eläimelliseen apatiaan, tylsistyy ja kuolee pois."
Filosofia tuokin, mutta ei mielestäni kovin syvällinen.
Kenties sekoitat tahdon ja haluihin takertumisen? Ei buddhalaisuudessa pyritä pois tahtomisesta. Kyllä valaistuneenkin täytyy jotain tahtoa, jos ei muuta niin täytyy tahtoa syödä tai käydä paskalla.
Ovatko elämässäsi tähän asti saavuttamasi asiat tehneet sinut onnelliseksi? Voit haluta erilaisia asioita maailman tappiin asti, eivätkä halusi siitä pienene, tai onnellisuutesi lisäänny - päinvastoin.
"Jos tulis nyt se Budda kylään niin tarjoisin sille kaljaa ja kysyisi, et mitä mun niinku pitäis ruveta tahtoon, jotta tää elämä alkais sillee niinku sujuu vähän stylemmin?"
Näin tekisin minäkin, mutta tarjoaisin buddalle vielä maksullisia naisia.
Antaa pääkopan elää omaa elämäänsä, ei sieltä silti mitään löydä: yhtä tyhjän kanssa.
silti ei riitä, aina mieli keksii uusia kohteita.
Oikeassa olet hyvä ystävä!
Mutta kuinka ihmeessä voisi jättää tekemättä sellaista minkä voisi tehdä? kuinka vastustaa niin suurta vetovoimaa? onko vastustaminen ylipäätänsä viisasta? Mä tiedän paljon sellaista minkä mielellään jättäisin tekemättä, mutta jos yritän jättää tekemättä, asia kalvaa mielessä koko ajan ja sen luonne vain kiivastuu, niin kertokaapa viisaat miten toimia?
"Mä tiedän paljon sellaista minkä mielellään jättäisin tekemättä, mutta ..." huomaatko,tässä kohtaa jo itse vastaat kysymykseesi : )
Minulla ei ole paljon mitään, siksi tämä onkin minulle niin helppoa. Omaisuus on taakka ja haave omaisuudesta elämän haaskaamista.
Mitenkäs sitä sanotaankan; rauhan oloissa on helppo olla urhea, sekä myös Taosta puhuminen on helppoa,Taossa pysyminen vaikeaa.
Helppo on tehdä päätös,päätöksen pitävyys mitataan elämässä.
Haluamisesta ja takertumisesta luopumisen ensimmäinen askelma koskee todellakin materiaalista hyvää. Seuraavalla askelmalla ihminen luopuu omaan itseensä takertumisesta.
Hän ei enää välitä pönkittää "minänään" olemisen peruspilareita. Hän ei välitä siitä mitä muut hänestä ajattelevat ja sanovat. Hän ei varsinkaan välitä ajatella itse itsestään että olenko nyt semmoinen vai tämmöinen. Hänestä tulee puhdas oleminen, vailla tarvetta todistella ja esittää yhtään mitään.