On se ihanaa kun oon löytänyt todellisen KULLAN itelleni! Ollaan kohta seurusteltu kolme vuotta ja en voi kieltää, etteikö aika useesti ois hetkiä jolloin tuntuu että melkeen vihaa miestä, mutta se tunne menee ohi niin nopeesti kun on tullukkin jostakin.
Välillä tuntuu että ois ihanaa mennä kihloihin, mutta ei vielä tän ikäsenä kannata ja kyllä uskon miehen tunteisiin ilman sormustakin:).
Ollaan asuttu yhdessä jo toista vuotta ja elämä on IHANAA!
Välillä tuntuu että ois ihanaa mennä kihloihin, mutta ei vielä tän ikäsenä kannata ja kyllä uskon miehen tunteisiin ilman sormustakin:).
Ollaan asuttu yhdessä jo toista vuotta ja elämä on IHANAA!
Vastaukset 7
Vanhimmat
kyllä se siitä - hajoaa meinaan. Ota kaikki irti nyt kun saat, ja ota sitten opiksi mikä meni pieleen. Valitettavaa, mutta totta.
niin?! mun äiti ja iskä tapas kun ne oli 16 ja vielä on yhessä ;) nyt ne on öö..45 *heh*
Olen onnellinen puolestasi
Kiva kuulla, että jollain menee noin hyvin. :)
Mutta ei kuitenkaan kannata ylireagoida asioihin. Itseäni pistäisi ainakin mietityttämään, jos joskus tuntuisi, että vihaan omaa poikaystävääni - että onko se sittenkään rakkautta. En minä ainakaan osaa vihata häntä edes silloin, kun riidellään. Viha on kuitenkin rakkauden kanssa aivan toisessa ääripäässä. Heh. Aika hassua tavallaan. Mutta kai useampiakin suuria tunteita mahtuu yhteen suhteeseen :)
Onnea teille! :)
en mä siis sillä tavalla oikeen VIHAA, mutta siis joskus tuntuu että miks ei voi tajuta jotain asiaa tms., mutta se nyt taitaa enemmän johtua siitä että itsellä on huono päivä tai jotain.
Eli siis ei meillä mitään pahoja riitoja oo, joskus tietenki ihan pikkuasioistakin tulee jotain mutta sehän kuuluu asiaan...
Monethan sanoo, että viha ja rakkaus kulkee käsi kädessä...:) (ei ehkä sittenkään.)
Ymmärrän kyllä ton kun monet sanoo että ei se kauan kestä tms., koska useinhan on että ei näin nuoret oo koko loppuelämäänsä yhdessä ja on mustakin joskus harvoin tuntunu että millonkahan mulle tulee tarve olla vapaa, mutta kyllä tää parisuhde luotettavan ihmisen kanssa voittaa kaikenlaiset sekoilut. Ja voihan se olla että tuun vielä viettämään vapaita ja villejä sinkkuaikoja, mutta sen sitten aika näyttää jos käy niin että toiseen kyllästyy.
Mä tunnen kuitenki aika paljon pareja jotka on alkanu seurustelemaan 16-17 vuotiaina ja seurustelee edelleen kun ne on lähemmäs kolmekymppisiä ja menny naimisiin jne., ostanu yhteisen talon ja kaikkee... Eli ei se mikään
mahdottomuus oo että näin nuorena löytää semmosen ihmisen jonka kanssa haluaa olla KAUAN!
Ja se hauskanpito hoituu kavereiden ja myös ihan hyvin kullankin( kavereiden) kanssa:).
Tuo on kyllä todella tuttua, ettei välillä ymmärrä sitä, minkä takia toinen tekee jonkun asian niinkuin tekee, tai miksi esimerkiksi suuttuu jostain asiasta, mistä ei pitäisi edes suuttua. Se on kyllä ihan totta, ei niitä miehiä ymmärrä kyllä täydellisesti varmaan koskaan ;)
Niin, onhan se totta, että harmittavan moni epäilee juuri nuorten ihmisten suhteita, eivät muka voi onnistua ne nuorella iällä aloitetut suhteet. Omat vanhempanikin tapasivat ollessaan 16 ja 17 eivätkä vieläkään ole eronneet. En minä ole itsekään vasta kuin 16, mutta en minä todellakaan usko, että minulle ja poikaystävälle tulee mitään niin radikaalia eteen, että koko suhde päättyisi. Tottakai riitoja on kaikenlaisia, mutta kyllä niistä päästään yhdessä ylitse :)
"en mä siis sillä tavalla oikeen VIHAA, mutta siis joskus tuntuu että miks ei voi tajuta jotain asiaa tms."
No jos VIHAISIT oikeasti, niin en kyllä uskoisi että olisitte kauan aikaa yhdessä. Jos vihastut siitä, että poikaystäväsi ei tajua jotain asiaa, niin oletko miettinyt sitä, et miten asiasi kerrot hänelle, koska onhan tunnettu etteivät miehet ole ajatustenlukijoita ;)
Tämän asian takia sinun täytyy muistaa, että teidän täytyy puhua ja keskustella
vaikka ihan pikkuasioistakin, kuten esim. ruuanlaitto, elokuvat, maailman tapahtumat jne.