Alun perin juttu piti linkittää tänne trans-palstalle, mutta meni vahingossa bi palstalle.
Tarina nuoresta sukupuoliristiriidan kanssa ja siitä kuinka raastavaksi elämän tekee se, jos ei transpolilta diagnoosia saa.
http://uusi.voima.fi/artikkeli/2016/liukuva-sukupuoli-identiteetti/
Tarina nuoresta sukupuoliristiriidan kanssa ja siitä kuinka raastavaksi elämän tekee se, jos ei transpolilta diagnoosia saa.
http://uusi.voima.fi/artikkeli/2016/liukuva-sukupuoli-identiteetti/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muutama miete: Ehkä transdiagnoosia ei vielä " uskallettu" antaa henkilön nuoren iän vuoksi, eli polilla kai odotetaan sitä vakiintuuko tuo liukuva identiteetti vielä vahvemmin feminiinisempään suuntaan.
Nuorilla ihan cis- sukupuolisillakin henkilöillä on varsin yleistä androgyyni pukeutuminen, sen takia ihmettelen miksi transpolilla kytätään henkilön pukeutumista noin tarkkaan, eli naiseksi haluavan pitäisi olla feminiinimpi pukeutumiseltaan kuin monet cis-naiset. Onko henkilökunta, joka transdiagnoosista päättää, kovin keski-ikäistä ja ns. ulalla nykynuorten yleisistä trendeistä?
Ongelma on psykiatria, joka pitää ihmisiä (mieli)sairaina.
Nykyään nämä jutut pitäisi kuulua enää erikoistuneelle plastiikkakirurgille/lääkärille ja psykologeille. Psykiatriaa tarvitaan vaan ihmeellisissä erikoistapauksissa (F29).
Transpuolen pitäisi vaatia että hoidot eivät kuulu psykiatriaan eli eivät ole mielisairaus niin kuin ei ole homouskaan vaan normaali "sairaus".
TU
Homous ei ole ollut sairaus vuosikymmeniin. Transvestisuuskaan ei ole enää sairaus. Transsukupuolisuus joudutaan pitämään vielä sairausluokituksessa, jotta saadaan tarvittavat hoidot. Luokitteluryhmä sinällään on väärä, sen on jo lääkäritkin myöntäneet. Mutta siirtäminen oikeaan sairausryhmään (neurologia) on hidasta koska se pitää käynnistyä maailmanlaajuisesti WHO:n toimesta.