Parhaita kaalikääryleitä vlmistamaan, nyt on kaalisato parhhaimmillaan - maukkaimmillaan. Siksi viikonlopun ruokalistaan kälikääryleet - niitä yhdessä perheen tai vaikka yksin valmistamaan. Tällä Maku lehden reseptillä valmistetut kääryleet ovat takuuvarmaa maukasta maisteltavaa.Lisukkeita tarjoiluun voi jokainen
miettiä, suosikkini on puolukka muodossa jos toisessakin. Juomana vesi jolla aterian välillä voi huuhtaista suun tyhjäksi ennen seuraavaa kaalikääryle maku-pläjäystä.
miettiä, suosikkini on puolukka muodossa jos toisessakin. Juomana vesi jolla aterian välillä voi huuhtaista suun tyhjäksi ennen seuraavaa kaalikääryle maku-pläjäystä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tässä linkki kaalikäärylereseptiin:
http://www.maku.fi/blogit/maku-toimituksen-blogi/viime-viikon-suosituin-resepti-perinteiset-kaalikaaryleet
Takuuvarmasti onnistuu kääryleet, tarvikkeiden hankinta hinta on kukkaroa
Omenasato on tähän aikaan parhaimmillaa. Odotan Lounais-Suomen omenasadon tuloa paikkakunnalle. Sitten.........
Urakoin vegaanityttärentyttärelle savoijin- eli kurttukaalista kääryleitä pakasteeseen pantavaksi kaksi uunipellillistä ja itsekin niihin ihastuin. Kurttukaali säilyy kauniimman vihreänä , tosin lehtien irrottaminen oli hiukan työlästä. Uuden sadon puolukoitakin jo löytää viimeistelemään makunautinnon, ja mitkä värit ! Täytteeksi laitoin riisiä, sipulia, persiljaa , porkkanaa ja kanttarelleja, niitä kun sateiden myötä on löytynyt täällä runsain määrin heinäkuusta lähtien . Pakastan niitä paloiteltuna nesteet pannulla haihdutettuani litteissä folinyyteissä annoksittain . Kanttarellipiirakkaa, -keittoa ja sipulin ja joskus kesäkurpitsan kanssa kanssa paistettuina, tietysti kermaista kastiketta, tässä tavallisimmat.
Loppukesä (vasta syyskuussa puhun syksystä ;) on kuin runsauden sarvi, varsinkin omenasato nyt ennätyksellinen. Kypsyvät omenat tuoksuvat puutarhassa ja keittiössä jalostuen säilykkeiksi ja leivonnaisiksi. Eilen oli hillokepäivä, laitoin monta kaunista pikkupurkillista lahjoina annettavaksi joulun aikaan. Kuorin ja pilkoin omenat, keitin vesitilkassa varovasti, ettei muhjuunnu. Huvituksessa ja punakanelissa on luontainen punerva sävy , sitä korostin ja maustoin Tallinnasta tuliaisena saadulla Kännu kukk -liköörillä, jota muuten ei tule nautituksi. Valkeasta kuulaasta saa raikkaan vaaleaa, varsinkin kun pusertaa sitruunamehua mukaan. Pakastettavaan soseeseen ja hillokkeeseen lisään vain vähän sokeria. Tavallisesta pullataikinastakin saa mehevän omenapiirakan, ei tarvita rasvaista ja sokerista murotaikinaa ja ilman vaniljakastikettakin maistuu arkikahvilla. Anteliaalla kädellä ohuita omenaviipaleita kuorineen , sokeria kitsaammalla kädellä, kanelia ja vaikkapa mantelilastuja, pähkinärouhetta tai kookoshiutaleita vielä suutuntumaksi.
Minussa asuu ajoittain "Martta", kun näin välillä innostun, ja Marttoihin kuulun kyllä oikeastikin. (En tosin pärjää säilömisissä ja kasvimaan pidossa Skillanille, en alkuunkaan:). Moderneja ollaan, osataan ottaa rennostikin ja laiskotella , ei edes marttakenkiä pidetä. Nuoria on nykyisin paljon mukana ja miehillekin omat "Marttinsa". Maahanmuuttajille pidetään kursseja, siinä ohessa kieltäkin harjoitellaan.
Ihan vesi kielellä tässä lukee näitä reseptejä, onneksi olen kauppaan lähdössä heti kun pesukoneeltani pääsen😊
Kesäkurpitsan fani olen taas näin syksyllä, erilaiset täytteet jauhelihasta purjo & vuohenjuustoon tulee laitettua. Juustokuorrutus sinänsä antaa jo niin hyvän maun, että vähemmät rippeetkin käy täytteeseen.
Nuo kaaliruuat houkuttaa nyt minuakin, mutta teen sen oman jättikääryleeni uunivuokaan, samat aineet siihen tulee, mutta kookkaampi kääryle.
ps.
Nyt pysähtyi kone,...pyykit parvekkeelle.