Hipaisen vain
ihosi pintaa
ohimennessäni.
Sinulta sain
väreitä rintaan
rakas ystäväni.
Ethän unohda minua.
ihosi pintaa
ohimennessäni.
Sinulta sain
väreitä rintaan
rakas ystäväni.
Ethän unohda minua.
Hipaisuna
ihollasi
18891
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
En koskaan sinua unohda...
Kun painat pääsi tyynyyn
minä rakennan tähdistä
kartan, joka kertoo...
kertoo kaiken sen kauneuden,
jota sinua kohtaan tunnen...
Sieluani hipaisit,
sinä unohtumaton.
hyväilit..ja vähän muutakin.sinun silmäsi..missä ne vaeltelivatkaan?söin sinua katseellani ja sinä minua!
Ei, vain sieluasi.
Silmäni sinun silmiäsi.
mutta miksi katsettani väistit?olen sitä miettinyt.niin harvoin annoit katsoa silmiisi,käänsit pääsi pois.kuitenkin sinun läsnäolosi täytti koko huoneen.sinä todella olit.
Sinä heilutat
mieleni rauhaa.
Tahallasi keikutat
ja ajatus pauhaa,
kuin ei koskaan ennen.
Sykettä seuraavaa
sydämeni odottaa.
Huomaatko,
olet hengissä?
Voit ajatella,
tuntea,
kunhan pysyt ehjänä.
Nimesi kuiskasin,
atmosfääriin.
Sinä kuulit,
seurasit maailman ääriin,
sait sydämeni laulamaan.
Pimeydessä
kaikuvat kaikkein kauimmaksi
sanat hiljaisimmat.
sen.kosketuksen.opin elämään ilman.elän jo.
Elä sitten,
juo kalkkisi jossain muualla.
on?miksi aina pitää puukottaa rakkausrunoissa?ruoskia kielenruoskalla..tunnetko minut?tiedät elämäni?
Sinä, kirjoitat niin kauniisti ja herkästi, jatka!
kauniisti.minä olen ihan hukassa!minulle se herja oli.miksi aina minä?!miksei koskaan hyväilyjä,hellyyttä??miksi aina herjaa..miksei koskaan tule selvyyttä tähän?
rohkeuden elää
löydät pysähtymällä
kiireittä kaikki kaunein
kuuntele loppuun
laulu hiljaisen tuulen
opi linnuilta
ne tietävät aina
minne ovat matkalla
Älä vaimene
pieni rakastava sydän.
Älä laimene
ihana tunne,
- pyydän.
Vaikka maailma riepottaa
oudoilla metkuilla,
niin kaikki on hyvin
kun sinä olet siinä.
Ihan hyviä, siirappiatiuhuvia teelmiä täällä kirjoitellaan, niin kuin tämän aloittajaruno: on ihan hyvä runo; sanon vilpittömästi.
Viikon siirappiannokseni on nautittu, palaanpa taas karuun arkitodellisuuteen. Terveisin naispuolinen kriitikko.
Joskin myönnän, runojen hyvyyteen vaikuttaa oma mielentila. Aika kevytkin tavara käy, kun siitä löytyy oikeita avainsanoja; ikävä, kaipaus, rakastan jne. jne, jne. Itse asiassa saa olla aikamoista mömmöä ja se tuntuu ihan hyvältä runolta, kun kuljeksii haikeissa tunnelmissa. Terveisin naispuolinen kriitikko.