Sinähän teit tikusta asiaa, niin minäkin. Tarjoilit kuohuviiniä ja suklaata. Lämmitit käden ja sydämen ihmisten. Ja pian minä olen teko ja tunne samanaikaisesti. Kerrasta toiseen. Ja vain palanen minua on unohdettu jälleen.
Ovi on kiinni.
Ja minä olen ystäväsi.
Ystävyyttä kaipaan, joka vapauteni vaatii. Tunteita, jotka herättivät eloon rakkauden ahneuden, levottomuuden ja ikävän. Ja minä olen kyynel silmäkulmassasi tänäänkin.
Halusit valloittaa, vakoilla, korjata, kertoa vaivihkaa ja alistaa.
Katsella minua ja kadottaa.
Ja minä olen hymy huulillasi huomenna.
Annathan anteeksi.
Tiedän mitä odotit. Ja yhä minä olen rakkaus sydämessäsi.
Ovi on kiinni.
Ja minä olen ystäväsi.
Ystävyyttä kaipaan, joka vapauteni vaatii. Tunteita, jotka herättivät eloon rakkauden ahneuden, levottomuuden ja ikävän. Ja minä olen kyynel silmäkulmassasi tänäänkin.
Halusit valloittaa, vakoilla, korjata, kertoa vaivihkaa ja alistaa.
Katsella minua ja kadottaa.
Ja minä olen hymy huulillasi huomenna.
Annathan anteeksi.
Tiedän mitä odotit. Ja yhä minä olen rakkaus sydämessäsi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Me kaksi aikuista ystävyyden ovella,
oven kummallakin puolella.
Eikä voida avata
kahvasta ovea.
Siksi avaimenreiästä kurkistin,
yksityisyyttäs häiritsin,
kun tahdoin varmistaa
tulleeni oikean oven taa.
Avaimenreiästä koetin sanoa:
"voisitkohan varoa"
ja ovea varovasti avata.
Ei me muuten sopia voida
näistä pelisäännöistä,
meidän ystävyydestä.
Tuntuu hiukan hölmöltä
oven takana nyhjätä.
Se molempia rikkoo, satuttaa
kun ei voi aavistaa
toisen toiveita,
ajatuksia oikeita.
Anteeksi tää hölmöytein,
tiedän, että virheen tein
kun sua kurkin.
Oli teko mitä tyhmin.
Etkö antais avata
niin voitaisiin jo sopia
ystävyydestä tästä,
lakattais jo nyhjäämästä!
Sen vaan tahdon sanoa:
en halua sua loukata,
enkä myöskään omia!
Avaa ovi, sovitaan
ja YSTÄVYYTTÄ vaalitaan!
Vai voitko anteeks antaakaan?
Olen varmaan nyt siellä mihin minut kutsuttiin vai olenko???